Kun yksi on poissa.
Teksti ja kuvat: Mari Salminen
Kii
Kiitos rakas Hertta ja hyvää matkaa sateenkaarimaahan.
Oletko koskaan miettinyt, jos sinulla on kaksi tai useampi koira, miten muut koirat suhtautuvat kun
yhdestä aika jättää? Meillä on tähän asti koirat haudattu omalle tontille ja muut koirat ovat saaneet haistella sen ja olla mukana hautaamassa kaveria. Tänä kesänä oli toisin.
Ensimmäisen kerran vein koiran tuhkaamoon jolloin en saanut haudata koko koiraa. Tämä koira sairasteli muutaman päivän kotona ennen kuin tilanne meni niin huonoksi, että aika oli päästää irti.
Tuona muutamana päivänä muu lauma (meillä seitsemän spanielia) oli koko ajan sairaan koiran tukena. Sille annettiin tilaa liikkua kun se meni ulos ja kun sairas se lepäsi joku oli koko ajan vuorollaan sen vieressä pedillä. Kuin tietäen että kaveri kohta lähtee.
Viimeinen matka
Levollinen
Tuli päivä jolloin lähdettiin viimeiselle matkalle. Muu lauma tuntui jo aavistavan mitä tulemaan piti, sillä kaikki tulivat rauhallisesti nuuhkimaan potilasta. Tällä kertaa veinkin koiran Turun pieneläin tuhkaamoon eutanasian jälkeen.
Lemmikkien alttari
Juttelimme tuhkaamon ihmisen kanssa yleisesti lemmikeistä ja niiden siirtymisestä sateenkaari taivaaseen. Itse uskon että sellainen on olemassa. Keskustelussa tuli myös ilmi että kotona odottaa meidän kuusi muuta koiraa.
Kerroin että tähän asti ollaan haudattu koirat ja että toiset ovat saaneet olla mukana. Hän kysyi miten olin ajatellut hoitaa asian nyt? Haluanko hajupussin mukaan kotiin.
Mikä on hajupussi?
Äitikoira nuuhkii pitkään ja kävi vielä maate paperille
Hajupussi on pussi jonne laitetaan kuoleman haju. Eli hän otti paperin ja silitti koiraa takapäästä hännän molemmin puolin siihen. Tuolla sijaitsee hajurauhasia ja haju muuttuu kun ei hengitä enään, hän kutsui sitä kuoleman hajuksi. Sain tarkat ohjeet miten toimia pussin kanssa.
Kotiin päästyäni vastassa oli kuusi touhukasta spanielia innoissaan tervehtimässä. Ne etsivät myös kaveriaan, juoksivat portille, katselivat autolle ja etsivät sisältä. Hetken päästä tämä vauhti hieman laantui. Tuolloin otin pussin esiin.
Avasin pussin, otin paperin sieltä ja laitoin lattialle. Kaikki ryntäsivät oitis paikalle, mikä siellä rapisee? Hämmästys oli suuri, kaikki kuusi haistoi äkkiä paperin ja samantien ne lähtivät pois kukin eri suuntaan. Aivan kuin pelästyen mitä tämä on? Melkein saman tien tulivat takaisin hyvin rauhallisesti ja arvokkaasti nyt haisteltiin paperia paljon pidempään.
Kun yksi oli saanut haisteltua tarpeeksi se tuli luokseni pysähtyi ja katsoi hetken syvälle silmiin.
Aivan kuin sanoen hyvää matkaa kaveri. Tämä toistui kaikkien kohdalla. Yksi koira joka oli kasvanut yhdessä poismenneen kanssa tuli vielä uudestaan haistelemaan paperia piti pienin ininän ja meni pois. Samoin poismenneen äitikoira tuli takaisin haistelemaan paperia, se nuuhki ja nuuhki lopulta kävi paperin päälle maaten hetkeksi.
Loppuilta oli rauhallinen kaikki makoilivat pedeissä, ei riehuttu ei leikitty. Seuraava päivä oli jo normaalia käytöstä. Uskon ja kiitän tuota ihmistä tuhkaamossa joka antoi tämän mahdollisuuden muulle laumalle.
Ne saivat tiedon että kaveri on nyt poissa.
Hertta tuli kotiin
Itku tuli. Kiitos Mari että sain jakaa tämän ❤
