Perusratsastus on parasta

Kysy keneltä vaan huipputason koulu- tai esteratsastajalta, niin he vannovat perustyön nimeen. Uskoisin että he tarkoittavat, että jos perusta ei ole hyvä, mikään muukaan ei voi olla sitä! Sitä ei vaan voi rakentaa taloa huonoille perustuksille. 

Seuraavaan juttuun keräsin asioita mistä voi sanoa että vallitsee konsensus legendojen kesken. Ne on asioita jotka välillä unohtuu mutta sitten ne taas pulpahtaa esille. Satojen vuosien aikaan on kokeiltu yhtä sun toista, tulee koulukuntia ja erimielisyyksiä, mutta aika tekee tehtävänsä, jotkut asiat vaan todistavat itsensä uudestaan ja uudestaan. Joskus joku "uusi" juttu on vaan uusi tapa kertoa vanha asia! En keskity ollenkaan huonoihin juttuihin, ne tulee muutenkin koska emme ole täydellisiä. En myöskään asioihin mitkä ovat kiistanalaisia. Jos huomaan sellaisia, yritän selvittää mistä on kyse ja päästä niistä eroon. 

Onko ratsastus, perusratsastus, helppoa?

Se että tekee perusjuttuja, ei tarkoita sitä, että (edes) perusratsastus aina olisi helppoa. Se johtuu osittain siitä että me olemme eläviä olentoja hevosten kanssa. Me kasvamme ja rapistumme. Kun elämme kasvuvaihetta, meissä on meneillään muutosprosessi ja kun vanhenemme samoin. Elämä ei ole staattista ja tämä tekee rakentamisen ja oppimisen haasteelliseksi. Voi kuinka helppoa se olisi jos voisimme vaan rakentaa, palikka kerrallaan ja mikään ei liikkuisi, muuttuisi tai särkyisi. 

Sitten vielä ratsastuksessa on kyse kahdesta olennosta joilla omat prosessit. Vain mielikuvitus rajoittaa mitä kaikkea oikeasti tapahtuu, silti ratsastuksen toinen suuri motto on "Keep it simple" 
(stupid). Mitä enemmän kun veivaa ja pyytää, sen sekavampaa se on hevoselle. Eikä vaan se mitä me tietoisesti pyydetään, vaan myös mitä me tiedostamatta pyydetään hevoselta. Joskus meidän pyynnöt ovat ristiriidassa ja joskus me pyydetään niin paljon että hevonen ei pysty sitä millään toteuttamaan, se on vaan fyysisesti mahdotonta. Lisätään tähän sitten meidän ambiitiot ja vaatimukset sekä stressikerroin. Ei voi muuta kun kiittää hevosta kärsivällisyydestä!

Tästä johtuu että minusta perusratsastus on parasta! Siinäkin riittää hommaa!

Vaikka jo perusratsastus on niin haasteellista, silti pointti on että aina täytyy yrittää ratsastaa niin hyvin kun vaan mahdollista. Ei oikein ole muita vaihtoehtoja, tai pian istuu pehvallaan tutkimassa kentän pohjamateriaalia.

Step-by-step

Eli systemaattisuus työskentelyssä on a ja o.  Vanha sanonta on että huonokin systeemi on parempi kuin ei systeemiä ollenkaan. Uskoisin että tämä perustuu nimenomaan systeemin loogisuuteen. Ilman systeemiä tulee fyysisiä ja psyykkisiä oppimisaukkoja treeniin! Aukot johtavat aina hataraan oppimiseen ja hataraan taloon.

Osaamisen kehitysvaiheet rappusina

1. Rappunen, tiedostamaton tietämättömyys

Ensimmäisellä rappusella et tiedä ettet tiedä tai et tiedä mitä sinun tulisi tietää. Esimerkkinä voisi olla henkilö joka kokeilee talutusratsastusta. Hevosta talutetaan ja ratsastaja "matkustaa" tietämättään. Ratsastaja voi jopa ajatella että onpa ratsastus tylsää, täällä vaan istutaan ja annetaan hevosen hoitaa homman. Joku jättääkin  mahdollisen harrastuksen tälle tasolle ja toteaa että kokeiltu on ja tylsää oli. Ihminen joka jännittää kovin voi ajatella että oli liian jännittävää ja pelottavaa, ei kannata jatkaa j n e. Tuleva ratsastaja voi kokea kovaakin jännitystä, mutta jokin jää kiehtomaan, usein itse hevonen.

2. Rappunen, tiedostava tietämättömyys

Toisella rappusella ratsastaja tajuaa että ei osaakaan - juuri mitään. Hevonen ei "tottelekaan", oma kehokaan ei toimi oikein vaikka kuinka käskyttää. Tämä on turhauttava vaihe joka herättää paljon tunteita. Voi tuntua ettei ikinä tule oppimaan, että on aivan liian vaikeaa, että tämä ei todellakaan vastaa kirjojen, elokuvien, sosiaalisen median antamaa kuvaa tukka hulmuten ilman satulaa ratsastavasta tytöstä. Ratsasatus on hankalaa, vaikea ymmärtää ja kestää ikuisuuden ennenkuin edes pysyy ravissa. Moni luovuttaa tässä vaiheessa...

3. Rappunen, tiedostava osaaminen

Kolmannella rappusella osaat jo jotain. Perusasiat ovat hyvin hallinnassa. Pystyt tekemään vaikeampiakin asioita, varsinkin jos sinua muistutetaan ja ohjataan. Joudut kuitenkin muistuttamaan itseäsi miten asioita tehdään, kertaamaan ja vaikka osaat paljon kaipaat turvaa esim opettajaa. 

4. Rappunen, tiedostamaton tieto

Moni ratsastaja/ratsastusohjaaja/opettaja on tällä tasolla. He ovat taitavia, joskus erittäin taitavis. He eivät mieti mitä tekevät, vaan asiat tulevat selkärangan kautta. Ohjaajille ja opettajille on haaste palata sanottamisen ja pilkkomisen tasolle opetuksessa, eli ratsastuspedagogiikkaan ja -didaktiikkaan. 

Nämä neljä rappusta ovat ratsastuksessa ikuisesti läsnä. Usein samaan aikaan. Ratsastaja hallitsee erittäin hyvin jotain, mutta haluaa nostaa tasoaan, esimerkiksi harjoitella piaffea. Silti oppiminen etenee.

Step-by-step

Täytyy olla joku ajatus, siitä mitä haluaa saavuttaa ratsastuskerralla ja suunnitelma miten siihen edetään, step-by-step. Usein käy niin että vaikka kuinka pilkkoo asiat pieniksi, niin käytännössä oppimiseen menee kymmenkertainen aika, mutta eihän siinä mitään, mihin tässä on kiire? Ajattelen usein että se on itse harjoittelu mikä on hauskaa, ei se maaliviivan yli meneminen. Mitä enemmän antaa itselleen ja hevoselleen aikaa, sitä nopeammin oppiminen sitten usein sujuu.

