Pelkäätkö käärmeitä? Kyy on vaarallisempi koiralle kuin ihmiselle.

Ruotsinkielinen versio julkaistu 24.04.2019 

Pelkäätkö käärmeitä? Aika moni meistä, jos ei nyt ihan pelkää, niin ainakin kunnioittaa tai jopa inhoaa. Käärmeet herättävät usein vahvoja tunteita, vaikka meillä Suomessa on ainoastaan yksi myrkyllinen käärmelaji, kyy. 

Koirakoulu Vainuvoima järjesti vuosi sitten luennon kyyn ja koiran kohtaamisesta. Luento oli seikkaperäinen ja moni meistä kuuntelijoista sai uutta tietoa kyistä ja niiden elinolosuhteista, mikä hälvensi ainakin minun ennakkoluuloja. Aika vähän kuitenkaan muistin kyystä mitään faktoja, suurin osa tiedoistani perustui kertomuksiin ja pelottaviin kokemuksiin. Kyyluennon piti tutkija Toni Beckman ja ensihoito osion eläinhoitaja Meri Hallikainen.

Esiintyvyys

Täällä Länsi Suomessa esiintyy paljon kyitä, jopa neljäsosa kaikista puremista tapahtuu täällä. Länsisuomi on myös Ruotsista ja Venäjältä tulleiden kyiden tapaamispaikka. Täällä ilmasto on suotuisa ja kyyt ovat aktiivisia yleensä jo helmikuusta joulukuuhun. Kun talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia kyitä ei niin juuri näe. Ei myöskään jos kevät on vaihteleva, kyyt odottavat kevään tasaisen lämpimiä päiviä ennen kuin aktivoituvat.

Talvehtiminen ja asuinpaikat

Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, kivikoissa tai risukasoissa. Kyyt hakeutuvat melkein aina samoihin talvehtimispaikoille vuosi vuoden jälkeen. Kyy on reviiriuskollinen, joten kyiden asuinpaikkoja uhkaa tiiviisti rakennetut asuinalueet ja ostoskeskukset. Kyy yrittää tällöin selvitä esimerkiksi roskisten alla, varastoissa ja puistoissa. Tämä johtaa lisääntyneisiin puremismääriin kun ihmiset ja eläimet liikkuvat kyiden alueilla. Käärmeillä on kuitenkin paikkansa ja ehtävänsä myös kauungeissa. Jos käärmeet eivät vähentäisi hiirikantaa, ne hiiriongelma olisi vielä suurempi kuin se tänään on. 

Kyitä esiintyy siis myös puistoissa, mikä voi tuottaa koirille ja niiden omistajille ongelmia. Ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä sadat koirat ja kissat saavat pureman kun omistakjat päästävät ne irti, ottavat aurinkoa ja rentoutuvat. Koirat ja kissat yleensä kiinnostuvat niistä, meneveät lähelle haistelemaan ja kyy kokee itsensä uhatuksi ja puree. 

Aina välillä nousee keskustelu siitä että oppiiko koiraa varomaan kyytä pureman jälkeen. Sanotaan että koira ei yhdistä kipua käärmeeseen, mutta toki jotkut koirat reagoivat vahvasti paikkaan missä kyy puri.

Keväällä

Maalis-huhtikuun vaihteessa kyy yleensä herää horroksestaa, riippuen kevään tulosta. Tällöin kyitä voi nähdä aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla kuten kivikkoiset etelärinteet tai peltojen ja metsien pientareilla.

Kyyn elämänkaari

Kyy voi elää noin kymmenen vuotiaaksi. Kyyn kantoaika kestää pari kuukautta ja kun se munii täysin valmiita kyitä luikertelee pehmeistä munista. Kyyllä, kuten muuillakin äideillä on raskaampi liikkua kun on kýmmenen munaa kohdussa, joten kyyn muniminen puussa on aika mahdotonta. 

Kyillä on paljon vihamiehiä luonnossa ihmisen ja liikenteen lisäksi. Niillä on jo syntyessään myrkkyhampaat. poikaset talvehivat emon läheisyydessä. Ne voivat tehdä pieniä retkiä mutta palaavat emon luokse. Kyyn arvellaan yleensä elävän noin 15-vuotiaaksi, mutta vanhimmat yksilöt voinevat saavuttaa jopa 25 vuoden iän.

Miten kyy kokee maailman?

Kyy kokee maailman kolmiulotteisesti. Sen näkö on huono ja se huomaa liikkeen parhaiten. On hyvä muistaa että kyy kokee maailman maanpinnalta. Jos se pelästyy se pyrkii aina ensin pakoon ja tämän jälkeen se yrittää piiloutua. Jos piiloutuminen ei onnistu, se yrittää purra ja ilman myrkkyä ja jos ei sekään auta niin seuraava vaihtoehto on purra myrkyn kera. Joskus kyy voi ärsyyntyneenä purra myrkkypureman ensi yrittämällä. Yleensä kyy kuitenkin pyrkii säästämään myrkkynsä saaliiseensa, eli ruuan hankintaan, koska myrkyn muodostaminen kestää monta päivää. Kyy syö ensisijaisesti jyrsijöitä ja hiiriä. Se haistaa saaliinsa kielellään, puree itsensä kiinni ja sen jälkeen ruiskuttaa lamaannuttavan myrkkynsä siihen. 

