Pelkäätkö käärmeitä? Kyy on vaarallisempi koiralle kuin ihmiselle.

Ruotsinkielinen versio julkaistu 24.04.2019 

Pelkäätkö käärmeitä? Aika moni meistä, jos ei nyt ihan pelkää, niin ainakin kunnioittaa tai jopa inhoaa. Käärmeet herättävät usein vahvoja tunteita, vaikka meillä Suomessa on ainoastaan yksi myrkyllinen käärmelaji, kyy. 

Koirakoulu Vainuvoima järjesti vuosi sitten luennon kyyn ja koiran kohtaamisesta. Luento oli seikkaperäinen ja moni meistä kuuntelijoista sai uutta tietoa kyistä ja niiden elinolosuhteista, mikä hälvensi ainakin minun ennakkoluuloja. Aika vähän kuitenkaan muistin kyystä mitään faktoja, suurin osa tiedoistani perustui kertomuksiin ja pelottaviin kokemuksiin. Kyyluennon piti tutkija Toni Beckman ja ensihoito osion eläinhoitaja Meri Hallikainen.

Esiintyvyys

Täällä Länsi Suomessa esiintyy paljon kyitä, jopa neljäsosa kaikista puremista tapahtuu täällä. Länsisuomi on myös Ruotsista ja Venäjältä tulleiden kyiden tapaamispaikka. Täällä ilmasto on suotuisa ja kyyt ovat aktiivisia yleensä jo helmikuusta joulukuuhun. Kun talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia kyitä ei niin juuri näe. Ei myöskään jos kevät on vaihteleva, kyyt odottavat kevään tasaisen lämpimiä päiviä ennen kuin aktivoituvat.

Talvehtiminen ja asuinpaikat

Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, kivikoissa tai risukasoissa. Kyyt hakeutuvat melkein aina samoihin talvehtimispaikoille vuosi vuoden jälkeen. Kyy on reviiriuskollinen, joten kyiden asuinpaikkoja uhkaa tiiviisti rakennetut asuinalueet ja ostoskeskukset. Kyy yrittää tällöin selvitä esimerkiksi roskisten alla, varastoissa ja puistoissa. Tämä johtaa lisääntyneisiin puremismääriin kun ihmiset ja eläimet liikkuvat kyiden alueilla. Käärmeillä on kuitenkin paikkansa ja ehtävänsä myös kauungeissa. Jos käärmeet eivät vähentäisi hiirikantaa, ne hiiriongelma olisi vielä suurempi kuin se tänään on. 

Kyitä esiintyy siis myös puistoissa, mikä voi tuottaa koirille ja niiden omistajille ongelmia. Ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä sadat koirat ja kissat saavat pureman kun omistakjat päästävät ne irti, ottavat aurinkoa ja rentoutuvat. Koirat ja kissat yleensä kiinnostuvat niistä, meneveät lähelle haistelemaan ja kyy kokee itsensä uhatuksi ja puree. 

Aina välillä nousee keskustelu siitä että oppiiko koiraa varomaan kyytä pureman jälkeen. Sanotaan että koira ei yhdistä kipua käärmeeseen, mutta toki jotkut koirat reagoivat vahvasti paikkaan missä kyy puri.

Keväällä

Maalis-huhtikuun vaihteessa kyy yleensä herää horroksestaa, riippuen kevään tulosta. Tällöin kyitä voi nähdä aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla kuten kivikkoiset etelärinteet tai peltojen ja metsien pientareilla.

Kyyn elämänkaari

Kyy voi elää noin kymmenen vuotiaaksi. Kyyn kantoaika kestää pari kuukautta ja kun se munii täysin valmiita kyitä luikertelee pehmeistä munista. Kyyllä, kuten muuillakin äideillä on raskaampi liikkua kun on kýmmenen munaa kohdussa, joten kyyn muniminen puussa on aika mahdotonta. 

Kyillä on paljon vihamiehiä luonnossa ihmisen ja liikenteen lisäksi. Niillä on jo syntyessään myrkkyhampaat. poikaset talvehivat emon läheisyydessä. Ne voivat tehdä pieniä retkiä mutta palaavat emon luokse. Kyyn arvellaan yleensä elävän noin 15-vuotiaaksi, mutta vanhimmat yksilöt voinevat saavuttaa jopa 25 vuoden iän.

Miten kyy kokee maailman?

Kyy kokee maailman kolmiulotteisesti. Sen näkö on huono ja se huomaa liikkeen parhaiten. On hyvä muistaa että kyy kokee maailman maanpinnalta. Jos se pelästyy se pyrkii aina ensin pakoon ja tämän jälkeen se yrittää piiloutua. Jos piiloutuminen ei onnistu, se yrittää purra ja ilman myrkkyä ja jos ei sekään auta niin seuraava vaihtoehto on purra myrkyn kera. Joskus kyy voi ärsyyntyneenä purra myrkkypureman ensi yrittämällä. Yleensä kyy kuitenkin pyrkii säästämään myrkkynsä saaliiseensa, eli ruuan hankintaan, koska myrkyn muodostaminen kestää monta päivää. Kyy syö ensisijaisesti jyrsijöitä ja hiiriä. Se haistaa saaliinsa kielellään, puree itsensä kiinni ja sen jälkeen ruiskuttaa lamaannuttavan myrkkynsä siihen. 

Kyy ja ihminen

Kyyn, ihmisiin kohdistuneista puremista, noin kolmasosassa ovat sisältäneet myrkkyä. Kyyn hampaat ovat itsessään aika vaatimattomat kertoo Toni Beckman. Nuorempien hampaat ovat noin 3mm ja aikuisten 5mm pitkät. Hampaiden väli on noin 15 cm kyyllä 2-3mm, kun taas aikuisella noin 80cm kyyllä se on 1cm, mikä on hyvä tietää kun miettii jotain puremakohtaa, että mistä voisi olla kyse. Useinhan tilanne tulee hyvin nopeasti ja on myös muitakin vaihtoehtoja kuten maa-ampiaiset.Aikuiselle, terveelle ihmselle kyynpurema ei ole vaarallinen, mutta silti kannattaa aina ottaa yhteyttä lääkäriin. 