Me opimme pieni pala kerrallaan, mutta niin oppivat myös hevoset. Hevoselle täytyy osata kertoa mitä siltä halutaan, ja se viestintä on ratsastajan oppimista. Jotta hevonen pystyy vastaamaan oikeanlaisesti viesteihin senkin täytyy oppia. Hevonen joka ymmärtää viestit usein rentoutuu ja nauttii työstään. Epäselvä, ristiriitainen tai aggressiivinen viestintä on epämukavaa, hämmentävää ja pelottavaa. Aika ymmärrettävää jos ajattelee itsensä hevosen asemaan. Tämän vuoksi kontakti, selkeät pyynnöt ja mahdollinen tehtävä ovat a ja o.

Kontakti

Jos hevonen ei kuuntele, kunnioita sinun rajoja tai ole kiinnostunut yhteistyöstä perusturva järkkyy molemmilla. Se vanha käsite "hevosen kanssa" on todella tärkeä. Jos hevonen kokee olevansa yksin sinun kanssasi, se pelkää kaikkea, pälyilee ympäristöä ja voi poistua paikalta. Jos hevonen kokee että et ole oikeudenmukainen, vaadi rajoja (perusturvaa, sääntöjä), kerro selkeästi mitä haluat, se hakeutuu parempien ja selkeämpien kavereiden luo (laumaan).  Jos asenteesi on ylimielinen, aggressiivinen tai komentava se ei halua tehdä yhteistyötä kanssasi. 

Taito on olla luotettava, selkeä ja turvallinen ihminen hevoselle, hevoselle joka puhuu eri kieltä kuin me, mutta tietää meistä kaiken voimatta kertoa meistä meille. Ajattele jos hevonen osaisi! "Kun teet noin ja noin; minusta tuntuu että/en ymmärrä mitä tarkoitat..."

Toisaalta ihannehevonen voi myös monelle ihmiselle olla luotettava, selkeä ja turvallinen!

"Fiilis"

Voi meitä ihmisiä, me olemme niin täynnä tunteita välillä. Muistan kun ystäväni/treenarini Johanna sanoi että "Unohda kaikki tunteet, ratsastaessa ei saa olla tunteita. Ne häiritsevät hevosta". Ensin ajattelin että Johanna veti hiukan överiksi, mutta asiaa mietittyäni, olen samaa mieltä. Pientä tunnetta voi olla jos ne on todella tietoisia ja harkittuja, mutta mieluiten ei. Ajattele itse, että olet hevonen ja tuntisit valtavasti tunteita ratsastajan kautta, pelkoa, jännitystä, suuttumusta, iloa ... Ainakin minä stressaantuisin!

Onko sinun mielestä ratsastus kivaa, vai koetko riittämättömyyden tunteita, epäonnistumisen pelkoa, pettymystä tai toivottomuutta? Jos ajattelee, niin selässä näitä tunteita ei ratkota. Se on liikaa vaadittu hevoselta. Toisaalta me ei aina tunnisteta sitä alkuperäistä tunnetta, vaan peitellään esim pelko aggressiivisuudella, jähmedytään tai luovutetaan (paetaan). 

Kukapa ei olisi kuullut ratsastustunnilla kehoitusta: Muista hengittää! Se on niin tyypillistä että pidätämme hengitystä eri tilanteissa. Toisaalta pitäisi muistaa hengittää pallean kautta, jos hengitämme pinnallisesti, nopeasti ja keuhkojen yläosaan, tilanne vaan pahentuu ja paniikki nousee. Kun paniikki nousee aivojen ja kehon yhteistyö lamaantuu, ja opettajan ohjeet katoavat taivaan tuuliin.

Jos on paljon stressiä omassa elämässä, ratsastus voi tarjota keinin irroittautua siitä. Jos on kova stressi elämässä, kannattaa miettiä, miten saisi tallilla olemisesta ja hevosen kanssa tekemisen turvalliseksi ja sen hetkiseen tilanteeseen sopivaksi. Aina ei tarvitse suorittaa. 

Pyri keskittymään siihen mitä sinä teet. Ajattele sitä, eikä mitään muuta. Ajatukset voivat harhailla ympäristössä (murheet, tuuli, ihmiset, eläimet,m autot...), mutta pyri keskittymään siihen miten haluat hevosesi keskittyvän. On monta sanontaa jotka viittaavat siihen että mitä ajattelet- sitä kutsut. Se pätee todellakin ratsastaessa ja varsinkin kun keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa. Kun ajattelet jotain kielteistä, jännityt, voit pidättää hengitystäsi ja katse lasittua. Ei tarvitse paljoa miettiä miltä se tuntuu hevosen kehossa. Se on selkeä merkki vaarasta ja vaatii nopean reaktion tarvittaessa. 

Ole valpas ja levollen samaan aikaan. Valppaudella tarkoitan että pidät avaraan pehmeän katseen. Kun keskittyy rupeaa helposti tuijottamaan esim eteen tai hevosta, mutta näe ympäristösi, vaikka että et reagoisikaan. 

Toimi presensissä ja futuurissa samaan aikaan

Ole ehdottomasti läsnä hevosen kanssa kehollisesti, mutta silmät näkevät ja aistit toimivat. Ihanteellisesti olette kuin yhtä, ajatukin tuntuu riittävän ja hevonen reagoi apuihin pehmeästi. Hevonen luottaa ratsastajaan, hänen apuihin ja on kuuliainen. Tämä tunne tulee usein tonnistuneiden toistojen kautta. Hevonen pystyy rentoutumaan kun se tietää mitä siltä odotetaan ja se pystyy siihen mitä siltä pyydetään. 

Futuurissa toimiminen tarkoittaa sitä että samalla kun tekee jotain valmistelee jo seuraavaa. Esim kun ratsastaa suoraan huomio kiinnittyy tulevaan kulmaan ja kulmaanratsastamisen valmistelut alkavat. 

Tunne ja tuntuma

Tunne onkin sitten ihan eri asia. Kun tunnet hevosen liikkeet, mielentilan ja kuuntelet sitä pääset ratsastamaan syvällisemmin. Puhutaan tuntumasta. Ratsastajan tuntuma on pehmeä, joustava ja jatkuva, eli miellyttävä hevoselle. Tapaan verrata siihen että kävelet käsi kädessä jonkun kanssa. Onko käsi reilu, sopivan pehmeä, turvallinen ja luotettava vai kova, nykivä, vaativa ja pelottava? Kumman kädestä haluat pitää kiinni? Tarjoa se käsi hevosellesi.

Sulje silmät ja mieti miltä sinun ratsastuksesi tuntuu hevosesta. Mitä oikeasti pyydät, pyydätkö eri asioita, ovatko pyynnöt käskeviä, vaativia, energisia, äkkipikaisia, kevyitä, kovia...? 

Jos suuttumuksen tunteet nousevat pintaan ratsastaessa, jäähy on ainut reilu ratkaisu. Hevoselle suuttuminen on aika ala-arvoinen asia. Jämpti voi olla- mutta suuttunut- ei ikinä. 

Hevonen on hevonen, aina. Ei se ymmärrä meidän tavoitteita tai muitakaan metkuja. 

