onsdag 17 november 2021
Trimredskap, karda, kam mm. Till vad ska man ha allt?
Vilken trimmaskin ska jag välja?
Jag får ofta frågor kring val av trimmaskin, därav denna postning.
Det finns relativt många trimmaskiner på marknaden och det finns många åsikter om vilken som är bra. Det somman absolut behöver beakta är hundens ras. Om någon rekommenderar sin trimmaskin i hundparken, kolla först vilken ras personen har. Det lönar sig absolut att lyssna på människor som har hund av egen ras. Maskiner och skär tar olika i olika pälsar. Det som passar åt en passar kanske inte alls åt en annan. Det lönar sig inte heller att ta risker och pröva alltför mycket. När maskinen inte klarar av pälsen så kan den tugga eller ta för kort, eller inte ta alls. Inte så bekvämt för din hund och i värsta fall får du jobba på att återfå hundens förtroende för dig, när det knipit ordentligt.
Trimmaskin
Trimmaskinerna varierar gällande utseende, vikt, skär och rörelsehastighet. Maskiner med utbytbart skär passar till hundar som ska trimmas ofta, och dit räknar jag cockern. De mindre, lätta trimmaskinerna, ofta utan sladd och lätta att använda passar till valpen, tassar, öron och nos. Man kan klara sig med den ifall den egna cockern inte har mycket päls, men ofta blir man sugen på en större maskin när valpen blivit vuxen.
Skär
Vilket skär man behöver beror i allmänhet på pälsens kvalitet och kondition, samt på pälsens längd. När man känner på olika hundraser märker man att stora skillnader på hårets textur. Det finns stickiga, sträva och silkeslena. Cockerns päls hör till den silkeslena vackert fallande pälsen fråna ryggen mot fanorna. Trimmaskinen används i princip enbart vid öronen, halsen och under svansen. Trimmaskinen är inget måste om din cocker har lite päls. Då kan du klara dig med effilerings- och rak sax. Men har den päls underlättar trimmaskinen ditt liv rätt så mycket.
Vilket skär behöver cockern?
Traditionellt använder man skär FC10 för cockerns huvud, hals och under svans. Ju större nummer skäret har, destu kortare skär den pälsen. Till tassar används oftast skär 5/8. Tasskäret är lite smalare på bredden.
- Detr finns skär med olika täthet, FC = fine cut, alltså tät. Utan FC är glesare och leder till lite ojämnare resultat.
- Materialet som skäret är gjort av påverkar skärets hållbarhet och hur snabbt det blir varmt.
- Det finns även kammar man kan fästa på skäret för att skära i olika längder (behövs inte till cocker).
- Det finns egna skär för katter.
Skötsel av trimmaskin
tisdag 7 september 2021
Perusratsastus on parasta
Kysy keneltä vaan huipputason koulu- tai esteratsastajalta, niin he vannovat perustyön nimeen. Uskoisin että he tarkoittavat, että jos perusta ei ole hyvä, mikään muukaan ei voi olla sitä! Sitä ei vaan voi rakentaa taloa huonoille perustuksille.
Seuraavaan juttuun keräsin asioita mistä voi sanoa että vallitsee konsensus legendojen kesken. Ne on asioita jotka välillä unohtuu mutta sitten ne taas pulpahtaa esille. Satojen vuosien aikaan on kokeiltu yhtä sun toista, tulee koulukuntia ja erimielisyyksiä, mutta aika tekee tehtävänsä, jotkut asiat vaan todistavat itsensä uudestaan ja uudestaan. Joskus joku "uusi" juttu on vaan uusi tapa kertoa vanha asia! En keskity ollenkaan huonoihin juttuihin, ne tulee muutenkin koska emme ole täydellisiä. En myöskään asioihin mitkä ovat kiistanalaisia. Jos huomaan sellaisia, yritän selvittää mistä on kyse ja päästä niistä eroon.
Onko ratsastus, perusratsastus, helppoa?
Se että tekee perusjuttuja, ei tarkoita sitä, että (edes) perusratsastus aina olisi helppoa. Se johtuu osittain siitä että me olemme eläviä olentoja hevosten kanssa. Me kasvamme ja rapistumme. Kun elämme kasvuvaihetta, meissä on meneillään muutosprosessi ja kun vanhenemme samoin. Elämä ei ole staattista ja tämä tekee rakentamisen ja oppimisen haasteelliseksi. Voi kuinka helppoa se olisi jos voisimme vaan rakentaa, palikka kerrallaan ja mikään ei liikkuisi, muuttuisi tai särkyisi.
Sitten vielä ratsastuksessa on kyse kahdesta olennosta joilla omat prosessit. Vain mielikuvitus rajoittaa mitä kaikkea oikeasti tapahtuu, silti ratsastuksen toinen suuri motto on "Keep it simple"
(stupid). Mitä enemmän kun veivaa ja pyytää, sen sekavampaa se on hevoselle. Eikä vaan se mitä me tietoisesti pyydetään, vaan myös mitä me tiedostamatta pyydetään hevoselta. Joskus meidän pyynnöt ovat ristiriidassa ja joskus me pyydetään niin paljon että hevonen ei pysty sitä millään toteuttamaan, se on vaan fyysisesti mahdotonta. Lisätään tähän sitten meidän ambiitiot ja vaatimukset sekä stressikerroin. Ei voi muuta kun kiittää hevosta kärsivällisyydestä!
