Cockerspanielin terveystutkimukset

Eri koirarotujen terveystutkimusten laajuus vaihtelee, mutta useita tutkitaan paljonkin, kun taas toisia yllättävän vähän. Cockerspanieleita pyritään Suomessa tutkimaan aika laajasti. Tutkimukset liittyvät luustoon, silmiin, liikkuvuuteen ja genetiikkaan. Osa tutkimuksista ovat Suomen Kennelliiton (PEVISA) tai rotujärjestön suosituksia  ja osa kasvattajia/omistajia kiinnostaa tutkia jotain määrättyä itse. Tavallisimmat tutkimukset ovat röntgen, kliiniset tutkimukset ja solunäytteet/verikokeet. 

Suomen Kennelliitto julkaisee osan tutkimustuloksista jalostustietojärjestelmässään. Nämä ovat Kennelliiton jalostustoimikunnan tarkastamia ja laadukkaiksi verifioituja tutkimuksia. Nämä tutkimukset cockerspanielin omistaja löytää Oma-Koirasta (jalostustietojärjestelmä) haulla tutkimuslähetteen tilaus. Sieltä voi tällä hetkellä tilata DNA-tutkimus- ja terveystutkimus lähetteet. DNA-tutkimuslähetteet ovat: Acral mutilation syndrome (AMS), Etenevä verkkokalvon rappeuma (prcd-PRA), Familiaarinen nefropatia (FN) ja Kondrodystrofia (CDDY). Terveystutkimuslähetteet ovat: Kuulotutkimus (BAER-tutkimus), Kyynärniveldysplasia, Kyynärnivelen inkongruenssi, Lonkkaniveldysplasia, Olkanivelen osteokondroosi, Polvilumpioluksaatio, Selkälausunto, Silmätutkimus, Sydäntutkimus ja Syringomyelialausunto (aivojen magneettikuvaus).

Tutkimuskäytäntö voisi mennä näin;

Tilaa Suomen Kennelliitolta lähetteet, huomioi että ne maksavat. Lähete sisältää Suomen Kennelliiton eläinlääkäreiden tulosten tulkinnan ja kirjaamisen järjestelmään. Kaikkia tutkimuslähetteitä ei tarvitse tilata samaan aikaan, voit tilata ne ryppäissä.

Esimerkki tilauksesta:

Kyynärniveldysplasia, Lonkkaniveldysplasia ja Selkälausunto, 92€ Kennelliiton jäsenalennuksella.

Esimerkkikoira (2026)

Tilasin koiralle Xx:lle, Olen Kennelliiton jäsen.

Kyynärniveldysplasia, Lonkkaniveldysplasia ja Selkälausunto, Summa 92€ Kennelliiton jäsenalennuksella.

Tutkin joukotarkistusmahdollisuuksia (Facebookissa on ryhmä tätä varten/joskus kasvattaja järjestää tällaisia myös). Nyt ei sattunut olemaan tarjolla kun etsin, joten kyselin tuttavilta, pentuesisaruksilta ja Fb:ssä kiinnostaako muita. Keräsin kokoon 4-6 koiraa ja soittelin eläinlääkäriasemille pakettitarjouksista. Joskus on vaan mahdoton osallistua joukkotarkistustapahtumaan, tällöin voi tilata kuvauksen kun itselle sopii.

Eläinlääkäriasemat kertovat omat työtapansa ja hintansa. Toimin niiden mukaan. Koira on usein 1-2 tuntia eläinlääkärissä, mutta tarvitsee valvontaa nukutuksen jälkeen. Koira voi myös palella (voi ottaa loimi tai peitto mukaan autoon). Kotiin hakiessa koira on täysin hereillä. Cessin röntgen maksoi 260-450€ väliltä paikkakunnasta ja paikasta riippuen. 

Tilasin DNA-tutkimuksen 

(kaikki hinnat ovat viitteitä antavia)

Terveyslähetteet (luusto)  92€

Röntgen 302,57€

Terveyslähetteet (silmät/polvet) 10€

Silmiin erikoistuneen eläinlääkärikäynti ja polvitutkimus (taivutus) 110€

DNA-eli geenistetit (lähete): 25€

tilasin esim. wisdom panel Essentieal 120€, Laboklin n. 250+€ testipaketin, AON tilasin erikseen 73€

DNA-testin otti eläinlääkäri  60-150€ tai kennelneuvoja (matkakulut).

