torsdag 4 januari 2018

"Tiderna förändras"

Fredag 1.12.17 kl 13
Städar bland mina lådor och hittade Textilläraren 2/1992. I ledaren beskriver Ulla Suojanen de förändringar slöjdlärare igen ska ta ställning till.

Fredag 1.12.17 kl 18
Vi hade fotosession med Lilli på stallet. På samma gång diskuterade vi attityder och värderingar, samt tekniska- och digitala utvecklingen under 1900-talet och kunde konstatera att mycket har förändrats.

Vissa saker/attityder/värderingar/moral förändras och andra tycks inte göra det. Även om de kan förändras, så är det en mycket långsammare process. Skolförändringar är i dagens läge mer kutym än ovanlighet. Alla lärare får vara med i processerna, varav vissa körs hårt och snabbt, andra så långsamt att skolan aldrig hinner till skott förrän nästa redan knackar på dörren. På samma gång som nya mål och innehåll presenteras med buller å bong, så känner många äldre lärare igen "det nya" som något bekant. Ulla Suojanen nämner 1992:



"Undervisningen måste stöda elevens skapande, självständiga planerande av sitt arbete, samt stöda förmågan att egenhändigt skaffa si kunskaper och färdogheter, med vilka man finner lösningar på problemen".

"Först riktas uppmärksamheten till det för alla gemensamma läroämnets nya namn formning och handarbete, för klasserna 1-7."


  •     ...Gick det aldrig igenom 1992? Eller varför "såldes" det på nytt som en ny sak?
                                                      Ska varje regering forma samma program med egna ord?

"Timfördelningen bestäms på kommunal- och skolnivå. Textilläraren måste i sin egen skola och kommun motivera sitt ämne ställning i skolans timfördelning...

Ulla Suojanen nämner att i den äldre åldersgruppen finns försynta, som tycker att det är otrevligt att framhäva sig själv och sitt arbete. Jag skulle inte säga att det bara är en generationsfråga, utan kan även bero på lärarens personlighet, attityder och moral. Det låter vackert i någras öron att man ska kämpa för sitt ämne, men det kan också låta väldigt fult. Varför ska endel lärare bevisa sitt ämnes existens, medan andra ämnen inte ens får ifrågasättas? Min åsikt är att alla ämnenas betydelse för barnens liv ska analyseras på lika villkor.

Ulla: "Snabba och ofta även oväntade förändringar både i arbetslivet och i hela världen tvingar oss att inse att vi inte får svar på dessa frågor. Ingen vet för tillfället, i vilken värld vi lever i framtiden och vilka slags kunskaper och färdigheter vi har användning för".

Av den anledningen tror jag att det är ytterst viktigt att vi undervisar barn som kan grunderna i det mesta.

Följande är brainstormat. Kanske du ser annorlunda på det?
  • 80-talet internationella lån, juppietiden, festa, shoppa, resa, ha roligt  = > räntorna steg => företag gick omkull.
  • 90-talet lågkonjunktur, höga räntor, barn mådde dåligt, barn pressades av föräldrarna att prestera, stressade föräldrar.
  • 2000-talet it slår igenom. Allt ska vara stort: lantbruk, "djurfabriker", shoppingcenter, skolor, ... Singel leverne allt vanligare, 60% skiljer sig, bonusföräldrar- och barn,
  • 2010-talet arbetslöshet, unga vuxna som inte bryr sig att jobba, utanförskap bland människor blir allt tydligare. De som jobbar, jobbar mycket. Endel vill inte jobba alls. Många lever ensamma. Egoismen ökar.

Jag tror att musik, bild, slöjd, huslig ekonomi stärker människan genom att hen känner att hen får tröst och trygghet genom att skapa med händerna, det stärker självförtroendet att se att man kan påverka sitt vardagsliv och till slut, man kan känna sig som en hel individ.

 


måndag 1 januari 2018

Uusi vuosi! Hevosen vuosibudjetti, Mitä hevosenpito maksaa?