Tästä johtuu että minusta perusratsastus on parasta! Siinäkin riittää hommaa!
Vaikka jo perusratsastus on niin haasteellista, silti pointti on että aina täytyy yrittää ratsastaa niin hyvin kun vaan mahdollista. Ei oikein ole muita vaihtoehtoja, tai pian istuu pehvallaan tutkimassa kentän pohjamateriaalia.
Step-by-step
Eli systemaattisuus työskentelyssä on a ja o. Vanha sanonta on että huonokin systeemi on parempi kuin ei systeemiä ollenkaan. Uskoisin että tämä perustuu nimenomaan systeemin loogisuuteen. Ilman systeemiä tulee fyysisiä ja psyykkisiä oppimisaukkoja treeniin! Aukot johtavat aina hataraan oppimiseen ja hataraan taloon.
Osaamisen kehitysvaiheet rappusina
Step-by-step
Täytyy olla joku ajatus, siitä mitä haluaa saavuttaa ratsastuskerralla ja suunnitelma miten siihen edetään, step-by-step. Usein käy niin että vaikka kuinka pilkkoo asiat pieniksi, niin käytännössä oppimiseen menee kymmenkertainen aika, mutta eihän siinä mitään, mihin tässä on kiire? Ajattelen usein että se on itse harjoittelu mikä on hauskaa, ei se maaliviivan yli meneminen. Mitä enemmän antaa itselleen ja hevoselleen aikaa, sitä nopeammin oppiminen sitten usein sujuu.
Me opimme pieni pala kerrallaan, mutta niin oppivat myös hevoset. Hevoselle täytyy osata kertoa mitä siltä halutaan, ja se viestintä on ratsastajan oppimista. Jotta hevonen pystyy vastaamaan oikeanlaisesti viesteihin senkin täytyy oppia. Hevonen joka ymmärtää viestit usein rentoutuu ja nauttii työstään. Epäselvä, ristiriitainen tai aggressiivinen viestintä on epämukavaa, hämmentävää ja pelottavaa. Aika ymmärrettävää jos ajattelee itsensä hevosen asemaan. Tämän vuoksi kontakti, selkeät pyynnöt ja mahdollinen tehtävä ovat a ja o.
Kontakti
Jos hevonen ei kuuntele, kunnioita sinun rajoja tai ole kiinnostunut yhteistyöstä perusturva järkkyy molemmilla. Se vanha käsite "hevosen kanssa" on todella tärkeä. Jos hevonen kokee olevansa yksin sinun kanssasi, se pelkää kaikkea, pälyilee ympäristöä ja voi poistua paikalta. Jos hevonen kokee että et ole oikeudenmukainen, vaadi rajoja (perusturvaa, sääntöjä), kerro selkeästi mitä haluat, se hakeutuu parempien ja selkeämpien kavereiden luo (laumaan). Jos asenteesi on ylimielinen, aggressiivinen tai komentava se ei halua tehdä yhteistyötä kanssasi.
Taito on olla luotettava, selkeä ja turvallinen ihminen hevoselle, hevoselle joka puhuu eri kieltä kuin me, mutta tietää meistä kaiken voimatta kertoa meistä meille. Ajattele jos hevonen osaisi! "Kun teet noin ja noin; minusta tuntuu että/en ymmärrä mitä tarkoitat..."
Toisaalta ihannehevonen voi myös monelle ihmiselle olla luotettava, selkeä ja turvallinen!
"Fiilis"
Voi meitä ihmisiä, me olemme niin täynnä tunteita välillä. Muistan kun ystäväni/treenarini Johanna sanoi että "Unohda kaikki tunteet, ratsastaessa ei saa olla tunteita. Ne häiritsevät hevosta". Ensin ajattelin että Johanna veti hiukan överiksi, mutta asiaa mietittyäni, olen samaa mieltä. Pientä tunnetta voi olla jos ne on todella tietoisia ja harkittuja, mutta mieluiten ei. Ajattele itse, että olet hevonen ja tuntisit valtavasti tunteita ratsastajan kautta, pelkoa, jännitystä, suuttumusta, iloa ... Ainakin minä stressaantuisin!
Onko sinun mielestä ratsastus kivaa, vai koetko riittämättömyyden tunteita, epäonnistumisen pelkoa, pettymystä tai toivottomuutta? Jos ajattelee, niin selässä näitä tunteita ei ratkota. Se on liikaa vaadittu hevoselta. Toisaalta me ei aina tunnisteta sitä alkuperäistä tunnetta, vaan peitellään esim pelko aggressiivisuudella, jähmedytään tai luovutetaan (paetaan).
Kukapa ei olisi kuullut ratsastustunnilla kehoitusta: Muista hengittää! Se on niin tyypillistä että pidätämme hengitystä eri tilanteissa. Toisaalta pitäisi muistaa hengittää pallean kautta, jos hengitämme pinnallisesti, nopeasti ja keuhkojen yläosaan, tilanne vaan pahentuu ja paniikki nousee. Kun paniikki nousee aivojen ja kehon yhteistyö lamaantuu, ja opettajan ohjeet katoavat taivaan tuuliin.
