Visar inlägg med etikett Koiratieto. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Koiratieto. Visa alla inlägg

tisdag 1 augusti 2023

Syksyn vaarat




Alkuperäinen teksti julkaistu Lurpassa nro 3/2021. Muokattu 19.10.2021


Kaikkina vuodenaikoina voi tapahtua mitä vahinkoja vaan, mutta luonnollisesti yritämme ennakoida jotta mitään ei sattuisi. 

Syksyisin tuleekin mieleen myös toisenlaisia vaaroja kuin esimerkiksi jouluna. On pimeää, märkää ja viima tuntuu luissa. Marika kertookin toisaalla näkyvyydestä liikenteessä, mutta pimeyden suojassa koira voi lenkillä napata vaikka tupakantumppeja, sieniä, purkkaa, sammakoita tai ruokaroskaa ym. Kaikki nämä eivät ole yhtä vaarallisia, mutta perusasioista on hyvä tietää jotai.



Myrkyt pääsevät koiran elimistöön mahasuolikanavasta, ihon- tai keuhkojen mukana. Eli on voinut syödä jotain, piehtaroida  jossain tai hengittää jotain vaarallista. Ensin täytyy tietenkin yrittää selvittää mitä koira on voinut saada sisäänsä ja tarkistaa koiran yleistila. Jos yleistila ei ole normaali, limakalvojen väri on muuttunut vaaleanpunaisesta joksikin muuksi, yleiskunto näyttää huonolta tai tajunnan taso vaihtelee, täytyy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri sitten suosittelee oksennutusta, pesua, lääkehiiltä tai muuta lääkettä riippuen tapauksesta. Ei ole itsestään selvää että aina kannattaa oksetuttaa koiraa. Joten tarkistus on aina tarpeen. Esimerkiksi jos vierasesine on jäänyt kiinni suolistoon, koira voi sekä oksentaa että tyhjentää suolta, ja se ei silti paranna sitä. Syövyttävät aineet voivat pahentaa tilannetta oksettaessa.


Tavallisesti myrkytys kohdistuu keskushermostoon, ruuansulatuskanavaan, munuaisiin tai sydän- ja verenkiertoelimistöön. Usein eläinlääkäri joutuu tyytymään oireiden hoitamiseen jos vasta-ainetta ei ole mahdollista saada. 



Tupakka


Katuvalojen loisteessa ei välttämättä tule huomattua mitä koira haistelee tai maistelee pusikossa. Tupakantumpit voivat kiinnostaa joitakin koiria ja nuoret koirat voivat maistella kaikkea mitä eteen tulee. On hyvä kuitenkin tietää että tupakkatuotteista saatu nikotiiniannos on syötynä suurempi ja vaarallisempi kuin poltettuna, eli myrkytys reaktio voi syntyä herkästi. Tupakantumpit eivät ole vaarattomia, vaan niissä on edelleen runsaasti nikotiinia.  Hoitamattomana nikotiinimyrkytys voi johtaa hengityslihasten halvaantumiseen ja koira saattaa jopa kuolla.


Tupakkamyrkytyksen oireet ovat vapina, yleinen heikkous, horjuva liikkuminen, masentuneisuus, yliaktiivisuus, uneliaisuus, nopea tai vaikea hengitys, kuolaaminen, oksentaminen, ripuli, lyyhistyminen tai hidas/nopea/epäsäännöllinen pulssi. Jos tiedät koiran syöneen tupakkaa voit ensiapuna yrittää oksettaa sitä, mutta vaatii myös  eläinlääkärikäyntiä.



Sateen jälkeen sieniä ilmestyy nopeasti, myös sinne missä niitä ei aikaisemmin ollut. Niitä on tienvarsilla, maastoissa ja pihoissa. Pentujen, nuorten koirien ja muuten vain uteliaiden ja/tai ahneiden koirien omistajien on syytä olla erityisen tarkkana. Pikkupennulle pienelläkin myrkkymäärällä voi olla vakavat seuraukset. Jos koira on irti omassa puutarhassa, sienien ilmestyminen kannattaa huomioida. 


Sienet ovat ruuansulatuskanavassa huonosti sulavia. Joskus ne voivat olla myös mädäntyneitä tai pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisesti myrkyllisiä. Vaikka koira vain haistelisi tai nuolisi myrkyllistä sientä, se voi sairastua vakavasti. Sienimyrkytyksen tavallisimpia oireita ovat lyhytkestoinen oksentelu ja ripuli n. 0,5-3 tuntia syömisen jälkeen. Kärpässienet (Amanita) vaikuttavavat maksan toimintaan ja ovat hengenvaarallisia. Yleensä oireet näkyvät vasta 6-24 tunnin päästä, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Eli pienikin haistelu tai maistelu täytyy tarkistuttaa eläinlääkärillä. 

Koira voi ulkoillessa oksentaa niin että omistaja ei sitä huomaa tai koska se loppuu, omistaja voi luulla että se ei ollutkaan mitään vaarallista. Esimerkiksi myrkkyseitikki (Cortinaria spp.) joka on yksi Suomen myrkyllisimmistä sienistä aiheuttaa oireita vasta muutaman päivän kuluttua syömisestä. Koiran syötyä suippumyrkkyseitikkiä vahingoittuvat munuaiset samantien, mutta oireet näkyvät vasta muutaman päivän kuluttua, jolloin hengenvaarallinen munuaisvaurio on jo tosiasia. Oireita ovat heikkous, koordinaatiovaikeudet, vapina, äänet, sekavuus, hallusinaatiot, levottomuus ja kohtaukset. 

Myös myrkkynääpikkä (Galerina marginata), madonlakit (Psilocybe spp) ja risakkaat (Inocybe spp) voivat aiheuttaa vakavia myrkytyksiä koirilla, ja epäilty myrkytys tulee hoitaa mahdollisimman pian eläinlääkärin luona. Punakärpässieni (Amanita muscaria var. muscaria).

Jos epäilet koirasi syöneen myrkyllisiä sieniä, tulee eläinlääkäriin vastaanotolle päästä mahdollisimman nopeasti. On ehdottoman tärkeää tunnistaa, mistä sienestä on kyse. Ota kuvia sienestä sen kasvupaikalla ja ota mukaan yksi sellainen sieni, jota uskot koiran syöneen. Näin sienen tunnistaminen helpottuu ja koira saa varmemmin oikeanlaista hoitoa.