Nyt kun uusi vuosi alkaa on helppoa aloittaa budjetin teko sekä kirjanpito. Hevosen pidon hinnoitus vaihtelee paljon riippuen siitä missä pidät hevostasi (pihatto, karsina, kesälaidun), mitä mukavuuksia tallilla on (täysihoito, puolihoito, asuinseutu, valmennusmahdollisuus, kenttä, maneesi, pesutila ym. Ihmisille sosiaali tilat?)  ja esimerkiksi eläinlääkärin valinta (kunnan eläinlääkäri tai tunnettu yksityinen klinikka).

Kengityksen hinta vaihtelee kengittäjien välillä ja myös onko kyse kesä- tai talvikengistä, pistetäänkö hokit, tilsasuojat vai onko kyse sairas- tai erityiskengityksestä.





Mikä:
€:  (noin)
sisältää:
karsina- pihattovuokra
185-250€/kk

370–750
pihatto, heinä, vesi, puhdistus?

karsinan, karsinan puhdistuksen 0-7 x viikko,
heinä (+ kaura, kivennäinen, suolakivi, porkkanat,
kentän ja maneesin käyttö
madotus)
 
Kengitys
65-125€ x6?
joka 6-8 viikko
Madotus
20
Annetaan 2-4 x vuodessa
Raspaus
40-60
kerran vuodessa, vanhat ja nuoret hevoset 2x
Influenssa + jäykkäkouristus
rokote
47,50
kerran vuodessa
Lisäruuat ja vitamiinit
29 - 45€/kk

Kivennäinen. Myslit ja muut

14-26
Elektrolyytti, kovan treenin jälkeen. Kuumuudessa.

18
Rauta

24
B E vit
Vakuutus
160€/v
Henkivakuutus :12

400-600
Eläinlääk
Varusteet
500–3500

19–65
Satula

Satulahuopa, tarvitaan 2

30–200
Suitset

30–125/pari
Suojat (etu+taka)

70-250
Loimet, tarvitaan noin 3 kpl

5-15
harjat (noin 4- kpl)

300
riimu, riimunnaru, matkasuojat, juoksutusliina, juoksutusraippa, juoksutusvyö,

8-25
hoitoaineet
Eläinlääkäri
125–800
Käynti jos vaatii hoitoa ja ei ole vakuutusta
Valmennus
25–80 krt
omalla hevosella  jos käy kerran viikossa
Fysioterapia ja hieronta
40-80





Oma talli

  • Tallin kunnossapito, kottikärryt, heinähaarukka, rautalapio, rautakanki, vasara, kumivasara, pora, ruuvit, haravat, astiat, rikkinäiset lukot, kuluvat puuosat, maalit, pensselit, pesuaineet, telineet
  • Pihan hoito, siisteys, 
  • Auraukset, parkkipaikka, pihaalue, kenttä, lumikola, lumilapio, 
  • tarhan kunnossapito, pohjat, 
  • korjaustarpeet, kenttäaidat, trolpat, kiinnikkeet, nauhat, lankut, maalit
  • tiemaksut, asiakasmaksut, hevosmaksut
  • 'sähkö langat, vesiautomaatit, tallivalo, kenttävalo, pihavalo
  • lantalan tyhjennys













söndag 31 december 2017

Hästens välbefinnande

Det är minst lika viktigt att kunna ta hand om sin häst som att rida!

Med dålig eller okunnig skötsel så har man inte en häst så väldigt länge! Hästar är väldigt känsliga för vad de äter, ge aldrig en en häst något utan lov!

Många hästar älskar att bli ompysslade, speciellt t ex vår Tara. På samma gång som du ryktar och kratsar hovar  så kollar du efter sår, att skorna är ok och att strålen i hoven mår bra.

Sköt lika bra om hästen efter ridningen som före. Hästen börjar glänsa lättare när pälsens lanolin kommer upp till ytan. Kolla också att benen känns normalt ljumma, inte varma eller uppsvällda.

Att klippa manen och svansen är absolut förbjudet utan lov!

Torka gärna tränset och stiglädren med lädertvålk, skölj betslet. Ta inte upp tränset när du sköter till vardags. Det behövs ett eget projekt för det, så det blir rätt tillbaka.