Jos on paljon stressiä omassa elämässä, ratsastus voi tarjota keinin irroittautua siitä. Jos on kova stressi elämässä, kannattaa miettiä, miten saisi tallilla olemisesta ja hevosen kanssa tekemisen turvalliseksi ja sen hetkiseen tilanteeseen sopivaksi. Aina ei tarvitse suorittaa.
Pyri keskittymään siihen mitä sinä teet. Ajattele sitä, eikä mitään muuta. Ajatukset voivat harhailla ympäristössä (murheet, tuuli, ihmiset, eläimet,m autot...), mutta pyri keskittymään siihen miten haluat hevosesi keskittyvän. On monta sanontaa jotka viittaavat siihen että mitä ajattelet- sitä kutsut. Se pätee todellakin ratsastaessa ja varsinkin kun keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa. Kun ajattelet jotain kielteistä, jännityt, voit pidättää hengitystäsi ja katse lasittua. Ei tarvitse paljoa miettiä miltä se tuntuu hevosen kehossa. Se on selkeä merkki vaarasta ja vaatii nopean reaktion tarvittaessa.
Ole valpas ja levollen samaan aikaan. Valppaudella tarkoitan että pidät avaraan pehmeän katseen. Kun keskittyy rupeaa helposti tuijottamaan esim eteen tai hevosta, mutta näe ympäristösi, vaikka että et reagoisikaan.
Toimi presensissä ja futuurissa samaan aikaan
Ole ehdottomasti läsnä hevosen kanssa kehollisesti, mutta silmät näkevät ja aistit toimivat. Ihanteellisesti olette kuin yhtä, ajatukin tuntuu riittävän ja hevonen reagoi apuihin pehmeästi. Hevonen luottaa ratsastajaan, hänen apuihin ja on kuuliainen. Tämä tunne tulee usein tonnistuneiden toistojen kautta. Hevonen pystyy rentoutumaan kun se tietää mitä siltä odotetaan ja se pystyy siihen mitä siltä pyydetään.
Futuurissa toimiminen tarkoittaa sitä että samalla kun tekee jotain valmistelee jo seuraavaa. Esim kun ratsastaa suoraan huomio kiinnittyy tulevaan kulmaan ja kulmaanratsastamisen valmistelut alkavat.
Tunne ja tuntuma
Tunne onkin sitten ihan eri asia. Kun tunnet hevosen liikkeet, mielentilan ja kuuntelet sitä pääset ratsastamaan syvällisemmin. Puhutaan tuntumasta. Ratsastajan tuntuma on pehmeä, joustava ja jatkuva, eli miellyttävä hevoselle. Tapaan verrata siihen että kävelet käsi kädessä jonkun kanssa. Onko käsi reilu, sopivan pehmeä, turvallinen ja luotettava vai kova, nykivä, vaativa ja pelottava? Kumman kädestä haluat pitää kiinni? Tarjoa se käsi hevosellesi.
Sulje silmät ja mieti miltä sinun ratsastuksesi tuntuu hevosesta. Mitä oikeasti pyydät, pyydätkö eri asioita, ovatko pyynnöt käskeviä, vaativia, energisia, äkkipikaisia, kevyitä, kovia...?
Jos suuttumuksen tunteet nousevat pintaan ratsastaessa, jäähy on ainut reilu ratkaisu. Hevoselle suuttuminen on aika ala-arvoinen asia. Jämpti voi olla- mutta suuttunut- ei ikinä.
Hevonen on hevonen, aina. Ei se ymmärrä meidän tavoitteita tai muitakaan metkuja.
Muuten suuttumuksen tunnetta (liittyi se sitten mihin vaan) kannattaa hyödyntää karsinoita siivotessa, pihan haravoinnissa ym.
Annatko hevoselle monta pyyntöä tai vaan yhden? Ehtiikö hevonen reagoimaan pyyntöösi? Annatko hevosesi olla rauhassa ja keskittyä?
Pehmeä käsi
Tämä pehmeä käsi ei todellakaan tarkoita "löysää" kättä. Se tarkoittaa kättä mihin on hyvä turvautua. Se tarkoittaa kontaktia, minusta hevosen ei tarvitse mennä yksin. Ohjastuntuma ratsastetaan niin että hevonen tarjoutuu ottamaan tuntuman. Jos ottaa ohjat nopeasti ja kovaa, hevonen jännittyy ja perääntyy. Jos tarjoaa vakaata kättä se yleensä pikkuhiljaa hakeutuu sitä vasten, joillakin se voi viedä aikaa, riippuen jännityksestä tai vanhoista tavoista.
Tuntuma ei tarkoita että hevonen roikkuu kädessäsi. Niinkin voi jossain tilanteessa käydä, mutta korjaa samalla lailla kun muutenkin, pyydä hevosen kehoa aktivoitumaan ja pidä käsi rauhallisena ja vakaana. Voit myös myödätä toisella kädellä, niin kuin kertoisit että "hei älä roiku minun kädessäni".