Muuten suuttumuksen tunnetta (liittyi se sitten mihin vaan) kannattaa hyödyntää karsinoita siivotessa, pihan haravoinnissa ym. 

Annatko hevoselle monta pyyntöä tai vaan yhden? Ehtiikö hevonen reagoimaan pyyntöösi? Annatko hevosesi olla rauhassa ja keskittyä?

Pehmeä käsi

Tämä pehmeä käsi ei todellakaan tarkoita "löysää" kättä. Se tarkoittaa kättä mihin on hyvä turvautua. Se tarkoittaa kontaktia, minusta hevosen ei tarvitse mennä yksin. Ohjastuntuma ratsastetaan niin että hevonen tarjoutuu ottamaan tuntuman. Jos ottaa ohjat nopeasti ja kovaa, hevonen jännittyy ja perääntyy. Jos tarjoaa vakaata kättä se yleensä pikkuhiljaa hakeutuu sitä vasten, joillakin se voi viedä aikaa, riippuen jännityksestä tai vanhoista tavoista.

Tuntuma ei tarkoita että hevonen roikkuu kädessäsi. Niinkin voi jossain tilanteessa käydä, mutta korjaa samalla lailla kun muutenkin, pyydä hevosen kehoa aktivoitumaan ja pidä käsi rauhallisena ja vakaana. Voit myös myödätä toisella kädellä, niin kuin kertoisit että "hei älä roiku minun kädessäni".

Vanha tapa on antaa tukea ulko-ohjasta, jolloin voi myödätä sisäohjalla, sekä ratsastaa ulko-ohjaa kohti. Joskus hevonen voi olla vino, jolloin tilapäiseksi tukiohjaksi voikin tulla sisäohja. Tämä ohje toimii joskus ja sitä voi käyttää korjatessa esimerkiksi toisen puolen vahvuutta, mutta tavoite on tasapuolinen  tuki 

Selkä ja jalat

Tunnetko takajalat ja hevosen selän? Miltä tuntuu käynti, ravi ja laukka? Miten liike vaikuttaa sinun istuntaasi? Tekeekö lonkat kahdeksikkoa käynnissä? Juokseeko istuinluut ravissa? Keinuuko laukka?

Hevonen kuulolla eli reaktiot

Mikä on paras tapa sammuttaa hevosen reaktiot (ja kenen tahansa)? No, se on jankuttaminen. Pohje joka  pyytää ja pyytää eikä koskaan ole tyytyväinen tai pohje joka on tahattomasti levoton. Kumpikin johtaa siihen että kuunteleminen on pakko lopettaa tai a. saa hepulin tai b. poistuu henkisesti paikalta. Eli kun pyytää pohkeella niin tarkoittaa sitä ja jos ei tule reaktiota niin pyytää nopeammalla pohkeella uudestaan maiskutuksen kera tai koskettamalla raipalla*. Sitten kun hevonen reagoi, niin ei heti vedetä liinat kiinni että ei noin lujaa. Tällöin on itseasiassa epäoikeudenmukainen. Eli jos pyytää eteen vaikka käyntiä ja hevonen ei liiku, niin  pyytää lisää ja hevonen ravaa- Kiitä! Jos heti otat ohjista hevonen ei voi ymmärtää mitä oikein haluat. Anna ravata joku metri ja pyydä rauhallisesti käyntiin. 

 *Huom. raippa on merkinantoväline, se on kuin pidennetty käsi millä koskettaa, ajatuksella että "huom. aktivoidu tuosta". 

Tarkoitus ei ole kuitenkaan herkistää hevosta niin paljon että se säikähtää jokaista apua. Tämän takia on puolipidätteet (mikä vasta on vaikea selittää). Puolipidätteillä juttelet hevosen kanssa, kerrot että pian pyydän jotain. 

Puolipidäte

Puolipidätteen omaksuminen vaatii kypsyyttää ja osaamista, se ei ole pelkkä tekninen asia, vaan vaatii tunteen ja tunnistamisen. Se onnistuu aika lailla silloin kun yhteistyö alkaa sujumaan ja se on yksi tärkeimmistä kontakti- ja kommunikaatiomuodoista ratsastaessa. Eli puolipidätteellä otat kontaktin hevoseen ja ja kerrot että olet paikalla. Puolipidätteen teet kun pyydät kuuntelemaan seuraavaa pyyntöä, mutta voit käyttää sitä myös kertoaksesi että olet paikalla jos hevosta jännittää tai haluat koota sen lihaksistoa. Silloin kun haluat rauhoittaa sitä puolipidäte esim pyytää hevosta keskittymään kentän sisällepäin ja sinuun, ei ulkoapäin tuleviin virikkeisiin. 

Puolipidäte on selitetty yksinkertaisuudessaan pidätteenä (ei veto, vaan staattinen käsi) missä  pysähdys jää ajatuksen tasolle. Tällöin ajatellaan että puolipidäte kokoaa takaosan lihakset hevosen alle, aivan kun pysähdyttäisiin, mutta sitten myödätään ja pyydetäänkin eteenpäin. Tämä on todella pieni liike, ei keinuva, miltä se tässä voi kuulostaa. Toinen selitys on että pohje pyytää eteenpäin sulkeutunutta nyrkkiä vasten. Hakisin hevoskohtaista herkkyyttä tähän, jollekin herkälle hevoselle tämä on jo aivan liikaa ja liian raju pyyntö. Puolipidäte voi siis myös olla pelkkä vatsalihasten supistaminen ja istunnan hetkellinen jännitys. Kuten ratsastuksessa aina, jokainen hevonen ja tilanne täytyy huomioida erikseen ja säädöt voivat vaihdella 1-100 riippuen hevosen herkkyydestä. 

Puolipidäte on hevosen kehon ja mielen valmistaminen seuraavaan pyyntöön. Hevoselle kerrotaan että on asiaa, jäntevöitymällä itse ja tasapainottamalla oma istunta, kerrotaan hevoselle että jäntevöidy ja tasapainota itsesi. Sen jälkeen keskittyminen seuraavaan käskyyn jolloin painetta päästetään pois. Puolipidäte sisältää siis aina jännityksen ja rentoutumisen.

• Puolipidäte on kaikenkaikkiaan huomaamaton liike. 
• Puolipidäte on hevos- ja tilannekohtainen. 

Tunneasia

Puolipidätettä on vaikea selittää, se on suuresti tunneasia. Silti sitä kannattaa ruveta harjoittelemaan kun tuntuu että pysyy kyydissä. Puolipidätteellä pyydämme hevosta tarkistamaan tasapainonsa ja siirtämään kantovoima takajaloilleen. Hevonen joka kantaa meitä takajaloillaan käyttää isoimpia lihaksiaan ja  pystyy täten helpommin kantamaan meitä ja pysyy terveempänä. 

Puolipidätteen teemme myös kun haluamme hevosen tehdä jotain muuta, se on kuin varoitus, varaudu että pian pyydän esim siirtymän laukkaan.

