Livet på Sagobacken: Olivia 'Ilolanpihan Onnekas Olivia

Visar inlägg med etikett Olivia 'Ilolanpihan Onnekas Olivia. Visa alla inlägg

lördag 2 januari 2021

Meeting with Olivia and Soffi at Vanhalinna

Oh gosh this rainseason! It goes on and on! We don't have a proper rainseason but it sure feels like we would have. When I look at these memories from Vanhalinna 29.9.20 it looks almoust unreal. It looks so beautiful.

onsdag 20 maj 2020

Voi itku! Koira karkasi.

Teksti julkaistu Lounais-Suomen spanielikerhon lehdessä, Lurpassa nro 4/2018

Teksti: Annika Kontturi-Salmi

Pian on taas se aika vuodesta kun uuden vuoden ilotulitteet paukkuvat.
Moni koiranomistaja miettii jo nyt hoitopaikkaa koiralleen tai muita
mahdollisuuksia auttaa koiraa selviämään uuden vuoden ilotulitusten
paukkeesta. Uudet koiranomistajat voivat miettiä josko oma koira onkin
paukkuarka, mihin tällöin pitäisi varautua. Jollekin koiranomistajista ei
ole tullut mieleenkään, että uusi vuosi tai muu ilotulite kausi olisi
minkäänlainen ongelma omalle koiralle.

Kovat paukkeet ja raketit voivat aiheuttaa koirassa paniikin. Sisällä
ollessaan koira voi pyrkiä piiloon, täristä ja kuolata. Tällöin voi keskustella
kasvattajan, koirakouluttajan tai eläinlääkärin kanssa toimintaohjeista.
Lievissä tapauksissa voi riittää aikainen iltapissatus, musiikki, huone
mistä ei kovin hyvin näe ulos ja omistajien normaali käytös. Ulkona
ollessaan koira voi riehaantua ja päästä kaulapannasta irti tai jopa
karata hihna perässä.

On olemassa muitakin syitä koirien karkaamiseen/katoamiseen kuin paukkeen
pelästyminen. Koirat karkaavat mökkipihasta, ollessaan kesämatkalla,
metsästämässä ja jopa musiikkifestivaaleilla on koira karannut. Paras
ennakointi on mielestäni luoda hyvä kontakti koiraan jo alusta asti,
käyttää kestävää kaulapantaa (missä omistajan puhelinnumero) ja hihnaa,
välttää ulkona oloa
pauke aikaan tai oleskella lähellä kovaäänistä, opettaa koiralle
rauhoittumispaikka /esimerkiksi oma peti tai kuljetushäkki. En veisi vieraalle
hoitoon nimenomaan uutena vuotena, joskin taitavalle koirahoitajalle tämä ei
ole ongelma, mutta on tapauksia missä koira on karannut hoitajalta
pelästyessään ja liikkunut itselle vieraassa paikassa kauankin. Viimeisestä
minulla on omakohtaisia kokemuksia kun koirani karkasi emänsä kanssa
kasvattajan luota helmikuussa riistan hajun perässä ja olivat kadoksissa
kuusi vuorokautta. Minun koirallani oli viisi pentua kohdussa ja viikkoja
oli jo viisi kahdeksasta*.