Kyy ja ihminen

Kyyn, ihmisiin kohdistuneista puremista, noin kolmasosassa ovat sisältäneet myrkkyä. Kyyn hampaat ovat itsessään aika vaatimattomat kertoo Toni Beckman. Nuorempien hampaat ovat noin 3mm ja aikuisten 5mm pitkät. Hampaiden väli on noin 15 cm kyyllä 2-3mm, kun taas aikuisella noin 80cm kyyllä se on 1cm, mikä on hyvä tietää kun miettii jotain puremakohtaa, että mistä voisi olla kyse. Useinhan tilanne tulee hyvin nopeasti ja on myös muitakin vaihtoehtoja kuten maa-ampiaiset.Aikuiselle, terveelle ihmselle kyynpurema ei ole vaarallinen, mutta silti kannattaa aina ottaa yhteyttä lääkäriin. 

Usein suositellaan että kannattaa tömistellä hiukan enemmän kun liikkuu metsässä tai yleensä luonnossa missä on kyitä. Tämä on ihan totta, kyy tuntee maan värähtelyt ja pakenee. Täytyy kuitenkin muistaa että tämä ei päde kallioilla tai muissa paikoissa missä maan värähtely on vaikeampaa aikaansaada. 

Kyy tai rantakäärme? 

Kyy on helppo tunnistaa, sen nahka on ruskea, harmaa tai melkein musta ja sen selkää pitkin kulkee sick-sack kuvio. Tummemmissa kyissä sick-sack kuvio voi olla hankalammin havaittavissa, mutta kyyn erottaa siitä että että sillä ei koskaan ole keltaisia tai vaaleita korvaläiskiä, jotka usein, mutta ei aina ovat näkyvissä rantakäärmeillä. Jos  laji epäilyttää niin voi tarkastella päätä ja silmiä (jos pokka kestää). Kyyn pää on leveä ja suora. Silmien katse pistävä mikä johtuu mustiaisesta joka on pitkä ja kapea, ja jota kiertää punaruskea reuna. Verrattuna rantakäärmeeseen niin kyyn häntä on aika paksu ja tylppä. Kyy on Suomessa useimmiten 50-60 cm pitkä, ennätys taitaa olla 94cm. Kyy liikkuu useimmiten maalla, mutta pystyy myös menemään puuhun. Kyy on myös hyvä uimari.

Kun koira kohtaa kyyn

1. Kun jokin pääsee yllättämään koiran puremalla, kannattaa ensin varmistaa että oliko se kyy. Koiraa voi myös pistää ampiainen, joten tämä on tärkeä tieto eläinlääkärille. Etsi puremakohta ja katso onko siinä kaksi vierekkäistä jälkeä tai vaan yksi. Kyyn purema aiheuttaa usein turvotusta purema-alueella ja koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa oksentaa ja kuolata tai oireilla muuten. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, mikä voi tummalla spanielilla olla vaikea havaita. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä.
2. Paras hoito on ottaa samantien yhteyttä eläinlääkäriin!
3. Pidä koira paikallaan, että myrkky ei pääse leviämään kehossa. Voit joutua kantamaan se metsästä autolle. 
4. Älä anna kyytablettia, muuta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa tai eläinlääkärin kehoituksesta. Kortisoni ja kyyn myrkky ovat munuaismyrkkyä. Kuitenkin jos vaihtoehdot ovat vähissä ja apua ei ole saatavilla niin 1mg/10kg voi antaa. Siis silloin kun hengenvaara on niin suuri että munuaiset tulee toissijaisena.
5. Älä missään nimessä anna tulehduskipulääkettä.

Eläinlääkärissä

Kun tuot koiran eläinlääkäriin, niin koiralla avataan suoniyhteys ja annetaan huumaava tulehduskipulääke ja vatsansuojalääkettä kiireellisesti. Jotta munuaiset ja verenkiertoelimistö eivät vaurioituisi aloitetaan myös suonensisäinen nesteytys. Koska kyyn myrkky voi aiheuttaa koiralle verenpaineen laskua, veren proteiinien, punasolujen ja nesteen tihkumista kudoksiin, mikä tarkoittaa että  verenkiertoelimistö ja hyytymisjärjestelmään ovat kovilla. Tämän takia eläinlääkäri tutkii munuais- ja maksaarvoja, perusverenkuvaa ja veren hyytymisaikaa. Joillakin klinikoilla on kyyseerumia, jota annetaan hätätapauksissa. Ampullin arvo on noin 350-400€. Koirien kuolleisuus kyynpuremapauksissa on 5%.

Kotihoito

Koira jää useimmiten ensin tiputukseen eläinlääkäriin yli yön. Onnekkaas satapauksessa pääsee pian kotiin kotihoitoon. Kotona seurataan syömistä ja juomista. Koiran tulisi juoda paljon, noin 0,5dl painokiloa kohden. Koira saa myös kipulääkkeen ja mahdollisesti vatsansuojalääkkeen. Noin 10-14 päivän päästä veriarvot tarkistetaan eläinlääkärillä.

Joskus voi olla onnekas ja koiraa selviää kyyn puremasta ja palautuu omaksi itsekseen alle viikossa. Riippuu myös paljon siitä mihin paikkaan purema osuu ja kuinka paljon myrkkyä koiraan joutuu. Juuri syönyt kyy on voinut tyhjentää myrkkyvarastonsa, mutta sitä ei voi tietää. Joskus sanotaan että koira muistaa paikan missä kyy puri, mutta en luottaisi siihen että joka koira ymmärtää mitä tapahtui ja rupeaa varomaan käärmeitä. 

Lähteet: 

Koira ja kyy kurssi Vainuvoima 19.4.2019.  Kyyasiantuntija Toni Beckman ja

klinikkaeläinhoitaja Meri Hallikainen.

https://www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling/

Hund och Huggorm. Så var det dags igen då!

Är du rädd för huggormar?

