Meille tulee pentu! - Mitä olisi hyvä huomioida?

Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi

Minua rupesi kiinnostamaan mitä eläinhoitajat näkee työssään spanieleihin liittyen, mitä ongelmia ja sairauksia tulee hoidettaviksi spanielin ollessa pieni ja mitä tulee aikuisena tai vanhuksena. Sainkin kunnian haastatella Nan Salmista eläinlääkäriasema Pet-Vetistä.

Eläinten hoitaja Nan Salminen on työskennelly Pet-Vetissä kahdeksan vuotta, mutta tätä ennen Pet-Vet oli ollut tuttu jo parin vuoden takaa. Nan Salminen on toisen sukupolven koiraharrastaja ja kasvattaja. Hän kasvattaa norwichin ja norfolkin terriereitä kennelnimellä Nanstop. Hänen kasvattinsa ovat menestyneet hyvin näyttelyissä. Yksi on jopa ollut Suomen Kennelliiton vuoden näyttelykoira vuonna 2010. Nanin vanhemmat ovat ulkomuototuomareita ja isä Kari on ensimmäisiä juniori handlereitä  Suomessa.

Mitä pennunostajan tulisi ottaa huomioon hankkiessaan koiranpennun?

Nan painottaa että pennun hankintaa suunnittelevan tulisi tutustua rotuihin mistä pitää myös luonnossa. Kuva lehdessä tai koirakirjassa ei kerro esimerkiksi miltä koira voi näyttää arjessa, lenkkipolulla, sateessa tai kuinka vilkkaita yksilöt ovat. Samankin rodun n s käyttölinjaiset voivat olla erilaisia kuin näyttelylinjaiset. Nan suosittelee käymään tapahtumissa kuten näyttelyissä, yhdistysten koirakävelyillä, koulutuksissa ja muissa kokoontumisissa tai miksi ei tutustua tuttujen tuttujen koiraan jos sellainen löytyy. Yritä muodostaa yleisvaikutelma rodusta. Yksilöiden välillä on vaihtelua, mutta roduilla on joitakin yleisiä rotuominaisuuksia. Spanieli on esimerkiksi useammin vilkas kuin ujo.

Selvitystyön voi myös ulottaa sukutauluihin ja jalostusohjelmaan. Kennelliitto edellyttää että jokaisella rodulla on voimassa oleva Jalostusohjelma. Jalostusohjelma sisältää seikkaperäisen selvityksen rodusta, sen historiasta, rotumääritelmästä ja terveydentilasta. Kun selvitystyö on tehty, on paljon helpompi lähestyä kasvattajia ja myös ymmärtää mitä he kertovat koiristaan. Teille tulee helpommin hyvä kommunikaatioyhteys kun puhutte samaa kieltä ja ostajana tiedät jo rodusta jotain. Koiran hankkijana osoitat myös kasvattajalle olevasi kiinnostunut rodusta, olet valmis itsekin panostamaan jotta saat kivan pennun ja välität koiran hyvinvoinnista.

Kasvattajia ja koiranomistajia on monenlaisia. Se on teidän molempien hyöty että luotatte toisiinne, tunnette että voitte kommunikoida suoraan läpi koiran elämän. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, voi tulla sairauksia ja vastoinkäymisiä sekä koiralle että omistajille. Moni kasvattaja toivoo että he saisivat tietoa kasvattinsa vaiheista myöhemminkin. Vähintään niin että jos on hiljaista omistajan suunnalta, se merkitsee että kaikki on hyvin.

Tästä tultiinkin aiheeseen mitä Nan painotti kovin, eli kasvattajan valinta. Tämä liittyy myös selvitystyöhön mitä kannattaa tehdä. Valitse eettisesti ja vastuuntuntoisesti koiria kasvattavan kasvattajan. Eikä myös jokaista koiraa kannata pennuttaa. Vastuuntuntoinen kasvattaja on tietoinen rotunsa haasteista ja pyrkii jalostuksessa terveisiin koiriin. Pelkästään nettimainoksiin, myyntiporttaaleihin tai osto/myynti ilmoituksiin ei voi luottaa, ei edes kennelin kotisivuihin. Täytyy muistaa että koiranmyyntiin liittyy myös jopa rikollisuutta tai harmaalla alueella liikkuvia myyjiä. Nämä myyjät ovat taitavia vetoamaan tunteisiin ja osaavat kaupanteon. Söpön pennun edessä voi maalaisjärkikin sumeta. Nan muistuttaa että paperitonkin pentu maksaa. Jotkut paperittomat n edulliset pennut voivat tulla todella kalliiksi terveysongelmineen. (Tähän täytyy lisätä vaara väärennetyistä rekisteriotteista ja terveys/rokotustodistuksista. Toim. huom.).

