Visar inlägg med etikett Våra hästar/Hevoset. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Våra hästar/Hevoset. Visa alla inlägg

tisdag 7 september 2021

Perusratsastus on parasta

Kysy keneltä vaan huipputason koulu- tai esteratsastajalta, niin he vannovat perustyön nimeen. Uskoisin että he tarkoittavat, että jos perusta ei ole hyvä, mikään muukaan ei voi olla sitä! Sitä ei vaan voi rakentaa taloa huonoille perustuksille. 

Seuraavaan juttuun keräsin asioita mistä voi sanoa että vallitsee konsensus legendojen kesken. Ne on asioita jotka välillä unohtuu mutta sitten ne taas pulpahtaa esille. Satojen vuosien aikaan on kokeiltu yhtä sun toista, tulee koulukuntia ja erimielisyyksiä, mutta aika tekee tehtävänsä, jotkut asiat vaan todistavat itsensä uudestaan ja uudestaan. Joskus joku "uusi" juttu on vaan uusi tapa kertoa vanha asia! En keskity ollenkaan huonoihin juttuihin, ne tulee muutenkin koska emme ole täydellisiä. En myöskään asioihin mitkä ovat kiistanalaisia. Jos huomaan sellaisia, yritän selvittää mistä on kyse ja päästä niistä eroon. 


Onko ratsastus, perusratsastus, helppoa?

Se että tekee perusjuttuja, ei tarkoita sitä, että (edes) perusratsastus aina olisi helppoa. Se johtuu osittain siitä että me olemme eläviä olentoja hevosten kanssa. Me kasvamme ja rapistumme. Kun elämme kasvuvaihetta, meissä on meneillään muutosprosessi ja kun vanhenemme samoin. Elämä ei ole staattista ja tämä tekee rakentamisen ja oppimisen haasteelliseksi. Voi kuinka helppoa se olisi jos voisimme vaan rakentaa, palikka kerrallaan ja mikään ei liikkuisi, muuttuisi tai särkyisi. 

Sitten vielä ratsastuksessa on kyse kahdesta olennosta joilla omat prosessit. Vain mielikuvitus rajoittaa mitä kaikkea oikeasti tapahtuu, silti ratsastuksen toinen suuri motto on "Keep it simple" 
(stupid). Mitä enemmän kun veivaa ja pyytää, sen sekavampaa se on hevoselle. Eikä vaan se mitä me tietoisesti pyydetään, vaan myös mitä me tiedostamatta pyydetään hevoselta. Joskus meidän pyynnöt ovat ristiriidassa ja joskus me pyydetään niin paljon että hevonen ei pysty sitä millään toteuttamaan, se on vaan fyysisesti mahdotonta. Lisätään tähän sitten meidän ambiitiot ja vaatimukset sekä stressikerroin. Ei voi muuta kun kiittää hevosta kärsivällisyydestä!

Tästä johtuu että minusta perusratsastus on parasta! Siinäkin riittää hommaa!

Vaikka jo perusratsastus on niin haasteellista, silti pointti on että aina täytyy yrittää ratsastaa niin hyvin kun vaan mahdollista. Ei oikein ole muita vaihtoehtoja, tai pian istuu pehvallaan tutkimassa kentän pohjamateriaalia.


Step-by-step

Eli systemaattisuus työskentelyssä on a ja o.  Vanha sanonta on että huonokin systeemi on parempi kuin ei systeemiä ollenkaan. Uskoisin että tämä perustuu nimenomaan systeemin loogisuuteen. Ilman systeemiä tulee fyysisiä ja psyykkisiä oppimisaukkoja treeniin! Aukot johtavat aina hataraan oppimiseen ja hataraan taloon.

Osaamisen kehitysvaiheet rappusina


1. Rappunen, tiedostamaton tietämättömyys
Ensimmäisellä rappusella et tiedä ettet tiedä tai et tiedä mitä sinun tulisi tietää. Esimerkkinä voisi olla henkilö joka kokeilee talutusratsastusta. Hevosta talutetaan ja ratsastaja "matkustaa" tietämättään. Ratsastaja voi jopa ajatella että onpa ratsastus tylsää, täällä vaan istutaan ja annetaan hevosen hoitaa homman. Joku jättääkin  mahdollisen harrastuksen tälle tasolle ja toteaa että kokeiltu on ja tylsää oli. Ihminen joka jännittää kovin voi ajatella että oli liian jännittävää ja pelottavaa, ei kannata jatkaa j n e. Tuleva ratsastaja voi kokea kovaakin jännitystä, mutta jokin jää kiehtomaan, usein itse hevonen.

2. Rappunen, tiedostava tietämättömyys
Toisella rappusella ratsastaja tajuaa että ei osaakaan - juuri mitään. Hevonen ei "tottelekaan", oma kehokaan ei toimi oikein vaikka kuinka käskyttää. Tämä on turhauttava vaihe joka herättää paljon tunteita. Voi tuntua ettei ikinä tule oppimaan, että on aivan liian vaikeaa, että tämä ei todellakaan vastaa kirjojen, elokuvien, sosiaalisen median antamaa kuvaa tukka hulmuten ilman satulaa ratsastavasta tytöstä. Ratsasatus on hankalaa, vaikea ymmärtää ja kestää ikuisuuden ennenkuin edes pysyy ravissa. Moni luovuttaa tässä vaiheessa...

3. Rappunen, tiedostava osaaminen
Kolmannella rappusella osaat jo jotain. Perusasiat ovat hyvin hallinnassa. Pystyt tekemään vaikeampiakin asioita, varsinkin jos sinua muistutetaan ja ohjataan. Joudut kuitenkin muistuttamaan itseäsi miten asioita tehdään, kertaamaan ja vaikka osaat paljon kaipaat turvaa esim opettajaa. 

4. Rappunen, tiedostamaton tieto
Moni ratsastaja/ratsastusohjaaja/opettaja on tällä tasolla. He ovat taitavia, joskus erittäin taitavis. He eivät mieti mitä tekevät, vaan asiat tulevat selkärangan kautta. Ohjaajille ja opettajille on haaste palata sanottamisen ja pilkkomisen tasolle opetuksessa, eli ratsastuspedagogiikkaan ja -didaktiikkaan. 

Nämä neljä rappusta ovat ratsastuksessa ikuisesti läsnä. Usein samaan aikaan. Ratsastaja hallitsee erittäin hyvin jotain, mutta haluaa nostaa tasoaan, esimerkiksi harjoitella piaffea. Silti oppiminen etenee.