Summa: noin 815€

Emman 10v syntymäpäivä!

 

Emma kutsui lapset ja sisarukset 10-vuotisjuhliin 4.10.2026 

(oikea päivä on 26.12.2026, piti ottaa pieni varaslähtö).

Saatiin kun saatiin kaikki samaan kuvaan
Vasemmalta oikealle
Alli (sylissä), Viki, Amanda, Cessi (sylissä), Linus, Emma,
Martha (sylissä), Lisa, Sirkka, Viki (sylissä) ja
Poju (juuri ja juuri sylissä ;))






Hetki meni orientoitumiseen, mutta sitten lähtikin 
hyvät koirajumpat käyntiin.









Aloitimme synttärit aktivointiradalla missä putkia, este, kavalletteja, tasapainolauta ja kartioita ym. Emma esitteli ensin radan ja sitten kaikki saivat suorittaa tehtäviä mielen mukaan. Joillekin tällaiset tehtävät ovat tuttuja ja joillakin voi olla pitkäkin aika siitä kun ensimmäistä kertaa kokeilivat. Kaikki ovat leikkineet putkissa pienenä meillä, mutta kun siitä oli muutamilla jopa seitsemän vuotta aikaa ☺

Kova kuhina kuitenkin kävi kuten kuvista näkyy.

Sitten oli yhteiskuvien ja äiti-lapsi kuvien aika.

Sisarukset Linus ja Emma. Molemmat pian 10!

Emma ja Martha 7v. Martha on tallikoira

 kuten äitikin  

Emma ja Viki 7v. (oik.). Viki on Allin (kesk.) isoveikka.
Viki on aika harvinainen väritykseltään, eli liver-roan tan.

Emma ja Poju 7v. Poju on koulukoira.
Lisätietoa löytyy linkistä!
Ei ole omena tippunut kauas puusta.
Emmakin oli monta vuotta mukana
sosiaali-pedagosessa eläintoiminnassa
koululaisten kanssa (eläinkerho nimellä).

Siinä he ovat, osa Emman ensimmäisistä pennuista.

 

Emma ja Viki joka täyttää ensi vuonna 5v. 
Vikikin on tallikoira. Hänen laumaan kuuluu
kissa Elsa, laumanvartija, irlanninsusikoira,
sekä hevosia ja poneja. Viki pääsi synttäreille,
vaikka perheellä oli heppahommakiireitä.

Emma ja Sirkka 3v. 

Amanda, Cessi, Alli ja Sirkka. Tässä pentueessa tricolourit 
ovat vilkkaita ja muut ei niin vilkkaita. 

Ulkoilun jälkeen söimme lounasta, Sagobackenin kurpitsakeittoa tuliaisleipiä sekä kahvin kanssa sitruuna-, sekä suklaakurpitsakakkua. Nämä täydentyivät tuliaiskekseillä.

Täytyyhän sitä syliinkin päästä! Kuvissa Madde, Lisa, Felix ja Cessi.

Emma otti pienen huilitauon hälinässä.

Vauhtia, kunnes fokusoitiin (ruokaan😂)





Kukin tavallaan. Madde kerjää rapsutuksia.




Kun olimme keränneet uutta energiaa lähdimme vielä koirametsään.  Ihana vielä hetken jutella kun koirat saivat kirmata vapaana 2 ha alueella.

Emma kiittää kaikista tuliaisista!
Herkut menivät jo parempiin suihin :)
 ruokasäkissä vielä on, kiitos siitä 
ja treenimakkaraa vielä löytyy :D, 
mutta ei kauaa.

Olemme nauttineet ja muistelleet synttäriä
vielä jälkeenkinpäin.

Loppukevennykset

Yli 50-vuotta koiraharrastusta ja kasvattamista

Oma taustani

Minua on aina kiehtonut hiljainen tieto (tacit knowledge) koska se on haastava tiedostaa ja sanoittaa, mutta silti erittäin tärkeä osuus meidän tekemisestä. Hiljaista tietoa harvemmin dokumentoidaan, koska se jolla sitä on ei välttämättä tiedosta omaa tietoaan tai sitä pidetään omana omaisuutena. Hiljainen tieto perustuu siihen mitä on itse kokenut, mitä on nähnyt  ja tulkinnut elämänsä aikana. Sain ajatuksen yrittää dokumentoida cockeri harrastetusta ja kasvatusta viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta Cockerilehteen ja toivoin että saisin jutella ihmisten kanssa jotka ovat itse kokeneet esimerkiksi 1970-luvun. Asiahan on mielestäni niin, että meillä on tällä hetkellä paljon enemmän työkaluja kuin aikaisemmin (kuvantamiset, tutkimukset, dna-tutkimukset- mutta olemme voineet menettää tärkeitä työkaluja uuden innostuksen edessä.