Den 17.11.2015 var jag och lyssnade på djurtränare Minna Tallberg som föreläste om hästens välbefinnande. Minna är en del av att team som under Finlands Ryttarförbund planerat ett paket kring hästens välbefinnande. Anteckningarna och översättningen från finska är min egen.

Välbefinnande består av bl a:
  • näring
  • motion, rörelse
  • vila och sömn (hästar sover 3-5 h på ett dygn i korta etapper)
  • socialt umgänge, sällskap, flock
  • skötsel av kropp (kehonhoito)
  •  lämmönsäätely
  •  tutkiminen ja ympäristön tarkkailu
  • lek
  • fortplantning

lördag 30 december 2017

Meistä tämänpäiväisessä Lurpassa :)





Sosiaalipedagogista toimintaa

Sagobackens talli & kenneli


Liedon asemalla vaikuttava Sagobackens talli ja kenneli on perustettu 2011. Sagobackenilla asiakkaita vastaanottaa viisi cockerspanielia, yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja kolme suomen pienhevosta sekä tietenkin Annika Kontturi-Salmi, sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaaja ja käsityöopettaja. 

Sosiaalipedagogiikka ei ollut minulle mitään uutta, olin käyttänyt tätä suuntausta myös opettajana peruskoulussa ja tallilla tallityttöjeni kanssa. Voi sanoa että harjoittelin viisi vuotta, ennen kuin siirryin laajempaan toimintaan 2011. Ypäjän/Turun Yliopiston koulutus keskittyy hevostoimintaan, mutta myös yksi kurssikavereistani siirsi opit suoraan koiratoimintaan ja teki myös lopputyön siitä. Sosiaalipedagogiikan peruselementit ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Yhteisöllisyys, tapahtuu asiakkaan, koiran ja aikuisen ohjaajan vuorovaikutuksessa. Sosiaalipedagoginen toiminta voidaankin määritellä sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseksi koiran kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa.

Lasten ja koiriemme kohdatessa, olen pannut merkille että voisin melkein arvata mikä lapsi – koira yhdistelmä haketuvat toistensa seuraan. Koiramme ovat cockereita, energisiä ja iloisia, mutta silti erilaisia johtuen iästä, persoonallisuudesta, sukupuolesta ja kokemuksista. Agnes ottaa tassujensa suojaan ujot, arat, pelokkaat tai herkät lapset. Hän jaksaa odottaa että lapsi tarkkailee ja punnitsee että uskaltaako. Vilkkaat ja ulospäinsuuntautuneet nauttivat Lisan samoista ominaisuuksista. Hän pusuttelee ja naurattaa lapsia. Nuoret koiramme Linus ja Emma rakastavat leikkimistä, juoksemista ja oppimista. Heidän kanssa lapset saavat näyttää toivottavaa esimerkkiä. Linus ja Emma kiittävät lapsia ihailevalla katseellaan. Simon rakastaa työntekoa, eikä niin välitä hulluttelusta. Simonin suurin palkinto on hyvin tehty työ. Moni lapsi jolla on vaikea keskittyä onnistuu siinä Simonin kanssa. Simon on iso ja vahva, eikä suostu muuhun. Kun menemme vieraaseen paikkaan ja huomaan että joku lapsista on levoton annan hänelle Simon. Tällöin voin luottaa että mitään ylilyöntejä ei tapahdu ja lapsi pysyy porukassa.

Eri ikäset koirat tuovat toimintaan kiinnityskohtia. Lapset nostavat esille aiheita koko elämästä; syntymisestä, ikääntymisestä ja kuolemasta. Silloin kun asiakkaalla esimerkiksi on oma suru, koiran kuolema voi nostaa esiin tarve puhua vanhemman kuolemasta. On käynyt niin, että lapsi joka lopetti puhumisen vanhemman kuoltua, avautui kun meiltä kuoli koira. Koirista tulee asiakkaille erittäin läheisiä.
Samalla kun hoidamme koiria tulee luonnollisesti keskusteltua lasten omasta ruokailusta, hygieniasta, nukkumisesta ja ulkoilemisesta. Harjoittelemme myös kohteliasta käytöstä koirien avulla, miten tervehtiä ja miten käyttäytyä muita kohtaan. Parasta kaikissa keskusteluissa on se että me keskustelemme koirista, emme henkilöistä.