Step-by-step

Täytyy olla joku ajatus, siitä mitä haluaa saavuttaa ratsastuskerralla ja suunnitelma miten siihen edetään, step-by-step. Usein käy niin että vaikka kuinka pilkkoo asiat pieniksi, niin käytännössä oppimiseen menee kymmenkertainen aika, mutta eihän siinä mitään, mihin tässä on kiire? Ajattelen usein että se on itse harjoittelu mikä on hauskaa, ei se maaliviivan yli meneminen. Mitä enemmän antaa itselleen ja hevoselleen aikaa, sitä nopeammin oppiminen sitten usein sujuu.

Me opimme pieni pala kerrallaan, mutta niin oppivat myös hevoset. Hevoselle täytyy osata kertoa mitä siltä halutaan, ja se viestintä on ratsastajan oppimista. Jotta hevonen pystyy vastaamaan oikeanlaisesti viesteihin senkin täytyy oppia. Hevonen joka ymmärtää viestit usein rentoutuu ja nauttii työstään. Epäselvä, ristiriitainen tai aggressiivinen viestintä on epämukavaa, hämmentävää ja pelottavaa. Aika ymmärrettävää jos ajattelee itsensä hevosen asemaan. Tämän vuoksi kontakti, selkeät pyynnöt ja mahdollinen tehtävä ovat a ja o.


Kontakti

Jos hevonen ei kuuntele, kunnioita sinun rajoja tai ole kiinnostunut yhteistyöstä perusturva järkkyy molemmilla. Se vanha käsite "hevosen kanssa" on todella tärkeä. Jos hevonen kokee olevansa yksin sinun kanssasi, se pelkää kaikkea, pälyilee ympäristöä ja voi poistua paikalta. Jos hevonen kokee että et ole oikeudenmukainen, vaadi rajoja (perusturvaa, sääntöjä), kerro selkeästi mitä haluat, se hakeutuu parempien ja selkeämpien kavereiden luo (laumaan).  Jos asenteesi on ylimielinen, aggressiivinen tai komentava se ei halua tehdä yhteistyötä kanssasi. 

Taito on olla luotettava, selkeä ja turvallinen ihminen hevoselle, hevoselle joka puhuu eri kieltä kuin me, mutta tietää meistä kaiken voimatta kertoa meistä meille. Ajattele jos hevonen osaisi! "Kun teet noin ja noin; minusta tuntuu että/en ymmärrä mitä tarkoitat..."

Toisaalta ihannehevonen voi myös monelle ihmiselle olla luotettava, selkeä ja turvallinen!


"Fiilis"

Voi meitä ihmisiä, me olemme niin täynnä tunteita välillä. Muistan kun ystäväni/treenarini Johanna sanoi että "Unohda kaikki tunteet, ratsastaessa ei saa olla tunteita. Ne häiritsevät hevosta". Ensin ajattelin että Johanna veti hiukan överiksi, mutta asiaa mietittyäni, olen samaa mieltä. Pientä tunnetta voi olla jos ne on todella tietoisia ja harkittuja, mutta mieluiten ei. Ajattele itse, että olet hevonen ja tuntisit valtavasti tunteita ratsastajan kautta, pelkoa, jännitystä, suuttumusta, iloa ... Ainakin minä stressaantuisin!

Onko sinun mielestä ratsastus kivaa, vai koetko riittämättömyyden tunteita, epäonnistumisen pelkoa, pettymystä tai toivottomuutta? Jos ajattelee, niin selässä näitä tunteita ei ratkota. Se on liikaa vaadittu hevoselta. Toisaalta me ei aina tunnisteta sitä alkuperäistä tunnetta, vaan peitellään esim pelko aggressiivisuudella, jähmedytään tai luovutetaan (paetaan). 

Kukapa ei olisi kuullut ratsastustunnilla kehoitusta: Muista hengittää! Se on niin tyypillistä että pidätämme hengitystä eri tilanteissa. Toisaalta pitäisi muistaa hengittää pallean kautta, jos hengitämme pinnallisesti, nopeasti ja keuhkojen yläosaan, tilanne vaan pahentuu ja paniikki nousee. Kun paniikki nousee aivojen ja kehon yhteistyö lamaantuu, ja opettajan ohjeet katoavat taivaan tuuliin.

Jos on paljon stressiä omassa elämässä, ratsastus voi tarjota keinin irroittautua siitä. Jos on kova stressi elämässä, kannattaa miettiä, miten saisi tallilla olemisesta ja hevosen kanssa tekemisen turvalliseksi ja sen hetkiseen tilanteeseen sopivaksi. Aina ei tarvitse suorittaa. 

Pyri keskittymään siihen mitä sinä teet. Ajattele sitä, eikä mitään muuta. Ajatukset voivat harhailla ympäristössä (murheet, tuuli, ihmiset, eläimet,m autot...), mutta pyri keskittymään siihen miten haluat hevosesi keskittyvän. On monta sanontaa jotka viittaavat siihen että mitä ajattelet- sitä kutsut. Se pätee todellakin ratsastaessa ja varsinkin kun keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa. Kun ajattelet jotain kielteistä, jännityt, voit pidättää hengitystäsi ja katse lasittua. Ei tarvitse paljoa miettiä miltä se tuntuu hevosen kehossa. Se on selkeä merkki vaarasta ja vaatii nopean reaktion tarvittaessa. 

Ole valpas ja levollen samaan aikaan. Valppaudella tarkoitan että pidät avaraan pehmeän katseen. Kun keskittyy rupeaa helposti tuijottamaan esim eteen tai hevosta, mutta näe ympäristösi, vaikka että et reagoisikaan. 

Toimi presensissä ja futuurissa samaan aikaan

Ole ehdottomasti läsnä hevosen kanssa kehollisesti, mutta silmät näkevät ja aistit toimivat. Ihanteellisesti olette kuin yhtä, ajatukin tuntuu riittävän ja hevonen reagoi apuihin pehmeästi. Hevonen luottaa ratsastajaan, hänen apuihin ja on kuuliainen. Tämä tunne tulee usein tonnistuneiden toistojen kautta. Hevonen pystyy rentoutumaan kun se tietää mitä siltä odotetaan ja se pystyy siihen mitä siltä pyydetään. 

Futuurissa toimiminen tarkoittaa sitä että samalla kun tekee jotain valmistelee jo seuraavaa. Esim kun ratsastaa suoraan huomio kiinnittyy tulevaan kulmaan ja kulmaanratsastamisen valmistelut alkavat. 

Tunne ja tuntuma

Tunne onkin sitten ihan eri asia. Kun tunnet hevosen liikkeet, mielentilan ja kuuntelet sitä pääset ratsastamaan syvällisemmin. Puhutaan tuntumasta. Ratsastajan tuntuma on pehmeä, joustava ja jatkuva, eli miellyttävä hevoselle. Tapaan verrata siihen että kävelet käsi kädessä jonkun kanssa. Onko käsi reilu, sopivan pehmeä, turvallinen ja luotettava vai kova, nykivä, vaativa ja pelottava? Kumman kädestä haluat pitää kiinni? Tarjoa se käsi hevosellesi.