Useimmat tunnistavat puna- ja valkokärpässienen, mutta monet muutkin sienet voivat aiheuttaa koirallesi oireita.

Tavallisimpia myrkkysieniä ovat:

  • Ruskokärpässieni (Amanita muscaria var. regalis)

  • Pantterikärpässieni (Amanita pantherina)

  • Valkokärpässieni (Amanita virosa)

  • Kavalakärpässieni (Amanita phalloides)

  • Suippu- ja lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus/orellanus)

  • Korvasieni (Gyromitra esculenta)

Vähemmän myrkyllisiä ovat esimerkiksi maamunat (Bovista spp, Lycoperdon spp), mutta itiöt voivat aiheuttaa yskää ja jos niitä hengittää sisään, se voi johtaa keuhkotulehdukseen.

Hyvä muistisääntö on, että kaikki sienet täytyy nähdä vahingollisina, kunnes muutoin todistetaan. Jos pidät koiraasi irti pihassa, tee säännölliset sienikontrollit!

Koiralle kannattaa myös opettaa "jätä" tai "ei ota" tai vastaava käsky, jotta koira osaa jättää esimerkiksi haistelemansa sienen rauhaan eikä ota sitä suuhunsa.

Sienimetsälle tai metsälenkille kannattaa myös pakata mukaan koiranameja. Koiranamien avulla saat koiran keskittymään niihin sienten tutkiskelun sijaan eivätkä sienet myöskään vaikuta yhtä houkuttelevilta syömisiltä koiranameihin verrattuna.



Sammakko

 

Sammakoiden ihon alla on rauhasia, jotka tuottavat koirille vaarallista myrkkyä. Suomalaisten sammakoiden myrkky ei ole vahvaa, mutta koiralle voi silti tulla myrkytys, jos se nuolee tai puree sammakkoa. Myrkytys ei yleensä ole hengenvaarallinen, vaan koiralle epämiellyttävä.

Tutki koira, erityisesti suun alue. Tarkkaile koirasi vointia ja jos koira reagoi vahvasti, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Oireet ovat lisääntynyt syljentuotanto, pienentyneet pupillit jne.

Konna on myrkyllinen mutta ei liene hengenvaarallinen. Konnalla on silmien takana suuret korvallisrauhaset ja pitkin ihoa nystermissä rauhasia. Häirittynä se pusertaa oitis rauhasistaan myrkkyjä ja koiran saalistusyritykset jäävät siihen. Pelkkä nuolaisu aiheuttaa kuolauksen, joten koira ei varmastikaan koskaan ehdi nielaista konnaa. Myrkyt ovat nimenomaan limakalvoja ärsyttäviä, joten koiran hengenmeno ei liene lähellä. Kuolemantapauksia ei ole tiedossa ainakaan Suomesta, mutta mitään tilastoja ei ole käytettävissä.


Lisää tietoa myrkyllisitä sienistä voit tarkistaa  https://luontoportti.com/c/7/sienet?sid=7


Myrkylliset kasvit

www.myrkytystietokeskus.fi

https://aspca.org/pet-care/animal-poison-control


Lähteet:

https://firstvet.com/fi/artikkeleita/sienimyrkytys-koiralla

https://vcahospitals.com/know-your-pet/mushroom-toxicity








måndag 8 februari 2021

Pälsvårdstips till dig som funderar på att skaffa en cockerspaniel



Cockerspanieln hör till de raser som behöver trimmas och det lönar sig att fördjupa sig i vad pälsvården innebär innan man skaffar den egna hunden. Trimning av cockerspanieln görs inte enbart av estetiska skäl, tvärtom är det fråga om hälsovård.

Cockerspanieln är ursprungligen avlad till apporterande fågelhund som också går i vatten. De långa öronen lyfter upp luktmolekyler från marken, långa nospartiet har och breda mungiporna underlättar apporterandet av relativt stora fåglar, hyn mellan tårna underlättar simningen och fanorna på benen och bröstkorgen har skyddat hunden i svåråtkomlig terräng. Cockerspanielns päls ska vara silkeslen och glansig, vilket gör att kvistar inte fastnar så lätt och hunden torkar snabbare.  

Det är lätt att tro at tom man inte är intresserad av jakt eller hundutställningar, så behöver man inte trimma. Så är inte fallet då det gäller cockerspanieln. Pälsen förnyas hela tiden, vilket innebär att en del av pälsen är dött och en del är nytt och friskt. De döda håren, som inte glänser, lossnar in bland friska pälsen och orsakar tovor. Denna förnyelseprocess är även hemligheten bakom en smutsavvisande och silkeslen päls. Denna förnyelseprocess är lätt att förstöra genom att klippa ryggpälsen med maskin. De avklippta hårstråna blir strävare och på grund av att alla hår växer i samma takt så blir pälsen tätare och ser livlös ut, samt tovas lättare.

Din cockerspaniel kan få en silkeslen och relativt lättskött päls, som inte irriterar öron, ögon, läppar, bakdel och tassar, om du lär dig grunderna gällande pälsvården och följer uppfödarens råd. Din cockerspaniel får en päls som fungerar i sin uppgift, att skydda från värme, kyla och kvistar, samt tål vatten. Men genom att göra några saker, eller alternativt låta bli att göra i vardagen, kan du få en cockerspaniel vars päls påminner om ett får, vars öron, ögon och läppar inflammeras, samt ger dig extra arbete och obehag för hunden.

Till följande delger jag grundläggande information gällande hemmahundens pälsvård från valp till vuxen. Om du har avsikt att ställa ut din hund eller om den är kastrerad/steriliserad, så behöver di lite mer tips vilka jag inte tar upp här. Det finns till exempel några tips när det gäller att få pälsen i utställningsskick som jag inte går in på, men det är bra att komma ihåg att det går relativt lätt att få en välskött hemmahund i utställningsskick. Alla cockerspaniels päls blir inte förstörd i och med kastrering, men tillräckligt mångas, för att det ska vara bra att vara förberedd på det.

