onsdag 9 oktober 2019

Koiran yksinolo, haaste omistajalle?

.Joskus joutuu olemaan yksin monestakin syystä.

Kuvituskuva


Koiranpennun yksin jättäminen voi tuntua haastavalta, joskin se usein on myös välttämätöntä. Alla oleva teksti on julkaistu Lurppa lehdessä nro 3/2019 ja perustuu Tanja Karpelan luentoon syksyllä 2018. Juttu on julkaistu syksyllä, mutta sama idea pätee koska vaan. Alaotsikoita ja huomiolauseita on muokattu blogisisältöön.

Kuvituskuva.

Omistaja katoaa koiran mielestä


Olisi hyvä harjoitella yksinoloa koko loman ajan, jotta yksinolo ei tule yllättäen kun syksyn ohjelma muuttuu. Nuoret koirat unohtavat rutiinit ja vaikka yksinolo onnistuikin hyvin ennen lomaa, niin nuori koira on rutiinin voinut unohtaa. Ymmärtäähän sen, että jos omistaja katoaa koko työpäivän ajaksi yllättäen, että koira voi hermostua. Tutkimusten mukaan koira ymmärtää ajankulun esimerkiksi siitä miten omistajan haju laantuu tämän lähdettyä. 

Jos olet hankkinut pennun kesälomallasi, niin toivottavasti olet malttanut harjoitella. Helposti haluaa pitää pientä pentua kainalossa, eikä yksinoloharjoittelu oikein innosta itseäänkään. Tällöin täytyy ajatella pennun parasta ja tehdä harjoittelu mieluisaksi. Pentua on siis hyvä opettaa jo aikaisessa vaiheessa, jotta pystyy suunnittelemaan koulutuksen harkiten ja pienin askelin. 




Häiriökäytös

Eroahdistus, hihnassa vetäminen ja remmissä rähjääminen ovat yleisiä koirien käytösongelmia Karpelan mukaan. Kaikissa käytösongelmissa kannattaa lähtökohtaisesti tarkistaa koiran terveys, etenkin jos käytös on muuttunut aiemmasta erilaiseksi. Kivun, vamman tai sairauden mahdollisuus on siis aina tärkeä sulkea pois häiriökäytöksen taustalta. Tärkeää on aina muistaa selvittää häiriökäytöksen syy ja hoitaa ongelman syytä eikä pelkästään ongelman oireita. 


Hyvä peruskoulutus on koiralle hyväksi. Se helpottaa koiraa ymmärtämään miten sen toivotaan käyttäytyvän, sillä koiralta ei voi vaatia jotakin käytöstä itsestään selvyytenä, jos sitä ei ole opettanutkaan. Koiran peruskoulutus on paitsi hyödyllistä, se on myös mukavaa ja palkitsevaa yhteistä aikaa koiran kanssa. Jos koiralla on häiriökäytöstä saatetaan tarvita peruskoulutuksen lisäksi käytösterapiaa, jossa pureudutaan häiriökäytöksen syyhyn. Esimerkiksi jos koira pelkää yksinoloa, ei pelkällä peruskoulutuksella yleensä päästä itse ongelmaa hoitamaan, vaan tarvitaan lisäksi tarkasti suunniteltua ja ongelman syyhyn pureutuvaa koulutusta.

Kouluttaminen

Koiraa kouluttaessa on hyvä muistaa että, koulutushetkien ei tarvitse olla pitkiä eivätkä pitkät koulutushetket edes ole kovin tehokkaita. Parempi vaihtoehto on pitää useita lyhyitä koulutushetkiä päivässä, esimerkiksi muutama minuutti kerrallaan. Lisäksi on aina mietittävä tarkasti koulutusympäristö. Harjoittelu on siis aluksi tärkeää aloittaa rauhallisessa ja häiriöttämässä ympäristössä, häiriöitä lisätään vasta kun koiran osaamistason sen sallii. 