1. Puolipidäte vaatii vakaan ja jäntevän istunnan, sekä pehmeän ja vakaan käden, joka myötää hevosen liikettä. Tätä voi harjoitella ensin! Hevosen täytyy uskaltaa liikkua liikkua eteenpäin.
2. Sen jälkeen puolipidätteen voi tehdä tiivistämällä korsetin, mutta avaamalla lantion ja istumalla hevosen ympäri (vapauttaa hevosen selän). Kädet jännittyvät ja kyynärpäät pysyvät lähellä omaa kehoa.
3. Harjoittele aluksi siittymien kautta esim ravista melkein käyntiin ja takaisin raviin. 
4. Harjoittele sen jälkeen temponvaihteluja askeleen sisällä, niin että et vedä ohjasta.

Puolipidätettä harjoitellaan aina, mitä kehittyneempi ratsastaja, sen tiedostomattomampi se on.

Puolipidätteitä on siis hyvä tehdä siirtymisissä, kulmissa, volteissa...

Istunnan ikuinen harjoittelu

Ihmiset jotka eivät ratsasta, helposti ajattelevat  ratsastaminen on istumista ja hevosen päällä matkustamista, jolloin hevonen tekee kaiken työn. Istumistahan se onkin, mutta kuinka kiikkerää! Ja se että täytyy tehdä niin paljon tulee usein yllätyksenä. Hevonen ei kuljekaan eteenpäin itsestään ja liikekin on keinuva, esimerkiksi käynti liikuttaa ratsastajan lantiota kahdeksikkona. 

Rento ja jäntevä istunta on jokaisen tavoite. Mitä alempana painopiste on, sitä syvemmällä tulee satulassa istuttua. Pitää olla sen verran rento että saa painopisteen alas. Mitä jännittyneempi, sen korkeammalla istut. Ajattele että hevonen on saippuasta, mitä enemmän puristat, sen todennäköisemmin se livahtaa alta pois. Joskaan ei saa olla liian rento. Tällöin ei ehdi mukaan hevosen liikkeeseen ja valuu kyydistä. 

Kun painopiste on kehon keskellä ja lihakset tukee sitä ympärillä, pystyy erottamaan käsien ja jalkojen liikkeet tasapainon ylläpidosta. Ja siitä se erottelu lähtee. Sitten tulee istuinluut, sisäreisi, takareisi, korsetti, kyynärpäät, pää, katse...

Ratsukon suoruus

Ratsukon hyvä ja turvallinen olo tulee suoruudesta. Suoruus tulee painopisteestä. Ratsastajan keskellä oleva painopiste johtaa parempaan tasapainoon, vakaaseen istuntaan ja miellyttävämpiin apuihin. 

Hevosen suoruus vaikuttaa sen ratsastettavuuteen ja terveyteen. Vino hevonen vahvistaa ja kuluttaa kehoaan epätasaisesti.

Kuria, kurinalaisuutta, itsekuria tai miksi sitä kutsuisi

Hevosala on henkisesti ja fyysistä rankkaa, vaikka pikkutytöt sitä harrastavatkin. Sanoisin että katsokaa niitä pikkutyttöjä kaksi kertaa. He voivat olla pieniä, mutta ovat vahvoja, rohkeita ja sinnikkäitä. Karsinoiden siivous, kottikärryjen kuskaaminen, veden kanto, satuloiminen vaatii voimaa ja ison eläimen ohjaaminen rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanhan ajan tallitytöt olivat rautaa. Muistan hyvin kuinka vuosien tauon jälkeen palasin tallille kolmekymppisenä ja jouduin pyytämään 10-vuotiaalta tallitytöltä apua kun en meinannut jaksaa nostaa satulaa hevosen selkään. Tämän päivän lapsista en tiedä, saavatko he edes talleilla touhuta (se on sitten oma postaus).

"Haluan, että ne (hevoset) oppivat, että mun kanssa on kivempaa." 

Sara Lehtilä, Hevosurheilu 31.3.2021

Työstetty by Annika since 07.03.2021-

Det här med motivation

Teoretiskt sett finns det yttre och inre motivation. Förenklat innebär yttre motivation att du motiveras av t ex belöningar, medan inre motivation uppkommer genom att känna glädje, förnöjsamhet och välbehag av det man gör, vilket utsöndrar endorfiner, dopamin och serotonin. Den yttre motivationen brukar ibland beskrivas som åsnan som lockas med morötter framför mulen. Motivationen påverkas av hur lätt det är att få moroten och att moroten är tillräckligt lockande. Är det för lätt blir man trött på morötter, är det för svårt ids man inte. För en del människor är det otroligt viktigt att se helheter, finna mening i det de gör eller få en personlig vinst av något slag t ex i form av utmaning. 

Jag brukar tänka att motivation funkar som en Gaus-kurva (normalfördelningskurva). Man kan vara under, passligt och för motiverad. Att vara omotiverad eller övermotiverad ger lika dåligt resultat, trots att den övermotiverade försöker sitt yttersta. 

Jag har råkat ut för övermotivationens nackdelar under senaste åren med min ridning. Först var det tidsbrist under många år, prioriterade mitt jobb med hästarna (inte helt enbart av vilja, utan som en följd av omständigheterna. Sedan när jag äntligen fick tid, var det på grund av sjukdom och skador (jag var alltså sjukledig). Många av mina skador kom av att jag red trots att jag var sjuk, föll av och fick benbrott. Ju mer jag skadade mig, destu envisare blev jag och tog risker. Jag ville inte att sjukdomen skulle bestämma över mitt liv. Tala om att var för motiverad. 

Jag fick hjälp med att komma till insikt om saken, att jag inte skulle kunna bli frisk om jag pressade kroppen när den försökte hela sig från sjukdomen. När det stod i epikrisen att jag inte kommer att bli frisk, någonsin, var det som jag skulle ha förstått, att med vilja fixar jag inte det här. Jag satte upp ett mål för mig själv, inte en enda skada under ett helt år och lyckades med det! Kroppens läkning kom igång.

När det året var förbi började jag rida under övervakning under några månader. Först i lina, fem veckor. Sen på volt lika länge. I början var jag väldigt lycklig och tacksam över att överhuvudtaget få rida igen, men snart visade övermotivationen sitt fula fejs. Jag kom med förslag tränaren, "släpp mig", "jag är inte rädd att falla" mm, men hon var klok och släppte inte. Hästarna behövde också vänja sig vid min överenergiska stil, så tränaren höll ögonen på dem också. De skulle lära sig att bete sig efter ett system, inte enbart efter min energi. Som du säkert anar gav det ganska snabbt resultat, även om jag måste hålla mig i styr för att inte tappa fokus på mitt mål, att få rida.

Jag hade lyckan att få träffa en sådan klok tränare/människa. Hon hjälpte mig med Tara för sexton år sedan och nu hjälpte hon mig igen. Tack Maija 💗. 