 

Valpen

 Uppfödaren vänjer valparna vid att stå på bord, klipper klor, badar och torkar. Den lilla valpen kanske inte älskar det, men det blir normalt, likasom tandtvätt för oss. Fortsätt dessa av uppfödaren påbörjade övningar hemma. Du kan placera en gummimatta eller kerniduk på bordet för att valpen inte ska halka.  Påbörja träningen vid att vänja valpen att vara högt uppe på ett bord lugnt och stilla. Lär valpen att bordet innebär mysig kvalitetstid med matte/husse, en tid då det inte är bråttom. Undersök valpens tänder och öron, rör på tassarna (kittla inte) och kontrollera hälsan allmänt. Ta tid på dig och slappna av, så att valpen också vågar slappna av. 

 

Den unga cockerspanielns päls

Den första pälsen cockerspanieln har är valppäls. Pälsen är mjuk, fjuniga och kan stå rakt ut i sidorna. Denna valppäls får inte klippas med maskin, inte ens fast människor skulle kalla den valpen tjock på grund av burret. Den burriga pälsen är valppäls som lossnar vid rätt tillfälle när det är tillräckligt moget (ungefär vid 8-10 mån.). När du plockar den mogna valppälsen kommer det fram en slät och vacker, vuxen spanielpäls. När du har orkat vänta på rätt tillfälle, då håret lossar av sig själv när du plockar, växer den mer sansat som vuxen. Valppälsen kan vara lättare att rycka som en aning ”smutsig” för då fastnar den lättare i fingrarna. Om ryggen klipps med maskin blir pälsen tät, andas inte, lockig och växer snabbare. Om ryggen har tidigare klippts med maskin, så kan man oftast inte plocka den mera utan att orsaka smärta för hunden.

Cockerspanieln tål vatten, den är ju en vattenapporterande hund.  Det är ändå viktigt att använda till din hund lämpliga schampo och balsam av god kvalitet. Det lönar sig att blanda ut både schampot och balsamet i badkaret eller i en skild flaska. Till slut kan du spraya lite vårdspay, speciellt på favorna. Det finns spray som förhindrar att det bildas snöbollar i fanorna och spray som gör pälsen halkig, så att frön inte fastnar så lätt. Glanssprayn gör pälsen lättare hanterbar i längden.

För att trimma en cockerspaniel behöver du en kort vass sax (t ex för tassar), en lång vass sax (för att forma behängen), en ensidig effileringssax och gummituttar för plockning. Innan du börjar arbetet med saxar och maskin, tvätta och blåstorka pälsen. Detta sparar på saxarna, de blir inte hackiga och trimmaskinens blad hålls i skick. Hjässan och ryggen plockas, öron, kinder och hals tas med maskin, länderna och maskinens kanter jämnas med effileringssax. Tassarna klipps med rak sax och till slut formas behängen med en lång sax.  Trimningssaxar av god kvalité’ är ofta värdefulla och det lönar sig att ta väl hand om dem. Saxarna kan behöva vässas och maskinen oljas (det finns nedkylande oljespray). Notera att även om du tycker att hunden är ren, så fastnar det asfalt/vägdamm i pälsen, vilket också är sand. Av denna orsak uppskattar trimmare väldigt mycket om du ser till att din hund är ren när den kommer på trim.

Borsta och kamma din hund varje, varannan dag eller åtminstone en gång i veckan så slipper du tovor. Tovorna kommer lätt under armbågarna och i öronen. En välskött päls av god kvalitet hålls tovfri länge, men det är lättare att vara förutseende än att reda ut tovig päls. De flesta cockerspaniels behöver trim med två månaders mellanrum. Även om trimningen görs av hälsovårdsskäl, så kan hemmahunden också vara nätt trimmad och en glädje för ögat.

Till slut,

Betrakta trimningstillfället som din och din hunds egna kvalitetstid.

 


 

söndag 31 januari 2021

Kaikki koirapedit ja pehmusteet, mitä olemme kokeilleet, plussat ja miinukset

 


 

KANGASHÄKKI

+ sopii parhaiten rauhalliselle aikuiselle tai pikkupennulle pesäksi
+ löytyy eri kokoja ja värejä, sekä yksityiskohtia
+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa
+ helppo kantaa
+ helppo siirtää
+ kevyt

- ei kovin kestävä nuorelle koiralle. Vetoketjut, ikkuna-aukot ja lukot ovat kivoja pureskeltavia tai revittäviä
- voidaan pestä, mutta ei välttämättä helppo
- vie aika paljon tilaa
- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?





HÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla
+ sekä kevyempiä että lujatekoisia+ hyvä autolla matkustamiseen. Voidaan kiinnittää turvavyöllä penkkiin
+ vesikupin voi kiinnittää seinään
+ puhaltimia löytyy 
+ helppo pestä ja saada puhtaaksi
+ alusta usein irrotettava
+ voidaan taitella noin7 cm levyksi, jolloin vie aika vähän säilytystilaa
- ulkonäkö voi olla karu, joskin suojia löytyy ja niitä voi askarrella itsekin
- koira voi vääntää metallia tai ovia





MUOVIHÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla. Jotkut ovat lentokonematkustaiseen hyväksyttyjä malleja, joskin se täytyy aina tarkistaa lentoyhtiöltä ennen matkaa.
+ sekä kevyempiä että lujatekoisia
+ vesikupin voi kiinnittää seinään
+ puhaltimia löytyy 
+ helppo pestä ja saada puhtaaksi
+ ovat kolmessa osassa kiinnitettyinä klipseillä, lattia ja katto, sekä ovi
+ harvemmin koira pystyy rikkomaan muovihäkin, joskin malleissa on eroja. Jotkut ovat parempia kuin toiset. 
+ voidaan irrottaa osiin, jolloin vie vähemmän säilytystilaa

- ulkonäkö voi olla karu
- vie paljon tilaa

SE paikka missä Totten piti saada olla rauhassa ;)!


MUOVIKAUKALO

+ sopii eritysen hyvin, kovaan käyttöön, nuorelle koiralle ja pennuille.
+ löytyy eri kokoja
+ kestävä
+ helppo pestä
+ hieno hiekka valuu pohjan reijistä lattialle
+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa
- vie paljon tilaa
- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?