Huggorm

Hundskolan Vainuvoima ordnade i går en föreläsning kring huggormar och hundars möte med dem. Vi lyssnare hade många fördomar och lite kunskap, det tror jag de flesta av oss håller med om. 

Mycket av vår "kunskap" byggde på legender och berättelser, så vi var tacksamma över vetenskaplig information. Mest spännande var förstås det, att vi fick bekanta oss med en riktig huggorm. Vi fick också första hjälp information och skötselråd av djurskötare som jobbar på jouren.

Huggorm

Förekomst i Finland

Det finns mycket huggormar i sydvästra Finland. En fjärdedel av alla hugg i landet sker just här. Dessutom är det här en mötesplats för huggormsstammar både från Sverige och Ryssland. På grund av vårt klimat är de länge aktiva hos oss, den första kan ses i slutet på februari och den sista ännu i december. Nu när vi haft hetare sommar och kallare vinter, så ser vi dem inte. På våren aktiveras huggormarna av varma vårdagar, men om vädret är ombytligt väntar huggormen på stabilare väder.

Övervintring och boplatser

Under vintern söker huggormarna håligheter att övervintra i. De övervintrar under rötter,  stenrös eller rishögar. Huggormarna uppsöker nästan alltid samma övervintringsplatser år efter år om det är möjligt. Tät och ökad bebyggelse har lett till att ormars boplatser omvandlas till bostadsorter, affärscentrum mm. Ormen söker sig inte spontant till nya platser, utan försöker överleva under avfallscontainers, i förråd och parker. Detta leder till ökad mängd bett för människor och husdjur. Ormen har dock också en nyttouppgift i att hålla möss och sorkmängden i schack. Utan ormarnas hjälp skulle mössens mängd i städer vara ännu större. Problemet är dock var de ska kunna vara. 

Det finns således huggormar också i parker. Hundratals hundar och katter blir bitna första varma vårdagarna, när ägarna vill släppa dem lösa i parken, kanske själv solar och slappnar av, utan att hålla ett öga på dem. Hundar och katter är nyfikna och går för nära huggormen, då den känner sig hotad och hugger. Det diskuterades att många hundar lär sig kanske inte att koppla ihop sin smärta med just huggormen, så de kopplar inte ihop huggormen som orsaken till illamåendet. Det finns dock hundar som varit väldigt uppeggade när de återvänt till platsen för bettet. 

På våren

I mars-april brukar huggormarna vakna ur vinterdvalan, beroende på vårens framfart. På våren ser man huggormar i nystan på soliga, varma platser, gärna på steniga sydsluttningar eller vid kanterna av åkrar, kärr eller skogar. 

Livscykel

Huggormen lever upp till tio år och den utvecklas långsammare än jag trodde. Huggormshonan bär de befruktade äggen inne i sin kropp ett par månader. Då hon lägger äggen spricker de mjuka äggskalen och fullt utvecklade huggormsungar ringlar sig ut. En av deltagarna frågade om huggormsungar som faller från från träd och grenar på människor och att det sägs att ungarna har extremt starkt gift. Toni berättade att det är ovanligt att mamman orkar ta sig upp i träd med sin stora mage och att ungarna inte har starkare gift. Huggormen får 10-15 ungar, så det kan kännas att de ökar enormt i antal. Det är dock inte sant, eftersom huggormen har många fiender i naturen utöver det människan och trafiken utgör.  De har redan gifttänder när de föds. Ungarna övervintrar nära modern och börjar småningom bredda sitt revir. De kan gå på upptäcktsfärd emellanåt, för att sedan återvända till modern. 

Den kan få upp till 10-15 ungar, men har också många fiender i naturen. 

Hur upplever huggormen världen

Huggormen erfar sin omvärld enbart tredimensionellt. Den ser dåligt och uppfattar rörelse bäst. Kom ihåg att huggormen erfar från grodperspektiv. Om den blir rädd så försöker den först fly, sedan gömma sig. Om det inte lyckas att gömma sig gör den försöker den hugga utan att spruta gift och till sist hugga med gift. Ibland kan ormen dock spruta gift direkt. Det kan bero på att den redan är irriterad. Vanligtvis sparar de på giftet för att de behöver det för att bedöva sitt byte och det tar flera dagar för dem att giftmängden återupprättas. En tredjedel av betten som riktats mot människan är utan gift.

Huggormens tänder är relativt anspråkslösa. Ungarnas tänder är ca 3mm och den vuxnes 5mm långa. Mellanrummen mellan tänderna på en 15 cm unge är 2-3mm, medan hos en ca 80cm huggorm 1 cm. 

Det rekommenderas ofta att man ska klampa lite mer än vanligt när man rör sig i skog och mark där man vet att det finns mycket huggormar. Det stämmer att ormar känner när marken vibrerar. Toni berättade att det dock inte funkar på klippor eller mark som inte vibrerar.  

För en fullvuxen, frisk människa är ett ormbett i allmänhet inte farligt, men det är ändå skäl att kontakta en läkare om man blir ormbiten.

Huggorm eller snok

Det är inte svårt att känna igen en huggorm. Skinnet är brunt, grått eller nästan svart och längs ryggen ser man oftast det välkända mörka sicksack-bandet. Men bland de mörkaste huggormarna syns sicksackmönstret dåligt eller inte alls. De mörka huggormarna skiljer sig från snokarna genom att de alltid saknar gula eller ljusa öronfläckar som ofta, men inte alltid, är tydliga hos snokarna. Om man är osäker på vad det är för en orm man stött på, gäller det att titta på huvudet och se ormen i ögonen. Huggormens huvud är brett och platt och blicken är stickande. Det beror på pupillen. Pupillen är långsmal och omges av en brunröd kant. Jämfört med snoken är huggormen också rätt tjock och stubbsvansad. Huggormen blir oftast 50-60 cm lång. Rekordet i Finland är 94 cm.