Miettiessäni menneitä aikoja, huomasin että haluan kirjoittaa auki myös omat muistot. Se olikin tärkeää jotta ymmärtäisin paremmin haastateltavien tilanteen yrittäessään muistaa näinkin kauas taakse. Muistaahan sitä vaikka mitä, haaste onkin muistaa pyydettäessä! Kerron tässä omista muistoistani ja lehteen tulee yhteenveto haastateltavien ajatuksista.

Minä oikealla ja englannin springerspanieli Daina.

1970-luku

Täytin 1974 11-vuotta ja sain ensimmäisen koiranpentuni (englannin springerspanieli). Siihen asti koirakontaktit olivat suureksi osaksi olleet sekarotuinen collien näköinen maalaiskoira, jolla oli koirankoppi pihassa, oli kiinni kettingissä ja ruokittiin ruoan tähteillä. Toisaalta vapaana kulkeva koira ei ollut täysin tavaton näky. Tämä oli  aika tavallinen käytäntö siihen aikaan maaseudulla. Minulle oli suuri kunnia jos sain viedä sille ruoan ulos. Toinen koirakontakti oli äidin tädin hienosto mäyräkoira, joka nappas nilkasta pöydän alla jos liikutti jalkojaan kahvipöydässä. Kolmanneksi oli äidin ystävällä oli kaunis ja hyvinhoidettu Collie (Skotlannin lammaskoira) mitä ihailin suuresti. Tämä oli Lassie-elokuvan aikaa ja Lassie sarja tuli myös televisiosta. Jostain kuitenkin kova koirakuume oli syntynyt kun noin kuusi vuotiaana, sitten sain undulaatteja (Tim ja Tam), kissan (Tommi Santtu) ja - pikkusiskon, mitä toivottiin että riittäisi, mutta eihän se riittänyt.

Eräs sukulaiseni ompeli minulle kuusivuotiaana harmaan teddy-koiran mitä ulkoilutin kuten oikeaa. Olin ikionnellinen jos joku aikuinen kehui minun teddykoiraani. Otin Teddyn niin vakavasti että välillä raja mielikuvituksen ja todellisuuden välillä hämärtyi. Joskus muistan miettineeni että eikö aikuiset näe että tämä on lelu, ja välillä unohdin sen itsekin. Tähän on pakko lisätä että minulla oli samaan aikaan myös kolme keppihevosta, mitä liikutin joka päivä. Kova homma, mutta samaahan se on vielä yli viisikymmentä vuotta myöhemmin ;) ja niin unohdin mainita; että minun nukkeni kävivät kaikki koulua, missä olin opettajana! Ihan uskomatonta ajatella että leikin myöhempää aikuiselämääni kuusi vuotiaana.

Eläinten vinkuminen oli paheeni lapsena. Joululahjalistan ykkönen oli tietenkin hevonen ja kakkosena koira. Jos ei ykköstä saa, niin saisiko kakkosen? Me haimme joskus isän kanssa kuplavolkkarilla äiti töistä ja meidän oli aina huijattava että meillä on koira takaluukussa ja sitten odotimme äidin reaktiota.

Löysimme springerspanielipennun sanomalehtimainoksen kautta. Rodusta en tiennyt paljoakaan, .Sitä paitsi kun minulta kysyttiin haluanko sellaisen, muistan ajatelleeni että mikä tahansa koira käy, kunhan saan oman. Valitsin pennun myös itse pentulaatikosta. Sain ottaa minkä vaan ja myöhemmin tajusinkin valinneeni takakorkean. 

