måndag 28 september 2020

"Lisa" Manaca's Neat As A Pin

Manaca's Neat As A Pin

f. 2015
färg:orange roan
engelsk cockerspaniel

uppf. Monica forsander, Bro, Sweden

 

Lisa on the move spring 2016






Vill du veta mera fakta om Lisa?

 

  
ur uppf. Monica Forsanders album

Lisas mamma Ingela i väntans tider
ur uppf. Monica Forsanders album

Här är dom!
 ur uppf. Monica Forsanders album

ur uppf. Monica Forsanders album

Lisa 5 veckor
ur uppf. Monica Forsanders album
Bild på syskonen när Lisa åkt iväg till Finland...
ur uppf. Monica Forsanders album

Lisa kommer till oss
Lisas första dagar hos oss

torsdag 17 september 2020

Kirjoittajavieras: Mari Salminen Kennel Night Whisper

Kun yksi on poissa.

Teksti ja kuvat: Mari Salminen

Kii
Kiitos rakas Hertta ja hyvää matkaa sateenkaarimaahan.

Oletko koskaan miettinyt, jos sinulla on kaksi tai useampi koira, miten muut koirat suhtautuvat kun 

yhdestä aika jättää? Meillä on tähän asti koirat haudattu omalle tontille ja muut koirat ovat saaneet haistella sen ja olla mukana hautaamassa kaveria. Tänä kesänä oli toisin.



Ensimmäisen kerran vein koiran tuhkaamoon jolloin en saanut haudata koko koiraa. Tämä koira sairasteli muutaman päivän kotona ennen kuin tilanne meni niin huonoksi, että aika oli päästää irti.

Tuona muutamana päivänä muu lauma (meillä seitsemän spanielia) oli koko ajan sairaan koiran tukena. Sille annettiin tilaa liikkua kun se meni ulos ja kun sairas se lepäsi joku oli koko ajan vuorollaan sen vieressä pedillä. Kuin tietäen että kaveri kohta lähtee.



Viimeinen matka 

Levollinen



Tuli päivä jolloin lähdettiin viimeiselle matkalle. Muu lauma tuntui jo aavistavan mitä tulemaan piti, sillä kaikki tulivat rauhallisesti nuuhkimaan potilasta. Tällä kertaa veinkin koiran Turun pieneläin tuhkaamoon eutanasian jälkeen.

Lemmikkien alttari



Juttelimme tuhkaamon ihmisen kanssa yleisesti lemmikeistä ja niiden siirtymisestä sateenkaari taivaaseen. Itse uskon että sellainen on olemassa. Keskustelussa tuli myös ilmi että kotona odottaa meidän kuusi muuta koiraa.


Kerroin että tähän asti ollaan haudattu koirat ja että toiset ovat saaneet olla mukana. Hän kysyi miten olin ajatellut hoitaa asian nyt? Haluanko hajupussin mukaan kotiin.



Mikä on hajupussi?


Äitikoira nuuhkii pitkään ja kävi vielä maate paperille



Hajupussi on pussi jonne laitetaan kuoleman haju. Eli hän otti paperin ja silitti koiraa takapäästä  hännän molemmin puolin siihen.  Tuolla sijaitsee hajurauhasia ja haju muuttuu kun ei hengitä enään, hän kutsui sitä kuoleman hajuksi. Sain tarkat ohjeet miten toimia pussin kanssa.


Kotiin päästyäni vastassa oli kuusi touhukasta spanielia innoissaan tervehtimässä. Ne etsivät myös kaveriaan, juoksivat portille, katselivat autolle ja etsivät sisältä. Hetken päästä tämä vauhti hieman laantui. Tuolloin otin pussin esiin.


Avasin pussin, otin paperin sieltä ja laitoin lattialle. Kaikki ryntäsivät oitis paikalle, mikä siellä rapisee? Hämmästys oli suuri, kaikki kuusi haistoi äkkiä paperin ja samantien ne lähtivät pois kukin eri suuntaan. Aivan kuin pelästyen mitä tämä on? Melkein saman tien tulivat takaisin hyvin rauhallisesti ja arvokkaasti nyt haisteltiin paperia paljon pidempään.