Usein suositellaan että kannattaa tömistellä hiukan enemmän kun liikkuu metsässä tai yleensä luonnossa missä on kyitä. Tämä on ihan totta, kyy tuntee maan värähtelyt ja pakenee. Täytyy kuitenkin muistaa että tämä ei päde kallioilla tai muissa paikoissa missä maan värähtely on vaikeampaa aikaansaada. 

Kyy tai rantakäärme? 

Kyy on helppo tunnistaa, sen nahka on ruskea, harmaa tai melkein musta ja sen selkää pitkin kulkee sick-sack kuvio. Tummemmissa kyissä sick-sack kuvio voi olla hankalammin havaittavissa, mutta kyyn erottaa siitä että että sillä ei koskaan ole keltaisia tai vaaleita korvaläiskiä, jotka usein, mutta ei aina ovat näkyvissä rantakäärmeillä. Jos  laji epäilyttää niin voi tarkastella päätä ja silmiä (jos pokka kestää). Kyyn pää on leveä ja suora. Silmien katse pistävä mikä johtuu mustiaisesta joka on pitkä ja kapea, ja jota kiertää punaruskea reuna. Verrattuna rantakäärmeeseen niin kyyn häntä on aika paksu ja tylppä. Kyy on Suomessa useimmiten 50-60 cm pitkä, ennätys taitaa olla 94cm. Kyy liikkuu useimmiten maalla, mutta pystyy myös menemään puuhun. Kyy on myös hyvä uimari.

Kun koira kohtaa kyyn

1. Kun jokin pääsee yllättämään koiran puremalla, kannattaa ensin varmistaa että oliko se kyy. Koiraa voi myös pistää ampiainen, joten tämä on tärkeä tieto eläinlääkärille. Etsi puremakohta ja katso onko siinä kaksi vierekkäistä jälkeä tai vaan yksi. Kyyn purema aiheuttaa usein turvotusta purema-alueella ja koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa oksentaa ja kuolata tai oireilla muuten. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, mikä voi tummalla spanielilla olla vaikea havaita. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä.
2. Paras hoito on ottaa samantien yhteyttä eläinlääkäriin!
3. Pidä koira paikallaan, että myrkky ei pääse leviämään kehossa. Voit joutua kantamaan se metsästä autolle. 
4. Älä anna kyytablettia, muuta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa tai eläinlääkärin kehoituksesta. Kortisoni ja kyyn myrkky ovat munuaismyrkkyä. Kuitenkin jos vaihtoehdot ovat vähissä ja apua ei ole saatavilla niin 1mg/10kg voi antaa. Siis silloin kun hengenvaara on niin suuri että munuaiset tulee toissijaisena.
5. Älä missään nimessä anna tulehduskipulääkettä.

Eläinlääkärissä

Kun tuot koiran eläinlääkäriin, niin koiralla avataan suoniyhteys ja annetaan huumaava tulehduskipulääke ja vatsansuojalääkettä kiireellisesti. Jotta munuaiset ja verenkiertoelimistö eivät vaurioituisi aloitetaan myös suonensisäinen nesteytys. Koska kyyn myrkky voi aiheuttaa koiralle verenpaineen laskua, veren proteiinien, punasolujen ja nesteen tihkumista kudoksiin, mikä tarkoittaa että  verenkiertoelimistö ja hyytymisjärjestelmään ovat kovilla. Tämän takia eläinlääkäri tutkii munuais- ja maksaarvoja, perusverenkuvaa ja veren hyytymisaikaa. Joillakin klinikoilla on kyyseerumia, jota annetaan hätätapauksissa. Ampullin arvo on noin 350-400€. Koirien kuolleisuus kyynpuremapauksissa on 5%.

Kotihoito

Koira jää useimmiten ensin tiputukseen eläinlääkäriin yli yön. Onnekkaas satapauksessa pääsee pian kotiin kotihoitoon. Kotona seurataan syömistä ja juomista. Koiran tulisi juoda paljon, noin 0,5dl painokiloa kohden. Koira saa myös kipulääkkeen ja mahdollisesti vatsansuojalääkkeen. Noin 10-14 päivän päästä veriarvot tarkistetaan eläinlääkärillä.

Joskus voi olla onnekas ja koiraa selviää kyyn puremasta ja palautuu omaksi itsekseen alle viikossa. Riippuu myös paljon siitä mihin paikkaan purema osuu ja kuinka paljon myrkkyä koiraan joutuu. Juuri syönyt kyy on voinut tyhjentää myrkkyvarastonsa, mutta sitä ei voi tietää. Joskus sanotaan että koira muistaa paikan missä kyy puri, mutta en luottaisi siihen että joka koira ymmärtää mitä tapahtui ja rupeaa varomaan käärmeitä. 

Lähteet: 

Koira ja kyy kurssi Vainuvoima 19.4.2019.  Kyyasiantuntija Toni Beckman ja

klinikkaeläinhoitaja Meri Hallikainen.

https://www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling/

Hund och Huggorm. Så var det dags igen då!

Är du rädd för huggormar?

Huggorm

Hundskolan Vainuvoima ordnade i går en föreläsning kring huggormar och hundars möte med dem. Vi lyssnare hade många fördomar och lite kunskap, det tror jag de flesta av oss håller med om. 

Mycket av vår "kunskap" byggde på legender och berättelser, så vi var tacksamma över vetenskaplig information. Mest spännande var förstås det, att vi fick bekanta oss med en riktig huggorm. Vi fick också första hjälp information och skötselråd av djurskötare som jobbar på jouren.