Koirakirjoja minulla ei ollut alussa montaa. Kirjamäärä lähtikin pian huikeaan nousuun. Ahmin tietoa niin paljon kun löysin. Meidän lähelle pysähtyi viikottain Kirjasto-auto mitä käytinkin aktiivisesti. Samaa tahtia taisin ahmia myös hevoskirjoja ;)

Tähän aikaan oli ollut rotukoiria jo jonkin aikaa, se ei ollut uutta mitenkään, mutta tiedon saanti oli vaikeampaa jos ei sattunut syntymään koiraperheeseen tai ollut kasvattavia tuttavia. Koiria mainostettiin aikakauslehdissä, oli niin sanottuja myyntipalstoja jossa myytiin ihan kaikkea, ja niissä lemmikkiosio. Harrastajat löysivät koiransa Spanieli- tai Koiramme-lehdistä.

Koirakerhot olivat vielä aika harvinaisia, koirakouluja ei ollut yhtään ainakaan Vaasassa. Näyttelyjä järjestettiin ja niiden merkitys oli suuri jotta sai nähdä eri rotuja. Kennelliitto oli olemassa* ja liityinkin piakkoin ja sain Koiramme lehden kotiin. Katselin ihaillen kasvattajien hienoja koiria ja jotkut kennelnimet ovatkin jääneet mieleen, esimerkiksi Leavenworth. Tähän aikaan olin aika avoin rotujen suhteen ja innostuin herkästi näyttelyissä eri roduista, joten Dandiedinmont- ja Skyeterrieri olivat seurattujen listalla, mutta vakava kiinnostus syntyi salukiin ja afghaaniin noin 14-vuotiaana.  Tilasin rotukirjoja jenkeistä, koska täältä en löytänyt ja kirjoitin myös suoraan Kennelliittoon kun minulla oli vaikea löytää tietoa esimerkiksi salukista. Kennelliitosta minun kirje lähetettiin salukikasvattajalle joka kirjoitti minulle 12-sivuisen käsinkirjoitetun kirjeen täynnä tietoa rodusta. Sain myös kutsun kasvattajan luo tutustumaan rotuun. Aivan mahtavasti uusi harrastaja otettiin vastaan!

Koiramme-lehden merkitys oli valtava. Lehdessä ilmoitettiin näyttelyistä (jokaisessa lehdessä oli näyttelyn ilmoituslomake. Ilmoittautumiset lähetettiin paperimuodossa postin kautta), siellä oli lista syntyneistä pennuista, trimmaajista ja muita mainoksia.  Suomen Spanieliliitto ry, joka toimii Suomen kaikkien spanielirotujen virallisena keskusjärjestönä ja rotujärjestönä, on perustetettiin vuonna 1964, joten ryhmäkohtaisia järjestöjä oltiin perustettu. Paikallinen Vaasan Koirakerho perustettiin 1977 ja lähdin heti aktiivisesti mukaan toimintaan. Tähän aikaan perustettiin monta muutakin koirakerhoa. Kaupungistuminen, elintason nousu ja lisääntynyt vapaa aika mahdollisti harrastamisen ja nosti koirien suosiota lemmikkinä. Koirakerhoja arvostettiin ja kehitettiin. Monet järjestivät säännöllisesti näyttely- ja tottelevaisuusharjoituksia, opinto- ja näyttelymatkoja, joulujuhlia ja teemapäiviä rotuparaatein ynnä muuta. Ihmiset olivat aktiivisia ja innostuneita. Kasvattamisesta innostuttiin, rotukoiria tuotiin Suomeen ja pentuja tehtiin. Tällöin esimerkiksi cockerspanielista tuli todella suosittu ympäri koko maailman mikä johti lieveilmiöihin, maailmalla esiintyi pentutehtailua ja pentujen salakuljetusta, Suomessakin pennutettiin ahkerasti ja cockerspanieleiden luonteisiin tuli suuret haasteet. Tänä aikana herättiin ongelmiin, perinnöllisyyden merkitykseen sekä sairauksiin ja rakenteeseen liittyen, että luonteisiin kuten mainitsin. Ongelma oli vähäinen tieto. Meillä oli rekisteröintipaperit, missä luki suku, mutta ei muuta. Koirista yleensä ei ollut kaikkien saavutettavissa olevia tietokantoja. Miten ihmeessä rotukoiria sitten kasvatettiin? Miten löytyi sopiva uros? Oliko värillä väliä? Miten saatiin tietoon sukutaulut? Tiedettiinkö perinnöllisistä sairauksista? Osattiinko laskea siitosprosentteja? Miten emä hoidettiin? Oliko jotain kantavalle nartulle suositeltua ruokaa? Lisiä?  Oliko matolääkkeitä? Oliko ultra- tai röntgen mahdollisuus? Entä jos tuli synnytyskomplikaatioita? Milloin hännät typistettiin? Missä pentuja mainostettiin? Oliko kasvuhäiriöitä? Sairauksia? Miten pennun ostajaa opastettiin?