Vad kan ligga bakom den andra ytterligheten, att inte vara motiverad alls? Ibland är det fråga om att inte vara helt ärlig med sig själv. Alltid är det inte fråga om startsvårigheter eller lathet. Ibland ligger det rädslor, spänning, sårbarhet eller dylikt bakom olusten. Man kanske säger att man inte har lust, men egentligen är man till exempel rädd att stöta sig, bli bedömd eller känna sig uppgiven. Många stallägare skulle egentligen vara motiverade att träna, men det vardagliga slitet och ekonomiska bekymmer gör att man inte orkar eller har lust för något överhuvudtaget. Efter att ha mockat, delat ut hö, städat rastgårdar, reparerat täcken och staket, handlat foder och burit vatten, samt betalat räkningarna, så är man bara så slut att soffan vinner. Det var en gång en stallägare som frågade på fb, hur många av er har somnat på soffan med stallkläderna på och sovit hela natten. Många stallägare svarade att jo, det har hänt många gånger. Speciellt om det kommer lite vattenskador eller hästrymning som bonus någon dag, då kan det bli för mycket.

Tusendollarsfrågan är att hur upprätthålla lämplig motivation? Jag skulle idag säga att genom genomtänkta rutiner. 

• Passande mängd arbete, vila, föda och socialt liv.
• Rutiner som upprätthåller flyt i vardagen. Minimi saker som görs varje dag och en gräns för slitet. 

Låter det för enkelt för att vara sant? 

Louise Blok-Andersin , Kyra Kyrklund, Marko Björs, vem sedan?

I min mening bygger häst kunskap på traditioner, vetenskap, hästmänniskor och egna erfarenheter. I detta inlägg plockar jag fram kända hästmänniskors tankar om hästkunskap. Detta är personer som gett ut böcker och intervjuas i media, inte hästmänniskor jag nödvändigtvis känner personligen. De finns också, hästmänniskor som jag ser upp till, älskar att dela erfarenheter med och jobba tillsammans med. Deras intervju får bli till en annan gång.

Marko Björs

• född i Vasa, bodde i Esbo
• Kyra Kyrklunds elev i ungdomen
• FM-guld 1997 med Vikont, internationella starter i GP, 
• Publicerat boken: 
• Ungdomsarbete med Uma Aaaltonen i Villivarsa
• SRL (Suomen ratsastajain liitto) landslagstränare
• Dressyrdomare
• Designer på Tillander (smycken), Yle kommentator i dressyr

Björs ser att hästsamfundet har splittrats i små grupper, varav en del i ytterligheter. Björs frågar sig om den historiska traditionen som pågått sedan Ksenofon till idag nu kommer att splittras. Björs föreslår ett stormöte dit eldsjälarna skulle bjudas. Månne Björs tänker att det kunde skapas en gemensam linje, något alla kan hålla med om som kunde fungera som hästfolkets ansikte utåt? Eller att alla skulle lära sig av varandra och kanske förstå varandras synsätt bättre? Oberoende, så ligger kanske just sådant behov i tiden. Så länge hästmänniskorna anklagar och beskyller varandra, så ger det en misstänkt bild ut i allmänheten, som inte förstår vad det är frågan om. 

Uttryck som Hästfolk, hästmänniskor, hästgalen mm berättar kanske om det faktum att alla inte kan eller vill umgås med hästar. Hästar är stora, starka, blixtsnabba och otroligt känsliga flyktdjur, som man måste viga sitt liv till att förstå och lära sig hantera/umgås med. Man kan snusa på vad det är under kortare stunder, men hästmänniska blir man inte av det. Det krävs erfarenheter, tuffa och utmanande situationer, bra och dåliga dagar för att växa till riktig hästmänniska enligt mig. Björs poängterar också att det därför är svårt att förklara vad denna gren är, varför det blir en livsstil. Björs ger också svaret själv; på fem år hinner man inte lära sig just något, utan det tar en evighet. Jag skulle säga att ett liv inte räcker till. Därför behöver vi föra över kunskap från generation till generation. 

Björs poängterar att nyckelordet är "kurinalaisuus" som enligt mig inte bara är fråga om disciplin mot hästen, utan självdisciplin, stalldisciplin, hästdisciplin; rutiner och regler, samt massor av kunskap kring allt detta. Om vi säger som det är, så är hästen farlig för oss människor om vi inte har hästkunskap. "Disciplin" är inte på modet, det har en dålig klang i nutiden enligt Björs, men utan den blir allt med hästar farligt och svårt. Jag skulle förklara det genom ett hypotetiskt exempel: Sätt en häst i en paddock. Be en icke hästerfaren gå in i paddocken. Be den utfodra, rykta och kratsa hovar, be den sadla, tränsa och rida, be den få hästen att röra sig från marken. Sätt dit en till häst i annan ålder, temperament och skolning. Det finns en orsak varför det är förbjudet att gå in i främmande hagar. Det är inte så att hästen äter upp människan, hästar äter inte kött brukar jag skoja. Det de gör är att de reagerar på människans energi, känslor, utstrålning, gester, rörelser och de reagerar så snabbt att man inte hinner blinka.  När man lär sig om hästar så är det just hästarnas reaktioner och språk man lär sig att tolka. Vi kan aldrig lära hästar att prata som vi, att de skulle berätta när de är rädda eller hur de tolkar oss. Vi måste lära oss att läsa dem! Sen när man lär sig läsa häst bättre, kan man också lära sig kommunicera och bättre förutse hästens reaktioner. Ingen lär sig allt och ingen har koncentrationen på 100% varje dag, så olyckor händer också hästmänniskor, men man måste försöka ha koncentrationen på topp hela tiden. Det är bara så. Det är också därför umgänget med hästar ger flow upplevelser, hjälper oss att glömma andra bekymmer runt oss. 

Men det vill jag ännu säga, hästar vill oss och andra väl. Hästar är fredsälskande djur. Deras prioritet är mat, trygghet, flocken. Om de inte skulle trivas med oss och om vi inte kunde ge dem mat och trygghet skulle de inte bära oss, nybörjare, våra barn, handikappade mm. 

Det är när vi inte har hästkunskap som vi kan bete oss hotfullt, utan att veta om det.

Källa:

Hevosurheilun ratsastusliite 25.4.2019 

Tara 26 år löshoppar

Det här är ett smakprov. Vi kände att vi måste avbryta det innan hon blev alltför ivrig, hon är ändå 26 år och hoppning har inte varit hennes grej.

Lite om hoppning 1.

Vårt stall bygger på socialpedagogisk hästverksamhet i första hand. Många av våra ryttare har varit i nio till tioårsåldern när de börjat i djurklubben, skött om hundar och hästar, bekantat sig med olika djur och genréer. Nu har det blivit dags att pröva lite mer på hoppning. Vi har alltid strävat till att jobba med kommunikation och balans, så vi har tränat ett som annat, ss bommar, cavallettis och enstaka hinder. 

Nu verkar det som vi kan flytta oss upp ett steg på trappan,  t ex börja träna två hinder efter varandra, hålla upp takten, svänga mm. Det ska bli roligt, speciellt när hästarna tycker så mycket om det. Som hästägare är jag förstås rädd att hästarna skadar sig. Därför behöver konditionen, koordinationen skickligheten tränas upp steg för steg. Vilket gäller förstås ryttarna också.

Sagobackens kursplan i hoppning.

Första målet enligt mig är att hästen ska dras mot hindret som en magnet. 