Huggorm

Förekomst i Finland

Det finns mycket huggormar i sydvästra Finland. En fjärdedel av alla hugg i landet sker just här. Dessutom är det här en mötesplats för huggormsstammar både från Sverige och Ryssland. På grund av vårt klimat är de länge aktiva hos oss, den första kan ses i slutet på februari och den sista ännu i december. Nu när vi haft hetare sommar och kallare vinter, så ser vi dem inte. På våren aktiveras huggormarna av varma vårdagar, men om vädret är ombytligt väntar huggormen på stabilare väder.

Övervintring och boplatser

Under vintern söker huggormarna håligheter att övervintra i. De övervintrar under rötter,  stenrös eller rishögar. Huggormarna uppsöker nästan alltid samma övervintringsplatser år efter år om det är möjligt. Tät och ökad bebyggelse har lett till att ormars boplatser omvandlas till bostadsorter, affärscentrum mm. Ormen söker sig inte spontant till nya platser, utan försöker överleva under avfallscontainers, i förråd och parker. Detta leder till ökad mängd bett för människor och husdjur. Ormen har dock också en nyttouppgift i att hålla möss och sorkmängden i schack. Utan ormarnas hjälp skulle mössens mängd i städer vara ännu större. Problemet är dock var de ska kunna vara. 

Det finns således huggormar också i parker. Hundratals hundar och katter blir bitna första varma vårdagarna, när ägarna vill släppa dem lösa i parken, kanske själv solar och slappnar av, utan att hålla ett öga på dem. Hundar och katter är nyfikna och går för nära huggormen, då den känner sig hotad och hugger. Det diskuterades att många hundar lär sig kanske inte att koppla ihop sin smärta med just huggormen, så de kopplar inte ihop huggormen som orsaken till illamåendet. Det finns dock hundar som varit väldigt uppeggade när de återvänt till platsen för bettet. 

På våren

I mars-april brukar huggormarna vakna ur vinterdvalan, beroende på vårens framfart. På våren ser man huggormar i nystan på soliga, varma platser, gärna på steniga sydsluttningar eller vid kanterna av åkrar, kärr eller skogar. 

Livscykel

Huggormen lever upp till tio år och den utvecklas långsammare än jag trodde. Huggormshonan bär de befruktade äggen inne i sin kropp ett par månader. Då hon lägger äggen spricker de mjuka äggskalen och fullt utvecklade huggormsungar ringlar sig ut. En av deltagarna frågade om huggormsungar som faller från från träd och grenar på människor och att det sägs att ungarna har extremt starkt gift. Toni berättade att det är ovanligt att mamman orkar ta sig upp i träd med sin stora mage och att ungarna inte har starkare gift. Huggormen får 10-15 ungar, så det kan kännas att de ökar enormt i antal. Det är dock inte sant, eftersom huggormen har många fiender i naturen utöver det människan och trafiken utgör.  De har redan gifttänder när de föds. Ungarna övervintrar nära modern och börjar småningom bredda sitt revir. De kan gå på upptäcktsfärd emellanåt, för att sedan återvända till modern. 

Den kan få upp till 10-15 ungar, men har också många fiender i naturen. 

Hur upplever huggormen världen

Huggormen erfar sin omvärld enbart tredimensionellt. Den ser dåligt och uppfattar rörelse bäst. Kom ihåg att huggormen erfar från grodperspektiv. Om den blir rädd så försöker den först fly, sedan gömma sig. Om det inte lyckas att gömma sig gör den försöker den hugga utan att spruta gift och till sist hugga med gift. Ibland kan ormen dock spruta gift direkt. Det kan bero på att den redan är irriterad. Vanligtvis sparar de på giftet för att de behöver det för att bedöva sitt byte och det tar flera dagar för dem att giftmängden återupprättas. En tredjedel av betten som riktats mot människan är utan gift.

Huggormens tänder är relativt anspråkslösa. Ungarnas tänder är ca 3mm och den vuxnes 5mm långa. Mellanrummen mellan tänderna på en 15 cm unge är 2-3mm, medan hos en ca 80cm huggorm 1 cm. 

Det rekommenderas ofta att man ska klampa lite mer än vanligt när man rör sig i skog och mark där man vet att det finns mycket huggormar. Det stämmer att ormar känner när marken vibrerar. Toni berättade att det dock inte funkar på klippor eller mark som inte vibrerar.  

För en fullvuxen, frisk människa är ett ormbett i allmänhet inte farligt, men det är ändå skäl att kontakta en läkare om man blir ormbiten.

Huggorm eller snok

Det är inte svårt att känna igen en huggorm. Skinnet är brunt, grått eller nästan svart och längs ryggen ser man oftast det välkända mörka sicksack-bandet. Men bland de mörkaste huggormarna syns sicksackmönstret dåligt eller inte alls. De mörka huggormarna skiljer sig från snokarna genom att de alltid saknar gula eller ljusa öronfläckar som ofta, men inte alltid, är tydliga hos snokarna. Om man är osäker på vad det är för en orm man stött på, gäller det att titta på huvudet och se ormen i ögonen. Huggormens huvud är brett och platt och blicken är stickande. Det beror på pupillen. Pupillen är långsmal och omges av en brunröd kant. Jämfört med snoken är huggormen också rätt tjock och stubbsvansad. Huggormen blir oftast 50-60 cm lång. Rekordet i Finland är 94 cm.

Huggormen rör sig oftast längs marken, men kan också klättra i träd. Huggormen simmar relativt bra.

Huggormen äter främst smågnagare och möss. Ormen luktar sig fram till bytet med sin tunga och hugger det sedan och sprutar in sitt gift.

Hund och huggorm var temat på Vainuvoimas föreläsning.

När du blir överraskad av en huggorm.