"HETEKKASÄNKY"


ROTTINKIKORI

+ kaunis sisustuselementti
+ sopii aikuiselle, rauhalliselle koiralle
+ tunnelmaa voi vaihdella pehmikkeillä
- hankala saada puhtaaksi
- voi joku kaunis päivä olla pienissä paloissa

 

PEHMUSTEET


Koirille tarkoitetut pehmusteet (myydään useassa koiratarvikeliikkeessä)

+ uutena aivan ihana
+ erilaisia kuvioita ja värejä
+ löytyy eri kokoja
+ pehmeä
+ kestävä
+ kumiraidat alla pitää peiton paikallaan
+ lämmin
+ pestävä

- kerää hiekan koirasta ja jos niinkuin meillä, koirat pääsevät ratsastuskentän hiekalle päivittäin, sitä hiekkaa kerääntyy paljon. Saisi olla hengitysmaski kun ravistelee sitä. Silti paljon jää karvojen uomeniin ja aika riski heittää pesukoneeseen (joskin olen kyllä tehnyt sitä).
- kerää irtokarvaa ja nukkaa joka on myös riski pestäessä pesukoneessa






 
Tassuputiikin, nykyään Aurapet, ihania tuotteita

NEULOTUT TYYNY

+ omistajan haju luo turvaa
+ pehmeä
+ lämmin
+ voi olla uusi, mutta itse neulottu
+ voi olla kierrätetty vanhasta neuleesta (vaate ja käytetty tyyny?)

- jos ei tykkää tai jaksa neuloa
- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos

 
Vanha


KIERRÄTETTY VAATE

+ kierrätys, uudelleen käyttö (vaate ja tyyny)
+ omistajan haju luo turvaa

- jos ei tykkää tai jaksa askarrella
- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos


LATTIATYYNY TILKUISTA

+ halpa tai taloudellinen, tilkut käyttöön
+ materiaalivalinnoilla voi paljonkin vaikuttaa kestävyyteen ja helppohoitoisuuteen
+ voi olla helppo pestä
+ voi olla vahva
- voi olla vaikea pestä
- voi olla helposti hajoitettava





ALUSTAT


MISSÄ KOIRAT USEIMMITEN OIKEASTI NUKKUU?






onsdag 27 januari 2021

Mitä cockerinomistaja tarvitsee?

Mitä uutena koiranomistajana tulisi hankkia cockeripennulle ennenkun se saapuu uuteen kotiin. Vastaus on minusta että 

A. Alussa yleensä tarvitaan pentuhihna, ruokaa, ruoka- ja vesikuppi, peti, lelu, autohäkki ja pieni harja, sekä kynsisakset. 

B. Monet turkinhoito- ja trimmausvälineet pystyy ostamaan matkan varrella kun oppii lisää trimmaamisesta. 

C. On olemassa arkea helpottavia asioita, esimerkiksi haalareita ja kuivatusloimia, jotka ovat makuasioita. Jotkut ei haluasi olla ilman niitä ja toiset eivät piittaa.


Perusasiat mitä pentu tarvitsee

Ruoka

Yleensä kasvattaja antaa sitä ruokaa mukaan mitä hän on itse pennuille syöttänyt ja suosittelen ehdottomasti että jatkat kasvattajan ohjeistusten mukaan.

Kasvattajan suosimaa ruokaa kannattaa ehdottomasti antaa jos se on mahdollista ja jos myöhemmin haluaa muttaa ruokintaa se tulee tehdä hitaasti totutellen. Itse en suosittele että poiketaan kasvattajan ohjeista kovinkaan paljon, koska pennuilla voi olla herkkä vatsa. Anna pennun ensin kotiutua, tottua kaikkiin uusiin ihmisiin, ääniin, hajuihin, bakteereihin ym ennenkuin muutat ruokintaa.  Jos kuitenkin kasvattajan ruokaa ei ole saatavilla kysyisin häneltä vaihtoehtoja ja siirtysin vähitellen. Itsellä on kokemusta esimerkiksi että kasvattajan suosimaa ruokaa ei ollut suomessa myynnissä. 

Herkän vatsan takia voi hankkia maitohappobakteereja valmiiksi tai muuta suolistoa rauhoittavaa apteekista. 

Pikku pennuthan voivat maistella vähän kaikkea ja joskus vaan vatsa kipeytyy mutta joskus on hyvä olla purkki parsakaalia varastossa.  Se muodostaa verkon vieraan esineen ympärille ja auttaa sitä eteenpäin. Hyvä nyrkkisääntö on että korkeintaan! kaksi päivää kakkaamatta tai oksentaen. Se on itse asiassa jo kriittinen vaihe. Itse sanoisin että päivä riittää, ennekuin pitää reagoida. Pikkupentuhan pissaa ja kakkaa joka aterian jälkeen (4 x?) ja usein herätessään tulee pissa. Ja  niin sen pitääkin olla.


Pentuhihna

Pehmeä ja sopivan kokoinen. Ei liian iso.



Ruoka- ja vesikuppi

Kuppivaihtoehtoja
Hyväesimerkki kupista joka on korkea, eikä kaadu. 


Suosittelen spanielikuppia, missä korkeat reunat


Peti ja autohäkki

DIY peti tehty omasta puserosta ja tyynystä.
Pennut rakastivat pesäänsä :)
 
Ensimmäinen ikioma peti uudessa kodissa.

Pennulla on hyvä olla oma suojaisa paikka. Pentu nukkuu paljon ja tarvitsee paljon unta. Monet pennut pitävät koloista, joten kangas tai metallihäkkikään ei ole huono peti. Joskin laatikkokin on kiva monen mielestä :) Muuten markkinoilla on myynnissä valtavasti erilaisia petejä. Jollekin omistajalle kyse on sisustuselementistä. Siihen saa kuitenkin varautua että kauniit pedit eivät välttämättä kestä nuoren koiran käyttöä. Pentu ja aikuine n eivät välttämättä petiä tuhoa, mutta energinen nuori voi sen tehdä. 



Matkalla eläinlääkäriin, Emman pennut.
Usein kasvattajat totuttavat pennut sekä häkkiin että autoiluun.


Autoilevan perheen on hyväkin totutella pentua olemaan häkissä, jotta se ei sitten autoillessa tunnu pahalta. 

Turvavyö on aika hankala pienelle. Aikuinen voi sellaista käyttää ja joku markkinoilla kuulemma ihan toimiikin. Ei häkkikään koiraa pelasta jos oikein paha kolari sattuu :( mutta niitäkin on enemmän testattuja kuin toiset. Itse ajattelen että koiran on helpompi vaihtaa asentoa häkissä kuin valjaissa ja että paino jakaantuisi tasaisemmin kolaritilantteessa seinää vasten ja että suojaisi koiraa turvatyynyn hurjalta voimalta, mutta pelkään että näitä asioita pitäisi tutkia lisää.