Kun yksi oli saanut haisteltua tarpeeksi se tuli luokseni pysähtyi ja katsoi hetken syvälle silmiin.

Aivan kuin sanoen hyvää matkaa kaveri. Tämä toistui kaikkien kohdalla. Yksi koira joka oli kasvanut yhdessä poismenneen kanssa tuli vielä uudestaan haistelemaan paperia piti pienin ininän ja meni pois. Samoin poismenneen äitikoira tuli takaisin haistelemaan paperia, se nuuhki ja nuuhki lopulta kävi paperin päälle maaten hetkeksi.


Loppuilta oli rauhallinen kaikki makoilivat pedeissä, ei riehuttu ei leikitty. Seuraava päivä oli jo normaalia käytöstä. Uskon ja kiitän tuota ihmistä tuhkaamossa joka antoi tämän mahdollisuuden muulle laumalle.


Ne saivat tiedon että kaveri on nyt poissa.

Hertta tuli kotiin



Itku tuli. Kiitos Mari että sain jakaa tämän ❤



torsdag 10 september 2020

Simon jobbar som modell :)

 Hälsade på hos Mari, Rekku Relax med Simon  i går och vi gjorde en fotosession. Simon älskar uppmärksamhet, så han hade inga problem med att pröva olika halsband, mantlar och demonstrera tandputs, dusch och torkning. Killen tog ut allt han fick av sin egen tid med matte och Mari :)


Link till Rekku Relax på facebook


Ensin Mari demonstroi Emmi-Dent ultraäänihammasharjan käyttöä
Först demonstrerade Mari Emmi-Dent ultraljudtandborste



Pesupiste/ Tvätt

Marilla on hieno pesupiste. Eipäs tarvitse lotrata kotona jos ei halua. Monet isot koirat käyvätkin Rekku-Relaxissa pesussa.
Rekku-Relax erbjuder tvätt av hund. Då behöver du inte väta ner dig och badrummet, om du tycker det är jobbigt. Många stora hundar kommer till Rekku-Relax på sin duschdag.  


Rekku-Relax myy kaulapantoja, hihnoja, loimia...
Rekku-Relax har halsband, koppel, täcken... till försälning. Här ett smakprov.

















onsdag 2 september 2020

Se Simon växa ...

 

hos uppfödaren Helena Partanen, kennel Elmers Goldmine, Finland






 
 





Foton ur uppfödarens album

onsdag 20 maj 2020

Voi itku! Koira karkasi.

Teksti julkaistu Lounais-Suomen spanielikerhon lehdessä, Lurpassa nro 4/2018
Teksti: Annika Kontturi-Salmi
Pian on taas se aika vuodesta kun uuden vuoden ilotulitteet paukkuvat.
Moni koiranomistaja miettii jo nyt hoitopaikkaa koiralleen tai muita
mahdollisuuksia auttaa koiraa selviämään uuden vuoden ilotulitusten
paukkeesta. Uudet koiranomistajat voivat miettiä josko oma koira onkin
paukkuarka, mihin tällöin pitäisi varautua. Jollekin koiranomistajista ei
ole tullut mieleenkään, että uusi vuosi tai muu ilotulite kausi olisi
minkäänlainen ongelma omalle koiralle. 


Kovat paukkeet ja raketit voivat aiheuttaa koirassa paniikin. Sisällä
ollessaan koira voi pyrkiä piiloon, täristä ja kuolata. Tällöin voi keskustella
kasvattajan, koirakouluttajan tai eläinlääkärin kanssa toimintaohjeista.
Lievissä tapauksissa voi riittää aikainen iltapissatus, musiikki, huone
mistä ei kovin hyvin näe ulos ja omistajien normaali käytös. Ulkona
ollessaan koira voi riehaantua ja päästä kaulapannasta irti tai jopa
karata hihna perässä. 