Vanha tapa on antaa tukea ulko-ohjasta, jolloin voi myödätä sisäohjalla, sekä ratsastaa ulko-ohjaa kohti. Joskus hevonen voi olla vino, jolloin tilapäiseksi tukiohjaksi voikin tulla sisäohja. Tämä ohje toimii joskus ja sitä voi käyttää korjatessa esimerkiksi toisen puolen vahvuutta, mutta tavoite on tasapuolinen tuki
Selkä ja jalat
Tunnetko takajalat ja hevosen selän? Miltä tuntuu käynti, ravi ja laukka? Miten liike vaikuttaa sinun istuntaasi? Tekeekö lonkat kahdeksikkoa käynnissä? Juokseeko istuinluut ravissa? Keinuuko laukka?
Hevonen kuulolla eli reaktiot
Mikä on paras tapa sammuttaa hevosen reaktiot (ja kenen tahansa)? No, se on jankuttaminen. Pohje joka pyytää ja pyytää eikä koskaan ole tyytyväinen tai pohje joka on tahattomasti levoton. Kumpikin johtaa siihen että kuunteleminen on pakko lopettaa tai a. saa hepulin tai b. poistuu henkisesti paikalta. Eli kun pyytää pohkeella niin tarkoittaa sitä ja jos ei tule reaktiota niin pyytää nopeammalla pohkeella uudestaan maiskutuksen kera tai koskettamalla raipalla*. Sitten kun hevonen reagoi, niin ei heti vedetä liinat kiinni että ei noin lujaa. Tällöin on itseasiassa epäoikeudenmukainen. Eli jos pyytää eteen vaikka käyntiä ja hevonen ei liiku, niin pyytää lisää ja hevonen ravaa- Kiitä! Jos heti otat ohjista hevonen ei voi ymmärtää mitä oikein haluat. Anna ravata joku metri ja pyydä rauhallisesti käyntiin.
*Huom. raippa on merkinantoväline, se on kuin pidennetty käsi millä koskettaa, ajatuksella että "huom. aktivoidu tuosta".
Tarkoitus ei ole kuitenkaan herkistää hevosta niin paljon että se säikähtää jokaista apua. Tämän takia on puolipidätteet (mikä vasta on vaikea selittää). Puolipidätteillä juttelet hevosen kanssa, kerrot että pian pyydän jotain.
Puolipidäte
Puolipidätteen omaksuminen vaatii kypsyyttää ja osaamista, se ei ole pelkkä tekninen asia, vaan vaatii tunteen ja tunnistamisen. Se onnistuu aika lailla silloin kun yhteistyö alkaa sujumaan ja se on yksi tärkeimmistä kontakti- ja kommunikaatiomuodoista ratsastaessa. Eli puolipidätteellä otat kontaktin hevoseen ja ja kerrot että olet paikalla. Puolipidätteen teet kun pyydät kuuntelemaan seuraavaa pyyntöä, mutta voit käyttää sitä myös kertoaksesi että olet paikalla jos hevosta jännittää tai haluat koota sen lihaksistoa. Silloin kun haluat rauhoittaa sitä puolipidäte esim pyytää hevosta keskittymään kentän sisällepäin ja sinuun, ei ulkoapäin tuleviin virikkeisiin.
Puolipidäte on selitetty yksinkertaisuudessaan pidätteenä (ei veto, vaan staattinen käsi) missä pysähdys jää ajatuksen tasolle. Tällöin ajatellaan että puolipidäte kokoaa takaosan lihakset hevosen alle, aivan kun pysähdyttäisiin, mutta sitten myödätään ja pyydetäänkin eteenpäin. Tämä on todella pieni liike, ei keinuva, miltä se tässä voi kuulostaa. Toinen selitys on että pohje pyytää eteenpäin sulkeutunutta nyrkkiä vasten. Hakisin hevoskohtaista herkkyyttä tähän, jollekin herkälle hevoselle tämä on jo aivan liikaa ja liian raju pyyntö. Puolipidäte voi siis myös olla pelkkä vatsalihasten supistaminen ja istunnan hetkellinen jännitys. Kuten ratsastuksessa aina, jokainen hevonen ja tilanne täytyy huomioida erikseen ja säädöt voivat vaihdella 1-100 riippuen hevosen herkkyydestä.
Puolipidäte on hevosen kehon ja mielen valmistaminen seuraavaan pyyntöön. Hevoselle kerrotaan että on asiaa, jäntevöitymällä itse ja tasapainottamalla oma istunta, kerrotaan hevoselle että jäntevöidy ja tasapainota itsesi. Sen jälkeen keskittyminen seuraavaan käskyyn jolloin painetta päästetään pois. Puolipidäte sisältää siis aina jännityksen ja rentoutumisen.
- Puolipidäte on kaikenkaikkiaan huomaamaton liike.
- Puolipidäte on hevos- ja tilannekohtainen.
Tunneasia
Puolipidätettä on vaikea selittää, se on suuresti tunneasia. Silti sitä kannattaa ruveta harjoittelemaan kun tuntuu että pysyy kyydissä. Puolipidätteellä pyydämme hevosta tarkistamaan tasapainonsa ja siirtämään kantovoima takajaloilleen. Hevonen joka kantaa meitä takajaloillaan käyttää isoimpia lihaksiaan ja pystyy täten helpommin kantamaan meitä ja pysyy terveempänä.
