Visar inlägg med etikett Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Visa alla inlägg

torsdag 9 februari 2023

Match-shower

🐕🐕

 Sammanför minnen från olika postningar kring match-shower vi varit på.


Match-show i Oriketo 2024

Efter några varmare dagar fick vi snö! Beslöt att vi inte är gjorda av socker och tog med Lisa och Amanda. Lisa första gången i veteran klass, rödas tvåa och lilla Amanda första gången i valpklass rödas tvåa också hon. 





Match-show i Oriketo 2022

Med tanke på att det snart är Open show så tog vi ut Felix, Lisa och Eva för att träna.



Det är jätteviktigt att hunden tycker det är roligt! och man själv också!


Hela gänget på Match-show Åbo Kuppisparken 2022

På hösten tog Catarina och jag emot en utmaning, vi tog med bådas hundar på match-show! Jag kände att jag rostat i min handling, så ville få bort den sortens spänning att man gör konstiga saker (har miner, stör hunden, hosar med kopplet). Jag är såpass taggad ännu så lite bra spänning blir ändå kvar. Måste nog säga att vi inte klarat oss utan Elias, som hämtade hundar åt oss och höll i dem + extra bonus visade upp Kenzie när både jag och Catarina var upptagna i ringar! Dessutom plav
cerade de sig två i stora vuxna!

Vi hade med oss Lisa, Emma, Felix, Madde, Eva och Viki (för ung för att delta i ringen), Catarinas Flatcoated retrivers Kenzie och Annie. Lisa, Emma och Madde deltog i små vuxna, Felix i stora vuxna, Eva i små under ett år, Kenzie stora vuxna och Annie i stora under ett år. Oftast deltar cockrar i små, men vi anmälde Felix med stora för han har vägvinnande och stor trav, nu fick han sällskap av andra som också har det. Det var sån fart på att den av oss som hann tog följande hund som skulle in. Jag visade upp Eva, Emma, Madde, Lisa och Felix, Catarina visade upp Kenzie, Annie och Felix, samt Elias visade upp Kenzie. 

Kenzie 2, Felix 4 i stora vuxna
Emma 3 i små vuxna 
Eva placerade sig 3 i små valpar och Annie 3 ? i stora valpar. Madde som hela året klarat sig bra på utställningar i hård konkurrens placerade sig inte alls och Lisa hade så roligt att fötterna vispade, så jag förstår att hon inte kunde placera sig denna gång. Domaren blev extra förtjust i Emma och sa att hon måtte vara rutinerad - vilket hon inte är :D




Emma trea av små vuxna och Eva fyra av små under ett år
 (eller trea
kommer inte ihåg)

Madde, Viki och Lisa


Emma deltar i Barn- och hundklassen, Madde tränar bland vuxna i Aura.

Emma deltar glatt i barn och hund. 



'


Det var inte lätt att visa upp Madde i början ;) 
Antingen hoppade hon omkring :D eller
stod konstigt. Men jag tränar väldigt lite så det är väntat, nästan med 
varenda en. Det blir ofta bra ändå. Jag vill hålla upp "stringet" ocg "utmaningen"
för oss båda. Lite som att rida en ung häst eller lite vildare - 
det blir liksom intressantare. Men sen finns det
 inte så lyckade bilder från början av karriären🤔. 
Å andra sidan vill jag inte väcka perfektionisten i mig just nu💜


Så roligt att träffa uppfödningar!
En av de bästa sakerna jag vet!
Eino, Sagobackens Chasing Rainbows (Maddes bror) 
körde lång väg för att delta och träffa oss






Match-show i Mynämäki med Simon och Emma

Ibland är det bara så roligt med Match-shower! Åkte iväg med Simon och Emma till Mynämäki. Det är ofta mycket folk där, men också bra med parkering!

Både Simon och Emma fick röda band, så de hamnade i samma klass. Jag tänkte att jag chansar, har alltid beundrat dessa junior-handlers, och frågade om Nea Korelin kunde visa upp Emma. Nå, det gjorde hon med besked. Hon har aldrig träffat Emma och de var med i hård konkurrens och blev röda2!