On olemassa muitakin syitä koirien karkaamiseen/katoamiseen kuin paukkeen
pelästyminen. Koirat karkaavat mökkipihasta, ollessaan kesämatkalla,
metsästämässä ja jopa musiikkifestivaaleilla on koira karannut. Paras
ennakointi on mielestäni luoda hyvä kontakti koiraan jo alusta asti,
käyttää kestävää kaulapantaa (missä omistajan puhelinnumero) ja hihnaa,
välttää ulkona oloa
pauke aikaan tai oleskella lähellä kovaäänistä, opettaa koiralle
rauhoittumispaikka /esimerkiksi oma peti tai kuljetushäkki. En veisi vieraalle
hoitoon nimenomaan uutena vuotena, joskin taitavalle koirahoitajalle tämä ei
ole ongelma, mutta on tapauksia missä koira on karannut hoitajalta
pelästyessään ja liikkunut itselle vieraassa paikassa kauankin. Viimeisestä
minulla on omakohtaisia kokemuksia kun koirani karkasi emänsä kanssa
kasvattajan luota helmikuussa riistan hajun perässä ja olivat kadoksissa
kuusi vuorokautta. Minun koirallani oli viisi pentua kohdussa ja viikkoja
oli jo viisi kahdeksasta*.




Välittömät toimintaohjeet
Jos tällainen todella huono onninen tapahtuma pääsee käymään, kannattaa
jututtaa naapureita ja ympäristöä sekä soittaa Turun kaupungin eläinhoitolaan
ja kertoa tapauksesta. Pistäisin myös heti tiedot sosiaaliseen mediaan.
Sosiaaliseen mediaan kannattaa laittaa hyviä kuvia ja oma vihjepuhelinnumero.
Kannattaa myös kertoa jos koira on voinut säikähtää jotain, jos se on arka
tai vierastaa. sekä muistuttaa ihmisiä olemaan rauhallisia ja ilmoittamaan
havainnoista, eikä missään nimessä yritä jahdata koiraa.  Jos olet Facebookissa,
niin sieltä löytyy ryhmiä minne voit ilmoittaa katoamisen käyttämällä hakusanaa
”karkurit”. Jos hätäännyt älä huutelee koiraa vaan kävele etsimässä ihan
rauhallisesti. Rapistele leipäpussia, syö jotain, istu kannon päällä ja rauhoita
itsesi. Koiran nimen kiljuminen tai perään juokseminen voi ajaa sitä vielä
kauemmaksi pois. Jos koiralla on hihna perässä, miettisin mihin hihna voisi
tarttua. Minä suunnittelisin oman etsinnän olosuhteet ja ympäristön huomioon
ottaen. Olenko kaupungissa, maalla, saaressa tai luonnonsuojelualueella. Onko
paljon liikennettä, vaarallisia paikkoja kuten rautatie tai moottoritie?  Onko
metsästyskausi? Onko paljon riistaa liikenteessä? ym.




Tunteja kuluu….
Kun karkailusta on jo mennyt useita tunteja ja rupeat huolestumaan, pyytäisin
perheenjäsenet mukaan etsimään, joskin yksi jäisi kotiin päivystämään jos
kotona ollaan. Joskus koira ilmestyy kotiinsa omin tein, eikä tajua aiheuttaneen
paniikkia omistajalleen. Jättäisin myös koirapedin, oman vaatteen ja sekä
tuoksuvaa ruokaa kotirappusille tai katoamispaikalle (esimerkiksi tonnikalaa,
kinkkua tai makkaraa).  Ilmoittaisin myös koirakavereiden omistajille, samassa
koirapuistoissa käyville koirani kadonneen. Jos minulla ei olisi puhelinnumeroita,
lähtisin koputtelemaan karkaamispaikan lähistön ovia ja kysellä koiraa. 
Kun kyseessä on pentu, tiineenä oleva narttu, vanhus tai sairas koira etsijäkoiran
kutsuminen voi olla aiheellista. Toisissa tapauksissa saat neuvoja miten jatkaa.
Tärkeää on, ettei kutsu valtavaa ihmismäärää etsintöihin, vaikka kuinka mieli
tekisi. Koira voi säikähtää outoa tilannetta ja karata aina vaan kauemmas. Koira
voi myös ajautua esimerkiksi moottoritielle. Minunkin koiran tapauksessa oli
järjestetty suuretsinnät, mikä sitten johti siihen että etsijäkoiraa oli hankala käyttää
kun kaikki jäljet oli kävelty ristin rastin. Etsijäkoira ei myöskään ole kovin montaa,
joten ne ei aina ole saatavissa. Jos koirasi on karannut riistavainun saaneena ota
yhteyttä paikallisiin metsästysseuroihin. Metsästäjät saattavat tehdä metsässä
liikkuessaan karkurista havaintoja tai sitten karkuri saattaa päätyä kettu- tai
supiloukkuun. Minun koirasta metsästäjät tekivät havaintoja, mikä oli suuri
helpotus, koska se loi toivoa. Koirat olivat käyneet syömässä riistan
ruokintapaikoilla ja nukkuneet muiden eläinten pesissä. Kuulimme myös
että koirat hakeutuvat maatilojen läheisyyteen. Koirat voivat piileskellä
latojen lattiarakenteissa ym.