Puolipidätteen teemme myös kun haluamme hevosen tehdä jotain muuta, se on kuin varoitus, varaudu että pian pyydän esim siirtymän laukkaan.
- Puolipidäte vaatii vakaan ja jäntevän istunnan, sekä pehmeän ja vakaan käden, joka myötää hevosen liikettä. Tätä voi harjoitella ensin! Hevosen täytyy uskaltaa liikkua liikkua eteenpäin.
- Sen jälkeen puolipidätteen voi tehdä tiivistämällä korsetin, mutta avaamalla lantion ja istumalla hevosen ympäri (vapauttaa hevosen selän). Kädet jännittyvät ja kyynärpäät pysyvät lähellä omaa kehoa.
- Harjoittele aluksi siittymien kautta esim ravista melkein käyntiin ja takaisin raviin.
- Harjoittele sen jälkeen temponvaihteluja askeleen sisällä, niin että et vedä ohjasta.
Puolipidätettä harjoitellaan aina, mitä kehittyneempi ratsastaja, sen tiedostomattomampi se on.
Puolipidätteitä on siis hyvä tehdä siirtymisissä, kulmissa, volteissa...
Istunnan ikuinen harjoittelu
Ratsukon suoruus
Kuria, kurinalaisuutta, itsekuria tai miksi sitä kutsuisi
söndag 5 september 2021
Tärkeä vesi
10% nestehukka voi jo olla hevoselle hengenvaarallinen
Ruuansulatus vaatii nestettä. Muista erityisesti talvella kun heinämäärä voi olla suurempi kylmyyden takia!
Liian vähäinen juominen voi:
- johtaa ähkyyn
- häiritä lämmönsäätelymekanismia
- laskea suorituskykyä
- vähentää syljeneritystä
- alentaa veritilavuutta
- aiheuttaa maidontuotannon vähenemistä siitostammalla ja siksi häiritä varsan ravinnonsaantia
Miten selvittää juoko hevonen liian vähän?
- lanta on kuivaa
- ulostaminen vähenee
- Ihotesti: Testaa kapillaarien täyttyminen. Nappaa kaulan ihoa peukalon ja etusormen avulla. Päästä irti. Ihon kuuluisi palautua sileäksi 2 sekunnin kuluessa.
- Ientesti: Paina ikenen limakalvoja. Kuuluisi palautua vaaleanpunaiseksi 2 s.
Hevonen:
- pitää eniten noin +19 asteisesta vedestä (huom. talvi)
- juo viimeistään kolmen tunnin sisällä syömisestä, meillä juovat aina heinien jälkeen :)
- on tarkka juomaastian hygienisyydestä
- juo mielellään ämpäristä, mutta jos virtausnopeus on sopiva, eroja ei ole
- juo mieluiten tuttua vettä
- voi hyvin pienestä suolalisästä esim merisuola. Voi laittaa kivennäisten joukkoon tai sekoittaa veteen. Jotkut hevoset tykkäävät vichystä :)
- virtauksen tulisi olla 8-10 l minuutissa
Hevosten päivittäinen hoito
TALLIN ILMOITUSTAULU
Kausihuomioitavaa
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Nyt kun on tosi kuivaa ja pölyistä, hevoset nyppivät ruohontynkiä ja saavat suolistoonsa sekä pölyä että hiekkaa. Lisätään ruokintaan i mitta psylliymia joka turvotetaan vedessä. Sen voi antaa vaikka kun on touhunut hetken muuta esim siivonnut tarhaa tai karsinan. Lisää puuroon mineraali, suola ja elektrolyytit..
- Kuumilla keleillä tai hevosen hikoillessa annetaan elektrolyyttejä
Kesäkuu
Huhtikuu
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
ARKI
Hevoset ruokitaan normaalisti klo
- 6-8
- 11-12
- 15-17
- 19-21
tisdag 13 juli 2021
Koirapuistot ja uimapaikat Turun seudulla
Turun alueella on 17 koirapuistoa. Turun ympäristökunnissakin on koirapuistoja, esim Paimiossa.
Otimme Sagobackenilla teemaksi käydä tutustumassa koirapuistoihin.
Uittamon tanssipaviljongin lähellä oleva koirien uimapaikka***
Testaajat: Madde 1 v. Felix 1 v ja Kenza 2v.
Parkkipaikka: Suositus on että auto jätetään Rykmentintien varrelle.
Kulku parkkipaikalta rannalle: Aika jyrkkä polku laskee rannalle, kävelyä alle 100m
Puisto: Noin 10 x 20 m alue aidattu alue jonka keskellä puu. Aidat ulottuvat noin pari metriä veteen. Vasemmalla ihmisten epävirallinen ranta ja oikealla kallioita. Ei erillistä aluetta eri kokoisille.
Roskakori, lapio ym: Hoidettu.
Vesikuppeja: On
Istumapaikkoja: On
Muuta: Näkymä merelle, veneitä ja laitureita.
Huomioi: Koira voi vahingossa uida ihmisten rannalle. Koira pääsee kiipeämään kallioille. Madde kävi tutkimassa ja ennenkuin kukaan ehti sanoa mitään hyppäsi aika korkealta hiekkaan.
Paimion koirapuisto ja uimapaikka (lampi).*****
Parkkipaikka: Ihan puiston vieressä.