Pieni harja

Vauvaharja olisi alussa ihan riittävä, jos sellainen sattuu löytymään. Muuten olen käyttänyt pientä tiheää karstaa totuttaakseni pentua harjaukseen. Pääpointti ei ole harja vaan miellyttävä kokemus ja sinnikäs harjoittelu. Tarkoitan sitä että pentu rauhoittuisi pöydälle tai syliin toimenpiteen ajan.

Kynsisakset

Ensimmäiset viikot käytän ihan omia ihmisten kynsisaksia. Leikkaan usein, koska se kannattaa. Pulppa ei tällöin kasva kovin pitkälle ja on myöhemminkin helppo leikata. 

Kynsisaksia on paljon erilaisia. Täytyy sanoa että en ole vielä löytänyt suosikkiani.


Lelut

Valikoima pallo-naruleluista.
Käytetään myös palkkaleluina.


Unileluja tarvitaan alussa. Pennun kokoinen karvainen lelu muistuttavat pentusisaruksista ja tuo lohtua. 
Pallo narun pääsä on hyvä vetoleikkeihin. Muuta en sitten suosittelekaan vetoleikkeihin.
Yleensä palloleikit voi mennä liian rajuiksi, tulee ylimääräisiä nopeita liikkeitä, joten niitä en suosittele ollenkaan. Muutenkin jos totuttaa pennun siihen että sille heitetään tavaroita, voi olla varma että sitä saa tehdä aina ja koko ajan. Kuuluuhan nouto cockerin perustehtäviin. Miettisin etuketään mitä noutamista kannustan. Ystäväni lainasi opiskeluaikana cockerini kaverikseen mukaan opiskelukaupunkiinsa ja heitteli sille kiviä koirapuistossa. Koiraraukka ei koskaan päässyt kivihulluudestaan ja oli karmeaa katseltavaa kun se pyysi  ihmisiä heittämään ja lähti tuhatta ja sataa ottamaan koppi lennosta. 

Turkinhoito- ja trimmausvälineet 

Trimmausvälineitä tahtoo kerääntyä,
usein tulee alussa hankittua ihan turhiakin
tai jopa sopimattomia

Tosiaankin pieni harja riittää alussa. Siitä eteenpäin voi hankkia seuraavia:

karsta




kampa

tiheä kampa

suorat sakset (tassu)

ohennussakset


Esimerkkejä ohennussaksista. Itse pidän
lyhyistä joissa lyhyet hampaat. Ei tee niin suurta tuhoa.

pitkät suorat sakset

pitkät kaarevat sakset

sormikumeja

trimmauskone

trimmauspöytä



puhallin

Ongelmatapauksiin ja joskus muutenkin,

Micki

coatking


Arkea helpottavat asiat

Korvasuojus

Jotkut vierastavat korvasuojuksia, mutta ei tarvitsisi. Korvasuojus suojaa suojalumelta ja kulumiselta. En käyttäisi aina, korvat tarvitsevat myös ilmaa, mutta joskus lumipallokelit ovat rajuja ja painoa voi tulla korviin jopa kiloja. Mediassa jaetaan hupi kuvia cockereista millä korvat täynnä kovia lumipalloja. Tilapäisesti niin voi itsekullen käydä, mutta minua ei naurata kyllä yhtään. 

Jos valitsee pitävänsä korvan hapsukarvat lyhyenä kannattaa huomioida että korva voi ulottua maahan asti. Cockeri kun juoksee nenä maassa, voi kuluttaa korvan lehteä niin pahasti että korvaan tulee haavoja ja bakteereja. Miksi cockerilla sitten on pitkät korvat? se on sitä varten että se auttaa cockeria keskittymään työhönsä ja haistelemaan. Kuulemma korvat myös nostavat hajuja maasta.


Kurahaalari

Näitä on monia eri malleja ja merkkejä, mutta niin on rotujakin. En suosittele mitä vaan haalaria, vaan sellaista mikä on helppo pukea ja toimii cockerille. Hyvä myös olla sellainen missä sukupuoli on huomioitu. On aikoinaan jonkun uroksen pissa joutunut haalarin sisällekin.


Kuivatusloimi

Kuivatusloimi, RekkuRelaxin malli.


Koiran voi suhkun jälkeen kääriä pyyhkeeseen, mutta meitä jotka arvostavat kuivatusloimea on aika monta. 

Tossut


Näyttelyloimi




Näyttelyissä useimmiten nähdyssä loimessa on satiininen vuori. Tämän tarkoitis on pitää turkki sileänä ja puhtaana ennen kehää, mutta voi niitä kotonakin käyttää. Loimissa on kaulaosa minkä sisäpuolelle mahtuu korvat.


måndag 12 oktober 2020

MISSÄ NE ON? Madde ja Felix katoavat pihasta.

Juttu julkaistu Lounais-Suomen Spanieli-lehdessä, Lurpassa 3/2020

Muokattu blogiin 12.10.2020



On joitakin asioita jotka ovat koiranomistajan painajaisia. Yksi niistä on koiran katoaminen. 


Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi


Oli lauantaiaamu kello seitsemän. Puin päälle ja kutsuin meidän koirat mukaan ulos, niin kuin teen joka ikinen aamu. Meidän rutiineihin kuuluu kolmen hevosen ulospäästäminen aamuisin, mihin menee noin viisi minuuttia, sekä heinien anto tarhaan. Heinien pakkaamisessa kottikärryihin vie toiset viisi minuuttia, jos ne eivät ole valmiina. Koirat tekevät nopeasti aamutarpeensa ja sitten me kuljemme sisälle reippaaseen tahtiin. Cockereilla on aamuisin pääateria ja minun kahvihammasta kolottaa...


Koirat katoaa

Niin tein tänäkin aamuna. Kun avasin sisäoven katsoin että kolme koirista oli paikalla innokkaina ruokakupeille menossa. Katsoin toisenkin kerran ja mietin, että jäiköhän nämä kaksi nuorta, yhdeksän kuukautista cockerilasta vahingossa hevosten karsinaan. Menin takaisin talliin ja katsoin karsinoihin. Ei mitään. En voinut vieläkään uskoa todeksi, että niitä ei näkynyt. Hoputin vielä uudestaan hauvoja tulemaan meidän ruokakutsulla. Oli omituisen hiljaista. Ihmettelin muutenkin, että en ollut kuullut mitään innokasta haukuntaa tai muuta, mikä olisi herättänyt minun huomioni. Kävin kurkkaamassa vielä takapihalla, mutta niitä ei näkynyt. Koska nämä kaksi pikkuista eivät ole koskaan jättänyt pihaa, eikä varsinkaan aikuisia koiria, olin todella yllättynyt. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. 