Huggormen rör sig oftast längs marken, men kan också klättra i träd. Huggormen simmar relativt bra.

Huggormen äter främst smågnagare och möss. Ormen luktar sig fram till bytet med sin tunga och hugger det sedan och sprutar in sitt gift.

Hund och huggorm var temat på Vainuvoimas föreläsning.

När du blir överraskad av en huggorm.

När din hund blir överraskad av en huggorm

1. Såg du att det var en orm? Var det en huggorm? Kan det vara ett getingsting? Vart träffade bettet/stinget? Det är information som veterinären har nytta av. 
2. Bästa skötseln är att kontakta veterinär direkt och uppsöka vård.
3. Håll djuret stilla, så att giftet inte sprider sig i kroppen.
4. Ge inte Kyytabletti (säljs i Finland)! Kortison och hyggormsgifter är njurtoxiska, de förstör alltså njurarna. Om vägen till hjälp är lång och bettet är nära andningsvägarna, så kan Kyytabletti ges. 1mg/10kg. Då är faran så pass stor att njurarna kommer i andra hand.
5. Ge absolut inte inflammationshämmande smärtstillande.

Hos veterinären

Hunden får intravenöst antiinflammatorisk medicin samt magskydd.

Publicerad första gången 26.4.2019

Föreläsning: https://vainuvoima.fi/

Andra källor:

https://www.agria.se/forsta-hjalpen-for-djur/forsta-hjalpen-for-hund/akuta-tillstand/ormbett/ormbett-pa-hund/

https://www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling/

Cockerspanielin trimmaus on muutakin kuin kauneudenhoitoa

Seuraavassa jaan trimmi- ja turkinhoitovinkkejä muilta trimmaajiltaja  ja kasvattajilta, sekä omia kokemuksiani koiranomistajana ja kasvattajana. Pyrin valitsemaan aiheita mistä ollaan samaa mieltä, tai jotka ovat yleisesti todettu hyviksi. Kaikilla trimmaajilla ei ole 100% samat kokemukset ja trimmaustyyleissä on nyanssieroja, silti perusasiat pätevät suurimmaksi osaksi.

Rotumääritelmä 

Trimmaus perustuu rotumääritelmään. Printtaa koiran rotumääritelmä ja tutustu oman rodun ulkonäköön/käyttötarkoitukseen. 

Trimmaus ei ole ainoastaan ulkonäöllinen muotiasia, vaan sillä tuodaan esille koiran alkuperäinen tehtävä, esimerkiksi metsästys. Trimmaus tapahtuu kuitenkin aina koiran hyvinvointi edellä.

Alla olevasta linkistä pääset cockerspanielin rotumääritelmään.

Cockerspanielin rotumääritelmä

Cockerspanieli ja amerikancockerspanieli ovat spanieleista työläimpiä trimmattava, jos osaa trimmata cockerspanielin, osaa trimmata muutkin spanielit kommentoi Nina Kauhanen.

Meidän cockerspanieleita. Eri värisiä ja eri ikäisiä. Keskellä 5kk vanhat
Madde ja Felix. Vasemmalla ja oikealla aikuiset.
Ylhäältä alas: Simon, Lisa, Linus, Emma, Agnes ja Sotis.

Kaikissa roduissa on kuitenkin erityispiirteensä ja koirayksilöt rotujen sisällä ovat erilaisia. On esimerkiksiu  runsasturkkisia ja vähemmän turkkisia. Myös värit vaikuttavat cockerspanielin trimmaukseen. Eri väreillä on omat huomioitavat asiat.

Trimmausväli

Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdäänkin terveydellisistä syistä, niin Hanna Nyman ja Nina Kauhanen muistuttavat, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle.

Trimmaus auttaa suuresti arjessa ja jokapäiväinen työ helpottuu.

Trimmaus on osa koiran terveydenhoitoa. Se ei ole asia mitä kannattaa jättää tekemättä. Korvat, silmät, suupielet ja iho tulehtuvat herkemmin paksun, likaisen tai takkuuntuneen turkin alla. Jos koirallasi esimerkiksi korvatulehdus trimmaisin/tarkistaisin korvien alta joka toinen viikko!

Koira arjessa

Felix 6kk esittelee haalariaan. 

Hanna Nyman huomauttaa että haalarit kunniaan!
Hyvä haalari on helppo pukea, suojaa koiraa lialta, lumipalloilta ja risuilta, sekä antaa koiralle vapauden liikkua.
Ja mitä tärkein poikia ajatellen, että haalari on muotoiltu niin, että pissaaminen onnistuu ongelmitta.

Felixillä korvasuojana hihasta leikattu
pala. Kierrätys kunniaan ;)

Karstaa ja kampaa joka tai joka toinen päivä, niin takkuja ei ehdi syntymään. Ennakointi on helpompaa kuin takkujen selvittely!

Hyvä shampoo, kylpytakki, pesuallas, fööni ja rento tunnelma.
Siitä on kiva pesuhetki tehty. (c) Sagobackenskennel

Takut

Koira jonka turkki on takkuuntunut laatoiksi, saa helposti ihotulehduksen kun karvalaatta ei päästä ilmaa väliin kertoo Hanna. Laatta hiostaa, takut kiristävät ja nipistelevät koiran ihoa. Karvalaatan alla voi elää loisia, täitä ja hilsepunkkeja, jolloin voi kuvitella kuinka koiraa kutiaa. Koiraa voi jopa pahimmassa tapauksessa rapsuttaa itsensä verille. Hilsepunkki ei siirry ihmiseen, puree ihmistä kyllä. Apteekista on saatavilla Strong-Hold joka tappaa myös munat ja kaikki muut ylimääräiset.