Sulje silmät ja mieti miltä sinun ratsastuksesi tuntuu hevosesta. Mitä oikeasti pyydät, pyydätkö eri asioita, ovatko pyynnöt käskeviä, vaativia, energisia, äkkipikaisia, kevyitä, kovia...? 

Jos suuttumuksen tunteet nousevat pintaan ratsastaessa, jäähy on ainut reilu ratkaisu. Hevoselle suuttuminen on aika ala-arvoinen asia. Jämpti voi olla- mutta suuttunut- ei ikinä. 

Hevonen on hevonen, aina. Ei se ymmärrä meidän tavoitteita tai muitakaan metkuja. 

Muuten suuttumuksen tunnetta (liittyi se sitten mihin vaan) kannattaa hyödyntää karsinoita siivotessa, pihan haravoinnissa ym. 

Annatko hevoselle monta pyyntöä tai vaan yhden? Ehtiikö hevonen reagoimaan pyyntöösi? Annatko hevosesi olla rauhassa ja keskittyä?


Pehmeä käsi

Tämä pehmeä käsi ei todellakaan tarkoita "löysää" kättä. Se tarkoittaa kättä mihin on hyvä turvautua. Se tarkoittaa kontaktia, minusta hevosen ei tarvitse mennä yksin. Ohjastuntuma ratsastetaan niin että hevonen tarjoutuu ottamaan tuntuman. Jos ottaa ohjat nopeasti ja kovaa, hevonen jännittyy ja perääntyy. Jos tarjoaa vakaata kättä se yleensä pikkuhiljaa hakeutuu sitä vasten, joillakin se voi viedä aikaa, riippuen jännityksestä tai vanhoista tavoista.

Tuntuma ei tarkoita että hevonen roikkuu kädessäsi. Niinkin voi jossain tilanteessa käydä, mutta korjaa samalla lailla kun muutenkin, pyydä hevosen kehoa aktivoitumaan ja pidä käsi rauhallisena ja vakaana. Voit myös myödätä toisella kädellä, niin kuin kertoisit että "hei älä roiku minun kädessäni".

Vanha tapa on antaa tukea ulko-ohjasta, jolloin voi myödätä sisäohjalla, sekä ratsastaa ulko-ohjaa kohti. Joskus hevonen voi olla vino, jolloin tilapäiseksi tukiohjaksi voikin tulla sisäohja. Tämä ohje toimii joskus ja sitä voi käyttää korjatessa esimerkiksi toisen puolen vahvuutta, mutta tavoite on tasapuolinen  tuki 



Selkä ja jalat

Tunnetko takajalat ja hevosen selän? Miltä tuntuu käynti, ravi ja laukka? Miten liike vaikuttaa sinun istuntaasi? Tekeekö lonkat kahdeksikkoa käynnissä? Juokseeko istuinluut ravissa? Keinuuko laukka?


Hevonen kuulolla eli reaktiot

Mikä on paras tapa sammuttaa hevosen reaktiot (ja kenen tahansa)? No, se on jankuttaminen. Pohje joka  pyytää ja pyytää eikä koskaan ole tyytyväinen tai pohje joka on tahattomasti levoton. Kumpikin johtaa siihen että kuunteleminen on pakko lopettaa tai a. saa hepulin tai b. poistuu henkisesti paikalta. Eli kun pyytää pohkeella niin tarkoittaa sitä ja jos ei tule reaktiota niin pyytää nopeammalla pohkeella uudestaan maiskutuksen kera tai koskettamalla raipalla*. Sitten kun hevonen reagoi, niin ei heti vedetä liinat kiinni että ei noin lujaa. Tällöin on itseasiassa epäoikeudenmukainen. Eli jos pyytää eteen vaikka käyntiä ja hevonen ei liiku, niin  pyytää lisää ja hevonen ravaa- Kiitä! Jos heti otat ohjista hevonen ei voi ymmärtää mitä oikein haluat. Anna ravata joku metri ja pyydä rauhallisesti käyntiin. 

 *Huom. raippa on merkinantoväline, se on kuin pidennetty käsi millä koskettaa, ajatuksella että "huom. aktivoidu tuosta". 

Tarkoitus ei ole kuitenkaan herkistää hevosta niin paljon että se säikähtää jokaista apua. Tämän takia on puolipidätteet (mikä vasta on vaikea selittää). Puolipidätteillä juttelet hevosen kanssa, kerrot että pian pyydän jotain. 


Puolipidäte

Puolipidätteen omaksuminen vaatii kypsyyttää ja osaamista, se ei ole pelkkä tekninen asia, vaan vaatii tunteen ja tunnistamisen. Se onnistuu aika lailla silloin kun yhteistyö alkaa sujumaan ja se on yksi tärkeimmistä kontakti- ja kommunikaatiomuodoista ratsastaessa. Eli puolipidätteellä otat kontaktin hevoseen ja ja kerrot että olet paikalla. Puolipidätteen teet kun pyydät kuuntelemaan seuraavaa pyyntöä, mutta voit käyttää sitä myös kertoaksesi että olet paikalla jos hevosta jännittää tai haluat koota sen lihaksistoa. Silloin kun haluat rauhoittaa sitä puolipidäte esim pyytää hevosta keskittymään kentän sisällepäin ja sinuun, ei ulkoapäin tuleviin virikkeisiin. 

Puolipidäte on selitetty yksinkertaisuudessaan pidätteenä (ei veto, vaan staattinen käsi) missä  pysähdys jää ajatuksen tasolle. Tällöin ajatellaan että puolipidäte kokoaa takaosan lihakset hevosen alle, aivan kun pysähdyttäisiin, mutta sitten myödätään ja pyydetäänkin eteenpäin. Tämä on todella pieni liike, ei keinuva, miltä se tässä voi kuulostaa. Toinen selitys on että pohje pyytää eteenpäin sulkeutunutta nyrkkiä vasten. Hakisin hevoskohtaista herkkyyttä tähän, jollekin herkälle hevoselle tämä on jo aivan liikaa ja liian raju pyyntö. Puolipidäte voi siis myös olla pelkkä vatsalihasten supistaminen ja istunnan hetkellinen jännitys. Kuten ratsastuksessa aina, jokainen hevonen ja tilanne täytyy huomioida erikseen ja säädöt voivat vaihdella 1-100 riippuen hevosen herkkyydestä. 