SPME-toimikunta järjesti treenipäivän 28.3.26 Liedossa

 

Madde ja Cessi Oskun kanssa. Pitkä liina olikin turha. 

Lounais-Suomen Spanielikerhon metsästystoimikunta järjesti vuoden ekat treenit 28.3.26 Liedossa. Kevään metsästyskausi on ohi ja nyt on hyvä aika treenata ja hioa taitoja. Toimikunta julisti treenikauden alkaneeksi! Yleisön pyynnöstä vietettiin päivä perusasioiden parissa. Eli hallintaa, noutoja ja hakua oli luvassa. 

Me lähdettiin kahden ensikertalaisen kanssa kokeilemaan, Cessi 2v ja Madde 6v (sekä me ohjaajat, myös ihan vihreitä) koska tasovaatimuksia ei ollut ja tekeminen luvattiin sovitella kunkin tarpeiden mukaan.

Luoksetuloa

Aloitimme treenit kerääntymällä parkkipaikalla ympyrään, jossa harjoittelimme hallintaa seuraamisharjotuksessa, sekä luoksetuloa. Cessille oli uusi juttu treenata Oskun kanssa, mutta toivottavasti saivat kipinän. Madden kanssa olemmekin treenanneet hiukan, seuraaminen ja luoksetulo on ok. Jääminen olikin haastavampaa, kun sitä ei tällaisesti ole tullut treenattua. Siinäpä eka kotiläksy. Toiseksi läksyksi tuli tarkkavaisuus tehtävän aikana, palkan oikea ajoitus ja muistutus että palkka ei ole vapaakäsky, sekä palkan energiataso koiran energiatasoon nähden. Mitä energisempi koira sen rauhallisempi kannattaa itse olla.

Kun kaikki olivat harjoitelleet hallintaa siirryimme pellolle treenaamaan hakua ja noutoja. Nämäkin harjoitukset tehtiin jokaisen koirakon tason mukaan.

Pellolla Krista näytti Synkän kanssa miten innostetaan koira etsimään lähellä itseään ja pidetään se määrätyllä alueella. Spanieli on maavainuinen, mutta voi innokkuudessaan  juosta lähellä olevien lintujen ohi ja ajaa linnun ylös liian kaukana metsästäjästä. Mitä kauempana lintu on sitä vaikeampi siihen on osua. Krista käytti merkinantovälineenä pilliä. Merkinantoväline voi myös olla oma ääni, eli käsky, käsimerkki tai laukahdus. 

Haku

Krista tuli minun ja Cessin mukana näyttämään ihan konkreettisesti, miten koira saadaan innostumaan fasaanin piiloista ja lähetetään eri suuntiin etsimään. Cessi innostuikin ja meni käsimerkeistä oikealle ja vasemmalle innokkaasti.

Madde onkin rauhallisempi ja ei lähtenyt niin täydellä energialla irtaantumaan. Kristan avulla saimme hänet ymmärtämään mitä haettiin. Madde on kuitenkin itse rauhallisuus, eikä lähtenyt turbovaihde päällä, mutta kokeili silti.

Toisessa tehtävässä vietiin koiran kanssa dummy kuusen juurelle, siirryttiin takaisinpäin 5-40m, pysähdyttiin ja lähetettiin koira hakemaan dummy. Seuraavaksi heitettiin fasaani ja lähetettiin koira hakuun. 

Noutoesimerkki

(Oskun piti lähteä asioille niin jatkoin kahden koiran kanssa). 