Nea Korelin och Emma


Linus och Emma deltar i valpklass och pappa Simon i små vuxna i Reso Match-show.

Emma fick röd, men kom inte vidare,
Linus fick blå och placerade sig tvåa i valpklassen.  
Pappa Simon 2017 i Reso kom tvåa i små vuxna klassen"
En tid var de i ringen på samma gång, far och son 💖
som tur förstod Catarina att gå in i ringen med Linus
för vi sprang länge med Simon, domaren funderade in i det sista.


Herkku BIS2 i valpklass

Herkku  (Emmas och Linus bror) debuterade (4 1/2mån) 
 i Paattis 2017 med BIS 2!!!







Anna & Simon deltog i Barn och hund!

Anna och Simon 2017 placerade sig fint som tvåa i
Barn och hund klassen i Åbo i dag!
Första gången i ringen och det gick så här bra :)



Ida och Agnes, Catarina och Olivia, samt jag med Lisa och Agnes Åbo hösten 2016.


Lisa travade och stod stilla helt exemplariskt första rundan, så domaren frågade om vi varit på många utställningar redan :D

Andra rundan så hade hon tröttnat och föreslog lek till  taxen fram. Vartefter domaren avtackade de andra blev hon vildare och vildare :D :D Vi hängde med en stund men sen fick vi ge oss. Utvecklingen är ändå på väg mot rätt riktning och det är roligt att visa en hund som är SUPER glad, även om det har sina utmaningar.

Tack till duktiga junior-handlers Ida och Catarina! Vi höll stämningen uppe trots duggregn hela dagen!



Match-show 6.8.16 med Simon, Lisa och Olivia

Simon

Lisa

Roligt med Match-show! Det där med utställningar känns så allvarligt emellanåt ;)

Målet var att träna trav med Simon och testa varför han inte sprungit gladeligen på senaste utställningarna, när han ändå gjort det på hundskolans träningar. Köpte t o m nya lenkkitossor för ändamålet. Nå ok, kan bero på min kondis också, för nu så sprang vi och det visade sig att jag verkligen får springa hårt, om jag vill få ut hans fina rörelser. Det är oftast lite svårt i små ringar att visa vad han går för. Det kan vara orsaken till att jag tycker det bättre i finalerna i stora ringen t ex i uppfödarklasserna. Dessutom verkar Simon mycket aktivare när våra andra vovvar är med. Ensam vill han bara sova eller kelas på utställningarna.

Denna match-show ordnades enligt FCI grupper. Olivia grupp FCI 2 var först ut. Hon stod jättefint men det räckte inte till en fortsättning denna gång. Sen fick jag väldigt bråttom när jag skulle visa cockrarna. Fick springa efter dem.

Lisa travade mäktigt och sprallade sig till vinnare i valpklassen. Hon travar vägvinnande och otroligt vackert, står också bra på bordet, men det är svårare att hålla henne stilla på marken ;D Jag låter henne stå fritt, hon är så bra byggd och om jag rör henne börjar hon direkt och leka. Jag vet att jag skulle få henne stilla genom att vara bestämdare, men tillika tycker jag valpar ska få vara valpar, lite busiga och så ;) Dags nog blir de vuxna och orkar inte hålla på och spralla.

Agnes och Simon deltog i samma klass. Agnes är så söt och rar som alltid <3 och det var roligt att visa henne efter en lång paus. Noora visade Simon, men när Agnes inte fortsatte så bytte vi och jag visade honom i individuell bedömning. Det höll på att bli riktigt tajt för att Noora skulle visa sin basenji Lilli i annan ring på samma gång. Som tur fanns det jätte hjälpsamma och trevliga helt okända människor i publiken som hjälpte oss. Höll i våra hundar utanför ringen o s v.

Simon vann också sin klass  FCI 8 vuxna och det blev bråttom igen. Både Simon och Lisa hade gått vidare och Noora var i andra ringen. Som tur ställde en ung flicka upp och visade Simon. Domaren funderade väldigt, Lisa har så vägvinnande trav, men Simon är så ståtlig. Denna gång gick erfarenheten före och Simon vann gruppen.

I BIS ringen var vi länge med, ända till det sista och domarna diskuterade jättelänge. Vi föll bort just i sista stund, enbart tre av tio grupper placerades, men vi var mer än nöjda.