När din hund blir överraskad av en huggorm

1. Såg du att det var en orm? Var det en huggorm? Kan det vara ett getingsting? Vart träffade bettet/stinget? Det är information som veterinären har nytta av. 
2. Bästa skötseln är att kontakta veterinär direkt och uppsöka vård.
3. Håll djuret stilla, så att giftet inte sprider sig i kroppen.
4. Ge inte Kyytabletti (säljs i Finland)! Kortison och hyggormsgifter är njurtoxiska, de förstör alltså njurarna. Om vägen till hjälp är lång och bettet är nära andningsvägarna, så kan Kyytabletti ges. 1mg/10kg. Då är faran så pass stor att njurarna kommer i andra hand.
5. Ge absolut inte inflammationshämmande smärtstillande.

Hos veterinären

Hunden får intravenöst antiinflammatorisk medicin samt magskydd.

Publicerad första gången 26.4.2019

Föreläsning: https://vainuvoima.fi/

Andra källor:

https://www.agria.se/forsta-hjalpen-for-djur/forsta-hjalpen-for-hund/akuta-tillstand/ormbett/ormbett-pa-hund/

https://www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling/

Sy en liten mjukis till din hund

Eroahdistus on hankala haaste

Teksti Annika Kontturi-Salmi

Teksti julkaistu Lurppalehdessä nro 3/2019

Suosittelen kertaamaan koirakouluttaja Tanja Karpelan perusperiaatteet koirankouluttamisesta Lurpassa nro  ennen kuin aloitat yksinjäämisharjoitukset tai pyrit korjaamaan eroahdistusta. Yksinjääminen on monelle spanielille haaste koska ne yleensä haluavat olla omistajansa kanssa ja kaipaavat toimintaa. Eroahdistus on kuitenkin vaikeampi asia kuin yksinjääminen. Eroahdistunut koira voi ruveta pahimmissa tapauksissa haukkumaan, itkemään, ulisemaan, raapimaan, tuhoamaan tai muuta jo pari minuuttia siitä kun omistaja on lähtenyt. 

Tässä esimerkki:

”Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia eroahdistuneesta spanielista. Koira ei viihtynyt missään esteellisessä tilassa, oli se sitten pienten lasten portti rappujen edessä, iso leikkikehä tai huone missä ovi kiinni. Toisaalta koiraa ei voinut koko taloon vapaanakaan jättää, koska pyrki ikkunoista ulos. Tämä johti esimerkiksi, koriste-esineiden hajoamiseen ja verhotankojen putoamiseen, puhumattakaan ovien raapimisesta ja muusta kulumasta. Kun koiramme oli ystäväperheen luona hoidossa jossa sillä oli hyvä, tuttu koirakaveri. Koiramme oli jättänyt kaverinsa ja juoksi huoneesta toiseen pudottaen koristeita ja lopulta joka huoneen sälekaihtimet olivat säpäleinä. Kerran naapurit soittivat minulle töihin että koiramme heittäytyy ikkunaa vasten ja tilanne näyttää todella vaaralliselta. Jouduin hakemaan koiran töihin.

Videoimme koiran käyttäytymistä koirakouluttajan avuksi ja huomasimme että ahdistus nousi nollasta sataan viidessä minuutissa. Lelut, ruoka tai virikkeet eivät kiinnostaneet hetkeäkään. Tätä ennen oli normaalit koulutustoimenpiteet tehty ja koira oli minun neljäs koirani, enkä ollut koskaan koennut vastaavaa. Ongelma oli sen verran vaikea että koirakouluttaja ei meitä silloin pystynyt auttamaan. Teimme terveystutkimuksen eläinlääkärillä ja kokeilimme jopa homeopatiaa, joskin ei mikään selvittänyt ongelmaa.

Meidän vastaus ongelmaan oli etsiä koirallemme koiraperhehoitopaikka pariksi päivää viikossa. Jo tämä parin päivän hoito helpotti meidän ja koiran oloa niin että pärjäsimme taas kerran viikon. Lopulta hankimme koirallemme varoituksista huolimatta rauhallisen ja itsevarman kaverin. Tämä oli suuri riski, koska eroahdistus olisi voinut hermostuttaa kaverinkin. Näin ei onneksi meidän tilanteessa käynyt. Joskin uskon koirapäivähoititädin raportointi koiran käyttäytymisestä heillä koirakavereiden kanssa, antoi meille eniten vihjeitä ratkaisusta mihin päädyttiin”.

Louise Blok-Andersin , Kyra Kyrklund, Marko Björs, vem sedan?

I min mening bygger häst kunskap på traditioner, vetenskap, hästmänniskor och egna erfarenheter. I detta inlägg plockar jag fram kända hästmänniskors tankar om hästkunskap. Detta är personer som gett ut böcker och intervjuas i media, inte hästmänniskor jag nödvändigtvis känner personligen. De finns också, hästmänniskor som jag ser upp till, älskar att dela erfarenheter med och jobba tillsammans med. Deras intervju får bli till en annan gång.

Marko Björs

• född i Vasa, bodde i Esbo
• Kyra Kyrklunds elev i ungdomen
• FM-guld 1997 med Vikont, internationella starter i GP, 
• Publicerat boken: 
• Ungdomsarbete med Uma Aaaltonen i Villivarsa
• SRL (Suomen ratsastajain liitto) landslagstränare
• Dressyrdomare
• Designer på Tillander (smycken), Yle kommentator i dressyr

Björs ser att hästsamfundet har splittrats i små grupper, varav en del i ytterligheter. Björs frågar sig om den historiska traditionen som pågått sedan Ksenofon till idag nu kommer att splittras. Björs föreslår ett stormöte dit eldsjälarna skulle bjudas. Månne Björs tänker att det kunde skapas en gemensam linje, något alla kan hålla med om som kunde fungera som hästfolkets ansikte utåt? Eller att alla skulle lära sig av varandra och kanske förstå varandras synsätt bättre? Oberoende, så ligger kanske just sådant behov i tiden. Så länge hästmänniskorna anklagar och beskyller varandra, så ger det en misstänkt bild ut i allmänheten, som inte förstår vad det är frågan om. 