Koulutus on hyvä aina suunnitella etukäteen eli miettiä tarkasti mitä haluaa koiralleen kouluttaa ja miten koulutuksen toteuttaa. Myös koulutuksen jälkeen on aina hyvä miettiä miten kaikki meni ja oliko jotakin, joka kannattaisi tehdä hieman toisella tavalla seuraavalla harjoituskerralla. Selkeä ja johdonmukainen koulutus jossa harjoitteet on pilkottu riittävän pieniin osiin, ja jossa kriteerin asettaminen sekä ajoitus ja vahvistetiheys ovat kohdallaan, ja jossa koulutus tapahtuu positiivista vahvistetta käyttämällä, tuottaa parhaimman tuloksen.


 
Kuvituskuva

Perustaidot

Karpelan mukaan koiran neljä tärkeintä taitoa ovat: 1) Lähellä omistajaa pysyminen, johon kuuluu esim. luoksetulo, 2) luopuminen, johon kuuluu esim. irrottaminen ja ”ei” käskyn ymmärtäminen, 3) rauhoittumisen taito 4) kohteiden käyttö, johon kuuluu esim. siedättäminen.

Edellä mainittujen taitojen avulla voidaan siis opettaa mm. esimerkeissä mainittuja arjessa tarvittavia hyödyllisiä taitoja. Nämä perustaidot voivat tuoda tukea myös häiriökäytöksen hoitoon, mutta häiriökäytöksen hoidossa on kuitenkin aina myös mietittävä ongelman syy ja pureuduttava siihen. 

Esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa on ymmärrettävä että kyseessä on pelko, yksinolon pelko. Tarvitaan siis siedätystä, joka tulee toteuttaa suunnitellusti ja kärsivällisesti. Jos koulutus keskittyy ainoastaan ongelman oireisiin, koulutus ei useinkaan tuota pysyvää tulosta. Jos esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa keskitytään vain haukkumisen tai tavaroiden tuhoamisen estämiseen, ei itse ongelma eli yksin olon pelko tule hoidetuksi. Lisäksi on muistettava että taitojen ylläpitäminen vaatii usein myös työtä. Esimerkiksi vetämättä hihnassa kulun taidon opettelu vaatii ylläpitoa ja johdonmukaisuutta siten, että koiralta ei voi välillä vaatia että se ei vedä, ja välillä taas sallia vetämistä kulkemalla koiran perässä tiukan hihnan jatkona. 



Eroahdistus

Eroahdistusta ei Karpelan mukaan pidä sekoittaa koiran turhautumiseen. Turhautunut koira saattaa myös tuhota tavaroita kotona tai laittaa kodin sisustuksen uusiksi. Jos koira ei saa tyydyttää lajiominaisia tarpeitaan tai saa riittävästi aivojumppaa ja liikuntaa, voi koira turhautua ja tehdä tuhoa kotonaan yksin ollessaan. Tällöin lajiominaisten tarpeiden tyydyttäminen ja aktivointi ja riittävän liikunnan tarjoaminen auttavat. Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle ei aktivoinnin, liikunnan ja virikkeiden tarjoaminen pelkästään riitä, sillä ongelman syynä ei ole turhautuminen vaan pelko ja ahdistus, kuten yllä olevassa esimerkkikoiran tilanteessa ilmenee. Virikkeistä huolimatta koira esimerkiksi ulisee, vinkuu, haukkuu, ravaa ympäriinsä, tuhoaa tavaroita, tärisee, läähättää jne. kaikki pelon/ahdistuneisuuden eri oireita.