Tankkaus

Olen ottanut aikaisemmista kokemuksista opikseni, kun olen säntäillyt auttamaan milloin mitäkin, että täytyy ensin kerätä voimia. Juoda aamukahvi, syödä proteiinia ja ottaa mahdolliset lääkkeet. Sen tein ja tämän jälkeen otin yhden aikuisista hihnaan ja lähdin kävelemään pellonreunaa. Otin sen koiran jolla on vahva vietti ja irtaantuu minusta, koska olen huomannut että kun otan yhden hihnaan, niin se keskittyy vaan minuun, eikä välitä muusta. Kävelimme noin tunnin ja se ilmoittikin parista huomiosta. Jäniksiä oli parissa paikkaa ja jokunen peurakin taisi pellolla juosta. Kuulin kauempaa haukuntaa ja päätin ottaa auton ja lähteä sinnepäin. Otin pentujen emän mukaan ajelulle, käveltiin ja ihmeteltiin. Mistään ei kuulunut ääniä ja jouduimme palaamaan kotiin. 


Tajuan mitä on tapahtunut

Puolitoista tuntia oli siis kulunut ja nyt asia oikeasti iski tajuntaani. Olen kokenut tämän ennenkin aika läheltä, mutta tällöin koirat eivät karanneet minun luotani, vaan minulla oleva  sijoituskoira karkasi kasvattajan luota emänsä kanssa. Silloin se että koira oli kantavana toi lisähuolen.


Mitä seuraavaksi

Facebook ja eri karkuriryhmä tulivat ensin mieleen kun mietin mitä tehdä. Selailin hiukan puhelinta ja huomasin että minut oli tägännyt kaveri naapurikunnan ryhmässä. Siinä oli nähty yksi cockerspanieli Turkuun johtavan leveäkaistatien varrella! Rupesin saamaan viestejä josko tarvitsen apua ja että lähtevät etsimään koiria. 


Näitä leikkikuvia kyllä löytyi!



Katoamisilmoitus

Tein Facebookin karkurit-ryhmään ilmoituksen, joskin olin jo aika hädissäni, enkä muistanut paria tärkeää asiaa: Älä kerro koirien kutsumanimeä, mutta kerro koirien katoamispaikka tai asuinpaikka sekä oma puhelinnumerosi. Onneksi Facessa oli tietoista porukkaa, jotka heti pistivät minulle viestin että koirien nimet pois ilmoituksesta ja yhteys heti Etsijäkoiraliittoon.  (Sain myös muistutuksen puhelinnumerosta ja paikasta.) Onneksi löysin pari suhteellisen selkeää kuvaa pennuista. En ollut ajatellut kuinka paljon minulla on toiminta- ja leikkimiskuvia, mistä oli tosi vaikea hahmottaa miltä koirat oikeasti näyttävät.  Syy miksi kutsumanimiä ei saa laittaa ilmoitukseen, on se että aika nopeasti katoamisen jälkeen karkuri villiintyy. Kun koiran karatessa huudat koiraa nimellä, äänessä kuuluu pelko ja stressi. 


Havainnoitsijoiden tehtävä

Kun vieras ihminen huutaa karkuria nimellä, se alkaa yhdistää nimeen pelkoa, ja vieras ihminen itsessään jo pelottaa. Näin nimi ei olekaan houkutin vaan voi saada karkurin entisestään piiloutumaan. Ne vierastavat vahvasti ja vieraan ihmisen kutsu voi, ja useimmiten myös tekee sen, säikäyttää koiran kauemmaksi piiloon. Aamulla kun olin aika hätääntynyt, sain jopa minä omistajana neuvon olla kutsumatta koiria nimellä. Jos koira aistii stressiä tai kireyttä äänessä, se piiloutuu lisää. Parempi mennä kyykkyyn, koirasta hiukan poispäin ja jutella tavallisista asioista, kuten ruuasta tai kutsua syömään, niin kuin kotonakin tekisi. 


Toinen asia mitä Etsijäkoiraliitosta neuvottiin oli että en paljastaisi havaintoja koirista. Ihmiset tarkoittavat hyvää ja rientävät apuun, onhan koirat meille kun perheenjäseniä. Surullista on kuitenkin että apu voi pahentaa asiaa. Vieraat ihmiset; hajut, vaatteet, äänet, kaikki pelottaa koiraa. Vaikka koiraa ei edes katsoisi, eikä sitä kutsuisi, se epäilee kaikkia. Koira tarvitsee myös aikaa varmistua että omistaja on oikeasti omistaja, eikä joku muu. Ne eivät ota riskejä. 


Etsijäkoiraliitto

Etsijäkoiraliiton päivystäjä halusi minulta paljon tietoja koirista. Hän halusi tietää rodun, iän, värin, sukupuolen, sekä perheen muista koirista, että tapahtumista ennen katoamista. Tärkeitä tietoja oli myös meidän osoite, havaintopaikka, maastot, liikenne ynnä muut vaarat.  Mutta parasta oli kun hän sanoi että hänestä tulee minun tukihenkilöni, kunnes koirat löytyvät. Helpotuin ja liikutuin. Mikä onni että on olemassa tällaista vapaaehtoistoimintaa! Ja niin ammattimaista vielä. Tällöin päätin että tulen tekemään niin kuin neuvotaan. Nämä ihmiset ovat saaneet tähän koulutuksen ja heillä on paljon enemmän kokemusta tästä kuin minulla.


Lisää havaintoja

Meidän tapauksessa, ensimmäisen havainnon jälkeen yhdeksän aikaan aamulla, tuli seuraava noin kello puoli yksi päivällä. Taas oli cockeri nähty leveäkaistatien varrella, missä nopeudet suhteellisen korkeat. Tällä kertaa lapsi huomasi sen takapenkiltä. Äiti ei kuitenkaan voinut pysähtyä vaan soitti minulle. Cockeri oli vaikuttanut rauhalliselta ja heiluttanut häntää avohakkuualueella noin kilometri leveäkaistatien alusta. 