Tunteet vaihtelevat
Omistajan epätoivo voi olla aika kova päivän parin jälkeen. Tunteet vaihtelevat
toivon ja epätoivon välillä. Tällöin huomasin kuinka tärkeää meille oli saada
tehdä jotain. Kasvattaja teki hajujälkiä kodin ympäristöön houkutellakseen
koirat kotiin. Voi esimerkiksi laittaa tonnikalaa tai kissan märkäruokaa
sukkahousuihin, sitoa palloksi ja vetää sillä hyväntuoksuinen hajujälki.
Houkuttelupaikan pitää olla turvallinen, älä tee jälkeä vaarallisen tien yli.
Kasvattajalla oli haasteena junarata puolen kilometrin päässä. Jäljen tulisi
olla noin kilometrin pituinen ja mahdollisimman kohtisuora. Usein karkuri
osaa suunnistaa hajujälkiä pitkin kotiin, ruokintapaikalle tai loukulle.
Itselläni on monta koiraa ja kadonneella nartulla oli paras ystävä kotona.
Kävimme katoamispaikan läheisyydessä lenkillä ja toivoimme että loisimme
muistikuvia kodista ja omasta laumasta. Karkurit hakeutuvat mielellään
paikkoihin, jotka ovat niille jollain tavalla tuttuja. Moni koira käy
haistelemassa talojen pihoilla, joissa on toisia koiria. Koira voi hakeutua
tallien läheisyyteen jos se on tottunut hevosiin tai päiväkodin/koulun
nurkalle jos perheessä on lapsia. 
Kun olet ilmoittanut karkurista moneen paikkaan voi vihjepuhelin ruveta
soimaan. Voit käyttää karttaa apuna kun merkitset näköhavaintoja. Koira luo
usein reviirin jos se ei säikähdä jotain. Meidän koirat liikkuivat
näköhavaintojen perusteella noin 15 km. Metsästäjät auttoivat meitä tuomalla
loukkuja niihin paikkoihin missä oli ollut näköhavaintoja.


Onnekas loppu
Loppujen lopuksi kuuden hirveän vuorokauden jälkeen koiramme löytyivät
siilosta noin puolitoista kilometriä kasvattajan kotipaikasta. Tuurilla oli paljon
osuutta asiaan. Siilo ei ollut käytössä, mutta maatilasta lähdettiin tarkastamaan
sen kunto kun oli pari päivää satanut kaatamalla.  Vaikutti siltä että koirat
olivat löytäneet hiukan ruokaa, emo oli sopivan kokoinen olosuhteisiin
nähden, mutta minun koirani oli laihtunut paljon. Onneksi Olivian pennut
syntyvät terveinä ajallaan, joskin Olivia sai kalsiumkrampin syöttäessään
pentujaan. Kalsiumpuute on onneksi hoidettavissa. Olivian emä oli hiukan
villiintynyt reissun aikana. Se ei ensin ottanut kontaktia ihmisiin, vaan
katsoi pois ja oli levoton. Minun Olivia oli rauhallinen ja valmis synnyttämään.
Villiintyminen ei onneksi ole pysyvä muutos joten Olivian emä palautui
reissuhaluistaan. 