Välittömät toimintaohjeet

Jos tällainen todella huono onninen tapahtuma pääsee käymään, kannattaa
jututtaa naapureita ja ympäristöä sekä soittaa Turun kaupungin eläinhoitolaan
ja kertoa tapauksesta. Pistäisin myös heti tiedot sosiaaliseen mediaan.
Sosiaaliseen mediaan kannattaa laittaa hyviä kuvia ja oma vihjepuhelinnumero.
Kannattaa myös kertoa jos koira on voinut säikähtää jotain, jos se on arka
tai vierastaa. sekä muistuttaa ihmisiä olemaan rauhallisia ja ilmoittamaan
havainnoista, eikä missään nimessä yritä jahdata koiraa. Jos olet Facebookissa,
niin sieltä löytyy ryhmiä minne voit ilmoittaa katoamisen käyttämällä hakusanaa
”karkurit”. Jos hätäännyt älä huutelee koiraa vaan kävele etsimässä ihan
rauhallisesti. Rapistele leipäpussia, syö jotain, istu kannon päällä ja rauhoita
itsesi. Koiran nimen kiljuminen tai perään juokseminen voi ajaa sitä vielä
kauemmaksi pois. Jos koiralla on hihna perässä, miettisin mihin hihna voisi
tarttua. Minä suunnittelisin oman etsinnän olosuhteet ja ympäristön huomioon
ottaen. Olenko kaupungissa, maalla, saaressa tai luonnonsuojelualueella. Onko
paljon liikennettä, vaarallisia paikkoja kuten rautatie tai moottoritie? Onko
metsästyskausi? Onko paljon riistaa liikenteessä? ym.

Tunteja kuluu….

Kun karkailusta on jo mennyt useita tunteja ja rupeat huolestumaan, pyytäisin
perheenjäsenet mukaan etsimään, joskin yksi jäisi kotiin päivystämään jos
kotona ollaan. Joskus koira ilmestyy kotiinsa omin tein, eikä tajua aiheuttaneen
paniikkia omistajalleen. Jättäisin myös koirapedin, oman vaatteen ja sekä
tuoksuvaa ruokaa kotirappusille tai katoamispaikalle (esimerkiksi tonnikalaa,
kinkkua tai makkaraa). Ilmoittaisin myös koirakavereiden omistajille, samassa
koirapuistoissa käyville koirani kadonneen. Jos minulla ei olisi puhelinnumeroita,
lähtisin koputtelemaan karkaamispaikan lähistön ovia ja kysellä koiraa.

Kun kyseessä on pentu, tiineenä oleva narttu, vanhus tai sairas koira etsijäkoiran
kutsuminen voi olla aiheellista. Toisissa tapauksissa saat neuvoja miten jatkaa.
Tärkeää on, ettei kutsu valtavaa ihmismäärää etsintöihin, vaikka kuinka mieli
tekisi. Koira voi säikähtää outoa tilannetta ja karata aina vaan kauemmas. Koira
voi myös ajautua esimerkiksi moottoritielle. Minunkin koiran tapauksessa oli
järjestetty suuretsinnät, mikä sitten johti siihen että etsijäkoiraa oli hankala käyttää
kun kaikki jäljet oli kävelty ristin rastin. Etsijäkoira ei myöskään ole kovin montaa,
joten ne ei aina ole saatavissa. Jos koirasi on karannut riistavainun saaneena ota
yhteyttä paikallisiin metsästysseuroihin. Metsästäjät saattavat tehdä metsässä
liikkuessaan karkurista havaintoja tai sitten karkuri saattaa päätyä kettu- tai
supiloukkuun. Minun koirasta metsästäjät tekivät havaintoja, mikä oli suuri
helpotus, koska se loi toivoa. Koirat olivat käyneet syömässä riistan
ruokintapaikoilla ja nukkuneet muiden eläinten pesissä. Kuulimme myös
että koirat hakeutuvat maatilojen läheisyyteen. Koirat voivat piileskellä
latojen lattiarakenteissa ym.

Tunteet vaihtelevat

Omistajan epätoivo voi olla aika kova päivän parin jälkeen. Tunteet vaihtelevat
toivon ja epätoivon välillä. Tällöin huomasin kuinka tärkeää meille oli saada
tehdä jotain. Kasvattaja teki hajujälkiä kodin ympäristöön houkutellakseen
koirat kotiin. Voi esimerkiksi laittaa tonnikalaa tai kissan märkäruokaa
sukkahousuihin, sitoa palloksi ja vetää sillä hyväntuoksuinen hajujälki.
Houkuttelupaikan pitää olla turvallinen, älä tee jälkeä vaarallisen tien yli.
Kasvattajalla oli haasteena junarata puolen kilometrin päässä. Jäljen tulisi
olla noin kilometrin pituinen ja mahdollisimman kohtisuora. Usein karkuri
osaa suunnistaa hajujälkiä pitkin kotiin, ruokintapaikalle tai loukulle.