Uttryck som Hästfolk, hästmänniskor, hästgalen mm berättar kanske om det faktum att alla inte kan eller vill umgås med hästar. Hästar är stora, starka, blixtsnabba och otroligt känsliga flyktdjur, som man måste viga sitt liv till att förstå och lära sig hantera/umgås med. Man kan snusa på vad det är under kortare stunder, men hästmänniska blir man inte av det. Det krävs erfarenheter, tuffa och utmanande situationer, bra och dåliga dagar för att växa till riktig hästmänniska enligt mig. Björs poängterar också att det därför är svårt att förklara vad denna gren är, varför det blir en livsstil. Björs ger också svaret själv; på fem år hinner man inte lära sig just något, utan det tar en evighet. Jag skulle säga att ett liv inte räcker till. Därför behöver vi föra över kunskap från generation till generation. 

Björs poängterar att nyckelordet är "kurinalaisuus" som enligt mig inte bara är fråga om disciplin mot hästen, utan självdisciplin, stalldisciplin, hästdisciplin; rutiner och regler, samt massor av kunskap kring allt detta. Om vi säger som det är, så är hästen farlig för oss människor om vi inte har hästkunskap. "Disciplin" är inte på modet, det har en dålig klang i nutiden enligt Björs, men utan den blir allt med hästar farligt och svårt. Jag skulle förklara det genom ett hypotetiskt exempel: Sätt en häst i en paddock. Be en icke hästerfaren gå in i paddocken. Be den utfodra, rykta och kratsa hovar, be den sadla, tränsa och rida, be den få hästen att röra sig från marken. Sätt dit en till häst i annan ålder, temperament och skolning. Det finns en orsak varför det är förbjudet att gå in i främmande hagar. Det är inte så att hästen äter upp människan, hästar äter inte kött brukar jag skoja. Det de gör är att de reagerar på människans energi, känslor, utstrålning, gester, rörelser och de reagerar så snabbt att man inte hinner blinka.  När man lär sig om hästar så är det just hästarnas reaktioner och språk man lär sig att tolka. Vi kan aldrig lära hästar att prata som vi, att de skulle berätta när de är rädda eller hur de tolkar oss. Vi måste lära oss att läsa dem! Sen när man lär sig läsa häst bättre, kan man också lära sig kommunicera och bättre förutse hästens reaktioner. Ingen lär sig allt och ingen har koncentrationen på 100% varje dag, så olyckor händer också hästmänniskor, men man måste försöka ha koncentrationen på topp hela tiden. Det är bara så. Det är också därför umgänget med hästar ger flow upplevelser, hjälper oss att glömma andra bekymmer runt oss. 

Men det vill jag ännu säga, hästar vill oss och andra väl. Hästar är fredsälskande djur. Deras prioritet är mat, trygghet, flocken. Om de inte skulle trivas med oss och om vi inte kunde ge dem mat och trygghet skulle de inte bära oss, nybörjare, våra barn, handikappade mm. 

Det är när vi inte har hästkunskap som vi kan bete oss hotfullt, utan att veta om det.

Källa:

Hevosurheilun ratsastusliite 25.4.2019 

Lite om hoppning 1.

Vårt stall bygger på socialpedagogisk hästverksamhet i första hand. Många av våra ryttare har varit i nio till tioårsåldern när de börjat i djurklubben, skött om hundar och hästar, bekantat sig med olika djur och genréer. Nu har det blivit dags att pröva lite mer på hoppning. Vi har alltid strävat till att jobba med kommunikation och balans, så vi har tränat ett som annat, ss bommar, cavallettis och enstaka hinder. 

Nu verkar det som vi kan flytta oss upp ett steg på trappan,  t ex börja träna två hinder efter varandra, hålla upp takten, svänga mm. Det ska bli roligt, speciellt när hästarna tycker så mycket om det. Som hästägare är jag förstås rädd att hästarna skadar sig. Därför behöver konditionen, koordinationen skickligheten tränas upp steg för steg. Vilket gäller förstås ryttarna också.

Sagobackens kursplan i hoppning.

Första målet enligt mig är att hästen ska dras mot hindret som en magnet. 

Hästen ska känna sig motiverad och tycka det är roligt. Hästen behöver ha förtroende för att den inte utsätts för en uppgift den inte klarar av eller har kondition till.

Markarbete i lina och löshoppning

Vi börjar hoppträningen med markarbete i lina och löshoppning. Det finns otaliga variationer för markarbete med markbommar och lite mindre cavallettin. Denna uppgift kan med fördel göras så att man leder hästen för att visa hur det går till och därefter i lina på volt.

Vi använder de ekonomiska Ikea pottorna för mindre kavaletter.

1. Vi börjar med en markbom, sedan två och till slut fem på rad. 
2. Därefter samma procedur med pottor under bommarna. 

* Om hästen inte fungerar bra i lina så kan det vara lättare att rida dem än att longera.

Dessa uppgifter stärker hästen, förlänger den så man ser att den använder rygglinjen och halsen, samt magmusklerna. Bommarna läggs efter varandra, i stråle och fyra på volten. Om hästen har bra koncentrationsförmåga kan man sprida bommarna roddigt, som plustecken mm. 

3. Sedan kan man göra samma uppgifter i ridning.

Ridträning med bommar och cavallettis.

Ovanstående övningar kan göras med ryttare. Först i skritt. Sen börjar vi med att rida i lätt trav, övar ryttarens sinne för rytm, väcker korsetten, nedre skänkeln börjar hitta sin plats och blicken upp. Det är så lätt att instinktivt titta ner på bommarna. Man kan redan nu börja "känna" bommarna i sitsen, i stället för att titta på dem. Om man tittar neråt stör man hästens balans och i främst sin egen.

Därefter övar vi samma i lätt sits. Korsetten upprätthåller balansen, blicken fram (jag kan stå någonstans framme och räcka upp fingrar som man ska hinna räkna), hälarna ner och skänkeln nära hästen.