Puolipidäte on hevosen kehon ja mielen valmistaminen seuraavaan pyyntöön. Hevoselle kerrotaan että on asiaa, jäntevöitymällä itse ja tasapainottamalla oma istunta, kerrotaan hevoselle että jäntevöidy ja tasapainota itsesi. Sen jälkeen keskittyminen seuraavaan käskyyn jolloin painetta päästetään pois. Puolipidäte sisältää siis aina jännityksen ja rentoutumisen.

  • Puolipidäte on kaikenkaikkiaan huomaamaton liike. 
  • Puolipidäte on hevos- ja tilannekohtainen. 


Tunneasia

Puolipidätettä on vaikea selittää, se on suuresti tunneasia. Silti sitä kannattaa ruveta harjoittelemaan kun tuntuu että pysyy kyydissä. Puolipidätteellä pyydämme hevosta tarkistamaan tasapainonsa ja siirtämään kantovoima takajaloilleen. Hevonen joka kantaa meitä takajaloillaan käyttää isoimpia lihaksiaan ja  pystyy täten helpommin kantamaan meitä ja pysyy terveempänä. 

Puolipidätteen teemme myös kun haluamme hevosen tehdä jotain muuta, se on kuin varoitus, varaudu että pian pyydän esim siirtymän laukkaan.

  1. Puolipidäte vaatii vakaan ja jäntevän istunnan, sekä pehmeän ja vakaan käden, joka myötää hevosen liikettä. Tätä voi harjoitella ensin! Hevosen täytyy uskaltaa liikkua liikkua eteenpäin.
  2. Sen jälkeen puolipidätteen voi tehdä tiivistämällä korsetin, mutta avaamalla lantion ja istumalla hevosen ympäri (vapauttaa hevosen selän). Kädet jännittyvät ja kyynärpäät pysyvät lähellä omaa kehoa.
  3. Harjoittele aluksi siittymien kautta esim ravista melkein käyntiin ja takaisin raviin. 
  4. Harjoittele sen jälkeen temponvaihteluja askeleen sisällä, niin että et vedä ohjasta.

Puolipidätettä harjoitellaan aina, mitä kehittyneempi ratsastaja, sen tiedostomattomampi se on.

Puolipidätteitä on siis hyvä tehdä siirtymisissä, kulmissa, volteissa...


Istunnan ikuinen harjoittelu

Ihmiset jotka eivät ratsasta, helposti ajattelevat  ratsastaminen on istumista ja hevosen päällä matkustamista, jolloin hevonen tekee kaiken työn. Istumistahan se onkin, mutta kuinka kiikkerää! Ja se että täytyy tehdä niin paljon tulee usein yllätyksenä. Hevonen ei kuljekaan eteenpäin itsestään ja liikekin on keinuva, esimerkiksi käynti liikuttaa ratsastajan lantiota kahdeksikkona. 

Rento ja jäntevä istunta on jokaisen tavoite. Mitä alempana painopiste on, sitä syvemmällä tulee satulassa istuttua. Pitää olla sen verran rento että saa painopisteen alas. Mitä jännittyneempi, sen korkeammalla istut. Ajattele että hevonen on saippuasta, mitä enemmän puristat, sen todennäköisemmin se livahtaa alta pois. Joskaan ei saa olla liian rento. Tällöin ei ehdi mukaan hevosen liikkeeseen ja valuu kyydistä. 

Kun painopiste on kehon keskellä ja lihakset tukee sitä ympärillä, pystyy erottamaan käsien ja jalkojen liikkeet tasapainon ylläpidosta. Ja siitä se erottelu lähtee. Sitten tulee istuinluut, sisäreisi, takareisi, korsetti, kyynärpäät, pää, katse...


Ratsukon suoruus

Ratsukon hyvä ja turvallinen olo tulee suoruudesta. Suoruus tulee painopisteestä. Ratsastajan keskellä oleva painopiste johtaa parempaan tasapainoon, vakaaseen istuntaan ja miellyttävämpiin apuihin. 

Hevosen suoruus vaikuttaa sen ratsastettavuuteen ja terveyteen. Vino hevonen vahvistaa ja kuluttaa kehoaan epätasaisesti.

Kuria, kurinalaisuutta, itsekuria tai miksi sitä kutsuisi

Hevosala on henkisesti ja fyysistä rankkaa, vaikka pikkutytöt sitä harrastavatkin. Sanoisin että katsokaa niitä pikkutyttöjä kaksi kertaa. He voivat olla pieniä, mutta ovat vahvoja, rohkeita ja sinnikkäitä. Karsinoiden siivous, kottikärryjen kuskaaminen, veden kanto, satuloiminen vaatii voimaa ja ison eläimen ohjaaminen rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanhan ajan tallitytöt olivat rautaa. Muistan hyvin kuinka vuosien tauon jälkeen palasin tallille kolmekymppisenä ja jouduin pyytämään 10-vuotiaalta tallitytöltä apua kun en meinannut jaksaa nostaa satulaa hevosen selkään. Tämän päivän lapsista en tiedä, saavatko he edes talleilla touhuta (se on sitten oma postaus).

"Haluan, että ne (hevoset) oppivat, että mun kanssa on kivempaa." 
Sara Lehtilä, Hevosurheilu 31.3.2021




Työstetty by Annika since 07.03.2021-



onsdag 5 juni 2019

Tara 26 år löshoppar



Det här är ett smakprov. Vi kände att vi måste avbryta det innan hon blev alltför ivrig, hon är ändå 26 år och hoppning har inte varit hennes grej.

måndag 8 april 2019

Skötsel och utfodring av den äldre hästen



Tara 25 år.


Det finns inte så väldigt många källor kring skötsel och utfodring av gammal häst, så jag blev väldigt glad när jag såg att Hevosurheilu 21.9.2018 hade en artikel om utfodring av gammal häst.

För det första är det inte helt klart när en häst är gammal. Vi vet att shetlandsponnyer kan bli ganska gamla och även vissa ursprungsraser. Ändå hör man väldigt mycket om att unga hästar dör i kolik eller annat. Enligt Hevosurheilu anses en 18-20 årig häst som gammal, men en del kan visa ålderstecken vid 15-16 års ålder. Skötsel, användning och sjukdomar påverkar hästens åldrande och dens symptom.

Tara 26 år



Vissa hästar kan leva länge på normalt foder och jobba passlig mängd trots att de är ålderstigna. Efter att hästen fyllt 25 år så är det oundvikligt att hästen åldras och att den behöver ses om på eget sätt. Det som ofta märks först är att musklerna förtvinar och de är omöjliga att få tillbaka. Det bästa för hästen är regelbunden lätt motion, helst dagligen. Motion underlättar tarmarnas funktion  och matsmältningen hålls igång. En äldre häst kan ha samlat sand  i tarmarna under årens gång. Vår veterinär rekommenderade att Tara skulle äta Psyllium varje dag, samt Masch, linfrö och greenline. Vi misstanke om kommande kolik 1-2 dagar 500g psyllium, svälld linfrö och greenline. 