Vinkkejä ja linkkejä:
Hieromalla koiraa voit vaikuttaa koiran parasympaattiseen hermostoon,
n s lepohermostoon, ja rauhoittaa koiraa. Silitä koiraa rauhallisin, pitkin
vedoin kämmenellä kirsusta peräpäähän. Käytä rauhoittavia signaaleja
kuten haukottelua ja suupielien lipomista. Selän, pään ja niskan käsittely
saattavat unettaakin. Muista että voit omalla käytökselläsi viestittää että
ei ole hätää.
Ota nyt jo koirasta talteen karvatuppo. Säilytä se lasipurkissa viileässä ja
pimeässä. Etsijäkoiran lähtöhajuksi sopii esimerkiksi myös lemmikin takki,
kaulapanta tai lelu. 
Tarkista että olet tehnyt omistajailmoituksen kennelliittoon. Viranomaisilla ja
löytöeläintaloilla on oikeus saada omistajan tiedot Kennelliitosta koiran
tunnistusmerkinnän perusteella. 

www.karkurit.fi 
Valtakunnallinen neuvonta puh. 045 169 3939
karkurit@karkurit.fi


www.etsijakoiraliitto.fi
Tarjoaa neuvontaa puh. 040 724 8614 sekä toisen koiran etsimiseen koulutettuja
koiria. Toimii vapaaehtoisvoimin.
www.facebookcom/etsijakoiraliitto


Turun kaupungin eläinhoitola (myös ympäristökunnat ja kaupungit).
www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/elaimet/elainhoitola
Ota yhteyttä jos kadotat tai löydät yksikseen liikkuvan koiran.
puh. 02 262 3110 tai 050 554 6394


Jos haluat lukea lisää meidän kokemuksistamme:


www.vipasagobacken.blogspot.com/2018/11/olivia-seikkailu-manta-aidin-kanssa.html


lördag 2 maj 2020

Pelkäätkö käärmeitä? Kyy on vaarallisempi koiralle kuin ihmiselle.

Ruotsinkielinen versio julkaistu 24.04.2019 

Pelkäätkö käärmeitä? Aika moni meistä, jos ei nyt ihan pelkää, niin ainakin kunnioittaa tai jopa inhoaa. Käärmeet herättävät usein vahvoja tunteita, vaikka meillä Suomessa on ainoastaan yksi myrkyllinen käärmelaji, kyy. 

Koirakoulu Vainuvoima järjesti vuosi sitten luennon kyyn ja koiran kohtaamisesta. Luento oli seikkaperäinen ja moni meistä kuuntelijoista sai uutta tietoa kyistä ja niiden elinolosuhteista, mikä hälvensi ainakin minun ennakkoluuloja. Aika vähän kuitenkaan muistin kyystä mitään faktoja, suurin osa tiedoistani perustui kertomuksiin ja pelottaviin kokemuksiin. Kyyluennon piti tutkija Toni Beckman ja ensihoito osion eläinhoitaja Meri Hallikainen.


Esiintyvyys


Täällä Länsi Suomessa esiintyy paljon kyitä, jopa neljäsosa kaikista puremista tapahtuu täällä. Länsisuomi on myös Ruotsista ja Venäjältä tulleiden kyiden tapaamispaikka. Täällä ilmasto on suotuisa ja kyyt ovat aktiivisia yleensä jo helmikuusta joulukuuhun. Kun talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia kyitä ei niin juuri näe. Ei myöskään jos kevät on vaihteleva, kyyt odottavat kevään tasaisen lämpimiä päiviä ennen kuin aktivoituvat.


Talvehtiminen ja asuinpaikat


Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, kivikoissa tai risukasoissa. Kyyt hakeutuvat melkein aina samoihin talvehtimispaikoille vuosi vuoden jälkeen. Kyy on reviiriuskollinen, joten kyiden asuinpaikkoja uhkaa tiiviisti rakennetut asuinalueet ja ostoskeskukset. Kyy yrittää tällöin selvitä esimerkiksi roskisten alla, varastoissa ja puistoissa. Tämä johtaa lisääntyneisiin puremismääriin kun ihmiset ja eläimet liikkuvat kyiden alueilla. Käärmeillä on kuitenkin paikkansa ja ehtävänsä myös kauungeissa. Jos käärmeet eivät vähentäisi hiirikantaa, ne hiiriongelma olisi vielä suurempi kuin se tänään on. 

Kyitä esiintyy siis myös puistoissa, mikä voi tuottaa koirille ja niiden omistajille ongelmia. Ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä sadat koirat ja kissat saavat pureman kun omistakjat päästävät ne irti, ottavat aurinkoa ja rentoutuvat. Koirat ja kissat yleensä kiinnostuvat niistä, meneveät lähelle haistelemaan ja kyy kokee itsensä uhatuksi ja puree. 