Itselläni on monta koiraa ja kadonneella nartulla oli paras ystävä kotona.
Kävimme katoamispaikan läheisyydessä lenkillä ja toivoimme että loisimme
muistikuvia kodista ja omasta laumasta. Karkurit hakeutuvat mielellään
paikkoihin, jotka ovat niille jollain tavalla tuttuja. Moni koira käy
haistelemassa talojen pihoilla, joissa on toisia koiria. Koira voi hakeutua
tallien läheisyyteen jos se on tottunut hevosiin tai päiväkodin/koulun
nurkalle jos perheessä on lapsia.

Kun olet ilmoittanut karkurista moneen paikkaan voi vihjepuhelin ruveta
soimaan. Voit käyttää karttaa apuna kun merkitset näköhavaintoja. Koira luo
usein reviirin jos se ei säikähdä jotain. Meidän koirat liikkuivat
näköhavaintojen perusteella noin 15 km. Metsästäjät auttoivat meitä tuomalla
loukkuja niihin paikkoihin missä oli ollut näköhavaintoja.

Onnekas loppu

Loppujen lopuksi kuuden hirveän vuorokauden jälkeen koiramme löytyivät
siilosta noin puolitoista kilometriä kasvattajan kotipaikasta. Tuurilla oli paljon
osuutta asiaan. Siilo ei ollut käytössä, mutta maatilasta lähdettiin tarkastamaan
sen kunto kun oli pari päivää satanut kaatamalla. Vaikutti siltä että koirat
olivat löytäneet hiukan ruokaa, emo oli sopivan kokoinen olosuhteisiin
nähden, mutta minun koirani oli laihtunut paljon. Onneksi Olivian pennut
syntyvät terveinä ajallaan, joskin Olivia sai kalsiumkrampin syöttäessään
pentujaan. Kalsiumpuute on onneksi hoidettavissa. Olivian emä oli hiukan
villiintynyt reissun aikana. Se ei ensin ottanut kontaktia ihmisiin, vaan
katsoi pois ja oli levoton. Minun Olivia oli rauhallinen ja valmis synnyttämään.
Villiintyminen ei onneksi ole pysyvä muutos joten Olivian emä palautui
reissuhaluistaan.

Vinkkejä ja linkkejä:

Hieromalla koiraa voit vaikuttaa koiran parasympaattiseen hermostoon,
n s lepohermostoon, ja rauhoittaa koiraa. Silitä koiraa rauhallisin, pitkin
vedoin kämmenellä kirsusta peräpäähän. Käytä rauhoittavia signaaleja
kuten haukottelua ja suupielien lipomista. Selän, pään ja niskan käsittely
saattavat unettaakin. Muista että voit omalla käytökselläsi viestittää että
ei ole hätää.

Ota nyt jo koirasta talteen karvatuppo. Säilytä se lasipurkissa viileässä ja
pimeässä. Etsijäkoiran lähtöhajuksi sopii esimerkiksi myös lemmikin takki,
kaulapanta tai lelu.

Tarkista että olet tehnyt omistajailmoituksen kennelliittoon. Viranomaisilla ja
löytöeläintaloilla on oikeus saada omistajan tiedot Kennelliitosta koiran
tunnistusmerkinnän perusteella.

www.karkurit.fi

Valtakunnallinen neuvonta puh. 045 169 3939

karkurit@karkurit.fi

www.etsijakoiraliitto.fi

Tarjoaa neuvontaa puh. 040 724 8614 sekä toisen koiran etsimiseen koulutettuja
koiria. Toimii vapaaehtoisvoimin.

www.facebookcom/etsijakoiraliitto

Turun kaupungin eläinhoitola (myös ympäristökunnat ja kaupungit).

www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/elaimet/elainhoitola

Ota yhteyttä jos kadotat tai löydät yksikseen liikkuvan koiran.

puh. 02 262 3110 tai 050 554 6394

Jos haluat lukea lisää meidän kokemuksistamme:

www.vipasagobacken.blogspot.com/2018/11/olivia-seikkailu-manta-aidin-kanssa.html

fredag 9 november 2018

Olivian seikkailu Manta äidin kanssa Helmikuussa 2016.