Hästen ska känna sig motiverad och tycka det är roligt. Hästen behöver ha förtroende för att den inte utsätts för en uppgift den inte klarar av eller har kondition till.

Markarbete i lina och löshoppning

Vi börjar hoppträningen med markarbete i lina och löshoppning. Det finns otaliga variationer för markarbete med markbommar och lite mindre cavallettin. Denna uppgift kan med fördel göras så att man leder hästen för att visa hur det går till och därefter i lina på volt.

Vi använder de ekonomiska Ikea pottorna för mindre kavaletter.

1. Vi börjar med en markbom, sedan två och till slut fem på rad. 
2. Därefter samma procedur med pottor under bommarna. 

* Om hästen inte fungerar bra i lina så kan det vara lättare att rida dem än att longera.

Dessa uppgifter stärker hästen, förlänger den så man ser att den använder rygglinjen och halsen, samt magmusklerna. Bommarna läggs efter varandra, i stråle och fyra på volten. Om hästen har bra koncentrationsförmåga kan man sprida bommarna roddigt, som plustecken mm. 

3. Sedan kan man göra samma uppgifter i ridning.

Ridträning med bommar och cavallettis.

Ovanstående övningar kan göras med ryttare. Först i skritt. Sen börjar vi med att rida i lätt trav, övar ryttarens sinne för rytm, väcker korsetten, nedre skänkeln börjar hitta sin plats och blicken upp. Det är så lätt att instinktivt titta ner på bommarna. Man kan redan nu börja "känna" bommarna i sitsen, i stället för att titta på dem. Om man tittar neråt stör man hästens balans och i främst sin egen.

Därefter övar vi samma i lätt sits. Korsetten upprätthåller balansen, blicken fram (jag kan stå någonstans framme och räcka upp fingrar som man ska hinna räkna), hälarna ner och skänkeln nära hästen.

Löshoppning

Jag anser att hästar behöver få själv bekanta sig med sina uppgifter utan ryttare på ryggen. Det är kanske inte nödvändigt med erfarna ryttare, men det ingår i mina skolningsprinciper, oberoende. Det beror också på att hästar hoppar av naturen, det är inget konstigt med det. Det är otroligt intressant att se deras naturliga hoppteknik, deras känslighet, koncentration och varsamhet, vilka vägar de väljer och tempot de har. Det är också intressant att följa vilka naturliga styrkor vi lyckas bibehålla med ryttare på ryggen, vilka utvecklas och vilka går back.

Löshoppning med Mirella 2016 (Mirella fyra år).

Det är också ett bra sätt att introducera specialhinder, paraplyer, klappningar, musik mm.

Testning av klickerträning med Bambi

Jag har också använt det som klickerträning med Bambi när hon var under tre år. Jag gick på djurträningskurs i Brusaby och är till lynnet intresserad av att lära mig genom att göra, så jag testade klickerträning lite här och där. Det som jag lärde mig av det var att inte använda systemet, där hästen prövar olika saker för att tolka kommandot och jag klickar vid självmant hopp. Bambi började erbjuda hopp lite nu som då och det var absolut inget jag ville eftersom hon skulle skolas till en allround social pedagogisk skolad häst för hästverksamhet. 

Jag hörde av en kompis att hon tränade halt med samma princip och hästen stannade när som helst i hopp om belöning. Den som vet mer om klickerträning, vet att det här är en del i processen, inte slutresultatet. Målet är att göra saken på kommando eller att fundera på vad kommandot betyder. En häst är ändå en häst. Om vi sitter på ryggen eller kör så är vi väldigt hjälplösa. själva tekniken var alltså bra, men eftersom agility inte var mitt mål så var det val av olämplig uppgift till rätt teknik. Största orsaken var ändå kundernas säkerhet under processen. Hästarna användes i olika uppgifter.

Hästagility med lös häst

Under tid av sjukdom lärde jag Tara löshoppa bana inspirerad av hundagility. Jag använde handtecken och kommandon. Jag valde vägen och visade hinder med armen och gjorde halvhalt och bad hoppa på kommando. Denna gång valde jag tid, muntligt beröm och noggrant planerade uppgifter och det lyckades. Skulle jag träna frihetsdressyr eller liknande skulle jag pröva klickern igen, samt att jag ser många andra fördelar med den. Nu stärker jag dock kommandot från marken genom att nämna hästen namn mjukt och glatt (få den att lystra), ge muntligt beröm med energi och stolthet i rösten (som den lärt sig kombinera med positiv förstärkning) och upprepa kommandot exakt i samma tonfall som alltid. Dock varierar jag mängden energi i min kommunikation. Om hästen är för het är jag stillsam och om den är slö är jag energisk och bestämd.

Hevosen rauhoittavat signaalit

Syksyllä 2018 olin kuuntelemassa Susanna Hämäläisen luentoa hevosten elekielestä. Susanna on vuorovaikutustaitojen erityisosaaja Luvialta.

Lägg till bildtext

Harmikseni osa materiaalista katosi rikkoontuneen puhelimen myötä, mutta referoin sen osan minkä kirjoitin käsin.

Luennon pohjana oli kirja Calming Signals of Horses, 2007 ja monta käytännön esimerkkiä kuvin ja videoin joita en nyt saa tähän.

Hevonen ei halua tapella

Hevonen on pieni ruohonsyöjä, ainakin omasta mielestä, niin sanottu kani tai jänis

Ihmisen rentous on a ja o

·         Hevosten turvaetäisyys on 9m? Koiran 300m! Opeta hevoselle että ihmisen aikana ei keskustella tai selvitellä välejä

Asettuu ulospäin muista hevosista vapaana.

• ·         Ei ole kyse vinoudesta. Rauhoittaa muita.
• ·         voi olla koira joka kävelee ohi. Ei tarvitse olla katastrofi

Väliinmeno

• ·         esim. ori vie tamman ja varsan pois

Hevonen kaartelee luo

• ·         kohteliasta. Tee itsekin niin. Hidasta, tee puolipidäte ennen kuin lähestyt hevosta.
• ·         Hevoset kohtaavat vasemmat silmät vastakkain. Tervehdi niin päin. Näkee vasemmalla. Sen takia selkään nouseminen ja talutus yleensä vasemmalta.
• ·         haistaa oikealla sieraimella

 

Pää ja kaula

• Kaulan ravistaminen
• ·         on koko kehon valkoinen lippu. Rauhaa

Pää jatkuvasti alhaalla

• ·         venyttää niskaa alas
• ·         aktivoi rauhoittavat signaalit, voi itse hyödyntää
• ·         tyynnyttää

Pää ylhäällä

• ·         pakoreaktio
• ·         pakomatka noin 500-800m
• ·         hallittu pakoharhoitus, tahdita mielummin kun yrität pysäyttää
• ·         pään liikuttaminen ylös alas

Silmien räpyttely

• ·         Onko ensivaikutelma että silmät ovat suuret kauhusta tai rauhalliset?
  ·        
• ·         Onko molemmat silmät samanlaiset? Jos toinen silmä erilainen voi olla kyse kivusta.
  