Aina välillä nousee keskustelu siitä että oppiiko koiraa varomaan kyytä pureman jälkeen. Sanotaan että koira ei yhdistä kipua käärmeeseen, mutta toki jotkut koirat reagoivat vahvasti paikkaan missä kyy puri.


Keväällä


Maalis-huhtikuun vaihteessa kyy yleensä herää horroksestaa, riippuen kevään tulosta. Tällöin kyitä voi nähdä aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla kuten kivikkoiset etelärinteet tai peltojen ja metsien pientareilla.


Kyyn elämänkaari


Kyy voi elää noin kymmenen vuotiaaksi. Kyyn kantoaika kestää pari kuukautta ja kun se munii täysin valmiita kyitä luikertelee pehmeistä munista. Kyyllä, kuten muuillakin äideillä on raskaampi liikkua kun on kýmmenen munaa kohdussa, joten kyyn muniminen puussa on aika mahdotonta. 

Kyillä on paljon vihamiehiä luonnossa ihmisen ja liikenteen lisäksi. Niillä on jo syntyessään myrkkyhampaat. poikaset talvehivat emon läheisyydessä. Ne voivat tehdä pieniä retkiä mutta palaavat emon luokse. Kyyn arvellaan yleensä elävän noin 15-vuotiaaksi, mutta vanhimmat yksilöt voinevat saavuttaa jopa 25 vuoden iän.


Miten kyy kokee maailman?


Kyy kokee maailman kolmiulotteisesti. Sen näkö on huono ja se huomaa liikkeen parhaiten. On hyvä muistaa että kyy kokee maailman maanpinnalta. Jos se pelästyy se pyrkii aina ensin pakoon ja tämän jälkeen se yrittää piiloutua. Jos piiloutuminen ei onnistu, se yrittää purra ja ilman myrkkyä ja jos ei sekään auta niin seuraava vaihtoehto on purra myrkyn kera. Joskus kyy voi ärsyyntyneenä purra myrkkypureman ensi yrittämällä. Yleensä kyy kuitenkin pyrkii säästämään myrkkynsä saaliiseensa, eli ruuan hankintaan, koska myrkyn muodostaminen kestää monta päivää. Kyy syö ensisijaisesti jyrsijöitä ja hiiriä. Se haistaa saaliinsa kielellään, puree itsensä kiinni ja sen jälkeen ruiskuttaa lamaannuttavan myrkkynsä siihen. 


Kyy ja ihminen


Kyyn, ihmisiin kohdistuneista puremista, noin kolmasosassa ovat sisältäneet myrkkyä. Kyyn hampaat ovat itsessään aika vaatimattomat kertoo Toni Beckman. Nuorempien hampaat ovat noin 3mm ja aikuisten 5mm pitkät. Hampaiden väli on noin 15 cm kyyllä 2-3mm, kun taas aikuisella noin 80cm kyyllä se on 1cm, mikä on hyvä tietää kun miettii jotain puremakohtaa, että mistä voisi olla kyse. Useinhan tilanne tulee hyvin nopeasti ja on myös muitakin vaihtoehtoja kuten maa-ampiaiset.Aikuiselle, terveelle ihmselle kyynpurema ei ole vaarallinen, mutta silti kannattaa aina ottaa yhteyttä lääkäriin. 


Usein suositellaan että kannattaa tömistellä hiukan enemmän kun liikkuu metsässä tai yleensä luonnossa missä on kyitä. Tämä on ihan totta, kyy tuntee maan värähtelyt ja pakenee. Täytyy kuitenkin muistaa että tämä ei päde kallioilla tai muissa paikoissa missä maan värähtely on vaikeampaa aikaansaada. 


Kyy tai rantakäärme? 