Roskakori, lapio ym: Erittäin siisti kun testaajat kävivät paikalla.
Vesikuppeja: Ei
Istumapaikkoja: Kuivalla puolella on.
Huomioi: Oli erittäin siisti paikka.
måndag 29 mars 2021
Tulin tallille ja huomaan että kenkä puuttuu
Meillä todella harvoin puuttuu kenkiä, kiitos erinoimaisen kengittäjän, mutta jos näin käy niin seuraavassa pari vinkkiä mitä voit tehdä (esimerkit ovat sellaisia että niitä voi tehdä muutenkin, mutta tietty tällainen päivä on hyvä hyödyntää).
- siivoa talliympäristö; lakaise, haravoi ...
- siivoa ja järjestä harjakassi, viikkaa loimet, järjestä tavaroita
- pakkaa heinäkasseja
Hevosen kanssa
Ensimmänen vinkki
on että käytät päivän hyödyksi ja vahvistat sinun ja hevosen suhdetta. Hyvät hevoskaverit rapsuttavat toisiaan, joten harjaamisella on hevoselle suurikin merkitys ja millä asenteella sen teet. Kun harjaat hevosen perusteellisesti parannat teidän suhdetta, sen lisäksi että harjaus puhdistaa hevosen ja elvyttää sen verenkiertoa. Voit inspiroitua mindfullness ajatuksista ja hengittää rentouttaen itsesi ja keskittyä joka harjanvetoon.
Toinen vinkki
on että käytät ajan rentoutumiseen ja hengitysharjoituksiin. Voit seistä hevosen edessä ja hengitellä. pidä kiinni riimusta vaikka poskien molemmin puolin. Vältä painetta riimuun, rentouta olkapäät ja kädet. Seuraa kuinka hevonen pikkuhiljaa laskee päänsä ja voi jopa nukahtaa, ainakin rentoutuu. Hengitelkää smaan tahtiin.
Kolmas vinkki
on että käytät healing hands konseptia. Hengittele rauhallisesti ja pidä paljasta kämmentä noin 1 cm hevosesta, esimerkiksi kaulalla, lautasilla, rintakehällä.
Neljäs vinkki
Jos kenttä on pehmeä voit tehdä käyntityötä selästä. Käytä hyväksesi käyntipäivää jumppamalla itse; ratsasta ilman jalustimia, heiluttele käsivarsia, istu kevyessä istunnassa...
Kokeile jättää ohjat pois, tee voltteja, käännöksiä ym.
Tai sitten voit tehdä työtä maasta käsin kaartioiden ympäri, peruutuksia ym.
Muista ilmoittaa kengän puuttumisesta eteenpäin, jotta saadaan tilattua kengittäjä paikalle niin pian kun mahdollista!
tisdag 16 mars 2021
I väder och vind! När skall hästen få ett täcke på sig?
Hästtäcken är något som diskuterats vilt under de senaste åren. Jag beskriver åsikterna en aning karrikerat, tror inte det är så många som ser saken så här svart-vitt.
Ena sidan anser att hästen själv reglerar sin temperatur genom att äta, röra sig och att hårremmen växer enligt behov. Andra anser att hästen inte klarar att sig utan torktäcke, stalltäcke, sommartäcke, vintertäcke, flugtäcke m fl. Hästen torkar långsamt, fryser på vinterna, irriteras av flugor och bromsar på sommaren, musklerna värms bättre i uppvärmningen om man har en filt...
När jag läste Hevosurheilu nr 20/2017 fastnade jag för följande punkter:
(Kompletterar med Hevosurheilu 29.1.2021)
Utan täcke:
Utgå från att hästen inte behöver ett täcke under normala omständigheter. Hästen tål kallt väder och dens egna värmereglerande mekanismer fungerar bra och räcker gott i Finland.
+ Låt hästen långsamt vänja sig vid kölden på hösten
+ Hästen reglerar sin temperetar genom att dra ihop blodådror och burra upp sig, samt genom att äta
hö (kosirehu).
+I värme sväller de ytliga blodådrorna, hästen svettas, andas snabbare och minskar födointaget. Vid köld går det tvärtom, blodådrorna drar ihop sig, hästen andas långsammare och burrar upp pälsen.
+Hästen vänjer sig vid köld på 1-3 veckor. Under tillvänjningen sker fysilogiska och biokemiska förändringar i ämnesomsättningen, hormonverksamheten och matsmältningen. Hästens hårrem växer och ett fettlager bildas. Om hästen fryser kan den hållas varm genom muskeldarrningar och mer hö.
+Kallblodiga hästar tål p g a sitt genetiska arv bättre köld. De har ofta små öron och korta ben, rund kroppsform, tjock hy, tät päls och anlag för att lagra fett. Varm- och halvblod tål köld till -15', men behöver mera matdå. Kallblodigas gräns ligger vid 20-25'.
GenomI forskning har det noterats att smala föl får tjock päls och rundare föl får mindre päls.
+Vindskydd rekommenderas
+Klippta och hästar med låg tolerans mot köld ska ha täcke på. Den klippta hästen har inte möjlighetv att burra upp pälsen när den fryser.