 

Miten valita se oikea pentu?

Usein pennun valinta pohjautuu mielikuvaan mieluisesta pennusta. Joskus mielikuva voi olla erittäin tarkka väriin ja sukupuoleen liittyen. Joskus pennunostajalla on tarkka aikataulu koska pentu halutaan kotiin, esimerkiksi kesäloman alku. Nan huomauttaa, että jos on erittäin tarkat vaatimukset, voi jopa jäädä ilman pentua. Tärkeämpää olisi miettiä minkä tyyppinen perhe itsellä on, onko lapsia ja mitä toivoo harrastavansa koiran kanssa. On hyvä myös muistaa että kasvattaja tekee lopullisen valinnan. Hän tuntee pennun ja sen suvun parhaiten. Saman pentueen sisällä on luonteeseen ja turkkiin liittyviä variaatiota, eli koiranpentua ei voi ostaa kuten pehmolelua. Täytyy myös muistaa että joissakin roduissa pörröinen turkki tarkoittaa vaikeata ja runsasta turkkia aikuisena. Kasvattajan ei ole tarkoitus olla ilkeä jos hän suosittelee sinulle toista pentua kun olit ajatellut. Kasvattaja haluaa esimerkiksi ottaa huomioon sinun aikaisempi kokemuksesi koirista tai kiinnostuksesi turkinhoitoon.

Saimme pennun. Miten minun tulisi hoitaa sitä?

Nan toivoo että kaikki pennunostajat huomioisivat lähdekritiikin etsiessään neuvoja sosiaalisen median maailmasta. Neuvojia riittää, mutta kaikki neuvojat eivät ole edes lajinsa harrastajia. Mielipidesuuntauksiakin on runsaasti melkein asiasta kun asiasta. Anonyyminä on helppo neuvoa, kritisoida tai jopa diagnostisoida. Hän painottaa että kannattaa kuunnella ja luoda tukiverkosto kasvattajasta, eläinlääkäristä, eläinhoitajista ja koirakouluttajista. Kannattaa myös soittaa esimerkiksi eläinklinikalle ja kysellä jos jokin askarruttaa kun koira on vielä pentu tai kun ongelma ei ole vielä suuri. Tällöin asioihin on helpompi vaikuttaa.  Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Kysyvä tiellä pysyy.

Perusterveydenhoitoa ja pennun hoitamista on ruokinta, madotus, rokotus ja myös käytöskasvatus. Käsittelyyn tottunut pentu on helpommin autettavissa. Tästä päästiinkin trimmaukseen liittyviin asioihin, mitkä ovat meille spanieli ihmisille tärkeitä.

Mitä ottaa huomioon turkinhoidossa?

Koirien turkinhoito ja trimmaus on kaupallistunut viime vuosina. Nykyään trimmaa muutkin kuin rodun harrastajat ja kasvattajat. Kuka tahansa voi kutsua itseään trimmaajaksi ja pystyttää trimmausliikkeen tänä päivänä. Rodunomaiseen trimmaukseen perehtyneistä henkilöistä voi tiedustella rotuyhdistyksiltä, kasvattajilta tai esimerkiksi näyttelyharrastajilta. Kannattaa huomioida että kallis hinta ei aina takaa rodunomaista trimmausta.

Trimmaustyylit ja rodunomainen trimmaus nousee välillä otsikoihin sosiaalisessa mediassa. Usein keskustelu käy kuumana ja ehdottomia mielipiteitä lausutaan puolin ja toisin (toim. huom.). Nan muistuttaa kuitenkin kuinka tärkeätä olisi että pennunostaja olisi tietoinen valinnastaan mitä hän tekee ja sen seurauksista valitessaan esimerkiksi ei rodunomaisen trimmauksen. Tämän jälkeen valinta on omistajan, koska koira on hänen.

Nyt on tullut vastaan tapauksia jossa on pyydetty ja luvattu rodunomaista trimmausta, mutta sitä ei ole tehty. Omistaja on luullut että koira tulee näyttämään samanlaiselta kuten rotu oppaiden kuvissa, mutta se onkin ajettu kokonaan koneella tai omistaja on pyytänyt että koira konetetaan hoidon helpottamiseksi, mutta ei ole ollut tietoinen konetuksen vaikutuksesta turkin laatuun tai tiheään kasvuun.

Täytyy ainakin spanielin kohdalla muistaa että trimmaus on terveydenhoitoa. Korvat ja huulipoimut tulehtuvat herkästi ja myös iho-ongelmia esiintyy. Auto-immuunisairauksia ja anemiaakin esiintyy mutta harvemmin. Eli korvien ja kasvojen trimmaukseen kannattaa panostaa. Tällöin korvat pysyvät ilmavina ja kevyempinä. Tulehdusoireita kannattaa seurata jos koira rapsuttaa korviaan tai jos ne haisevat vanhoille sukille. Korvahuuhdetta kannattaa käyttää joka toinen viikko esimerkiksi jos koira ui paljon.