Olin niin järkyttyneessä tilassa että varmaan kuulin väärin, koska luulin koirien ylittäneen moottoritien.  Olin koko aamun ajellut ympäriinsä, ja nyt siirryin toiselle puolelle tietä. Ajelin kaikki pikkutiet edestakaisin, kunnes Etsijäkoiraliiton koordinaattori, tukihenkilöni ilmoitti että nyt olisi sopiva hetki käydä kaupassa ostamassa grillaamista varten tarpeet valmiiksi ja mennä havaintopaikalle  ja liikenteen kannalta mahdollisimman turvalliseen paikkaan odottamaan. Mietittäisiin myöhemmin vielä voiko ison tien läheisyydessä vielä grillata.


Makkaraa

Kaksi ystävääni, toinen joka tuntee alueen paljon paremmin kuin minä, ajeli pikkuteitä ja toinen, meidän koirien viikoittainen leikkikaveri jäi tarkkailemaan toista puolta tietä. Me ei silloin tajuttu että ei edes koiralle tutut henkilöt saa etsiä koiraa, ei edes autolla ajellen, koska tuttu haju leviää ympäristöön ja laajentaa karkurin aluetta. Minä ajattelin että hyvä kun on tuttuja paikalla ja uskalsin käväistä kaupassa. Kävin ostamassa grillihiiliä, sytytysnestettä, tulitikkuja, makkaraa, ketsuppia, limsaa… suklaata ym. Ihmettelin kiihtyneessä tilassani että miten saisin pallogrillin toimimaan polttamatta koko metsää koska olen surkea grillaaja. Mietin paniikissa että pitääkö grilli ehtiä pestäkin, entä jos me syödään makkaraa ja grilli onkin likainen. Kaikkea sitä miettiikin! Jälkeenpäin tajusin että etsijäkoiraliitossa tarkoitettiin kertakäyttögrilliä. Toisaalta meidän lähikaupassa ei sellaisia olisi ollutkaan. 


Paikka tarkentuu

Kahden aikaan minun ystäväni, jonka kanssa minun kasvattini on yhteisomistuksessa, ja hänen tyttärensä toivat minulle pizzaa ja karkkia. Oi kuinka tällainen huolenpito lämmitti. Pakkasimme auton ja lähdimme tapaamaan kaveria joka oli jo kierrellyt monta tuntia leveäkaistatien toista puolta. Sain tekstiviestinä näköhavaintopaikan tarkennuksen ilmoittajalta, mistä olen kiitollinen koska nyt olinpaikka tarkentui. Olimme etsineet turhaan väärällä puolella tietä. Harmi sinänsä, mutta tämä tarkoitti että pennut olivat kodin puolella leveäkaistatietä eivätkä olleet ylittäneet sitä. Pähkäiltiin hetken ja sovittiin että siirrytään näköhavaintopaikalle.


Keskity

Otimme pienen tauon, jolloin olin ajatellut tarjota kahvit, mutta kahvi olikin unohtunut kotiin keittiön pöydälle. Ulkoisesti olin rauhallinen, mutta kaikista unohduksista ja väärinkäsityksistä huomasin että en oikein pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kun etsimiseen. Päivä oli muutenkin haastava, satoi vettä, tuli raekuuroja ja oli yleisesti kylmää ja tuulista. Kävimme ainoassa talossa mitä alueella oli kertomassa tapahtuneesta. Asukas, itsekin koiranomistaja oli erittäin sympaattinen ja lupasi pitää silmät auki.


Sosiaalinen media

Tässä vaiheessa katoamisilmoitusta oli jaettu yli 500 (myöhemmin 920) kertaa Facebookissa. Tutut ympäri suomea oli huomanneet ilmoituksen ja sain valtavasti yhteydenottoja, soittoja, messenger- ja tekstiviestejä sekä WhatsApp viestejä. En pystynyt vastaamaan viesteihin, koska olin paljon ratissa ja olimme säännöllisesti yhteydessä Etsijäkoiraliiton koordinaattorin kanssa. Välillä molemmat puhelimet piippasivat ja minulle tuli huono omatunto kun en pystynyt vastaamaan. 


Auttajat

Itse en ollut ilmoittanut kenellekään pentujen katoamisesta, en edes omille lapsille tai ystäville. En halunnut huolestuttaa heitä, toisaalta ei ollut kivaa kun he kuulivat sen muilta. Yritin kovin pitää keskittymisen ja ajatukseni kasassa. Vasta kun tämän itse kokee, tietää kuinka kokonaisvaltainen kokemus tämä on. Vaikka on tosi iloinen että ihmiset, tuntemattomatkin haluavat auttaa, niin pelkäsin koko ajan että koirat lähtevät kauemmaksi. Mutta ilman ulkopuolisten havaintoja en usko että niitä olisi löytynyt. Sen takia tämän jutun kirjoitankin, ulkopuolista apua tarvitaan, mutta että heidän käyttäytyminen oli niin ratkaisevaa, sitä en ollut osannut arvatakaan. Ulkopuolisten apu on kuitenkin tärkeä kohdistaa oikein, esimerkiksi ilmoitusten jakaminen somessa, näköhavaintojen seuraaminen, tarvikkeiden hakeminen yms. ovat suuri apu. 


Havannoi

Eli, apu on tarpeen! Jos huomaat koiran vaarallisessa paikassa, yksin tai muuten epäilyttävässä paikassa niin tarkista esimerkiksi Karkurit tai kadonneet eläimet -ryhmiä Facebookissa ja pistä ilmoitus sen kunnan sivuille missä olet jos se on mahdollista.  Niin ensimmäinen ilmoittaja teki, ja se auttoi paljon. Jos huomaat koiran, pysähdy ja jää katseella seuraamaan sen liikkeitä. Älä kutsu sitä, äläkä missään nimessä lähde jahtaamaan tai ajamaan sitä takaa. 


Tarkenna

Toinen havainnoijista ei pystynyt pysähtymään kovassa liikenteessä. Tien varrella oli paljon tieaitoja, joka teki pientareesta ahtaan. Vauhdikkaammalla tiellä on myös vaikeampi antaa paikallistamisapua. Tilanne menee nopeasti ohi. Kun sain tiedon avohakkuusta, huomasin alueella että avuhakkuuta olikin valtavasti. Sitä ei niin tule ajatelleeksi kun ajaa ohi. Eikä myöskään sitä, että koira piiloutuu, jolloin alue missä sitä etsitään tulee olla niin rajattu kuin mahdollista. Nyt tuli 10 000 askelta kevyesti kun me pähkäiltiin mistä avohakkuusta onkaan kyse. 