Tänderna börjar peka utåt och det kan bli svårare att bita av grässtrån och äta. Ändå är färskt gräs bästa fodret, den smälter bra och innehåller fukt. När tuggandet blir allt svårare, så minskar salivutsöndringen och magsäckens surhet kan öka. Tänderna skulle vara bra att kontrollera två gånger per år. Veterinären kan behöva RASPA tänderna två gånger per år. Piggar uppstår lätt, likaså kan mat samlas i kinderna, tänderna och t o m under läpparna.

På vintern är lättsmält, ungt torr- eller ensilagehö att föredra. Vi gav Tara den här vintern dubbelt mer greenline än tidigare. Vi ökade greenlinen till 6dl. Man kan ytterligare ge melass och hömjöl. Vi ger Tara upptill 3 dl (1,5-2 dl rekommenderas) rypsolja, när hon börjar magra på vintern. Täcke är också bra, för det tar mycket energi av en gammal häst att hålla sig varm. Tara är mycket ute, så hon behöver nog det lilla extra. Dessutom ger vi Tara seniorfoder för att tillgodose behovet av 0,4-0,6 % fosfor och kalcium i förhållande 1/1. Undvik dock fosforprodukter om du följer tidigare angivna rådet.

Vitamin C och B behövs för att tarmarna och levern. B-vitaminet påverkar hårremmen, hyn och avföring. V-vitaminet kan öka motståndskraften mot sjukdomar. Av antioxidanterna förespråkas A och E vitaminerna. En äldre häst behöver 1000ky/dag.

Seniorfodren på marknaden fungerar bäst på magra hästar. Om hästen är rund ska du undvika dem, samt om hästen har en njur- eller leversjukdom. En rund gamling behöver inte heller olja eller produkter som innehåller stärkelse.


torsdag 6 december 2018

Det som vi alla mest får jobba med är att få sitsen rätt.

Fortsättning på Sitsen är alltid aktuell


Metaforer är bra för minnet, 

...men man kan behöva hjälp med att förstå vad som är passligt. Vår kroppsuppfattning kan leda till att vi gör fel trots att anvisningarna är rätt.

Sitt rak i ryggen!  Luta dig framåt - bakåt - till andra sidan!

Jo, visst, helt rätt. Läraren uppmanar dig på nytt. Du känner dig väldigt rak och spänner musklerna. Varför blir det fel, fast jag gör rätt?  Att svanka med ryggen hindrar dig att följa hästens rörelser. Du blir stel och kan vara i risk att falla framåt på halsen om hästen stannar. Att överdriva rakheten genom att luta bakåt leder till att du blir efter hästen. Om den skuttar framåt, så lösgörs du från sadeln och hamnar i otakt med hästen. När läraren ber dig dra naveln mot ryggraden, sänka din hållning och luta dig lite framåt, så känns det framtungt, du är säker på att din hållning måste vara dålig och helt fel. Tänk alltså på din ryggrad och balansen i mag- och ryggmuskler. Den här träningen är mycket viktig för alla, den också.



Håll hyvudet rakt! Titta vart du är på väg! 

Titta varken ner på hästen eller uppåt. Titta rakt fram. Tittar du neråt, så är du på väg dit vart din blick visar. Ibland stannar hästen, helt rätt. Om du hoppar hinder och tittar ner på hindret så påverkar du hästens balans negativt. 

Hälarna ner! 

Det klassiska rådet sedan min ungdom. I sig är inte rådet dåligt, utan det är fråga om hur du får ner dina hälar. Böjer du dig framåt, trycker ryggen framåt eller spänner du foten och tvingar ner hälen? Hälen är nere men du har fått flera nya fel på köpet. Det kan hända att det här är en av orsakerna till att eleven säger att hen trycker ju ner hälen och läraren är ändå inte nöjd.

Det riktiga sättet att få ner hälen är att ta magmusklerna till hjälp och tänja på bakre linjen från bakre låret till vristen, avspänt stretchande.

 

Andas med skänkeln!

Håll kontakt till munnen!

Ge efter! Gör en eftergift! Glöm inte halvhalterna!

När du gör halvhalt genom att aktivera korsetten (mag- och ryggmuskler) blir halvhalten snabb, stadig och stark. Du sitter stadigt och har lättare att göra nästa rörelse. Jag brukar tänka halvhalten som en kontroll av min korsett innan jag gör något nytt. Om jag gör en ny rörelse med korsetten aktiverad gör jag den på bästa sätt lugnt, stadigt och mjukt.

Sitt runt hästen!

 

Följ hästens rörelser! Sitt stilla!

Sitt som på en stol. Inte behöver du ju röra dig på stolen heller.
Sitt och känn efter hästens rörelser. En ändamålsenlig sits är diskret, du gör inget onödigt. Håll tyngdpunkten så nere som möjligt, tänk att magneter drar dina fotbotten mot marken och din sits fast i sadeln. Ju högre din tyngdpunkt är, så blir din balans svajande. Jämför med att om du sitter eller står i en roddbåt.

En god sits är förankrad i hästen. Den producerar ingen rörelse själv, men tar emot rörelsen hästen skapar.
Sitsen är avslappnad (inte detsamma som slö).


Sitt rak!

  • Sitsen måste vara rak för att fungera.
  • En rak sits är hälsosam för ryttaren. 
  • 60% av sitsen ligger på höften, och hälften av detta på en enda kota, den femte höft (lanne)kotan. När ryttaren sitter rak på sina sittben, ryggen i neutral position, överkroppen på underkroppen, i linje så klarar kotan helt bra av pressen. Men om ryttaren sitter dåligt, kan det uppstå t o m frakturor  (rasitusmurtuma) p g a överansträngning. För att kompensera blir ryttaren allt snedare, till slut blir också hästen sned och försämringen ökar allt snabbare. Oftast är det påkallad snedhet, som går att reparera, men förstås inte alltid.

En bra sits formas så att

  1. du söker din plats mitt i sadeln, i fördjupningen, så att du känne båda sittbenen. 
  2. du låter benen hänga i stigbiglarna utan att trycka ner hälen med våld
  3. du svänger höften så att du tänker att du lyfter bäckenbenet framåt och uppåt. Nu rättas dina sittben din hållning blir naturligare.
  4. du försöker slappna av i bakmuskler, främre sidan avlåret och nivusalueen koukistajat. Slappna av höften och låt den rinna längs sidan neråt.
  5. du aktiverar de övre magmusklerna genom föra bröstkorgen ovanpå höften och sträcker därefter på nacken, utan att lyfta ansiktet uppåt.