Löshoppning

Jag anser att hästar behöver få själv bekanta sig med sina uppgifter utan ryttare på ryggen. Det är kanske inte nödvändigt med erfarna ryttare, men det ingår i mina skolningsprinciper, oberoende. Det beror också på att hästar hoppar av naturen, det är inget konstigt med det. Det är otroligt intressant att se deras naturliga hoppteknik, deras känslighet, koncentration och varsamhet, vilka vägar de väljer och tempot de har. Det är också intressant att följa vilka naturliga styrkor vi lyckas bibehålla med ryttare på ryggen, vilka utvecklas och vilka går back.

Löshoppning med Mirella 2016 (Mirella fyra år).

Det är också ett bra sätt att introducera specialhinder, paraplyer, klappningar, musik mm.

Testning av klickerträning med Bambi

Jag har också använt det som klickerträning med Bambi när hon var under tre år. Jag gick på djurträningskurs i Brusaby och är till lynnet intresserad av att lära mig genom att göra, så jag testade klickerträning lite här och där. Det som jag lärde mig av det var att inte använda systemet, där hästen prövar olika saker för att tolka kommandot och jag klickar vid självmant hopp. Bambi började erbjuda hopp lite nu som då och det var absolut inget jag ville eftersom hon skulle skolas till en allround social pedagogisk skolad häst för hästverksamhet. 

Jag hörde av en kompis att hon tränade halt med samma princip och hästen stannade när som helst i hopp om belöning. Den som vet mer om klickerträning, vet att det här är en del i processen, inte slutresultatet. Målet är att göra saken på kommando eller att fundera på vad kommandot betyder. En häst är ändå en häst. Om vi sitter på ryggen eller kör så är vi väldigt hjälplösa. själva tekniken var alltså bra, men eftersom agility inte var mitt mål så var det val av olämplig uppgift till rätt teknik. Största orsaken var ändå kundernas säkerhet under processen. Hästarna användes i olika uppgifter.

Hästagility med lös häst

Under tid av sjukdom lärde jag Tara löshoppa bana inspirerad av hundagility. Jag använde handtecken och kommandon. Jag valde vägen och visade hinder med armen och gjorde halvhalt och bad hoppa på kommando. Denna gång valde jag tid, muntligt beröm och noggrant planerade uppgifter och det lyckades. Skulle jag träna frihetsdressyr eller liknande skulle jag pröva klickern igen, samt att jag ser många andra fördelar med den. Nu stärker jag dock kommandot från marken genom att nämna hästen namn mjukt och glatt (få den att lystra), ge muntligt beröm med energi och stolthet i rösten (som den lärt sig kombinera med positiv förstärkning) och upprepa kommandot exakt i samma tonfall som alltid. Dock varierar jag mängden energi i min kommunikation. Om hästen är för het är jag stillsam och om den är slö är jag energisk och bestämd.

Tallitoiminta osana liikuntaa

Stall och kennel Sagobacken

T:mi anicas

Sisältö:

Voimaa ja sinnikkyyttä kehittävät harjoitukset

Tallityöt

• lannanluonti
• kottikärryjen kuljettaminen ja kippaaminen 
• turvesäkkien kantaminen ja turpeen levittäminen 
• lattioiden lakaisu
• kentän täyttö ja lanaus
• satulan kantaminen 
• vesiämpärien kantaminen
• hevosen harjaus
• kavioiden puhdistus

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/09/hevoshoitajan-abc.html

Tasapainoa kehittävät harjoitukset

• hevosen selkään nouseminen ja alastulo,
• ratsastus käynnissä, ravissa ja laukassa, siirtymät eri askellajien välillä,
• ratsastus ilman satulaa
• ratsastus liinassa
• vikellyksestä lainattuja harjoitteita
• istuntaharjoitukset

motoriset harjoitteet 

• ratsastaessa kuten pallon heittäminen ämpäriin
• ratsastaminen lusikka suussa jossa peruna ym., 
• keppijumppa hevosen selässä.

 Reaktionopeutta kehittävät harjoitukset

hevonen itsessään ja olemuksellaan kehittää ihmisen reaktiokykyä. Isona, nopeana pakoeläimenä se reagoi nopeasti mikä johtaa siihen että ihmisen täytyy reagoida nopeasti esim. pysäyttää, siirtää tai peruuttaa.

Toiminnan turvallisuus kumpuaa hyväluontoisista tehtävään koulutetuista hevosista, korkealuokkaisista varusteista, ihmisen kyky oppia reagoimaan toiminnalla, oppimalla lukemaan hevosen aikeita ja elekieltä sekä ennakoida tilanteita.

Tunnetaitoja ja kommunikointia kehittävät harjoitteet

Tallilla voi olla yksin ohjaajan ja hevosen kanssa tai osallistumalla yhteiseen toimintaan. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa, sitä voi auttaa toisia tai saada apua, kokea yhdessä, on usein mukavaa keskustella tekemisen lomassa. Tallityö on myös fyysisesti raskasta ja joskus hevosten kanssa tarvitsee apua tai sitä voi toiselle antaa. Nämä ongelmat ja haasteet tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistavat yhteisöllisyyttä.

Hevonen on myös iso eläin jonka ohjaaminen vaatii selkeätä kommunikointia, positiivista vahvistusta ja omien tunteiden tunnistamista ja hallintaa. Rauhallinen selkeä toiminta auttaa hevosta ymmärtämään meitä, samalla joudumme keskittymään omien tunteiden hallintaan jotta emme siirrä omia esim. turhautuneisuuden, pelon, jännityksen tai vihan tunteita hevosen. Hevonen reagoi niihin/peilaa meidän tunnetiloja jännittymällä, pelkäämällä tai pakenemalla. Jäntevä rentous onkin ratsastuksen avain. Tavoite on jäntevä ratsastaja joka keskittyy hevoseen ja päämäärään/tehtävään, sulkee pois kaikki muu, on läsnä tilanteessa, pystyy laukaisemaan hevosta häiritseviä jännityksiä kehossaan ja jonka hapenottokyky ja reagointikyky ovat vähintään riittävä tasolleen. Ratsastaessa joutuu pian oppimaan luottamaan itseensä, vaikka joku olisikin vieressä taluttamassa, niin halu ratsastaa itsenäisesti on monelle motivoivaa. Hevonen ei myöskään syrji aineellisen statuksen tai ulkonäön takia. Hevonen on reilu reilulle.