Meidän koirille tämä tehtävä oli uusi. Olin heitellyt dummyä, mutta en piilottanut, koska oli taipumuskokeiden vesihaku mielessä... Omista virheistäni johtuen Cessin kiinnostus oli hiukan hiipunut. Olen käyttänyt kehua vapaakäskynä (vahingossa) ja nytkin tuli kehuttua kun Cessi löysi dummyn. Eli tehtävä oli jo suoritetti Cessin mielestä ja rupesi nuuskuttelemaan omiaan. Käytin myös turhan innokasta kehonkieltä kesken tehtävän, mikä selkeästi häiritsi työskentelyä. Kolmanneksi olin heitellyt dumeja liian innokkaasti pari päivää aikaisemmin ja Cessin mielenkiinto dameihin sammui. Saimme hyviä vinkkejä näiden haasteiden korjaamiseen, ensinnäkin spanieli ei monta toistoa jaksa, yksi hyvä tai korkeintaan kolme toistoa ja sitten kannattaa tehdä muuta välillä. Toiseksi voisi dummyyn teipata siipiä tai muuta mikä innostaisi etsimään. 

Seuraavaksi sain kokeilla Madden kanssa. Nyt olin hillitympi enkä kehunut ennen kun sain luvan. Veimme dummyn yhdessä, menimme takaisin, lähetin Madden dummyn luo pelkällä sanakäskyllä ja Madde haki ja toi sen!!! Seuraavaksi Jari heitti fasaanin ja piti lintuäänen. Lähetin Madden linnun luo. Madde meni paikalle ja ihmetteli sitten siinä. Jari kehui ja Madde haisteli, mutta ei vielä koskenut. Sitten minä kehuin ja keskittyminen herpaantui. Mitä tapahtui ja miksi? Olin kuulemma myös heilauttanut käsiäni, joten näytti että Madde tulkitsi sen uutena käskynä, ei kehuna🙈. Heittelimme siinä fasaania pari kertaa. Madde oli oma itsensä, rauhallinen, mutta kiinnostunut.

Kurssipäivä oli todella antoisa ja motivoiva. Itselle tulee hyvä mieli siitä että antaa koiran tehdä sitä tehtävää mihin se on alunperin jalostettu! 

Treeniporukka oli taas mukava, rento ja puhelias. Yhdessä mietittiin ja ratkottiin pulmia. Ja tuli muitakin aiheita sivuutettua kuten roturisteytysprojektit, Crufts, muiden maiden treenitasot, meidän rodut Britanniassa, jne. 

Kiitos Krista ja Jari!

Koiraystävällisiä kahviloita Turun seudulla. Hundvänliga caféer i Åbo med omnejd.

Ruissalo/Runsala

Honkapirtti

Turun keskusta/Åbo centrum

https://tassutkartalla.fi/etsi?search=Turku&category%5Bravintola%5D=true

Emmas och Veros valpar

 

Meillä oli TETiläinen

 TET eli työelämään tutustuminen on peruskoulun opetussuunnitelmassa oleva aihe. Vuosien varrella ovat yläkpuluikäisten TETin pituus hiukan vaihdellut, mutta meillä on ollut kahdeksasluokkalaisia jotka ovat olleet meillä viikon. Meillä ei ole työpaikkaa sanan perusmielessä, mutta meillä on eläinalaan liittyvää tmi toimintaa. Eläinala on sen verran spesiaali että jos ei ole jonkun kautta päässyt kokemaan eläintenhoitoa, koen että meillä on kuitenkin annettavaa nuorille. Toisaalta on meillä ammattiinkin valmistuville ollut aiheita tarjottavana. Valitettavasti emme voi tarjota asumistiloja, mikä on muodostunut ongelmaksi kauempana asuville. Ajokorttiakin tarvitaan koska julkiset tulevat noin 2 km päähän (joskin muutamille reippaille tämäkään ei ole ollut ongelma). 

Kerron tässä vähän TET viikosta yleisesti, koska ohjelma osittain muuttuu vuodenajan mukaan. Tietysti ohjelmaan vaikuttaa myös eläimet, joskin olemme pysyneet pelkästään koirissa ja hevosissa.

Ennen kuin Tet tulee käyn läpi mitä minusta olisi hyvä oppia työelämästä ja eläintenhoidosta. Minusta on tärkeää olla luotettava, tulla ajoissa ja tehdä tehtävät niin kun sovitaan. Tärkeää on myös olla positiivinen ja tasapainoinen. Eläimet ovat herkkiä tunnetiloille joten arjessa niille tuo turvaa rutiinit ja että varsinkin tuntemattomat ihmiset luovat luottavaisen ilmapiirin. Meidän eläimet pitää siitä että niille jutellaan ja kerrotaan mitä tulee tapahtumaan. 