Överlag en trevlig och välordnad match-show, med snälla och hjälpsamma medtävlare! Härligt!


lördag 2 januari 2021

Meeting with Olivia and Soffi at Vanhalinna


Oh gosh this rainseason! It goes on and on!  We don't have a proper rainseason but it sure feels like we would have. When I look at these memories from Vanhalinna 29.9.20 it looks almoust unreal. It looks so beautiful.






























onsdag 20 maj 2020

Voi itku! Koira karkasi.

Teksti julkaistu Lounais-Suomen spanielikerhon lehdessä, Lurpassa nro 4/2018
Teksti: Annika Kontturi-Salmi
Pian on taas se aika vuodesta kun uuden vuoden ilotulitteet paukkuvat.
Moni koiranomistaja miettii jo nyt hoitopaikkaa koiralleen tai muita
mahdollisuuksia auttaa koiraa selviämään uuden vuoden ilotulitusten
paukkeesta. Uudet koiranomistajat voivat miettiä josko oma koira onkin
paukkuarka, mihin tällöin pitäisi varautua. Jollekin koiranomistajista ei
ole tullut mieleenkään, että uusi vuosi tai muu ilotulite kausi olisi
minkäänlainen ongelma omalle koiralle. 


Kovat paukkeet ja raketit voivat aiheuttaa koirassa paniikin. Sisällä
ollessaan koira voi pyrkiä piiloon, täristä ja kuolata. Tällöin voi keskustella
kasvattajan, koirakouluttajan tai eläinlääkärin kanssa toimintaohjeista.
Lievissä tapauksissa voi riittää aikainen iltapissatus, musiikki, huone
mistä ei kovin hyvin näe ulos ja omistajien normaali käytös. Ulkona
ollessaan koira voi riehaantua ja päästä kaulapannasta irti tai jopa
karata hihna perässä. 


On olemassa muitakin syitä koirien karkaamiseen/katoamiseen kuin paukkeen
pelästyminen. Koirat karkaavat mökkipihasta, ollessaan kesämatkalla,
metsästämässä ja jopa musiikkifestivaaleilla on koira karannut. Paras
ennakointi on mielestäni luoda hyvä kontakti koiraan jo alusta asti,
käyttää kestävää kaulapantaa (missä omistajan puhelinnumero) ja hihnaa,
välttää ulkona oloa
pauke aikaan tai oleskella lähellä kovaäänistä, opettaa koiralle
rauhoittumispaikka /esimerkiksi oma peti tai kuljetushäkki. En veisi vieraalle
hoitoon nimenomaan uutena vuotena, joskin taitavalle koirahoitajalle tämä ei
ole ongelma, mutta on tapauksia missä koira on karannut hoitajalta
pelästyessään ja liikkunut itselle vieraassa paikassa kauankin. Viimeisestä
minulla on omakohtaisia kokemuksia kun koirani karkasi emänsä kanssa
kasvattajan luota helmikuussa riistan hajun perässä ja olivat kadoksissa
kuusi vuorokautta. Minun koirallani oli viisi pentua kohdussa ja viikkoja
oli jo viisi kahdeksasta*.




Välittömät toimintaohjeet
Jos tällainen todella huono onninen tapahtuma pääsee käymään, kannattaa
jututtaa naapureita ja ympäristöä sekä soittaa Turun kaupungin eläinhoitolaan
ja kertoa tapauksesta. Pistäisin myös heti tiedot sosiaaliseen mediaan.
Sosiaaliseen mediaan kannattaa laittaa hyviä kuvia ja oma vihjepuhelinnumero.
Kannattaa myös kertoa jos koira on voinut säikähtää jotain, jos se on arka
tai vierastaa. sekä muistuttaa ihmisiä olemaan rauhallisia ja ilmoittamaan
havainnoista, eikä missään nimessä yritä jahdata koiraa.  Jos olet Facebookissa,
niin sieltä löytyy ryhmiä minne voit ilmoittaa katoamisen käyttämällä hakusanaa
”karkurit”. Jos hätäännyt älä huutelee koiraa vaan kävele etsimässä ihan
rauhallisesti. Rapistele leipäpussia, syö jotain, istu kannon päällä ja rauhoita
itsesi. Koiran nimen kiljuminen tai perään juokseminen voi ajaa sitä vielä
kauemmaksi pois. Jos koiralla on hihna perässä, miettisin mihin hihna voisi
tarttua. Minä suunnittelisin oman etsinnän olosuhteet ja ympäristön huomioon
ottaen. Olenko kaupungissa, maalla, saaressa tai luonnonsuojelualueella. Onko
paljon liikennettä, vaarallisia paikkoja kuten rautatie tai moottoritie?  Onko
metsästyskausi? Onko paljon riistaa liikenteessä? ym.