Muita osa-alueita

Ergonomia. Tallitöitä tehdessä ei aina tule ajatelleeksi kuinka raskaasta työstä on kyse (sekä hyvässä että pahassa). Panostamme ergonomiaan ja pyrimme luomaan ergonomisia työtapoja esim. vastavenytyksiä käyttäen ja liikeratoja seuraamalla.

Ystävällisin terveisin

Annika Kontturi-Salmi

Katso lisää

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2016/08/hostens-blogteman.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2016/06/vi-tranar-ryttarens-koordination-med.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/05/gymkhana-ryttarens-balansovningar.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/12/vi-forbattrar-sitsen.html

http://vipasagobacken.blogspot.fi/2014/12/gymkhana.html

Vi tränar ryttarens koordination med bollar och vänjer hästarna vid nya saker.

Vi tränar balans
Vi vänjer hästarna vid bollar

Hästarna får titta på bollarna.

Hästarna studerar bollarna

 Vi började med att vänja hästarna vid bollar av olika slag. 

Vi hade  en gymnastikboll och många tennisbollar. Vi belönade hästarna när de vågade komma fram och lukta på bollarna.

Bambi och Mirella är väldigt nyfikna på allt nytt. Tara är mer reserverad.

Ryttaren kastar en boll i hinken.

Vi leker med bollarna

När hästarna studerat bollarna började vi kasta bollar i lyften, sen passade vi bollar till varandra och till slut försökte vi träffa i hinkar. Hinkarna var både i mjuk plast och metall.  Vi gjorde detta först i mitten med hästarna fria runt om och därefter ledde vi hästarna och försökte på samma gång kasta in bollar i hinkarna. Första hinken var av mjuk plast, så det hördes bara en duns när bollen föll i hinken. För att göra det svårare tog vi en metallhink. När bollen ramlade i den hördes ett ordentligt duns.

Vi leker med bollarna i hästarnas närhet. Kastar bollarna i ring, övar att jonglera mm.

Kasta bollar från hästryggen.

Till slut var det dags att sitta upp och kasta bollar från hästryggen. Vi började med att visa bollen för hästen från ryggen, sedan kastade vi försiktigt bollen i marken och ganska snabbt fick vi börja öva med hinkar. För säkerhets skull använde vi bara plasthinkar nu. 

Kata rider Tara och kastar bollar i hinkar

Första versionen publicerad 2016, andra redigerats 5/2019

Tack till Lillis mamma som fotade våra övningar.

Läs mer i Lillis blog

Mihin voin viedä koiran lomamatkan ajaksi?

Haaveleitko lomamatkasta, mutta mihin Lurppa? 

Kaurinkosken eläinhoitolan omistaja Henna Takatalo

Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi

Teksti julkaistu aikaisemmin Lounais-Suomen Sapanielikerho ry:n lehdessä LURPPA nro 2/2018. Nettiystävällisyyttä lisätty väliotsikoin.

Kopionti ehdottomasti kielletty! 

Koirahoitola on vaihtoehto 

Talvisin tulee haaveiltua etelänmatkoista ja muutenkin tehtyä kesäsuunnitelmia. Jos lähipiiristä löytyy vapaita koiranhoitajia, niin ilo on usein molemminpuolinen. Aina ei ole tällaista onnea, mutta mihin meidän Lurppa sitten menee? Moneen hotelliin koiran saa ottaa mukaan ja ulkomaillekin voi matkustaa jos Lurpan passi ja rokotukset ovat kunnossa. Kannattaa kuitenkin selvittää eri maiden vaatimuksia ja myös Suomen vaatimukset eri maista tulleille koirille. Esimerkiksi Ruotsista Suomeen tulevan, myös suomalaisen koiran, täytyy olla madotettu ja siitä eläinlääkärin todistus.

Jos kuitenkin tuntuu että Lurppa ei tule viihtymään matkalla, on pitkiä lentoja tai muita menoja mihin Lurppa ei voi osallistua niin eläin- tai koirahoitola voisi olla hyvä vaihtoehto. Kävin tutustumassa Henna Takatalon Kaurinkosken Eläinhoitolaan Liedossa, jossa minun cockeritkin ovat olleet hyvässä hoidossa.

Kaurinkosken Eläinhoitola Lieto

Kaurinkosken eläinhoitolaan voit tuoda koirasi lomasi ajaksi tai päivähoitoon. Hoitola sijaitsee noin 20 km päässä Turusta Liedon asemalla. Maatila ja eläinhoitola kuuluvat perheyritykseen, jossa Henna, koulutukseltaan eläintenhoitaja ja koiraharrastaja, vastaa pääsääntöisesti kaikkien hoitolan eläinten hoidosta.

Hoitola on rakennettu vanhaan navettaan vuonna 2015. Hoitola sijaitsee maalaismaisemmassa, jossa hyvät lenkkeilymahdollisuudet luonnon äärellä ja rauhallinen ympäristö peltoineen. Tällä hetkellä hoitolassa on seitsemän sisäpaikkaa ja kaksi ulkopaikkaa.  Saman perheen koirat voivat jakaa paikan, mutta muuten jokaisella on oma. Kysyntää on myös ilmennyt ulkopaikoille. Koirat jotka kotioloissakin asuvat ulkotarhassa, esimerkiksi lapinkoirat, viihtyvät hoitolassakin sellaisessa parhaiten.

