Sosiaalipedagogista toimintaa
Sagobackens talli & kenneli
Liedon asemalla vaikuttava Sagobackens talli ja kenneli on perustettu
2011. Sagobackenilla asiakkaita vastaanottaa viisi cockerspanielia, yksi
tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja kolme suomen pienhevosta sekä tietenkin Annika
Kontturi-Salmi, sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaaja ja käsityöopettaja.
Sosiaalipedagogiikka ei ollut
minulle mitään uutta, olin käyttänyt tätä suuntausta myös opettajana
peruskoulussa ja tallilla tallityttöjeni kanssa. Voi sanoa että harjoittelin
viisi vuotta, ennen kuin siirryin laajempaan toimintaan 2011. Ypäjän/Turun
Yliopiston koulutus keskittyy hevostoimintaan, mutta myös yksi
kurssikavereistani siirsi opit suoraan koiratoimintaan ja teki myös lopputyön
siitä. Sosiaalipedagogiikan peruselementit ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus
ja elämyksellisyys. Yhteisöllisyys, tapahtuu asiakkaan, koiran ja aikuisen ohjaajan
vuorovaikutuksessa. Sosiaalipedagoginen toiminta voidaankin määritellä
sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseksi koiran kanssa tapahtuvassa
yhteisöllisessä toiminnassa.
Lasten ja koiriemme kohdatessa,
olen pannut merkille että voisin melkein arvata mikä lapsi – koira yhdistelmä
haketuvat toistensa seuraan. Koiramme ovat cockereita, energisiä ja iloisia,
mutta silti erilaisia johtuen iästä, persoonallisuudesta, sukupuolesta ja
kokemuksista. Agnes ottaa tassujensa suojaan ujot, arat, pelokkaat tai herkät
lapset. Hän jaksaa odottaa että lapsi tarkkailee ja punnitsee että uskaltaako.
Vilkkaat ja ulospäinsuuntautuneet nauttivat Lisan samoista ominaisuuksista. Hän
pusuttelee ja naurattaa lapsia. Nuoret koiramme Linus ja Emma rakastavat
leikkimistä, juoksemista ja oppimista. Heidän kanssa lapset saavat näyttää
toivottavaa esimerkkiä. Linus ja Emma kiittävät lapsia ihailevalla katseellaan.
Simon rakastaa työntekoa, eikä niin välitä hulluttelusta. Simonin suurin
palkinto on hyvin tehty työ. Moni lapsi jolla on vaikea keskittyä onnistuu
siinä Simonin kanssa. Simon on iso ja vahva, eikä suostu muuhun. Kun menemme
vieraaseen paikkaan ja huomaan että joku lapsista on levoton annan hänelle
Simon. Tällöin voin luottaa että mitään ylilyöntejä ei tapahdu ja lapsi pysyy
porukassa.
Eri ikäset koirat tuovat
toimintaan kiinnityskohtia. Lapset nostavat esille aiheita koko elämästä;
syntymisestä, ikääntymisestä ja kuolemasta. Silloin kun asiakkaalla esimerkiksi
on oma suru, koiran kuolema voi nostaa esiin tarve puhua vanhemman kuolemasta.
On käynyt niin, että lapsi joka lopetti puhumisen vanhemman kuoltua, avautui
kun meiltä kuoli koira. Koirista tulee asiakkaille erittäin läheisiä.
Samalla kun hoidamme koiria tulee
luonnollisesti keskusteltua lasten omasta ruokailusta, hygieniasta,
nukkumisesta ja ulkoilemisesta. Harjoittelemme myös kohteliasta käytöstä
koirien avulla, miten tervehtiä ja miten käyttäytyä muita kohtaan. Parasta
kaikissa keskusteluissa on se että me keskustelemme koirista, emme henkilöistä.
Koululuokassa äiticockerimme Agnes kävi
näyttämässä miten istutaan pulpetin ääressä ja seurataan opetusta. Agnes jaksoi
istua tuolilla koko tunnin, mutta niin myös lapset sillä kertaa. Koiramme
rakastavat lapsia, eivät syrji ketään, eivätkä häkelly isostakaan ryhmästä.
Kaikki ovat käyneet koulussa ja osallistuneet esimerkiksi teemapäivään
kokonaisen luokan kanssa. Koirien kanssa lapset käyttäytyvät yleensä
estottomammin kuin hevosten kanssa, mutta myös koirapelko voi olla suhteessa
voimakasta. Hevoset herättävät enemmän kunnioitusta. Koirien kanssa se pitää
lapsille usein opettaa.
Aloitimme eläinkerhotoiminnan
ensin kokeiluna yläkoulussa 2011, sittemmin perustettiin ryhmiä alakouluun ja
erityiskouluun. Kerhot suunnattiin kaikille koululaisille. Ensin ryhmät olivat
isoja jolloin teimme paljon tutustumiskäyntejä. Kävimme esimerkiksi
tutustumassa koirahoitolaan ja koirapäiväkotiin. Vuoden päästä siirryttiin
pienryhmiin jolloin oppilaat hoitavat eläimiä kerran viikossa kuin omiaan. Treenaamme
myös kaikenlaista eläinkerhossa koiriemme kanssa. Agility on ollut suosiossa ja
myös näyttelyharjoitukset. Vanhempien lasten kanssa pidettiin tottiskurssi ja
pienempiä uroscockerimme Simon on vetänyt pulkassa. Kun asiat ovat sujuneet
kotona olemme laajentaneet reviiriämme. Kävimme koirakoulussa agilitykurssilla
koiriemme kanssa, olemme käyneet koirauimahallissa moneen kertaan, kaupungilla
oppimassa liikennekäyttätymistä, koirakahvilassa, match-showssa ja
luontoretkillä. Pisin luontoretki teimme Kurjenrahkan kansallisuistoon oikein
luonto-oppaan seurassa. Luonto-opas kertoi että hän ei ole näin reipasta
porukkaa tavannutkaan. Koirat pitivät huolen siitä että kaikki, väsyneetkin
pysyivät porukassa mukana. Ei tarvitse muuta kun pitää hihnasta kiinni.
Huomasin koulussa opettajana ollessani yhteisöllisyyden kasvaneen.
Koululaisilla oli yhteistä puhumista ja kyselivät toisiltaan mitä koirille
kuuluu.
Toiminta on tulevaisuudessa avoin
kaikille, sekä suomen- että ruotsinkielisille. Meillä käy allergisia asiakkaita
lääkärin suosituksella ja lapsia ja nuoria jotka haaveilevat omasta koirasta
sekä koirarakkaita lapsia joiden vanhemmat empii. Koiran osto voi kerhon takia
siirtyä vuodella eteenpäin, jolloin lapset ovat kasvanet ja nähneet enemmän
mitä koiranomistajuus vaatii. Meille ovat tervetulleita yksinäisiksi tuntevat
henkilöt, jännittäjät, alisuoriutuvat tai lapsi joiden elämäntilanteessaan
esiintyi haasteita. Esimerkiksi vanhempien eron aikana on lapsen mukava purkaa
ajatuksensa Agnekselle. Sosiaalipedagoginen toiminta ei kuitenkaan ole
terapiaa, vaikka sillä voi olla terapeuttinen vaikutus ja voi olla hyvinvointia
edistävää.
Jos kiinnostusta löytyy
perustamme keväällä keskustelukerhot ruotsiksi ja suomeksi. Siihen voi omakin
koira osallistua. Mikset kertoisi omasta koirastasi på svenska
terv. Annika ja luppakorvat
Tämän linkin takaa löytyy osa
meidän päivittäisestä toiminnastamme
Yhteystiedot