Källor:

Intervju med pilateshandledaren Arja Toivola i Hevosurheilu 28.9.2018. Arja har skrivit boken "AT-ratsastuspilates - Tavoitteena tasapainoinen ratsukko.


söndag 11 februari 2018

Tallipaikan/Pihattopaikan sopimus

Olen kerännyt seuraavaan mitä aiheita sopimus tulisi/voisi sisältää.
Karsinapaikkoja

kk=kuukausi

Vuokranantaja

Nimi
Osoite
puh nro
www.xxx.fi

Vuokralainen

  • Alla mainitun hevosen haltija/omistaja

Nimi:
Henkilötunnus/y-tunnus:
Lähiosoite:
postinumero ja -toimipaikka:
puh nro:

Hevosen omistaja, jos eri kuin haltija

Nimi:
Lähiosoite:
postinumero ja -toimipaikka:
puh nro:

Hevonen 

  • (sopimus on/ei ole hevoskohtainen)
Nimi:
Syntymäaika:
rekisterinumero:

Viimeksi rokotettu:
madotettu:
raspattu:
yliherkkyyksiä:
muuta huomioitavaa:

* Tallilla yhteinen loishäätöohjelma/omistajan vastuulla

Talli/Pihattopaikka sisältää:  

Pihatto
karsina/pihatto
karsinan/pihaton;  siivous/oma siivous? arkipäivä, 7 pvä/viikossa?
tarhaus; koko päivä, puoli päivää...?
             yksin/ryhmässä?
heinät 3-5 x päivässä/vapaa heinä?
kaura x pvä?
kivennäinen?
porkkana?
* oma suolakivi?

Tarha

Tarhan sääsuoja

 

Tarhan siivouksesta vastaa; omistaja/henkilökunta?
Vesi;  omistaja/henkilökunta? Automaatti
Metsätarha

Loimitus:

Talli ei loimita/säiden mukaan/1 loimi ? Loimimaksu?

Kenttä

Maksuun kuuluu kentän käyttö/ käyttö ennen ja jälkeen opetustuntien/
Viikonloppuina voi varata kentän valmennukseen satulahuoneessa olevalla listalla.

Tallin estekalusto:

Estekalusto säilytetään sääsuojassa.

Estekalusto vuokraajien  käytössä.

 Maneesi

 

 

Satulahuone

 

Jokaiselle hevoselle on/ei ole varattu satulateline ja kaappi lukitussa satulahuoneessa.

Vuokra

Vuokra on:   xx €/kk ja tulee suorittaa kuun x. päivänä tilille FIxx xxxx xxxx xxxx xx
T:mi XX viesti: hevosen nimi ja kk jota vuokra koskee.


[Täysihoitomaksu: ____€/kk tai ___€ vrk.]

Jos maksuja on rästissä x kk ajalta täysihoito purkautuu ja omistaja on velvollinen siirtämään hevosensa pois ja/tai suorittamaan maksut välittömästi (ellei muuta sovita).

Sopimusaika: Voimassa __/__ 200_ alkaen.
Sopimus on voimassa toistaiseksi ja molemminpuolinen irtisanomisaika on x kalenteri kk.

Hevosen ollessa lyhyempiä aikoja poissa, vuokraa ei hyvitetä.
Hevosen ollessa pidempiä aikoja pois tallilta karsinapaikan varausmaksu on xx€/kk.

Tara ja Mirella kesälaitumella.

Lisäpalveluita

Kengitys: xx€/kk, johon kuuluu kengitys tarpeen mukaan, sis. alv. ____% tai
kesäkengitys ___€ sis alv ___ %
talvikengitys ___€ sis alv ___ %

Vastuu

 
Talli ei vastaa hevoselle, toisen omaisuudelle, eläimelle tai ihmiselle aiheutuvista vahingoista. Omistaja on korvausvelvollinen mikäli hevonen tai hevoseen liittyvät henkilöt aiheuttavat vahinkoa tallin tai muiden omaisuudelle, eläimille tai ihmisille. Hevosta ei ole vakuutettu tallin puolesta vaan omistaja vastaa itse hevosensa ja kaikkien varusteidensa vakuuttamisesta.

Jos hevonen sairastuu, loukkaantuu tai kuolee talli ei ole vastuussa omistajalle tapahtuneesta vahingosta ellei vahinkoa voida todeta johtuneen huolimattomuudesta.

Hevosen akillisesti luokkantumisesta, sairastumisesta tai muusta ongelmasta ilmoitetaan sopimuksen allekirjoittaneelle tai muulle nimetylle henkilölle.
Hevosen hoitotoimenpiteistä ja lääkinnästä päättää hevosen omistaja. Hevoselle voidaan tehdä omistajaa kuulenatta nopeaa päätöstä edellyttävä toimenpide, jonka hinta saa olla enintään ____€

tai
Täytyy olla voimassa oleva vastuuvakuutus


Omistaja on velvollinen kertomaan tallin säännöt myös hevosensa hoitajille, vuokraajille tai muille tallilla vieraileville henkilöille.

Tätä sopimusta on tehty kaksi samansisältöistä kappaletta, kummallekin osapuolelle omansa.

xxxx:sa   __/___-______

Vuokranantaja                                           Vuokralainen


onsdag 6 december 2017

Vår nationalhäst finska hästen

Oskar med vår finnhäst (småhäst) Taran Aurinko f. 2008 (mor Unotar, morfar Uno, far Ukkosen Poika)

Vår nationalhäst finska hästen eller finnhästen (fi. suomenhevonen)

sisu, ruisleipä, sauna, makkara, salmiakki

I Finland har vi endast en ursprunglig hästras, den finska hästen eller finnhästen. Förstås har vi haft hästar i Finland före det också, men det nationella uppvaknandet i vårt land ledde till att man ville utveckla en egen finsk ras hästras år 1907. Ett systematiskt avelsarbete påbörjas och en landsomfattande stambok grundas och träder i kraft. Den första hästen som registreras i stamboken är hingsten Ukonpoika. Statens lantbruksstyrelse tar ansvaret för upprätthållandet av hingststamboken


Tänk dig mer än hundra år tillbaka. Största delen av finländarna är torpare och många har ingenting, utan färdas från gård till gård för att söka arbete. Torpen är små med lite mark och skog. Vintrarna är kalla med mycket snö. Torpen lever av jord- och skogsbruk. Arbetet är tungt. På våren ska det sås, på sommaren skördas och på hösten ska jorden mm. Med en häst på gården underlättas arbetet märkbart. På vintern drar hästen stockar i svåråtkomlig terräng, det berättas att männen kunde sjunka ända ner till midjan i snön, men finnhästen som var relativt liten var mycket seg och stadig på foten. Hästen var väldigt trogen kunpan i arbetet, men även familjens barn kunde rida den t ex på höängen.  Livet var hårt, det behövdes beslutsamhet, en känsla av att det ska gå på sätt eller annat och rå styrka eller "sisu" som finländare själv kallar det. Det hårda arbetet ökade gemenskapen, en vän som inte ger upp är guld värd. Det ömsesidiga beroendet mellan kusken och hästen har antagligen bidragit till ömsesidig respekt och beundran.