Tulehtuneet huulipoimut ovat yleisiä kaikilla spanieliroduilla. Trimmaus helpottaa huulipoimujen puhtaanapitoa. Niihin tarttuu helposti ruuan jämiä ja muuta. Niitäkin kannattaa seurata  ja hoitaa jos ongelmia esiintyy.

Iho-oireet voivat johtua allergioista, mutta harmittavaisesti myös takkujen kerääntymisestä tai konetetusta turkista joka kasvaa niin tiiviiksi että iho ei pysty hengittämään. Joskus konettaminen voi olla omistajan toive, esimerkiksi sterilisaation jälkeen, kun turkki voi muuttua. Jos konettamisen valitsee, kannattaa selvittää kuinka usein se pitäisi tehdä, jotta koiran iho pysyy terveenä.

 

Eläinhoitajan toive Lurpan puolesta.

Koiran parhaaksi olisi hyvä totuttaa pentu seisomaan pöydällä jotta hoitotoimenpiteet sujuu. Olisi myös hyvä että pentu olisi totuteltu jo kotona käsittelyyn, korvien ja suun tarkastukseen, sekä kynsien leikkuuseen. Tämä on myös omistajan etu. Joskus tulee sairauksia mitkä vaatii jatkohoitoa kotona, pelkkä eläinlääkärin hoitokerta ei riitä ja jos koira ei anna koskea hoito kaatuu mahdottomuuteensa kotona. Totuta pentu rauhallisin ja varmoin ottein. Pieni rimpuilu tai pyristely ei haittaa, se kuuluu pentuna oloon. Pentu on erittäin mukautuvainen, melkein kuin muovailuvaha. Tee niin kuin tulet tekemään myöhemmin, sekä arjen askareissa että hoitotoimenpiteissä. Koira tulee oppimaan itsestään sen minkä sille totutat. Tee normaaleja asioita heti ensimmäisestä päivästä, siivoa, tee ruokaa, käy kaupassa.

 

 Kiitos haastattelusta Nan ja Pet-Vet!

Arkistojen löytöjä: Anja Puumalan juttu Spanielilehdessä 1981

 Löysin jo edesmenneen legendan, Anja Puumalan jutun Spanieli-lehdestä 1/1981. Anja on yksi meidän aikamme tunnetuimpia ja menestyneimpiä koirankasvattajia ja hänen koiriaan löytyy monen menestyksekkään cockerspanielin suvusta. Referoin ja reflektoin seuraavaksi Anjan jutun pohjalta näyttelykoiraasiaa.

 

Onko niin, että yleinen luulo on että näyttelykoira on jotenkin erilainen koira kun muut koirat?

Ajattelitko että näyttelykoira ostetaan pentuna, sitä valmistellaan ja viedään harjoitettuna näyttelyyn seisomaan asennossa ja kävelemään kauniisti hihnassa. Ajattelitko että näyttelykoiran elämä on jotenkin erilainen kuin muiden koirien elämä? Tämä on sekä tarua että totta omasta mielestäni. Täällä Suomessa näyttelyharrastajia on monenlaisia, mutta ammatikseen esittäjiä ei luultavasti montaa ole jos ollenkaan. Meillä on TOSI harrastajia jotka ovat todella taitavia esittämään koiria, mutta tuskin kukaan tällä hetkellä elää handlerina kuten ulkomailla, esimerkiksi USA:ssa ja Italiassa pystyy. Nämä handlerit kun ottavat määrätyn määrän toisten koiria tiimiinsä, hoitavat ne näyttelykuntoon ja kiertävät niiden kanssa.   Toki meillä on suuria (Suomen olosuhteisiin nähden) kenneleitä, joissa koirat elävät tarhaolosuhteissa ja kiertävät omistajien kanssa näyttelyissä. Suurin osa näyttelyissä kävijöistä ovat kuitenkin kasvattajia ja harrastajia. Meillä onkin näytteilleasettajat yllättävän tavallisia joidenkin ulkomaalaisten tuomareiden mielestä. Toisaalta joskus aloittelijan näkökulmasta näyttelytouhu voi vaikuttaa hurjan kovalta ja kilpailuhenkiseltä, ja siihen ei ole kovin helppoa yksin lähteä mukaan. Tästä olen huomannut että ollaan monta mieltä, kilpailuhenkisemmät näkevät näyttelyn nimenomaan kilpailuna ja vähemmän kilpailuhenkiset näkevät sen kivana yhteisenä päivänä koiran kanssa. Molemmissa asenteissa on puolensa. Kovin kilpailuhenkinen (ei aina niin sympaattinen tai avoin) voi pelästyttää uudet harrastajat ja antaa harrastuksesta sisäänlämpiävän ja tiukkapipoisen kuvan. Toisaalta PRO-tyyli tuo esille upeasti valmisteltuja ja kauniita koiria. Täysin valmistelematon koira, joka on huonosti hoidettu ja ei osaa käyttäytyä kehässä ei myöskään ole ilonaihe omistajalle ja voi luoda kasvattajalle myötähäpeän tunteen. Hyvin hoidetut ja kasvatetut koirat ovat kasvattajalle parasta PR-työtä.