Pahimmissa tapauksissa trimmaaja joutuu koneella poistamaan laatat koiran hyvinvoinnin takia. Tällöin ei karstaaminen, leikkaus, pesu tai kikka kolmoset auta. Tällöin trimmaaja joutuu ottamaan huomioon koiran hyvinvointi vaikka omistaja toivoisi että takut selvitetään selvittää ammatikseen trimmaava Nina. Takkujen selvittäminen voi viedä yhdestä viiteen tuntiin, joten ainut vaihtoehto on ajaa koiran turkki pois. Tällöinkin voi jättää koristekarvat ja koira voi silti olla spanielin näköinen. Niin sanottu ”sohva samppioni” .

Pienet kotitakut saat rikottua rikkomalla takun kasvusuuntaisesti tai käyttämällä takkuveistä. 

Turkkiongelmat

Turkkiongelmiin vaikuttaa tosiaankin eniten turkinhoito kotona, joskus valjaat, mutta myös koiran ruokinta, juoksut, hormonit, trimmaustapa ja kastraatio. Kannattaa kuunnella ensisijaisesti koiransa kasvattajan neuvoja hoidosta ja ruokinnasta, mutta myös rotuyhdistykset järjestävät kursseja ja suosittelevat rotujensa trimmaajia.

Trimmausalan nopean laajentumisen (ammattinimikkeen käyttöonotto ei vaadi koulutusta eikä kokemusta) ja suuren trimmauskysynnän myötä (omistajat ulkoistavat tehtävän), kastraatioiden yleistyessä, selä ihmisten ajattelemattomuudesta syntyvät myös turkinhoidollisia ongelmia. Esimerkiksi steriloidun cockerin karva voi räjähtää kasvuun, se tiivistyy ja paksuuntuu vaikeahoitoiseksi. Tähän löytyy apuvälineitä ja niksejä joita kannattaa kysellä kokeneelta cockertrimmaajalta.

Kaikki trimmaajat eivät osaa trimmata kaikkia rotuja, jotkut ovat yleistrimmaajia eivätkä tiedä joka rodun trimmauksesta paljoakaan. Jotkut osaavat omansa, mutta ei muiden rotuja. Tällöin voi jopa käydä niin että turkki pilataan tulevaisuutta ajatellen.

Haastavat tilanteet

Ensin ojaan ja sitten hiekkakentälle.

Takiaisia!!

Nollakelit! Onneksi oli haalari! Silti pitkän lenkin aikana lumi pakkaantui korviin.
Sotis kannettiin kotiin, koska korviin muodostui niin paljon painoa.

Pentu

Totuta pentua jo pienenä olemaan pöydällä, käsittele sitä ja rentoudu itse jotta pentu uskaltaisi rentoutua.

Nuoren cockerspanielin pentuturkki.

Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka olisi kuinka pörröinen ja ihmiset haukkuu lihavaksi.

Lisan pentu Eino 5kk on siistitty kasvoista ja hännän alta.

Nacho ja trimmattu Nacho. 

Lisan pennulla Charliella ei ollut hirveästi viiksiä,
mutta silti on tärkeää trimmata korvien ympäristö
ja totuttaa pentu trimmauskoneeseen.

Pörröisyys on pentuturkkia joka irtoaa oikealla hetkellä kun on tarpeeksi kypsä (noin 8kk), nyppimällä ja alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki. Kun maltat odottaa että karvaa irtoaa ja nypit sen, niin se kasvaa aikuisena hillitymmin. Pentuvilla voi olla helpompi nyppia hiukan ”likaisena” jolloin sormien ote pysyy hiukan paremmin.  Jos selän leikkaa koneella turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy.

Nina ei suosittele, että terve uros kastroidaan. Jos uros on normaali, se on kiinnostunut hajuista, innokas ja energinen. Opettaminen on vastaus hihnassa vetämiseen, ei kastrointi. Kastrointi voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi kivessyövän takia, mutta silloin kannattaa keskustella kasvattajan tai kokeneen spanielitrimmaajan kanssa, miten edetä. Turkin huonontumista voi yrittää hillitä ja eri välineillä voi saada pidettyä turkki hillitympänä. Syövän takia ei piilokivestä kannata poistaa, se kutistuu jos on kutistuakseen ja syöpä tulee jos on tullakseen. Tärkeä on muistaa että kun selkä on ns. konetettu, sitä ei useimmiten enää nyppimällä saa pois ilman että aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.

Ruokinta

muista että kysymyksessä on turkkirotu, ruuassa pitää olla vähintään 14% rasvaa.

Lisää kuureittain rypsiöljyä 1tlk

Hoitoaineet:

• luonnonsilikoni hoitoaineessa on parempi kuin synteettinen 
• minkkiöljy härskiintyy jos sitä ei pese pois

Trimmausvälineet:

• ·         terävät lyhyet sakset (esim. tassuihin)
• ·         yksipuoliset ohennussakset
• ·         trimmauskone
• ·         trimmauskumit nyppimiseen, joku pitää liidun käytöstä (white charge block)

·         Coat-king riippuen turkista ja tilanteesta

Älä käytä:

Furminaattoria tai veistä

Trimmausoppia

Trimmaustekniikan syvällinen oppiminen vaatii välineoppia, tietoa saksitekniikoista, rotumääritelmän ymmärtäminen ja esteettistä silmää, sekä käsilihaksia varmaan työskentelyyn. Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen aloitusta.