Pelokkuus voi olla peritty ominaisuus tai kokemusperäistä pelkoa. Eroahdistus saattaa esimerkiksi syntyä kokemuksesta, jos pennun ensimmäiset yksinolon hetket ovat pelottavia. Kun pentu siis saapuu uuteen kotiinsa, on muistettava että se on ensimmäistä kertaa erossa emostaan ja sisaruksistaan. Yksinolon harjoitukset on siis aloitettava pienin erin ja vähän kerrallaan. Pentua ei tule jättää pitkiksi ajoiksi yksin esimerkiksi öisin tai ulos, jolloin se saattaa mieltää yksinolon pelottavaksi asiaksi. Nukkumista on hyvä harjoitella esimerkiksi siten, että pennulla on oma peti lähelläsi ja sillä tulisi olla näköyhteys sinuun, ja sen tulisi tuntea läheisyytesi ja turvasi ensimmäisinä aikoina uudessa kodissa. 

Eroahdistusta hoidettaessa tulee miettiä mikä tai mitkä ovat asioita, jotka laukaisevat pelon. Näitä laukaisevia asioita kutsutaan usein triggereiksi. Triggereitä voivat olla esimerkiksi tietyt asiat joita omistaja tekee tietyssä järjestyksessä niin aamuina jolloin hän menee töihin. Tällöin koira tietää omistajan olevan lähdössä jo paljon ennen kuin omistaja on astellut ulko-oven suuntaankaan tai laittanut päällysvaatteitaan päälle. Koira muuttuu levottomaksi ja alkaa seurata omistajaansa ahdistuneena. Nämä triggerit on siis hyvä tunnistaa ja poistaa. 

Varsinainen yksinolon harjoittelu toteutetaan pienin erin aloittaen tilassa/huoneessa joka ei ole ulko-oven lähellä. Koiralle on aluksi kätevää myös ehdollistaa jokin sana (voi olla myös vaikka käsimerkki), jolla aina kerrotaan koiralle että kaikki on hyvin vaikka omistaja siirtyykin koirasta kauemmaksi ja harjoitusten edettyä pois näkyvistä. Ehdollistamisessa on aina tärkeää, että sanaan liitetään koiran mielestä jotakin erittäin miellyttävää. Tämän jälkeen yksinoloon siedättäminen aloitetaan lisäämällä etäisyyttä koiraan vähitellen ja lisäämällä kestoa eli aikaa jona omistaja on loitompana koirasta vähitellen. Sekä etäisyys ja kesto on asetettava oikealle tasolle koiran osaamistasoon nähden. 


Harjoitusten aikana koiralle tarjotaan aina pitkäkestoista rauhallista virikettä, jotta koira mieltää olonsa turvalliseksi ja palkitsevaksi. Tavoitteena on, että ensin koira oppii kestämään sen, että omistaja liikkuu samassa huoneessa, jossa koira on siten, että koira ei ahdistu/hätäänny kun omistaja siirtyy kauemmaksi koirasta. Tämän jälkeen tavoitteeksi voidaan ottaa, että omistaja kykenee liikkumaan huoneesta toiseen huoneeseen ilman koira ahdistuu/hätääntyy. Edistymisen myötä tavoite voi olla, että omistaja kykenee jo liikkumaan alakerrasta yläkertaan jne ilman että koira hätääntyy jne. Kun koira ei hätäänny omistajan liikkeistä asunnossaan, voidaan tavoitteeksi asettaa se, että omistaja siirtyy vähitellen kohti ulko-ovea siten, että koira ei ahdistu vaan jatkaa virikkeittensä parissa puuhastelua. 


Lopuksi tavoite on, että omistaja voi poistua ulko-ovesta ulos ilman että koira ahdistuu. On tärkeää, että omistajan poissaoloaika asunnosta on aluksi erittäin lyhyt. Ajan kestoa pidennetään vähitellen pienin erin koiran edistymisen myötä. Tässä vaiheessa on myös huomioitava triggerit, eli kun omistaja poistuu asunnosta, on pelon laukaisevat tekijät muistettava poistaa. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kengät ja takki on hyvä laittaa päälle kylpyhuoneessa eikä eteisessä, jossa ne normaalisti puetaan. 