Nyt polttaa

Viiden aikaan iltapäivällä käytiin kotona, kun ystävän tyttären piti lähteä töihin. Olikin jo aika lämmitellä hetken ja juoda ne unohdetut kahvit. Seitsemän jälkeen illalla tuli kolmas havainto. Tällä kertaa tajusin etsintäkoordinaattorin neuvosta nopeasti pyytää havainnoijaa jäämään paikan päälle odottamaan, jotta hän voisi näyttää paikan missä hän näki koirat. 


Näetkö Madden?



Tarkka havainto

Hän jäikin odottamaan, ja vaikka koirat olivat säikähtäneet häntä, niin hän pystyi osoittamaan mihin koirat olivat sännänneet. Nyt kun olivat säikähtäneet, ne lähtivät eri suuntiin. Toinen lähti hiekkatietä pitkin ja toinen oli juossut suoraan metsään. Ystäväni lähti kävelemään tietä pitkin ja minä otin koirien emän ja lähdin metsään etsimään. Mitään en kuullut enkä nähnyt. 


Täsä mä oon!!!



Nartu löytyy

Ystäväperheen mies tuli paikalle ja käveli hetken meidän yhteisen koiran kanssa. Tulin itsekin paikalle ja hän kertoi näkevänsä nartun. En uskonut korviani, koska en itse nähnyt mitään, eikä ystävänikään. Ystäväni mies sanoi että narttu katsoo suoraan häneen noin 20m päästä. Se selkeästi tunnisti hänet, sen verran ovat meillä olleet koiria pallottelemassa. Sovimme että he lähtevät tielle takaisin ja minä kävelen emän kanssa metsätietä pitkin. 





Onni

Kävelin noin 50m, juttelin emälle ruuasta ja käytin hellyttelysanoja. Kehuin häntä kaikin tavoin. Meillä kun yhdelle koirista puhuu kauniisti, kaikki tulevat paikalle ja haluavat huomiota. Ei kestänyt kauaa kun narttu hyppi minua päin pentumaisesti, täynnä riemua ja pusuja. Narttu oli niin iloinen ja energinen että heidän todella pitkäpinnainen emäkin jo ilmoitti että joo huomattu on, kun tuli 20 hyppyä putkeen. En muuten muista koska olisin viimeksi tuntenut niin vahvaa onnentunnetta!




Uros jää yksin

Kerroin heti ilouutisen Etsijäkoiraliiton koordinaattorille. Rauhoituttiin hetken ja sain uusia ohjeita. Nyt uros olisi yksin ja vielä enemmän hädissään, joskin se luultavasti etsi narttua. Kotona olevat eläimet piti myös hoitaa, hevoset ruokkia ja kotona oleva koira ulkoiluttaa. Onneksi ystäväperhe pystyivät auttamaan. He lähtivät meidän kotiin, hankkivat tonnikalaa, hakivat ostamani makkarat, koiranruokaa ym. Onneksi ymmärsivät tuoda minulle lisää lämpimiä vaatteita ja vettä pyytämättä. 


Kaveri näki jotain. Näetkö sinä?



Pilkko pimää

Kun kello oli puoli kymmenen illalla, oli ystäväperheeni auttanut minua jo melkein kahdeksan tuntia. Kuin ihmeen kaupalla toinen läheinen koiraystäväni soitti ja kysyi tilannetta. Sanoin että kaipaan kahvia ja seuraa pimeinä tunteina, jotta ystäväperheeni saisi mennä huilaamaan. Heillä kun oli työpäiväkin takana ennen etsimisurakkaa. 


Se seuraa teitä

Teimme tonnikalajäljen ja odottelimme. Välillä tuntui että ystävä jotain näkikin, mutta itse en nähnyt mitään. Puoli kaksitoista illalla kun oli ihan hiljaista ystäväni huomasi jotain erikoista kallioilla. Otin nartun hihnaan ja kävelimme tietä pitkin noin 50m, haisteltiin ja treenattiin seuraamista, mikä on pentujen lempitreeni. Ystäväni huusi rauhallisella äänellä, että se seuraa teitä. Muistin ohjeen, älä innostu liikaa tai tee mitään äkkinäisiä liikkeitä. Jatkoin treeniä, kunnes tunsin uroksen ihan lähellä kättäni hamuilemassa palkkaa. Uros oli paljon väsyneempi kuin narttu löydettäessä, mutta tuli helposti autoon. Annoin urokselle ruokaa ja vettä. Jäimme hetkeksi paikoillemme koska järkytys purkaantui ja piti hetken hengitellä ja rauhoittua. Otin myös yhteyttä Etsijäkoiraliittoon. Oli niin ihana kiittää avusta ja jakaa ilouutinen.


Mikä ilo

Lähdimme koteihimme ystäväni kanssa. Pennut juoksivat iloisina ympäri taloa, söivät uudestaan ja pistivät oikein kunnon leikin pystyn. Itse kuuntelin niiden kolinaa onnellisena. Sitten yhtäkkiä tuli täysin hiljaista. Olin niin onnellinen että en saanut unta, mutta ihana tukihenkilöni ottikin yhteyttä. Me kertasimme pari juttua, tuntui kun olisin saanut kriisiapua trauman jälkeen. Tuli mieleen kuinka hienoa tällainen toiminta on ja kuinka ammattimaista! Vasta yöllä tajusin että tukihenkilöni oli Espoossa ja minä Liedossa! 


Sain yöllä idean tästä kirjoituksesta ja tukihenkilöni kannatti heti asiaa. Mitä enemmän saamme jaettua tietoa, sen nopeammin eläimet löytyvät. Niin monta asiaa olin taas oppinut ja ymmärsin nyt paremmin Etsijäkoiraliiton ohjeet. Niitä todella kannattaa kuunnella! 


*Jos tämä tapahtuisi uudestaan, käyttäisin ulkopuolisten apua nimenomaan ajamaan, hakemaan tarvikkeita ja hoitamaan kotona olevia eläimiä ym. Se on niin tärkeää että omistaja on paikanpäällä eikä hukkaa aikaa muuhun. 









Tässä Madde! Minä en kyllä nähnyt yhtään mitään, vaikka matkaa oli vain 20m.