Pesu ja kuivatus

Käytä koirien shampoota, ihmisten hoitoaineet käy

Yleistä

Tee trimmaustilanteesta koirasi tähtihetki. Varo sähläämistä ja hösäämistä. Se on vaarallista teille molemmille. Käytössä on kuitenkin terävät sakset. On myös turha tarjota herkkuja joka lähtöön. Kierrokset vaan nousevat.

Kuono, posket, huulet ja huulipoimut.

Nina aloitti trimmauksen korvista ja kuonosta. Hän konetti (trimmasi trimmauskoneella, terä nro 8,5 tai 10) korvalapun yläosasta kolmasosa vastakarvaan. Nina muistutti että korvia ei saa nyppiä, koska karva on lujassa. Riippuen koiran turkin määrästä kuonolla, kuono voidaan trimmata koneella tai siistiä saksilla. Tulisi kuitenkin pitää huolta että huulet tulevat siistityksi koska keräävät helposti bakteereja jos niihin jää ruokaa tai kuolaa. Huulipoimuja kannattaa hiukan venyttää laittamalla sormi koiran suuhun.

Kallo

Punaisen cockerin päälakea ei saa leikata, mustaa saa ottaa enemmän, ei irtoa niin helposti.Kallon päältä ohennetaan nyppimällä, niin että päästä tulee tasainen.

Korvat

Terveydellisestä näkökulmasta on erittäin tärkeää trimmata korvat, jotka asettuvat aika alas. Tärkeintä on pitää korvanalusta karvattomana, muuten se tulehtuu helposti.

Koko alue korvan ulkojuuresta toisen korvan siistitään koneella rintarankaluun kohdalle. Sivuissa on jakaus joka siistitään ohennussaksilla.

Kun korvat ovat siistitty siirrytään kaulaan. 

Kaula

Cockerspanieli on esimerkiksi alun perin metsästyskoira jolla on syvät keuhkot, sekä kohtalaisen pituinen ja lihaksikas kaula. Kaula auttaa koiraa ylläpitämään tasapainoaan liikkuessaan vaihtelevassa maastossa esimerkiksi kantaen lintua.

Tassut

Spanielin tassu kuuluu olla tiivis ja kynsi näkyä. Kynnestä leikataan n s koukku pois. Kynsien leikkaaminen hillitsee niiden kasvua. Tassuja trimmatessa ja kynsiä leikatessa on tärkeää että on rauhallinen ja varma ote. Jos tassu lipsahtaa ja sakset heiluu, niin vahinkoja sattuu. Trimmaaminen ja kynsien leikkuu ei satu koiraan. Koiran jännitys ja pelko tulee useimmiten omistajan tunteista. Kannattaa miettiä miten itse käyttäytyy.

Kainalot

Kainaloihin Nina suosittelee että suihkutetaan jätettävää hoitoainetta, samoin uroskoirien vatsan alueen karvoille. Uroskoiran virtsasuihku polttaa karvan ja kellastaa turkkia. Muutenkin kannattaa seurata vatsanalustaa ja siittimen ympäristöä että sinne ei muodostu tahmeaa visvaa. Vaikka ei pesisi koiraa kokonaan, kannatta vatsanalusta pitää puhtaana.

Häntä

Hännän alustaa voi puhdistaa koneella ja saksilla, koska ei ole tarkoitus että koiralle tarttuu kakkaa häntään. Muutenkin Nina piti enemmän lyhyehköiksi leikatuista hännistä, koska tällöin häntä ei kerää roskaa ja likaa koiran sitä heilutellessa. Näyttelyissä pitkä häntä estää tuomaria kunnolla näkemästä takaliikkeitä.

Näyttelyyn valmistautuminen ja näyttelytrimmaus

Tuomarille syntyykin usein ensivaikutelma koirasta jo ensi sekunneilla. Koira kannattaa trimmata 1-2 viikkoa ennen näyttelyä, jos ei ole kovin kokenut ja ainoastaan pestä ja hoitaa hienosäätö viimeisenä iltana.

Varo värishampoita. Dopingtestejä tehdään

Älä pistä hoitoainetta ennen näyttelyä.

Trimmauspöydän pidikkeet ovat kiellettyjä näyttelyssä.

Summa summarum sanoisin että trimmausoppia voi verrata kampaajaopiskeluun. Pienellä siistimisellä ja hyvillä tarvikkeilla pääsee alkuun, mutta itse trimmaustekniikka vaatii tietoa, harjoittelua ja silmää. Perushoitona koiran harjaaminen ja puhtaanapito, sekä pöytään totutteleminen. Hyvän perustrimmauksen osaamisen jälkeen voi harjoitella seuraavalle osaamisrappuselle jos intoa riittää.. Se on kuin moni muukin taito – näyttää tosi helpolta kun osaa;)

Lähteet:

Hanna Nymanin trimmauskurssi 2011 ja 2014 
Nina Kauhasen trimmauskurssi 2019

Nan Salminen, haastattelu Pet-Vet 2019
Hanna Nymanin pentujen turkinhoitoneuvot pentutreffeillä 2017

Sagobackens & Finemoon pentutreffit 2017  

Meille tulee pentu! - Mitä olisi hyvä huomioida?

Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi

Minua rupesi kiinnostamaan mitä eläinhoitajat näkee työssään spanieleihin liittyen, mitä ongelmia ja sairauksia tulee hoidettaviksi spanielin ollessa pieni ja mitä tulee aikuisena tai vanhuksena. Sainkin kunnian haastatella Nan Salmista eläinlääkäriasema Pet-Vetistä.