Kaurinkosken eläinhoitolan ulkotarhoja.

Jos ei ole koskaan käyttänyt koiraansa hoitolassa siihen voi olla kynnys. Omistaja murehtii että koiraa itkee kaiket päivät ja stressaantuu. Hennan kokemuksen mukaan koira joka on joskus ollut poissa kotoa ja otettu mukaan tutustumaan uusin tilanteisiin, viihtyy hyvin. Koirat ruokitaan, niiden kanssa lenkkeillään- tai ulkoillaan yksitellen kolme kertaa päivässä. Pennut ja saman perheen koirat voivat usein ulkoilla yhdessä. Koirat kovat ja näkevät niin paljon uutta, uusia tuoksuja ja paikkoja että yleensä koirat menevät tyytyväisinä nukkumaan kun on yöunien aika. Tietenkin joskus omistaja ei ole jostain syystä valmistanut koiraa uusiin asioihin, kouluttanut sitä tai koira on sairas/käytösongelmainen.

Koiran parhaaksi

Sairaat koirat esimerkiksi diabeetikot ja epilepsiapotilaat, ovat yhtä tervetulleita kuin muutkin ilman ylimääräistä hintaa. Henna kuitenkin muistuttaa että on erittäin tärkeää että omistaja on täysin rehellinen ja kertoo sairaudet, allergiat sekä mahdolliset käytösongelmat. Kun hoitajalla on paljon tietoa koirasta, sitä on helpompi hoitaa. Esimerkiksi jos koira ei tule toimeen muiden koirien kanssa, on vaikeasti käsiteltävissä, on pelokas, arka, remmirähjä tai aggressiivinen niin tästä on kaikkien parhaaksi hyvä kertoa etukäteen. Hennan kokemuksen mukaan laumanvartijoiden kanssa pärjää hyvin, kun niiden oma lauma on poissa. Toisaalta rescue-koirat voivat reagoida tarhaoloihin yllättävästi taustasta johtuen. Ne voivat olla hyvin arkoja ja niiden on vaikea luottaa uusiin ihmisiin. Koiran alkuperäinen käyttötarkoituskin on huomioitava ja siinä on aika laaja ala opittavana.

Kaurinkosken eläinhoitolan sisätilat. 

Henna kertoo kuitenkin että monet omistajat hermoilevat turhaan, koirat käyttäytyvät useimmiten yli odotusten ja monet koirat kasvavat henkisesti hoitolassa ollessaan. Koirat huomaavat että on tietyt rutiinit ja oppivat, pärjäävät ja itsenäistyvät. Omistajana on tärkeätä muistaa olla rauhallinen eikä tehdä numeroa kun jättää koiran hoitolaan. Tällöin ei tule viestitettyä koiralle että on jokin hätänä. Jos haluaa valmistautua etukäteen voi ottaa yhteyttä Hennaan. Joskus voi jopa viedä koira hoitoon vaikka ei olisi tarvettakaan. Koira tutustuu etukäteen ympäristöön ja molemminpuolinen napanuora leikataan edes hetkeksi.

Henna toivoo, että ennen kuin koira tuodaan hoitolaan, omistajat muistaisivat ottaa rokotus- ja/tai rekisteröintitodistuksen mukaan. Omat tarvikkeet kuten remmi, panta ja valjaat, sekä ruoka ja peti sekä leluja voi antaa koiralle mukaan hoitolaan. Remmin ja pannan täytyy tietenkin olla kestäviä. Bling blingiä lenkeillä ei tarvita, mutta jos ei muuta omista niin hoitola käyttää omiaan. Ruokakuppeja ei tarvitse ottaa mukaan, mutta ruokinta ohjeet ovat tärkeät. Koiran on hyvä syödä tuttua ruokaa, erityisesti herkkävatsaisen. Jos ei ole omaa ruokaa tuoda mukaan, niin hoitolasta saa sekä kuiva- että raakaruokaa, sekä allergia ja sairasruokia. Käytössä on iso jääkaappi, johon saa kylmässä säilytettävät ruoat. Hoitolassa on myös myyntipiste suomalaiselle SAVO koiranruualle sekä lohiöljy Boosterille. Hoitola on VIP-store tuotteiden jälleenmyyjä.

Hoitolassa myynnissä koiranruokaa.

Hoitosopimus

Hoitolan käytäntöön kuuluu hoitosopimus joka sisältää monta aihetta jota on hyvä miettiä jo kotona, esimerkiksi kuka on valtuutettu tuomaan tai hakemaan koiran jos omistaja on estynyt. Jos olet itse estynyt viemään koiran hoitoon tai tuomaan se, niin kuljetuskin järjestyy. Jos kukaan mainituista ei ilmaannu vaikka on yritetty saada yhteyttä, niin koira viedään kaupungin eläinhoitolaan.

Jos olet käyttänyt jotain eläinlääkäriä, niin se kannattaa mainita. Kyseinen eläinlääkäri tietää paljon koirastasi ja pystyy parhaiten hoitamaan. Jos käy niin että eläinlääkäritarve tulee vaikeaan aikaan, niin hoitolalla on sekä oikeus että velvollisuus eläinsuojelulain pohjalta hoidattaa eläin.

Lääkityksen lisäksi hoitolan voi pyytää hoitavan kynsien leikkuun, koiran pesun ja erityislenkkejä. Muutenkin hoitolassa pyritään neuvomaan omistajia jos tarvetta on. Kannattaa kuitenkin luottaa ammattilaisen hoitoon. Jos tulee kova ikävä koiran kuulumisia voi kysellä ja jos lupa on annettu, kotisivuille voi ilmestyä kuvia koirasta. Hoitolan tarkat rutiinit luovat koirille turvallisuuden tunnetta. Hoitola hoitaa jokaista hoitolan asiakasta kuin omaansa ja toivottaa sinulle rentouttavaa lomaa rauhallisin mielin.