Kommer vädret att vara detsamma hela dagen? Om det var -3 på morgonen, under dagen regnar det och på eftermiddagen värmer solen +6. När man själv är på jobb eller i skola kan det vara besvärligt att gå till stallet och byta täcke. Hästens täcke kan ha blivit genomblött på morgonen och på eftermiddagen börjar det frysa till.
+ ett luftigt vintertäcke, (vaddlagret väger 300-500g) ger hästen skydd upptill -20 grader. När man använder täcken, behöver foderintaget inte ökas.
- flera täcken samtidigt är inte ett bra alternativ. tyngden av täcken trycker ner hårremmen och det naturliga luftlagret plattas till.
+Gamla hästar och föl, samt magra hästar tål köld sämre. Om höbehovet blir så stort att gamla hästen inte kan äta det till exempel p g a dåliga tänder eller att fölet inte förmår, rekommenderas ytterligare kraftfoder. Föl i utegång sover gärna nära varandra för att värma sig, vilket vuxna inte gör då de inte har behov av det.
+vid hård regn och tö kan hästen bli våt och börja frysa.
+ täcke behövs mest vid 0 temperatur och regn och slask. Blötan trycker ner värmelagret i hårremmen.
+ett större problem inne i stallet än köld är drag.
- Ett häste med täcke på kan inte reglera sin temperatur. Hästen kan inte avkyla sig genom att dra ihop blodkärlen och svettas. Den avdunstade värmen blir kvar på kroppen innanför täcket.
Vid träning rekommenderas ländtäcke.
Passar den aktiva hästskötaren som vet vad den gör och varför.
söndag 7 mars 2021
Det här med motivation
Teoretiskt sett finns det yttre och inre motivation. Förenklat innebär yttre motivation att du motiveras av t ex belöningar, medan inre motivation uppkommer genom att känna glädje, förnöjsamhet och välbehag av det man gör, vilket utsöndrar endorfiner, dopamin och serotonin. Den yttre motivationen brukar ibland beskrivas som åsnan som lockas med morötter framför mulen. Motivationen påverkas av hur lätt det är att få moroten och att moroten är tillräckligt lockande. Är det för lätt blir man trött på morötter, är det för svårt ids man inte. För en del människor är det otroligt viktigt att se helheter, finna mening i det de gör eller få en personlig vinst av något slag t ex i form av utmaning.
Jag brukar tänka att motivation funkar som en Gaus-kurva (normalfördelningskurva). Man kan vara under, passligt och för motiverad. Att vara omotiverad eller övermotiverad ger lika dåligt resultat, trots att den övermotiverade försöker sitt yttersta.
Jag har råkat ut för övermotivationens nackdelar under senaste åren med min ridning. Först var det tidsbrist under många år, prioriterade mitt jobb med hästarna (inte helt enbart av vilja, utan som en följd av omständigheterna. Sedan när jag äntligen fick tid, var det på grund av sjukdom och skador (jag var alltså sjukledig). Många av mina skador kom av att jag red trots att jag var sjuk, föll av och fick benbrott. Ju mer jag skadade mig, destu envisare blev jag och tog risker. Jag ville inte att sjukdomen skulle bestämma över mitt liv. Tala om att var för motiverad.
Jag fick hjälp med att komma till insikt om saken, att jag inte skulle kunna bli frisk om jag pressade kroppen när den försökte hela sig från sjukdomen. När det stod i epikrisen att jag inte kommer att bli frisk, någonsin, var det som jag skulle ha förstått, att med vilja fixar jag inte det här. Jag satte upp ett mål för mig själv, inte en enda skada under ett helt år och lyckades med det! Kroppens läkning kom igång.
När det året var förbi började jag rida under övervakning under några månader. Först i lina, fem veckor. Sen på volt lika länge. I början var jag väldigt lycklig och tacksam över att överhuvudtaget få rida igen, men snart visade övermotivationen sitt fula fejs. Jag kom med förslag tränaren, "släpp mig", "jag är inte rädd att falla" mm, men hon var klok och släppte inte. Hästarna behövde också vänja sig vid min överenergiska stil, så tränaren höll ögonen på dem också. De skulle lära sig att bete sig efter ett system, inte enbart efter min energi. Som du säkert anar gav det ganska snabbt resultat, även om jag måste hålla mig i styr för att inte tappa fokus på mitt mål, att få rida.
Jag hade lyckan att få träffa en sådan klok tränare/människa. Hon hjälpte mig med Tara för sexton år sedan och nu hjälpte hon mig igen. Tack Maija 💗.
Vad kan ligga bakom den andra ytterligheten, att inte vara motiverad alls? Ibland är det fråga om att inte vara helt ärlig med sig själv. Alltid är det inte fråga om startsvårigheter eller lathet. Ibland ligger det rädslor, spänning, sårbarhet eller dylikt bakom olusten. Man kanske säger att man inte har lust, men egentligen är man till exempel rädd att stöta sig, bli bedömd eller känna sig uppgiven. Många stallägare skulle egentligen vara motiverade att träna, men det vardagliga slitet och ekonomiska bekymmer gör att man inte orkar eller har lust för något överhuvudtaget. Efter att ha mockat, delat ut hö, städat rastgårdar, reparerat täcken och staket, handlat foder och burit vatten, samt betalat räkningarna, så är man bara så slut att soffan vinner. Det var en gång en stallägare som frågade på fb, hur många av er har somnat på soffan med stallkläderna på och sovit hela natten. Många stallägare svarade att jo, det har hänt många gånger. Speciellt om det kommer lite vattenskador eller hästrymning som bonus någon dag, då kan det bli för mycket.