Sen kom industrialiseringen, traktorn och världhandeln. Människor flyttade i mängder till städer, höghus byggdes med rasande fart, kvar i torpen blev gamlingarna. De ungdomar som stannade kvar som jordbrukare behövde effektivera sitt arbete. Traktorn och moderna redskap kostade. Jordbruken blir allt större och större, effektiveringen har lett till något som kunde kallas lantbruksfabriker. Känslan mellan människan och jorden-djuren förändras. Finska hästarna minskar i antal för att på 1990-talet öka igen. Hästmänniskor börjar bli oroliga för att vår egen ras ska dö ut. Avel uppmuntras, kända och skickliga dressyrryttare börjar intressera sig för att tävla med finska hästen. Man talar för finska hästens mångsidighet som hobby- och familjehäst, dressyr-, hopp- och fälttävlanshäst, man tävlar i spann och återupplivar skogsarbetet. Travintresset fanns redan på torpartiden när man tävlade med hästarna hem från kyrkan, men den somnade lite in p g a att priserna var mycket lägre inom finska hästklasserna. Så småningom har man ökat intresset även för dessa. Nu ksan man säga att finska hästen mår mycket bättre. Aveln har gått framåt och finska ridhästarna tränas mer målmedvetet och resultaten är därefter.

Nu idag (2017) finns det väldigt många fler finska hästar av ridtyp än för 20 år sedan, då sådana fanns nästan bara i Ypäjä. Man plockade upp hästar från lantgårdar och skolade dem till ridhästar. Det var mera regel än undantag att finska hästarna kom från travsläkter berättar Arto- Pekka Heino i Hevosurheilu (nr 62/2017) artikel "Kovuutta juoksijasuvuista". På den tiden var finska hästen väldigt rak och klar i huvudet. Man behövde inte fundera på om hästen kan gå in någonstans eller om den kan bete sig. I och med aveln och strävan till känslighet och lätthet (i motsats till tung) har även tittigheten och rädslan ökat. Dagens finska hästar skulle man inte så gärna ta med till fronten.

Hevosurheilu (nr 62/2017)


Källor:
 http://www.hippos.fi/hippos/muut/pa_svenska/den_finska_hasten

onsdag 1 november 2017

Talutusratsastus ohjeistus taluttajille (keskiviikon kerho 1.11.17)






 Hevonen ja varusteet

  • Satula ja suitset
  • Talutus riimunnarusta, joka on kiinnitetty kuolaimiin
  • Jalustinhihnat säädetään sopiviksi. Jos ratsastaja erittäin pieni ei laiteta jalustimia vaan vanhemmat kävelevät lapsen vieressä. Voi pitää kättä reidellä tai takista kiinni.
  • Rauhallinen, lapsiin ja erityistilanteissiin tottunut
  • alaturparemmi satulaan kiinni
  • Jalustinremmi tai riimunnaru kaulalla
  • Seuraa hevosen vointia; tarvitseeko tauon, juoda?
  • Jonotusalueelle turvakypärät +Ohjeistus; ei saa pudottaa, säätö? Kuka valvoo?

Talutettava

  • Sopiva kypärä joka on kiinni
  • Alle 7-v. huoltaja pitää lapsesta kiinni
  • Ketään ei pakoteta selkään. Taputuskin riittää 

Järjestäjä ja avustajat

  •  Täysi-ikäinen vastuuhenkilö paikalla
  • Avustaja tarkistaa kypärän ennen selkään nousemista
  • Vastuuhenkilö kouluttaa taluttajat tehtäviinsä ja ohjeistaa menettelyn ensiapu tai pulmatilanteen sattuessa.
  • Avustajia tarvitaan vähintään yksi jokaista ratsua kohden. Avustajien täytyy olla mitä taitavampia mitä pienempi talutettava on. Myös muita apuhenkilöita voidaan tarvita. (Avustaja ulkopuolisissa tapahtumissa vähintään 14-v.)

  • Asialliset vaatteet, käsineet kädessä

  • Oikea talutusote

  • Asiakaspalvelu. 

    • Ystävällinen ja asiallinen käytös.

  • Ruoka ja juoma

  • Toiminta vakuutus


 Talutusalue

  • Aidattu
  • Jonotus ja katsoja alue erillään talutuksesta
  • Merkitse jono ja katsomoalue
  • Hevosten kulku talutusalueelle erillään
  • Kuuma, kylmä? Varjoa vai lämpöä
  • Ohjeistuskyltti jonotuspaikalle

Turvallisuus


  • Turvallisuusasiakirja, käydään taluttajien kanssa läpi
  • Osoite
  • Ensiapulaukku, ensiapu,
  • Vastuuhenkilö päättää ongelmatilanteissa
  • Osallistujien paino tai ikäraja? 







Suomen ratsastajanliiton suositukset

måndag 23 oktober 2017

KÄNSLOR

HÄRLIGA OCH JOBBIGA PÅ SAMMA GÅNG

😁😂😅😉😋😌😍😓😒😐😏😩😢😲😱😰


Hittade några tidningsklipp (Suosikki, årskalender 2011)  i mina gömmor som fint ger oss möjlighet att tänka hur vi kan ta vara på känslor för vår egen utveckling.

Först, även om vissa känslor ibland känns jobbiga så
  • ger de oss viktig information
  • ger olika färger till livets trasmatta; rött, svart, orange, grönt...ljusblått... rosa
  • färgerna stärker varandra, om alla dagar är lika känns allt grått?
Känslor är nycklar till självkännedom. De berättar för dig vad som är viktigt, hur du mår, vad du inte tycker om och genom känslor kan du sporra dig själv (eller ta ner dig).

Känslorna berättar vad som är viktigt för mig.

  • För vad är du avundsjuk?
  • Vem är du avundsjuk på?

Vi är avundsjuka för oss viktiga saker. Avundsjukan kan hjälpa dig att förstå vad du egentligen skulle vilja åstadkomma.