 

Leuat ja suu

• ·         maiskuttelee, mutustelee
• ·         heittää kieltä, rauhoittaa itseään, jokin huolestuttaa. Voi olla liian vaikea tehtävä

Lipominen on nykytietämyksen mukaan?

Haukottelu

• ·         kylmä, väsynyt, stressaantunut
• ·         voi reagoida johonkin uuteen jännittävään, esim ääneen.
• ·         ennen suitsimista voi olla kyse innostuksesta tai vastustelusta? Seuraa
• ·         leukojen venyttely
• ·         vatsahaava
• ·         Helppo käyttää itsekin rauhoittaakseen hevosta

Valkuaiset näkyy yläluomen alta…

Varsa

• ·         naputtaa aikuisille tai muille, olen pieni vaan
  
• ·         aikuisen käyttäytymisenä huolestuttava ja erittäin huolestunut hevonen
  
• ·         ihminen voi mennä väliin. Pelkoa jos hevonen rauhoittuu

 Levottomuus

• ·         hevonen ei kerää virtaa edes puolessa vuodessa, vaikka se voi vaikuttaa siltä.
• ·         Harjoittele paikallaanseisomista liikunnan jälkeen

y

Pärskiminen

• ·         tyytyväinen pitkä pärskiminen

Korvat

• Yritä saada molemmat korvat hallintaan, esim volteilla. Palkitse oikealta

Stressaantunut hevonen

• ·         syö nopeasti
• ·         voit lievittää syöttämällä, syötä maasta,
• ·         Hevonen menee makaamaan. Silloin on ylitetty hevosen kestokyvyn raja.
• ·         Opeta hevonen rauhoittumaan myös muiden kanssa.

Korvaava käytös kun stressi ei vähene

• ·         Kireä lapa
• ·         Pureminen
• ·         Potku, älä sekoita lepuuttamiseen, tai kato mikä mulla on. Jos potku on tarkoitettu loppuun asti, silloin ne ei katso..
• ·         Pukittaa, ensin jähmettyy, sitten hyökkää, pakenee

Nuoleminen

• ·         hyvällä tuulella

Kuopiminen

• ·         sama kun että koira vetää, innostunut, malttamaton
• ·         jätä huomioimatta

Yleistä

• Älä ylitulkitse
• Rauhoita juoksuttaessa
• Hevonen havittelee turvaa
• Kortisolit alhaalla
• Hevonen haistaa välittäjäaineet, sykkeen
• Rakentakaa keskinäinen flow
• Omat tunteet syrjään
• Rakenna luottamus. Minun kanssa on turvallista ja hyvä olla. Minä huolehdin
• Hevoset rakastavat rutiineja!
• Hevoset ketjuttavat AINA
• Ehdollista ääneen, nam nam
• Vältä viimeiseen asti pelkoa
• Kun hevosen kierrokset nousee,
• rauhoittele 3 s välein
• pyri minimoimaan vahinko
• tee jotain mitä hevonen osaa, esim volttikahdeksikkoja.

PIENIN ASKELIN opetuksessa

SITÄ SAAT MITÄ VAHVISTAT

Tallitoiminta osana liikuntaa

Stall och kennel Sagobacken

T:mi anicas

Sisältö:

Voimaa ja sinnikkyyttä kehittävät harjoitukset

Tallityöt

• lannanluonti
• kottikärryjen kuljettaminen ja kippaaminen 
• turvesäkkien kantaminen ja turpeen levittäminen 
• lattioiden lakaisu
• kentän täyttö ja lanaus
• satulan kantaminen 
• vesiämpärien kantaminen
• hevosen harjaus
• kavioiden puhdistus

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/09/hevoshoitajan-abc.html

Tasapainoa kehittävät harjoitukset

• hevosen selkään nouseminen ja alastulo,
• ratsastus käynnissä, ravissa ja laukassa, siirtymät eri askellajien välillä,
• ratsastus ilman satulaa
• ratsastus liinassa
• vikellyksestä lainattuja harjoitteita
• istuntaharjoitukset

motoriset harjoitteet 

• ratsastaessa kuten pallon heittäminen ämpäriin
• ratsastaminen lusikka suussa jossa peruna ym., 
• keppijumppa hevosen selässä.

 Reaktionopeutta kehittävät harjoitukset

hevonen itsessään ja olemuksellaan kehittää ihmisen reaktiokykyä. Isona, nopeana pakoeläimenä se reagoi nopeasti mikä johtaa siihen että ihmisen täytyy reagoida nopeasti esim. pysäyttää, siirtää tai peruuttaa.

Toiminnan turvallisuus kumpuaa hyväluontoisista tehtävään koulutetuista hevosista, korkealuokkaisista varusteista, ihmisen kyky oppia reagoimaan toiminnalla, oppimalla lukemaan hevosen aikeita ja elekieltä sekä ennakoida tilanteita.

Tunnetaitoja ja kommunikointia kehittävät harjoitteet

Tallilla voi olla yksin ohjaajan ja hevosen kanssa tai osallistumalla yhteiseen toimintaan. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa, sitä voi auttaa toisia tai saada apua, kokea yhdessä, on usein mukavaa keskustella tekemisen lomassa. Tallityö on myös fyysisesti raskasta ja joskus hevosten kanssa tarvitsee apua tai sitä voi toiselle antaa. Nämä ongelmat ja haasteet tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistavat yhteisöllisyyttä.

Hevonen on myös iso eläin jonka ohjaaminen vaatii selkeätä kommunikointia, positiivista vahvistusta ja omien tunteiden tunnistamista ja hallintaa. Rauhallinen selkeä toiminta auttaa hevosta ymmärtämään meitä, samalla joudumme keskittymään omien tunteiden hallintaan jotta emme siirrä omia esim. turhautuneisuuden, pelon, jännityksen tai vihan tunteita hevosen. Hevonen reagoi niihin/peilaa meidän tunnetiloja jännittymällä, pelkäämällä tai pakenemalla. Jäntevä rentous onkin ratsastuksen avain. Tavoite on jäntevä ratsastaja joka keskittyy hevoseen ja päämäärään/tehtävään, sulkee pois kaikki muu, on läsnä tilanteessa, pystyy laukaisemaan hevosta häiritseviä jännityksiä kehossaan ja jonka hapenottokyky ja reagointikyky ovat vähintään riittävä tasolleen. Ratsastaessa joutuu pian oppimaan luottamaan itseensä, vaikka joku olisikin vieressä taluttamassa, niin halu ratsastaa itsenäisesti on monelle motivoivaa. Hevonen ei myöskään syrji aineellisen statuksen tai ulkonäön takia. Hevonen on reilu reilulle.

Muita osa-alueita

Ergonomia. Tallitöitä tehdessä ei aina tule ajatelleeksi kuinka raskaasta työstä on kyse (sekä hyvässä että pahassa). Panostamme ergonomiaan ja pyrimme luomaan ergonomisia työtapoja esim. vastavenytyksiä käyttäen ja liikeratoja seuraamalla.