Eroahdistusta hoidettaessa on edettävä aina koiran ehdoilla. Hätiköinti ja kiirehtiminen harjoittelussa saattavat jopa laukaista pelkomuistijäljen uudelleen, joka hidastaa siedätyksen edistystä. Pelkoa ja ahdistusta hoidettaessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa erityisesti jos pelkotilat ovat pahoja. Eläinlääkärin kanssa voi keskustella esimerkiksi pelko- ja ahdistustiloja liennyttävästä lääkityksestä koulutuksen tueksi.







Luennoitsija:

Tanja Karpela

Eläintenkouluttaja (at)
Suomen Eläintenkouluttajat ry pj
Koirien koulutusohjaaja ja ongelmakoirakouluttaja
Hajukoirakouluttaja
Suomen koirien turvakoti ry pj



Eroahdistus on hankala haaste


Teksti Annika Kontturi-Salmi

Teksti julkaistu Lurppalehdessä nro 3/2019

Suosittelen kertaamaan koirakouluttaja Tanja Karpelan perusperiaatteet koirankouluttamisesta Lurpassa nro  ennen kuin aloitat yksinjäämisharjoitukset tai pyrit korjaamaan eroahdistusta. Yksinjääminen on monelle spanielille haaste koska ne yleensä haluavat olla omistajansa kanssa ja kaipaavat toimintaa. Eroahdistus on kuitenkin vaikeampi asia kuin yksinjääminen. Eroahdistunut koira voi ruveta pahimmissa tapauksissa haukkumaan, itkemään, ulisemaan, raapimaan, tuhoamaan tai muuta jo pari minuuttia siitä kun omistaja on lähtenyt. 

Tässä esimerkki:

”Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia eroahdistuneesta spanielista. Koira ei viihtynyt missään esteellisessä tilassa, oli se sitten pienten lasten portti rappujen edessä, iso leikkikehä tai huone missä ovi kiinni. Toisaalta koiraa ei voinut koko taloon vapaanakaan jättää, koska pyrki ikkunoista ulos. Tämä johti esimerkiksi, koriste-esineiden hajoamiseen ja verhotankojen putoamiseen, puhumattakaan ovien raapimisesta ja muusta kulumasta. Kun koiramme oli ystäväperheen luona hoidossa jossa sillä oli hyvä, tuttu koirakaveri. Koiramme oli jättänyt kaverinsa ja juoksi huoneesta toiseen pudottaen koristeita ja lopulta joka huoneen sälekaihtimet olivat säpäleinä. Kerran naapurit soittivat minulle töihin että koiramme heittäytyy ikkunaa vasten ja tilanne näyttää todella vaaralliselta. Jouduin hakemaan koiran töihin.
Videoimme koiran käyttäytymistä koirakouluttajan avuksi ja huomasimme että ahdistus nousi nollasta sataan viidessä minuutissa. Lelut, ruoka tai virikkeet eivät kiinnostaneet hetkeäkään. Tätä ennen oli normaalit koulutustoimenpiteet tehty ja koira oli minun neljäs koirani, enkä ollut koskaan koennut vastaavaa. Ongelma oli sen verran vaikea että koirakouluttaja ei meitä silloin pystynyt auttamaan. Teimme terveystutkimuksen eläinlääkärillä ja kokeilimme jopa homeopatiaa, joskin ei mikään selvittänyt ongelmaa.

Meidän vastaus ongelmaan oli etsiä koirallemme koiraperhehoitopaikka pariksi päivää viikossa. Jo tämä parin päivän hoito helpotti meidän ja koiran oloa niin että pärjäsimme taas kerran viikon. Lopulta hankimme koirallemme varoituksista huolimatta rauhallisen ja itsevarman kaverin. Tämä oli suuri riski, koska eroahdistus olisi voinut hermostuttaa kaverinkin. Näin ei onneksi meidän tilanteessa käynyt. Joskin uskon koirapäivähoititädin raportointi koiran käyttäytymisestä heillä koirakavereiden kanssa, antoi meille eniten vihjeitä ratkaisusta mihin päädyttiin”.