Eläinten hoitaja Nan Salminen on työskennelly Pet-Vetissä kahdeksan vuotta, mutta tätä ennen Pet-Vet oli ollut tuttu jo parin vuoden takaa. Nan Salminen on toisen sukupolven koiraharrastaja ja kasvattaja. Hän kasvattaa norwichin ja norfolkin terriereitä kennelnimellä Nanstop. Hänen kasvattinsa ovat menestyneet hyvin näyttelyissä. Yksi on jopa ollut Suomen Kennelliiton vuoden näyttelykoira vuonna 2010. Nanin vanhemmat ovat ulkomuototuomareita ja isä Kari on ensimmäisiä juniori handlereitä  Suomessa.

Mitä pennunostajan tulisi ottaa huomioon hankkiessaan koiranpennun?

Nan painottaa että pennun hankintaa suunnittelevan tulisi tutustua rotuihin mistä pitää myös luonnossa. Kuva lehdessä tai koirakirjassa ei kerro esimerkiksi miltä koira voi näyttää arjessa, lenkkipolulla, sateessa tai kuinka vilkkaita yksilöt ovat. Samankin rodun n s käyttölinjaiset voivat olla erilaisia kuin näyttelylinjaiset. Nan suosittelee käymään tapahtumissa kuten näyttelyissä, yhdistysten koirakävelyillä, koulutuksissa ja muissa kokoontumisissa tai miksi ei tutustua tuttujen tuttujen koiraan jos sellainen löytyy. Yritä muodostaa yleisvaikutelma rodusta. Yksilöiden välillä on vaihtelua, mutta roduilla on joitakin yleisiä rotuominaisuuksia. Spanieli on esimerkiksi useammin vilkas kuin ujo.

Selvitystyön voi myös ulottaa sukutauluihin ja jalostusohjelmaan. Kennelliitto edellyttää että jokaisella rodulla on voimassa oleva Jalostusohjelma. Jalostusohjelma sisältää seikkaperäisen selvityksen rodusta, sen historiasta, rotumääritelmästä ja terveydentilasta. Kun selvitystyö on tehty, on paljon helpompi lähestyä kasvattajia ja myös ymmärtää mitä he kertovat koiristaan. Teille tulee helpommin hyvä kommunikaatioyhteys kun puhutte samaa kieltä ja ostajana tiedät jo rodusta jotain. Koiran hankkijana osoitat myös kasvattajalle olevasi kiinnostunut rodusta, olet valmis itsekin panostamaan jotta saat kivan pennun ja välität koiran hyvinvoinnista.

Kasvattajia ja koiranomistajia on monenlaisia. Se on teidän molempien hyöty että luotatte toisiinne, tunnette että voitte kommunikoida suoraan läpi koiran elämän. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, voi tulla sairauksia ja vastoinkäymisiä sekä koiralle että omistajille. Moni kasvattaja toivoo että he saisivat tietoa kasvattinsa vaiheista myöhemminkin. Vähintään niin että jos on hiljaista omistajan suunnalta, se merkitsee että kaikki on hyvin.

Tästä tultiinkin aiheeseen mitä Nan painotti kovin, eli kasvattajan valinta. Tämä liittyy myös selvitystyöhön mitä kannattaa tehdä. Valitse eettisesti ja vastuuntuntoisesti koiria kasvattavan kasvattajan. Eikä myös jokaista koiraa kannata pennuttaa. Vastuuntuntoinen kasvattaja on tietoinen rotunsa haasteista ja pyrkii jalostuksessa terveisiin koiriin. Pelkästään nettimainoksiin, myyntiporttaaleihin tai osto/myynti ilmoituksiin ei voi luottaa, ei edes kennelin kotisivuihin. Täytyy muistaa että koiranmyyntiin liittyy myös jopa rikollisuutta tai harmaalla alueella liikkuvia myyjiä. Nämä myyjät ovat taitavia vetoamaan tunteisiin ja osaavat kaupanteon. Söpön pennun edessä voi maalaisjärkikin sumeta. Nan muistuttaa että paperitonkin pentu maksaa. Jotkut paperittomat n edulliset pennut voivat tulla todella kalliiksi terveysongelmineen. (Tähän täytyy lisätä vaara väärennetyistä rekisteriotteista ja terveys/rokotustodistuksista. Toim. huom.).

 

Miten valita se oikea pentu?

Usein pennun valinta pohjautuu mielikuvaan mieluisesta pennusta. Joskus mielikuva voi olla erittäin tarkka väriin ja sukupuoleen liittyen. Joskus pennunostajalla on tarkka aikataulu koska pentu halutaan kotiin, esimerkiksi kesäloman alku. Nan huomauttaa, että jos on erittäin tarkat vaatimukset, voi jopa jäädä ilman pentua. Tärkeämpää olisi miettiä minkä tyyppinen perhe itsellä on, onko lapsia ja mitä toivoo harrastavansa koiran kanssa. On hyvä myös muistaa että kasvattaja tekee lopullisen valinnan. Hän tuntee pennun ja sen suvun parhaiten. Saman pentueen sisällä on luonteeseen ja turkkiin liittyviä variaatiota, eli koiranpentua ei voi ostaa kuten pehmolelua. Täytyy myös muistaa että joissakin roduissa pörröinen turkki tarkoittaa vaikeata ja runsasta turkkia aikuisena. Kasvattajan ei ole tarkoitus olla ilkeä jos hän suosittelee sinulle toista pentua kun olit ajatellut. Kasvattaja haluaa esimerkiksi ottaa huomioon sinun aikaisempi kokemuksesi koirista tai kiinnostuksesi turkinhoitoon.