Tunteja kuluu….
Kun karkailusta on jo mennyt useita tunteja ja rupeat huolestumaan, pyytäisin
perheenjäsenet mukaan etsimään, joskin yksi jäisi kotiin päivystämään jos
kotona ollaan. Joskus koira ilmestyy kotiinsa omin tein, eikä tajua aiheuttaneen
paniikkia omistajalleen. Jättäisin myös koirapedin, oman vaatteen ja sekä
tuoksuvaa ruokaa kotirappusille tai katoamispaikalle (esimerkiksi tonnikalaa,
kinkkua tai makkaraa).  Ilmoittaisin myös koirakavereiden omistajille, samassa
koirapuistoissa käyville koirani kadonneen. Jos minulla ei olisi puhelinnumeroita,
lähtisin koputtelemaan karkaamispaikan lähistön ovia ja kysellä koiraa. 
Kun kyseessä on pentu, tiineenä oleva narttu, vanhus tai sairas koira etsijäkoiran
kutsuminen voi olla aiheellista. Toisissa tapauksissa saat neuvoja miten jatkaa.
Tärkeää on, ettei kutsu valtavaa ihmismäärää etsintöihin, vaikka kuinka mieli
tekisi. Koira voi säikähtää outoa tilannetta ja karata aina vaan kauemmas. Koira
voi myös ajautua esimerkiksi moottoritielle. Minunkin koiran tapauksessa oli
järjestetty suuretsinnät, mikä sitten johti siihen että etsijäkoiraa oli hankala käyttää
kun kaikki jäljet oli kävelty ristin rastin. Etsijäkoira ei myöskään ole kovin montaa,
joten ne ei aina ole saatavissa. Jos koirasi on karannut riistavainun saaneena ota
yhteyttä paikallisiin metsästysseuroihin. Metsästäjät saattavat tehdä metsässä
liikkuessaan karkurista havaintoja tai sitten karkuri saattaa päätyä kettu- tai
supiloukkuun. Minun koirasta metsästäjät tekivät havaintoja, mikä oli suuri
helpotus, koska se loi toivoa. Koirat olivat käyneet syömässä riistan
ruokintapaikoilla ja nukkuneet muiden eläinten pesissä. Kuulimme myös
että koirat hakeutuvat maatilojen läheisyyteen. Koirat voivat piileskellä
latojen lattiarakenteissa ym.




Tunteet vaihtelevat
Omistajan epätoivo voi olla aika kova päivän parin jälkeen. Tunteet vaihtelevat
toivon ja epätoivon välillä. Tällöin huomasin kuinka tärkeää meille oli saada
tehdä jotain. Kasvattaja teki hajujälkiä kodin ympäristöön houkutellakseen
koirat kotiin. Voi esimerkiksi laittaa tonnikalaa tai kissan märkäruokaa
sukkahousuihin, sitoa palloksi ja vetää sillä hyväntuoksuinen hajujälki.
Houkuttelupaikan pitää olla turvallinen, älä tee jälkeä vaarallisen tien yli.
Kasvattajalla oli haasteena junarata puolen kilometrin päässä. Jäljen tulisi
olla noin kilometrin pituinen ja mahdollisimman kohtisuora. Usein karkuri
osaa suunnistaa hajujälkiä pitkin kotiin, ruokintapaikalle tai loukulle.
Itselläni on monta koiraa ja kadonneella nartulla oli paras ystävä kotona.
Kävimme katoamispaikan läheisyydessä lenkillä ja toivoimme että loisimme
muistikuvia kodista ja omasta laumasta. Karkurit hakeutuvat mielellään
paikkoihin, jotka ovat niille jollain tavalla tuttuja. Moni koira käy
haistelemassa talojen pihoilla, joissa on toisia koiria. Koira voi hakeutua
tallien läheisyyteen jos se on tottunut hevosiin tai päiväkodin/koulun
nurkalle jos perheessä on lapsia. 
Kun olet ilmoittanut karkurista moneen paikkaan voi vihjepuhelin ruveta
soimaan. Voit käyttää karttaa apuna kun merkitset näköhavaintoja. Koira luo
usein reviirin jos se ei säikähdä jotain. Meidän koirat liikkuivat
näköhavaintojen perusteella noin 15 km. Metsästäjät auttoivat meitä tuomalla
loukkuja niihin paikkoihin missä oli ollut näköhavaintoja.