Olivia on meillä sijoituksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Olivia on täysin meidän vasta kun se on saanut pennut kasvattajansa luona. Olivia astutettiin joulun ja uudenvuoden välillä ja me sovimme, että se asuu kasvattajan luona koko odotusajan ja niin kauan kun pennut tarvitsevat emäänsä.

Kaikki meni hyvin useita viikkoja, mutta sitten kasvattaja soitti eräänä keskiviikkoaamuna ja kertoi että Manta ja Olivia olivat kaivaneet tsensä vapauteen aidan alta.

Päätimme että hälytetään apua jos niitä ei ole aamuun mennessä löydetty.

Yö meni ja aamulla Manta ja Olivia olivat vielä kadoksissa. Huolestuimme nyt kunnolla. Toistaiseksi ne eivät koskaan olleet kadoksissa näin kauan.

Havainto tassujen jäljistä junaradalla, kahdessa eri paikassa.
Hätäkeskukseen ilmoitus.
Kasvattaja ottaa yhteyttä VR:än ja kertoo kadonneista koirista. He eivät ole nähneet mitään onnettomuutta ja lupaavat pitää silmät auki.
Otamme yhteyttä löytöeläinkotiin.
Etsintäkoirat tulevat apuun. Koirat haistavat Mantan ja Olivian tavaroita ja käynnistävät haun metsässä. Jälkiä löytyi, mutta ne eivät johda mihinkään.
Kolme ansaa laitetaan, huopia ja ruokaa on sijoitettuna alueella, josta löydetty jälkiä.
Julkaisemme haut sosiaalisessa mediassa sekä ystäviemme kesken, sekä roturyhmiin ja karkurit ryhmään. Pelkäämme, että koirat voivat olla varastetut.
Monet ihmiset haluavat auttaa, ja suuri joukko ystäviämme ja koiraharrastajia kokoontuvat etsintään metsään. Monet tassunjäljet löytyvät ketunpesän ympäriltä. Muuta ei löytynyt.
Verijäljet tehdään metsästä kotiinpäin.
Otan mukaan koiramme Agnes ja naapurimme jack-russeli Iines omistajineen. Kävelemme 2,5 tuntia. Toivomme jättävämme tuttuja hajuja jotka voisivat houkutella tiellepäin.
Ei mitään näköpiirissä. Tapaamme sedän, joka oli nähnyt niitä aikaisemmin, näemme ansoja ja juttelemme lähellä asuvien ihmisten kanssa.
Tassunjälkiä havaittu moottoritien ja junaradan kohdalla. Nyt huolstumme lisää.
Metsästäjät löytävät tassunjälkiä villieläinten ruokintaalueilla.
Metsästäjät löytävät pesän 10 km kotoa, kuusen alla paljon tassunjälkiä.
Metsästäjät rauhoittavat meitä, koirat ovat kekseliäitä ja voivat selvitä yllättävän pitkään luonnossa. Lisäksi nämä ovat kokeneneita maaseutu koiria, jotka ovat paljon luonnossa.
Tiistai: Olen ihan loppu. Yritän olla ajattelematta kauhukuvia.
Emme enää keksi mitä tehdä ja epätoivo valtaa meidät - saamme kuulla naapuritilalta yhteydenoton.
Maanviljelijä on löytänyt kaksi valkoista koiraa hänen hylätystä siilosta. Hän on ollut huolissaan vesivahingoista kun on satanut valtavasti kaksi päivää, joten hän päättää lähteä kävelylle ja tarkista vaurioita ... hän löytää ne siilon pohjalta, johon 1,5 m pudotus
Koirat eivät olisi koskaan päässeet itse ylös, jos hän ei olisi löytänyt niitä.