Saimme pennun. Miten minun tulisi hoitaa sitä?

Nan toivoo että kaikki pennunostajat huomioisivat lähdekritiikin etsiessään neuvoja sosiaalisen median maailmasta. Neuvojia riittää, mutta kaikki neuvojat eivät ole edes lajinsa harrastajia. Mielipidesuuntauksiakin on runsaasti melkein asiasta kun asiasta. Anonyyminä on helppo neuvoa, kritisoida tai jopa diagnostisoida. Hän painottaa että kannattaa kuunnella ja luoda tukiverkosto kasvattajasta, eläinlääkäristä, eläinhoitajista ja koirakouluttajista. Kannattaa myös soittaa esimerkiksi eläinklinikalle ja kysellä jos jokin askarruttaa kun koira on vielä pentu tai kun ongelma ei ole vielä suuri. Tällöin asioihin on helpompi vaikuttaa.  Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Kysyvä tiellä pysyy.

Perusterveydenhoitoa ja pennun hoitamista on ruokinta, madotus, rokotus ja myös käytöskasvatus. Käsittelyyn tottunut pentu on helpommin autettavissa. Tästä päästiinkin trimmaukseen liittyviin asioihin, mitkä ovat meille spanieli ihmisille tärkeitä.

Mitä ottaa huomioon turkinhoidossa?

Koirien turkinhoito ja trimmaus on kaupallistunut viime vuosina. Nykyään trimmaa muutkin kuin rodun harrastajat ja kasvattajat. Kuka tahansa voi kutsua itseään trimmaajaksi ja pystyttää trimmausliikkeen tänä päivänä. Rodunomaiseen trimmaukseen perehtyneistä henkilöistä voi tiedustella rotuyhdistyksiltä, kasvattajilta tai esimerkiksi näyttelyharrastajilta. Kannattaa huomioida että kallis hinta ei aina takaa rodunomaista trimmausta.

Trimmaustyylit ja rodunomainen trimmaus nousee välillä otsikoihin sosiaalisessa mediassa. Usein keskustelu käy kuumana ja ehdottomia mielipiteitä lausutaan puolin ja toisin (toim. huom.). Nan muistuttaa kuitenkin kuinka tärkeätä olisi että pennunostaja olisi tietoinen valinnastaan mitä hän tekee ja sen seurauksista valitessaan esimerkiksi ei rodunomaisen trimmauksen. Tämän jälkeen valinta on omistajan, koska koira on hänen.

Nyt on tullut vastaan tapauksia jossa on pyydetty ja luvattu rodunomaista trimmausta, mutta sitä ei ole tehty. Omistaja on luullut että koira tulee näyttämään samanlaiselta kuten rotu oppaiden kuvissa, mutta se onkin ajettu kokonaan koneella tai omistaja on pyytänyt että koira konetetaan hoidon helpottamiseksi, mutta ei ole ollut tietoinen konetuksen vaikutuksesta turkin laatuun tai tiheään kasvuun.

Täytyy ainakin spanielin kohdalla muistaa että trimmaus on terveydenhoitoa. Korvat ja huulipoimut tulehtuvat herkästi ja myös iho-ongelmia esiintyy. Auto-immuunisairauksia ja anemiaakin esiintyy mutta harvemmin. Eli korvien ja kasvojen trimmaukseen kannattaa panostaa. Tällöin korvat pysyvät ilmavina ja kevyempinä. Tulehdusoireita kannattaa seurata jos koira rapsuttaa korviaan tai jos ne haisevat vanhoille sukille. Korvahuuhdetta kannattaa käyttää joka toinen viikko esimerkiksi jos koira ui paljon.

Tulehtuneet huulipoimut ovat yleisiä kaikilla spanieliroduilla. Trimmaus helpottaa huulipoimujen puhtaanapitoa. Niihin tarttuu helposti ruuan jämiä ja muuta. Niitäkin kannattaa seurata  ja hoitaa jos ongelmia esiintyy.

Iho-oireet voivat johtua allergioista, mutta harmittavaisesti myös takkujen kerääntymisestä tai konetetusta turkista joka kasvaa niin tiiviiksi että iho ei pysty hengittämään. Joskus konettaminen voi olla omistajan toive, esimerkiksi sterilisaation jälkeen, kun turkki voi muuttua. Jos konettamisen valitsee, kannattaa selvittää kuinka usein se pitäisi tehdä, jotta koiran iho pysyy terveenä.

 

Eläinhoitajan toive Lurpan puolesta.

Koiran parhaaksi olisi hyvä totuttaa pentu seisomaan pöydällä jotta hoitotoimenpiteet sujuu. Olisi myös hyvä että pentu olisi totuteltu jo kotona käsittelyyn, korvien ja suun tarkastukseen, sekä kynsien leikkuuseen. Tämä on myös omistajan etu. Joskus tulee sairauksia mitkä vaatii jatkohoitoa kotona, pelkkä eläinlääkärin hoitokerta ei riitä ja jos koira ei anna koskea hoito kaatuu mahdottomuuteensa kotona. Totuta pentu rauhallisin ja varmoin ottein. Pieni rimpuilu tai pyristely ei haittaa, se kuuluu pentuna oloon. Pentu on erittäin mukautuvainen, melkein kuin muovailuvaha. Tee niin kuin tulet tekemään myöhemmin, sekä arjen askareissa että hoitotoimenpiteissä. Koira tulee oppimaan itsestään sen minkä sille totutat. Tee normaaleja asioita heti ensimmäisestä päivästä, siivoa, tee ruokaa, käy kaupassa.

 

 Kiitos haastattelusta Nan ja Pet-Vet!

Sy en liten mjukis till din hund