Onnekas loppu
Loppujen lopuksi kuuden hirveän vuorokauden jälkeen koiramme löytyivät
siilosta noin puolitoista kilometriä kasvattajan kotipaikasta. Tuurilla oli paljon
osuutta asiaan. Siilo ei ollut käytössä, mutta maatilasta lähdettiin tarkastamaan
sen kunto kun oli pari päivää satanut kaatamalla.  Vaikutti siltä että koirat
olivat löytäneet hiukan ruokaa, emo oli sopivan kokoinen olosuhteisiin
nähden, mutta minun koirani oli laihtunut paljon. Onneksi Olivian pennut
syntyvät terveinä ajallaan, joskin Olivia sai kalsiumkrampin syöttäessään
pentujaan. Kalsiumpuute on onneksi hoidettavissa. Olivian emä oli hiukan
villiintynyt reissun aikana. Se ei ensin ottanut kontaktia ihmisiin, vaan
katsoi pois ja oli levoton. Minun Olivia oli rauhallinen ja valmis synnyttämään.
Villiintyminen ei onneksi ole pysyvä muutos joten Olivian emä palautui
reissuhaluistaan. 




Vinkkejä ja linkkejä:
Hieromalla koiraa voit vaikuttaa koiran parasympaattiseen hermostoon,
n s lepohermostoon, ja rauhoittaa koiraa. Silitä koiraa rauhallisin, pitkin
vedoin kämmenellä kirsusta peräpäähän. Käytä rauhoittavia signaaleja
kuten haukottelua ja suupielien lipomista. Selän, pään ja niskan käsittely
saattavat unettaakin. Muista että voit omalla käytökselläsi viestittää että
ei ole hätää.
Ota nyt jo koirasta talteen karvatuppo. Säilytä se lasipurkissa viileässä ja
pimeässä. Etsijäkoiran lähtöhajuksi sopii esimerkiksi myös lemmikin takki,
kaulapanta tai lelu. 
Tarkista että olet tehnyt omistajailmoituksen kennelliittoon. Viranomaisilla ja
löytöeläintaloilla on oikeus saada omistajan tiedot Kennelliitosta koiran
tunnistusmerkinnän perusteella. 

www.karkurit.fi 
Valtakunnallinen neuvonta puh. 045 169 3939
karkurit@karkurit.fi


www.etsijakoiraliitto.fi
Tarjoaa neuvontaa puh. 040 724 8614 sekä toisen koiran etsimiseen koulutettuja
koiria. Toimii vapaaehtoisvoimin.
www.facebookcom/etsijakoiraliitto


Turun kaupungin eläinhoitola (myös ympäristökunnat ja kaupungit).
www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/elaimet/elainhoitola
Ota yhteyttä jos kadotat tai löydät yksikseen liikkuvan koiran.
puh. 02 262 3110 tai 050 554 6394


Jos haluat lukea lisää meidän kokemuksistamme:


www.vipasagobacken.blogspot.com/2018/11/olivia-seikkailu-manta-aidin-kanssa.html


fredag 9 november 2018

Olivian seikkailu Manta äidin kanssa Helmikuussa 2016.