Ystävällisin terveisin

Annika Kontturi-Salmi

Katso lisää

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2016/08/hostens-blogteman.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2016/06/vi-tranar-ryttarens-koordination-med.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/05/gymkhana-ryttarens-balansovningar.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/12/vi-forbattrar-sitsen.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/12/gymkhana.html

Vi tränar ryttarens koordination med bollar och vänjer hästarna vid nya saker.

Vi tränar balans
Vi vänjer hästarna vid bollar

Hästarna får titta på bollarna.

Hästarna studerar bollarna

 Vi började med att vänja hästarna vid bollar av olika slag. 

Vi hade  en gymnastikboll och många tennisbollar. Vi belönade hästarna när de vågade komma fram och lukta på bollarna.

Bambi och Mirella är väldigt nyfikna på allt nytt. Tara är mer reserverad.

Ryttaren kastar en boll i hinken.

Vi leker med bollarna

När hästarna studerat bollarna började vi kasta bollar i lyften, sen passade vi bollar till varandra och till slut försökte vi träffa i hinkar. Hinkarna var både i mjuk plast och metall.  Vi gjorde detta först i mitten med hästarna fria runt om och därefter ledde vi hästarna och försökte på samma gång kasta in bollar i hinkarna. Första hinken var av mjuk plast, så det hördes bara en duns när bollen föll i hinken. För att göra det svårare tog vi en metallhink. När bollen ramlade i den hördes ett ordentligt duns.

Vi leker med bollarna i hästarnas närhet. Kastar bollarna i ring, övar att jonglera mm.

Kasta bollar från hästryggen.

Till slut var det dags att sitta upp och kasta bollar från hästryggen. Vi började med att visa bollen för hästen från ryggen, sedan kastade vi försiktigt bollen i marken och ganska snabbt fick vi börja öva med hinkar. För säkerhets skull använde vi bara plasthinkar nu. 

Kata rider Tara och kastar bollar i hinkar

Första versionen publicerad 2016, andra redigerats 5/2019

Tack till Lillis mamma som fotade våra övningar.

Läs mer i Lillis blog

Mina teser ;)

Publicerade första gången 15.3.2016. Publicerar på nytt, som en påminnelse till mig själv och oss på Sagobacken. 

With love, Annika

Inspirerad av intervjuer med många olika stjärnor inom diverse hästsportgrenar  tänkte jag summera och på samma gång påminna mig själv om några punkter som poängterats under alla tider jag sysslat med hästar.
 
Det förekommer "nyare" metoder som bär personers namn eller syftar till olika redskap (t ex klicker, belöning, olika band). Det kan ibland vara svårt att finna det primära i metoderna, när de marknadsförs med fokus på personen t ex Morris, Tellington, Parelli. Hästutbildare kallas hästviskare, skolare, dressörer och utbildare av olika slag. Utöver dessa finns det många skickliga ryttare och tränare i världen som reser runt och lär/tränar andra ss vår egen Kyra Kyrklund, som jag en gång hörde en eurosport (TV) reporter kalla Kyra Kyrklund "en av vår tids skickligaste hästmänniskor" (egen övers.).

Även vår tids hästviskare grundar sina läror på en tradition. Inom Europa från antikens filosofer till spanska ridskolan. Långt har ridutbildningen byggt på armens behov vid krigsföring. Utanför Europa kan finns många nomadfolk som är otroligt skickliga, som t ex i Mongolien.

På 1970-talet när jag red som barn byggde ridskolans undervisning  på en armetradition och undervisningssättet anammades därifrån.

Hästkunskap bygger långt på tradition och att "gå i lära" hos en mästare. Hästar är levande, starka, skygga och känsliga djur. Situationer kräver att du är närvarande och "läser" hästen. Hästen har avlats och påverkats, men i grunden är hästen häst och lever på sina instinkter.

Själv är jag nyfiken som person och betraktar gärna olika sätt hantera hästar. Min passion är att få ta del av mycket, spara det i minnet och ta fram det vid behov. Mitt problem blir ibland att jag vill prova för mycket och tappar fokus.

Min första tes är: Enkelhet

Jag brukar ibland påminna mig, lite på humor "make it simple stupid!" Det är så otroligt viktigt att vara logisk, konsekvent och planera "en trappa" som leder framåt, på så sätt att varje tidigare steg stöder nästa steg. Egentligen är det dumt att hoppa över steg, även om det verkar kunna gå. Det brukar alltid slå tillbaka har jag märkt.

  ;) symbolen kommer av att jag inte ser mig själv som den person som utövar teser, utan det är mer drömmar/mål som jag strävar efter.

• Det tar tid att lära sig rida och hantera hästar. Det är en väg utan slut eller kanske hellre en upptäcksfärd utan slut. Poängen är inte att lära sig mekaniska saker (även om de också inlärs) utan det är mera fråga om närvaro och attityd.
• Läste en god jämförelse kring pianospelning. Sällan väntar man sig att det ska bli lätt att bli konsertpianist, men man vill snabbt lära sig rida på hög nivå. 

 

Min andra tes är: Kvalité

Jag tycker att kvalitet uppstår som en följd av planering, förutseende, konsekvens, noggrannhet och faktiskt lugn. Det senare har aldrig varit min starka sida, inte så att jag skulle vara orolig, men min energi-och eller stressnivå överskrider ibland det som behövs. Någon annan kan ha ett problem med att höja sin energinivå på grund av nervositet, eller  till exempel oföretagsamhet, till en lämplig grad och hästen blir seg. Att kunna justera sitt görande/kännande enligt häst och situation är mitt mål. Jag tar inspiration från mindfullness för att höja kvalitén genom att tänka på det jag gör och känna t ex hur borsten känns mot hästen och i mina muskler när jag ryktar. Att rykta är inte enbart att snabbt dra borsten genom hårremmen. Njut av att hårremmen börjar glänsa. Hästarna tycker om det.

Min tredje tes är: Lätthet

Ridning ska kännas lätt. Inte så att det är lätt, men kontakten till hästen ska kännas varm, fast och lugn. Sätt din hand på hästens hals och känn hur du ger hästen värme. Hårremmen känns glansig mot din hand och du känner starka muskler. Andas djupt.

Lätthet är också att du låter hästens bära dig i alla situationer, inte så att du tvingar den att bära sig själv och dig med våld (=hårda hjälper). Din kropp sätter ramarna, du håller händerna och skänklarna stilla. Din sits är djup och "tung" (tyngdpunkten lågt nere både i skänklar, armbågar och sits). Det hindrar inte att du kan ge hjälper från 0-100, d v s i olika grad, allt från snabba fjäderlätta till statiska och bestämda (tänker närmast på ramen runt hästen). Det hindrar inte heller en följsam och spänstig sits.

• olika hjälper (skänkel, sits, tygel,spö)  => reaktion 

 Min fjärde tes är: Respekt

• Ännu en jämförelse; vem som helst kan slå hårt på tangenterna eller rida en häst med hårda hjälper. Publiken håller sig för öronen och det gör hästen också.
• Vet du något man kan bli bra på eller lära med att använda tvång och våld som metod? Man kanske får en början, men själen tar skada. Om du söndrar ditt piano blir det svårt att spela, vad tror du att det gör med hästen?