Det finns ett ordspråk som låter: "Surt sa räven om rönnbären". Räven nådde inte upp till rönnbären och bestämde att de säkert smakade surt. Ibland kan vi säga oss att vi inte vill nå något som vi egentligen vill - jättemycket.

Ta vara på stinget av avundsjuka och vänd det till konkreta mål.

Ovanstående gäller också svartsjuka. Svartsjuka berättar vem du tycker om. Det är lätt att ta för givet att förälskelse eller kärlek kräver den andra parten. Men varför inte förenkla. Du kan tycka om någon utan krav på att den andra ska tycka tillbaka. Jag brukar säga om Agnes, vår cockerspaniel, att hon har kärlek så det räcker för alla när barnen frågar vem hon tycker mest om.





Negativa känslor

berättar om att förhoppningar och realiteter inte är  harmoni utan att det råder en konfliktsituation. Ta vara på negativa känslorna, använd kraften som de väcker för att förändra situationen. Ilska kan hjälpa dig att agera, men det finns sund ilska som får dig att göra goda val och negativ ilska kan göra det värre för dig. Alltså använd ilska som ENERGI.

Positiva känslor

som förälskelse, att tycka om, känna sig accepterad som man är lösgör energi och hjälper oss att vara sociala. Gå dit var lyckan bor💓

Du kan påverka dina känslor!

Negativa tankar kan få dig att koka och bli oproportionerligt arg. Positiva tankar kan få dig att le.

Vi ryttare behöver få tag på den papegojan vi har på axeln som babblar negativa tankar om oss. Hästen förstår inte de spänningar vår kropp överför på den och kan tolka det som att det finns ett monster i närheten. Det spelar ingen roll vem eller vad du är frustrerad över, hästen känner det likadant. Så är det dig själv, en kompis, en händelse, ... som du är frustrerad på.

Försök inte fly dina känslor, för då jagar de dig. Stanna upp, "lyft katten på bordet", lyssna och bestäm om papegojan har hittat på eget eller?




söndag 11 december 2016

Dagens tema blir spännande

Vi gjorde en film till Lillis blogg förra julen och tyckte det var roligt. I år ville Lilli att vi gör fortsättning, så det var vi med på med Caro 🎅🐎✨! Nu väntar vi med spänning på att Lilli ska publicera filmen på sin blogg.

Jag passade på att be Lilli fota mina tomtar :D





Det var ju länge sedan vi sist fotade med tomtarna, 14 år?




tisdag 6 december 2016

Idag fyller Finland 99 år

Några tankar om vår egen nationalras finska hästen och Finlands självständighet


Viktor och Tara 2006 utanför ett gammalt öde meijeri.
Till vinterkriget togs, människorna måste ge sina hästar till armén, ca 70 000 hästar och till fortsättningskriget togs det 62 000 hästar. Nästan var fjärde häst dog på fronten eller i krigsuppgifter. Av dessa hästar kom också många hem skadade, rädda och osäkra.


Hästarna användes i armén till transport, service och evakuering.

Hästarna var inte förberedda för krigstida uppgifter. De var inte utbildade för det, inte heller avlade med krig i sikte. Det var vanliga hästar som hamnade i skrämmande situationer, precis som många frivilliga underåriga pojkar som for ut. En del hästar blev helt ifrån sig och kunde inte användas, andra dog i hjärtattack, endel var hysteriskt rädda för granater, men många stod ut och gjorde det som väntades av dem.

Erola berättar i artikeln nedan att hans farfar fick krigstrauma av att på kvällarna lyssna på hungriga och rädda hästar som gnydde. En gång släppte han lös en häst som stod fastbunden bredvid hästar som träffats av granat och dött. Hästen blundade, kunde inte röra sig. Väntade på döden.

Under vinterkriget kunde armén inte bistå med utrustning, inte heller foder. Finländarna samlade själva ihop 20 000 täcken till hästarna på fronten.

Under hösten 1941 blev det ännu värre. Det fanns inte mer hö, så hästarna levde på tallbark. Hästarna drog tunga lass från morgon till kväll och skulle ha behövt mycket mat. Många dog av hunger. Endel kuskar tyckte så synd om sina hästar, att de gav dem en del av sina knäckebrödsportioner.

Erolas farfar försökte kompensera sina hästars upplevelser på fronten resten av sitt liv och påminde alltid om hur mycket vi är skyldiga dem. Och att alltid, när vi tar ett djur, är vi skyldiga att sköta om det på bästa sätt.



Källa:

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004893987.html?share=d34c8f101dcf9c9d7a6b7f992a5f0907

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004893979.html (Verkliga bilder på hästar från krigstiden)

Läs också Lillis fina inlägg idag:

http://lillijahevoset.blogspot.fi/2016/12/luukku-6-suomenhevonen-paras-hevonen.html

Vill du läsa mer om finska hästens historia?




Pesonen, Hankimo, Pystynen och Pesonen (2007). Liinaharja. Suomenhevosen taival. Otava bokförlag.

måndag 28 november 2016

I går besökte jag Vanton tila



helt i hundträningens tecken. Vi deltog med Simon i en utställningstränings kursdag med exteriördomaren Arja Koskelo. Dagen var super, så jag skriver mer om det senare.

                                   
                                              Gula träningshallen är uppvärmd, kök, toa och klubbrum finns.    



Min vision har aldrig byggt på ett  stort eller lyxigt stall, utan på ett litet och fungerande stall där kombinationen med hundverksamhet fungerar och ibland stöder varandra. Mysigt skulle jag också vilja ha det.

  
Trasmattor, anslagstavla och dekorationer vid in/utgången





Ingång till kök och kafferum. Fina enkla hyllor och gardinen är ju en jättebra idé.


Trevligt med fönster.



Köket
Kökets andra vägg

  Själva stället kursen ordnades på kan sägas bli en förebild i min egen gårdsplanering.

Träningsplan med nätplank, sittplatser och granar ;)
Några av de idéer jag försöker förverkliga hemma har gjorts hos dem. Nu fick jag äntligen bilder för mina visioner. Det kan rent tekniskt ibland vara svåra att förklara för andra hur jag vill ha det. Framförallt gav platsen en tro på att det går att göra som jag tänkt!

De har fött upp shetlandsponnyer tidigare, men slutat helt med det och riktar sig enbart till hundverksamhet nu verkar det som.
Antikvitetsbutik
Jag har på min önskelista ett skyddstak utanför Mirellas dörr. Jag skulle sätta en vägg till för vindskydd. Även på hundsidan skulle ett sånt här skydd vara bra, men kanske ett lägre skulle räcka.
Biltak vid gula hallen.

Stora hallen. Ljus med bra matta. Ingen värme.


Hit kommer jag flera gånger!

Ett nytt besök en vecka senare; lillajulsmarknad





VANTON TILA