Olivia on meillä sijoituksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Olivia on täysin meidän vasta kun se on saanut pennut kasvattajansa luona. Olivia astutettiin joulun ja uudenvuoden välillä ja me sovimme, että se asuu kasvattajan luona koko odotusajan ja niin kauan kun pennut tarvitsevat emäänsä.

Kaikki meni hyvin useita viikkoja, mutta sitten kasvattaja soitti eräänä keskiviikkoaamuna ja kertoi että  Manta ja Olivia olivat kaivaneet tsensä vapauteen aidan alta. 

Päätimme että hälytetään apua jos niitä ei ole aamuun mennessä löydetty. 

Yö meni ja aamulla Manta ja Olivia olivat vielä kadoksissa. Huolestuimme nyt kunnolla. Toistaiseksi ne eivät koskaan olleet kadoksissa näin kauan.

  •  Havainto tassujen jäljistä​​ junaradalla, kahdessa eri paikassa.
  • Hätäkeskukseen ilmoitus.
  • Kasvattaja ottaa yhteyttä VR:än ja kertoo kadonneista koirista. He eivät ole nähneet mitään onnettomuutta ja lupaavat pitää silmät auki.
  • Otamme yhteyttä löytöeläinkotiin.
  • Etsintäkoirat tulevat apuun. Koirat haistavat Mantan ja Olivian tavaroita ja käynnistävät haun metsässä. Jälkiä löytyi, mutta ne eivät johda mihinkään.
  • Kolme ansaa laitetaan, huopia ja ruokaa on sijoitettuna alueella, josta löydetty jälkiä.
  • Julkaisemme haut sosiaalisessa mediassa sekä ystäviemme kesken,  sekä roturyhmiin ja karkurit ryhmään. Pelkäämme, että koirat voivat olla varastetut.
  • Monet ihmiset haluavat auttaa, ja suuri joukko ystäviämme ja koiraharrastajia kokoontuvat etsintään metsään. Monet tassunjäljet löytyvät ketunpesän ympäriltä. Muuta ei löytynyt.
  • Verijäljet tehdään metsästä kotiinpäin.
  • Otan mukaan koiramme Agnes ja naapurimme jack-russeli  Iines omistajineen. Kävelemme 2,5 tuntia. Toivomme jättävämme tuttuja hajuja jotka voisivat houkutella tiellepäin. 
  • Ei mitään näköpiirissä. Tapaamme sedän, joka oli nähnyt niitä aikaisemmin, näemme ansoja ja juttelemme lähellä asuvien ihmisten kanssa.
  • Tassunjälkiä havaittu moottoritien ja junaradan kohdalla. Nyt huolstumme lisää.
  • Metsästäjät löytävät tassunjälkiä ​​villieläinten ruokintaalueilla. 
  • Metsästäjät löytävät pesän 10 km kotoa,  kuusen alla paljon tassunjälkiä. 
  • Metsästäjät rauhoittavat meitä, koirat ovat kekseliäitä ja voivat selvitä yllättävän pitkään luonnossa. Lisäksi nämä ovat kokeneneita maaseutu koiria, jotka ovat paljon luonnossa.
  • Tiistai: Olen ihan loppu. Yritän olla ajattelematta kauhukuvia. 
  • Emme enää keksi mitä tehdä ja epätoivo valtaa meidät - saamme kuulla naapuritilalta yhteydenoton.
  • Maanviljelijä on löytänyt kaksi valkoista koiraa hänen hylätystä siilosta. Hän on ollut huolissaan vesivahingoista kun on satanut valtavasti kaksi päivää, joten hän päättää lähteä kävelylle ja tarkista vaurioita ...  hän löytää ne siilon pohjalta, johon 1,5 m pudotus    
  • Koirat eivät olisi koskaan päässeet itse ylös, jos hän ei olisi löytänyt niitä.
  •  
  •  

torsdag 8 juni 2017

Sagobackens Söta Signe






Olivia i Teijas famn.

Signe 11.5.2017





På Morsdagsmorgon har jag sällskap av Signe i väntam på morsdagskaffe




Signe 5 veckor med mamma Olivia.

Signe tar en tupplur med cockern Linus 5 månader.


Signe njuter i Linus varma famn <3

Emma 5 månader får för första gången leka med Signe 4 vekor.