Kyy on helppo tunnistaa, sen nahka on ruskea, harmaa tai melkein musta ja sen selkää pitkin kulkee sick-sack kuvio. Tummemmissa kyissä sick-sack kuvio voi olla hankalammin havaittavissa, mutta kyyn erottaa siitä että että sillä ei koskaan ole keltaisia tai vaaleita korvaläiskiä, jotka usein, mutta ei aina ovat näkyvissä rantakäärmeillä. Jos  laji epäilyttää niin voi tarkastella päätä ja silmiä (jos pokka kestää). Kyyn pää on leveä ja suora. Silmien katse pistävä mikä johtuu mustiaisesta joka on pitkä ja kapea, ja jota kiertää punaruskea reuna. Verrattuna rantakäärmeeseen niin kyyn häntä on aika paksu ja tylppä. Kyy on Suomessa useimmiten 50-60 cm pitkä, ennätys taitaa olla 94cm. Kyy liikkuu useimmiten maalla, mutta pystyy myös menemään puuhun. Kyy on myös hyvä uimari.


Kun koira kohtaa kyyn

  1. Kun jokin pääsee yllättämään koiran puremalla, kannattaa ensin varmistaa että oliko se kyy. Koiraa voi myös pistää ampiainen, joten tämä on tärkeä tieto eläinlääkärille. Etsi puremakohta ja katso onko siinä kaksi vierekkäistä jälkeä tai vaan yksi. Kyyn purema aiheuttaa usein turvotusta purema-alueella ja koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa oksentaa ja kuolata tai oireilla muuten. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, mikä voi tummalla spanielilla olla vaikea havaita. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä.
  2. Paras hoito on ottaa samantien yhteyttä eläinlääkäriin!
  3. Pidä koira paikallaan, että myrkky ei pääse leviämään kehossa. Voit joutua kantamaan se metsästä autolle. 
  4. Älä anna kyytablettia, muuta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa tai eläinlääkärin kehoituksesta. Kortisoni ja kyyn myrkky ovat munuaismyrkkyä. Kuitenkin jos vaihtoehdot ovat vähissä ja apua ei ole saatavilla niin 1mg/10kg voi antaa. Siis silloin kun hengenvaara on niin suuri että munuaiset tulee toissijaisena.
  5. Älä missään nimessä anna tulehduskipulääkettä.


Eläinlääkärissä



Kun tuot koiran eläinlääkäriin, niin koiralla avataan suoniyhteys ja annetaan huumaava tulehduskipulääke ja vatsansuojalääkettä kiireellisesti. Jotta munuaiset ja verenkiertoelimistö eivät vaurioituisi aloitetaan myös suonensisäinen nesteytys. Koska kyyn myrkky voi aiheuttaa koiralle verenpaineen laskua, veren proteiinien, punasolujen ja nesteen tihkumista kudoksiin, mikä tarkoittaa että  verenkiertoelimistö ja hyytymisjärjestelmään ovat kovilla. Tämän takia eläinlääkäri tutkii munuais- ja maksaarvoja, perusverenkuvaa ja veren hyytymisaikaa. Joillakin klinikoilla on kyyseerumia, jota annetaan hätätapauksissa. Ampullin arvo on noin 350-400€. Koirien kuolleisuus kyynpuremapauksissa on 5%.


Kotihoito


Koira jää useimmiten ensin tiputukseen eläinlääkäriin yli yön. Onnekkaas satapauksessa pääsee pian kotiin kotihoitoon. Kotona seurataan syömistä ja juomista. Koiran tulisi juoda paljon, noin 0,5dl painokiloa kohden. Koira saa myös kipulääkkeen ja mahdollisesti vatsansuojalääkkeen. Noin 10-14 päivän päästä veriarvot tarkistetaan eläinlääkärillä.


Joskus voi olla onnekas ja koiraa selviää kyyn puremasta ja palautuu omaksi itsekseen alle viikossa. Riippuu myös paljon siitä mihin paikkaan purema osuu ja kuinka paljon myrkkyä koiraan joutuu. Juuri syönyt kyy on voinut tyhjentää myrkkyvarastonsa, mutta sitä ei voi tietää. Joskus sanotaan että koira muistaa paikan missä kyy puri, mutta en luottaisi siihen että joka koira ymmärtää mitä tapahtui ja rupeaa varomaan käärmeitä. 


Lähteet: 

Koira ja kyy kurssi Vainuvoima 19.4.2019.  Kyyasiantuntija Toni Beckman ja
klinikkaeläinhoitaja Meri Hallikainen.