TETtiä ajatellen rakennan viikon niin että teemme rutiinitöitä ensimmäinen päivä ja siitä eteenpäin lisätään myös muita tehtäviä. Seuraavaksi kerron viikosta miten se meni suurin piirtein, tarkemmat sisällöt ja tavoitteet ovat yksilölliset.

1.

Ensimmäisenä päivänä kävimme perusteellisesti läpi koirien ruokinta, mitä koirat syö ja rutiinit kun ruokitaan laumaa. T (TET) tutustui koiranruokaan, sekä mahdollisiin lisiin. Meillä kaikki saa öljyä, jotkut riippuen saavat kausiluonteisesti biotiiniä, E-vitamiini, merilevää ym. Tällä hetkellä saavat myös kurpitsasosetta. 

Koirien ruokkimisen ja pienen ulkoilun jälkeen menimme hoitamaan hevosia. Ensin kävimme jakamassa heinät ja vasta sitten päästimme hevoset ulos. Meillä hevoset menevät ulos tarhaan suoraan tallista, mutta määrätyssä järjestyksessä.

Kun hevoset olivat ulkona siivosimme karsinat ja tarkistimme vedet. Meillä on turve, kutteri ja olkikuivatus. Lisäsimme pohjaan kutteria ja haimme olkipaalista olkea. 

Ennen luonasta ulkoilutimme koiria. Tällä kertaa hihnassa. 

Sitten oli jo lounaan aika. 

Lounaan jälkeen juoksutimme hevoset ja sitten olikin päiväheinien aika. Pakkasimme myös heinää pusseihin iltaa varten. 

Iltapäivä meni koiria harjatessa ja älypelien kanssa. Teemana koiran nostaminen, karstaaminen ja takkujen selvitystekniikoita.

Madde pitää huolen että jokapäiväiset rapsutukset toteutuvat.

2. 

Tiistaiksi olin tilannut ajan koirametsään klo 9.30. Hoidimme aamurutiinit ja pakkasimme koko lauman autoon ja lähdimme retkelle. 

Lounaan ja hevosten ruokkimisen jälkeen oli iltapäivä varattu Saralle. Ensin harjattiin Sara perusteellisesti ja sitten maasta käsin tehtäviä kentällä. Puomeja ja kartioita. Itse korjasin rikki menneen aidan.

Itse totesin että nyt on aika kerätä joulukoristeet pihasta.

3. Keskiviikkona teimme koira- ja tallityöt. Klo 10 tuli ratsastustuntilainen ja T  harjasi Bambin ja teki samat maasta käsin tehtävät kun Saran kanssa aiemmin. 

Iltapäivällä tutustuimme hevos- ja koirakirjoihin, mitä meillä on seinällinen. Vaikka on olemassa netti tietolähteenä, se ei tarkoita että sieltä löytyy kaikki  tieto tai että kaikki tieto olisi luotettavaa. Kirjoilla on paikkansa kun haluan tietoa mistä kirjoittajan tausta on tiedossa, kirjan sisältö on tarkistettu ja teksti oikoluettu (mitä yliopistojen julkaisut tietenkin ovat, mutta eivät anna perustason tietoa). 

Felix sylissä. Nämä hetket kun koirat saavat huomiota ovat myös tärkeitä, joskin TET tarkoittaa että työt tehdään ensin ;)

Iltapäivällä tutustuimme kirjallisuuteen.

4.

Torstai, eli neljäs päivä oli pesupäivä. Kun aamun koirien ruokinta ja ulkolu, sekä aamun tallityöt oli tehty

5.

Viimeiseen päivään kuului eläinlääkärissä käynti. Kävimme Evan kanssa tiineysultrassa.

Mitä hevosille kuuluu?

 Hevosille kuuluu hyvää!