 Koululuokassa äiticockerimme Agnes kävi näyttämässä miten istutaan pulpetin ääressä ja seurataan opetusta. Agnes jaksoi istua tuolilla koko tunnin, mutta niin myös lapset sillä kertaa. Koiramme rakastavat lapsia, eivät syrji ketään, eivätkä häkelly isostakaan ryhmästä. Kaikki ovat käyneet koulussa ja osallistuneet esimerkiksi teemapäivään kokonaisen luokan kanssa. Koirien kanssa lapset käyttäytyvät yleensä estottomammin kuin hevosten kanssa, mutta myös koirapelko voi olla suhteessa voimakasta. Hevoset herättävät enemmän kunnioitusta. Koirien kanssa se pitää lapsille usein opettaa.
Aloitimme eläinkerhotoiminnan ensin kokeiluna yläkoulussa 2011, sittemmin perustettiin ryhmiä alakouluun ja erityiskouluun. Kerhot suunnattiin kaikille koululaisille. Ensin ryhmät olivat isoja jolloin teimme paljon tutustumiskäyntejä. Kävimme esimerkiksi tutustumassa koirahoitolaan ja koirapäiväkotiin. Vuoden päästä siirryttiin pienryhmiin jolloin oppilaat hoitavat eläimiä kerran viikossa kuin omiaan. Treenaamme myös kaikenlaista eläinkerhossa koiriemme kanssa. Agility on ollut suosiossa ja myös näyttelyharjoitukset. Vanhempien lasten kanssa pidettiin tottiskurssi ja pienempiä uroscockerimme Simon on vetänyt pulkassa. Kun asiat ovat sujuneet kotona olemme laajentaneet reviiriämme. Kävimme koirakoulussa agilitykurssilla koiriemme kanssa, olemme käyneet koirauimahallissa moneen kertaan, kaupungilla oppimassa liikennekäyttätymistä, koirakahvilassa, match-showssa ja luontoretkillä. Pisin luontoretki teimme Kurjenrahkan kansallisuistoon oikein luonto-oppaan seurassa. Luonto-opas kertoi että hän ei ole näin reipasta porukkaa tavannutkaan. Koirat pitivät huolen siitä että kaikki, väsyneetkin pysyivät porukassa mukana. Ei tarvitse muuta kun pitää hihnasta kiinni. Huomasin koulussa opettajana ollessani yhteisöllisyyden kasvaneen. Koululaisilla oli yhteistä puhumista ja kyselivät toisiltaan mitä koirille kuuluu. 

Toiminta on tulevaisuudessa avoin kaikille, sekä suomen- että ruotsinkielisille. Meillä käy allergisia asiakkaita lääkärin suosituksella ja lapsia ja nuoria jotka haaveilevat omasta koirasta sekä koirarakkaita lapsia joiden vanhemmat empii. Koiran osto voi kerhon takia siirtyä vuodella eteenpäin, jolloin lapset ovat kasvanet ja nähneet enemmän mitä koiranomistajuus vaatii. Meille ovat tervetulleita yksinäisiksi tuntevat henkilöt, jännittäjät, alisuoriutuvat tai lapsi joiden elämäntilanteessaan esiintyi haasteita. Esimerkiksi vanhempien eron aikana on lapsen mukava purkaa ajatuksensa Agnekselle. Sosiaalipedagoginen toiminta ei kuitenkaan ole terapiaa, vaikka sillä voi olla terapeuttinen vaikutus ja voi olla hyvinvointia edistävää. 

Jos kiinnostusta löytyy perustamme keväällä keskustelukerhot ruotsiksi ja suomeksi. Siihen voi omakin koira osallistua. Mikset kertoisi omasta koirastasi på svenska 

terv. Annika ja luppakorvat
Tämän linkin takaa löytyy osa meidän päivittäisestä toiminnastamme
Yhteystiedot