Tusendollarsfrågan är att hur upprätthålla lämplig motivation? Jag skulle idag säga att genom genomtänkta rutiner.
- Passande mängd arbete, vila, föda och socialt liv.
- Rutiner som upprätthåller flyt i vardagen. Minimi saker som görs varje dag och en gräns för slitet.
Låter det för enkelt för att vara sant?
söndag 14 februari 2021
Hauska juttu tämä neuloosi
Neuloosi tarkoittaa sitä että hullaantuu neulomiseen. Ei haluaisi tehdä mitään muuta kun neuloa, kotityöt, läksyt ja muut saa jäädä. Jos kuitenkin tulee mentyä jumppaan tai kauppaan niin odotta vaan että kun pääsisi pian kotiin neuleensa äärelle.
Minulla ei tällä hetkellä neuloosia ole. Mutta eihän sitä tiedä. Tiedän niin hyvin mistä on kyse. Minulla alkoi neuloosi yläasteella. Ensin seiskalla (yläkoulussa) sillai rauhallisesti ja kahdeksannella se riistäytyi käsistä. Me saimme tuolloin katsoa hiihtoa ja olympialaisia TV:stä voimistelusalissa ja otin sinne mukaan yksinkertaisen kutimen. Neuloin noin 20 cm leveitä ja 1,5m pitkiä kaistaleita ruskean, oranssin ja valkoiseen sävyyn (värit olivat mun retrotapetista). Sitä oli helppo neuloa, aina oikeaa neuletta, ei tarvinnut katsoa alas ollenkaan ja mitä jännempää niin nopeammin puikot kävi 😅
Kun urheilujutut olivat ohi en pystynyt tunneilla olemaan enää paikallaan. Oli pakko saada neuloa, muuten en jaksanut keskittyä. En kuitenkaan halunnut provosoida niin neuloin pulpetin alla sukkapuikoilla. Hyvin se meni. Se oli siinä mielessä ihanaa aikaa että meitä oli monta jotka halusivat neuloa. Istuimme kirjaston lattialla ja neuloimme, mm ylipitkiä kaulaliinoja. Jossain vaiheessa näistä ylipitkistä kaulaliinoista tuli jo ongelma kun ne jäivät bussin oven väliin ja slalomhissin koukkuun. Puh!
Neuloosi meni jossain vaiheessa niin pitkälle etten pystynyt lähtemään edes diskoon ystävien kanssa, kun minun niin teki mieli neuloa. Kaverit istuivat minun sängylläni, "Että tulisit nyt mukaan" mutta minä vastasin aina ensi kerralla sitten kun tämä homma on valmis. Olinpa minä tylsimys, sorry kaverit.
Lukioaikana olin turhautunut istumiseen ja säntilliseen olemiseen. Ei ollut kurssimuotoista lukiota tuolloin, se olisi sopinut minulle paljon paremmin. Lukio oli ihan samanlaista kun yläkoulu, luokat ja aikataulut, sekä opetus. Ainoastaan porukka oli rauhallisempaa, ainakin minun luokassani. Olimme opettajien mielestä ihana luokka jossa saattoi hengähtää.
Sain kuitenkin jostain päähäni että minun täytyy tehdä yksi villapaita kuukaudessa. Luokkakaverini kyselivät jos minulla oli joku mummo joka neuloi minulle näitä. No, ei ollut, ainoastaan neuloosi. Ratkaisin lukion suhteellisen stressaavan aikataulutuksen sillä että neuloin samalla kun tein läksyt ja jos olin päättänyt että hiha täytyy tulla valmiiksi tänään, niin sitten otettiin unesta tunteja. Joskus niskaa poltti ja käsiä kramppasi, mutta vertasin urheilijoihin, ei hekään saa luovuttaa pienen kivun edessä.
Lukioaika menikin siinä sitten ja taisin neuloa ylioppilasjuhliinkin koltun. Kummallista oli että ei kukaan muu ollut näin hullu tai neuloosin lumoissa. Oli minulla onneksi kyllä yksi hyvä ystävä joka oli todella taitava käsitöissä ja hänen äitinsäkin oli innostunut, joten harrastimme paljon yhdessäkin.
Rakkaaksi jäi hänen äitinsä (nyt jo edesmennyt) minulle tekemä kalastajaneule sekä ystäväni minulle kirjatut keittiöpyyhkeet.
Hiukan neuloosi rupesi näyttämään rauhoittumisen merkkejä kun pääsin opiskelemaan käsitöitä, ensin taidekudontaa ja myöhemmin käsityönopettajaksi.
Jännästi sitä kuitenkin odotti näitä käsityöhetkiä, vaikka saimme tehdä käsitöitä monta tuntia päivässä. Mutta siinä oli varmaan se, että kun aina oppi uutta, niin se sitten taas koukutti osaltaan. Ja, että oli yhtä käsityöhulluja kavereita!
Poikakaverikin sai joskus jotain.