Bambi ja Mirella ovat nyt 18 ja 14 vuotta ja koen että ovat parhaimmillaan! Videolla näet tämän talven iloja. On tullut paljon lunta ja hevoset nauttivat! Kuntokin pysyy hyvänä kun liikkuu vapaana monipuolisesti, välillä kenttärallia, kukkulatreeniä, niittylaukkaa ja havujen syöntiä. Minulta on kysytty että enkö pelkää että hevoset loukkaa? En pelkää että Bambi ja Mirella loukkaa, koska he ovat ovat asuneet täällä 13 vuotta ja saaneet rauhassa tutkia pihaa alusta asti. He tuntevat pihan paremmin kuin minä. Antaisinko vieraan hevosen laukkailla meidän pihalla tällä tapaa? En antaisi. Kaikki perustuu siihen että jo kun Bambi ja Mirella syntyivät priorisoin että he alusta asti saivat liikkua monipuolisesti. Tarkoituksena oli kehittää niiden tasapainoa ja antaa kokemuksia eri pohjista. Olin kuullut hevosista jotka eivät pystyneet kävelemään epätasaisella kompuroimatta, syystä että olivat aina seisseet tasaisissa tarhoissa, treenattu ratsastuskentällä ja maastoiltu teillä. Silloin kun ei ole tarvetta muuhun, se on täydellistä, mutta onneksi hevoset olivat jo ennen tänne muuttoa saanut mahdollisuuden asua metsä-, niitty, hiekka ym muissa tarhoissa. Metsäpohja ei ollut uusi kenellekään, ei myöskään Bambin ja Taran emälle Taralle. Tämä meidän nykyinen koti oli metsätila kun tänne muutimme. Annoin hevosten syödä suuresta osasta pihaa puista kaarnaa (sisältää kuuleman mukaan mineraaleja) koska se toi heille mielekästä tekemistä minun työpäivien aikana.

Kaveriksi on tullut kesällä naapurin Veeran Sara, shettisristeytys. Sara on tottunut meidän meininkiin alkuihmettelyn jälkeen. Sara oli myös hiukan kipeä kun tuli, mutta täytyy sanoa että kuntoutus on onnistunut yli odotusten. Saran kanssa toimimme asteittain. Bambista ja Mirellasta oli muotoutunut vahva parivaljakko Taran poismenon jälkeen ja eivät olleet ihan valmiita jakamaan toisiaan. Toisaalta Sara oli kipeä, niin kaikki meni omalla painollaan. Alussa rajoitimme Saran tilaa jotta saa tutkia pihaa pikkuhiljaa edeten. Sara olikin ihan tyytyväinen siihen, koska liikkumatilaa oli koko ajan sopivasti.  Nyt Sara saakin jo liikkua kaikkialla. 

Sara onkin nyt kokeiltu ratsastaa ja oli äärimmäisen herkkä pohkeille ja innostunut että pääsi töihin pitkästä aikaa.

Saimmekin tänä vuonna kuorman havuja, mikä tuo hevosille tekemistä ja olihan havut myös mm vanhan ajan matolääke, joten sekin bonuksena. Tämä talvi oli välillä todella kylmä, joten muutamaan kertaan jopa lämmitettävät vesikupit jäätyi kun hevoset olivat ulkona. Ratkaisin sen tarjoamalla kotirappusilta vettä ämpärissä. Hevoset tykkäsi kovasti uudesta ohjelmanumerosta. Kiitin itseäni että olen totuttanut hevoset erikoisempiin juttuihin, joskin se ei tarkoita että aina toimii, mutta nyt siitä oli suuri apu.

Mitä Maddelle kuuluu?

 Maddelle kuuluu hyvää. 

Madde sai 8.8.26 pennut ja on talven aikana kasvattanut turkkiaan takaisin. Tässä videolla vielä vaiheessa. Meillä koirat toivovat aina innokkaasti pääsevänsä treeneihin mukaan, ja nyt oli Madden vuoro päästä mukaan pentujen jälkeen. 

Kävimme Lisan kanssa messarissa - eli Helsinki Winner 2025

Lisa veteraanien 2, Poppiksen jälkeen joka tulo BIS veteraaniksi (kaikkien rotujen paras veteraani) molempina päivinä.

Lisa kehässä. Alla Lisan arvostelu. Käännös on minun:  10 vuotias. Kaunisfeminiinen pää. Hieno kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinoimainen keho ja substanssi. Hiukan pitkä lanne. Liikkuu kuin nuoriso, hienoin askelin ja ihana cockerin luonne. Erittäin hyvä turkki ja kunto.

Lisa on tottunut että kaikkia tervehditään :) sos.ped aikainen periaate. Oikein tunsin kuinka hän mietti että näin paljon ihmisiä tervehdittävänä. Onneksi tuli cockerista kiinnostuneita ihmisiä vastaan että sai tervehtiä rauhassa. Muuten näyttelyssä oli oli parin päivän aikana 28 600 kävijää ja 13 500 koiraa - eli emme tervehtineet muita.