 Kenelle näyttelyt sitten oikeasti ovat tarkoitettu?  Onko kyse kasvattajien tarpeesta, omistajien harrastuksesta, yleisöstä tai tapahtumasta? Tänä päivänä sanoisin että kaikista, joskin parannettavaa olisi kaikissa osioissa. Tänä päivänä ei voi sanoa että näyttelymenestys olisi kasvatustyön ainoa perusta. Kasvattajat miettivät usein linjaa luodessaan terveysnäkökulmia, luonnetta, rodun alkuperää ja tyyppiä, sekä omaa tulkintaansa esteettisestä ulkonäöstä. Näyttelyissä terveysaspektia ei huomioida, eikä jokainen tuomari ole tuomaroidun rotunsa kasvattaja, mutta jossain määrin koulutettu kylläkin. Edellä mainitusta syystä monet kasvattajat arvostavat erityisesti kasvattajakolleegan arvostelua.

Uskoisin että suurin osa suomessa näyttelyitä harrastavat ovat tavallisia harrastajia, joiden koirat elää ihan tavallista elämää. Joskin kun näyttelyyn ollaan ilmoittauduttu, niin harjoitellaan enemmän tai vähemmän, sekä hoidetaan koiran turkkia. Harva kotikoira Suomessa joutuu olemaan sisällä turkin takia. Onhan loimet, haalarit ja korvasuojat keksitty.  Kerran haastattelin ROP-kehässä tunnettua amerikan cockeri esittäjää, miten hän on ratkaissut turkinhoidon. Hän kertoi että heillä on viikkosysteemi. Mitä lähemmäs näyttelyä tullaan, viimeiset päivät saa riehua ja likaantua. Sitten pestään ja föönataan, hetken säästellään ja pysytään puhtaana, kunnes taas on näyttelyviikonloppu. Hänen koirat ovat ihan varmasti arkenakin upeassa perustrimmissä, tuskin hän jättää trimmausta viime hetkeen. Sen takia homma toimii, vaikka välillä on koirailmankelit.

Nykyään käy hiukan yleisöä sääliksi. Harvassa näyttelyssä on riittävästi penkkejä kehän laidalla, tai koko kehää ympäröi tiivis häkkien, pöytien ja kärryjen seinämä. Harva tuomari kertoo yleisölle mitään tai viihdyttää millään tavalla. Aina ei myöskään arvostelun sijoituksia huomaa, jos kehätoimitsija vaan nopeasti nostaa värillisen kortin. ennen koirat saivat muovinauhat. Toisaalta, häviäjä tuskin haluaa suurta numero sijoituksestaan. Toisaalta kilpailuluokassa näet kaikki erinoimaisen ja erittäin hyvän saaneet. 
 

Miten valita näyttelykoira?

Arja Puumalan mukaan kaikista lupaavista pennuista ei tule näyttelykoiria ja tavallisen näköisestä pennusta voi kehittyä hyväkin koira. Ihminen itse pystyy suuresti vaikuttamaan koiranpennun kehitykseen. Ensimmäinen ehto tietenkin pentua valittaessa on Anjan mukaan ottaa se pentueesta, jonka vanhemmat ovat mahdollisimman hyvät. Pentueen paras pentu ei välttämättä ole suurin eikä pienin, vaan yleensä keskiverto yksilö. Tietenkin on määrättyjä rotuun kuuluvia ominaisuuksia, jotka tulee ottaa huomioon pentua valittaessa. Tämän takia kasvattajat usein kertovat että pentu on lupaava, lupaamatta mitään. Ennenkuin pentu on aikuinen, on monta vaihetta käyty läpi.

Tärkeintä, Anja Puumalan mukaan, koiran kehitykselle on sen ruokinta. Lupaavinkin pentu ”menee pilalle” väärällä ruokinnalla. Liiallinen vitamiinien syöttäminenkään ei ole hyväksi koiran kehitykselle. Joskus kikkailu voi koitua harmiksi. Myös ulkopuoliset neuvojat, mitä tänä päivänä löytyy sosiaalisesta mediasta voi viedä ruokinnan hakoteille. Ennen 1980-lukua koiraruoka merkkejä oli tuskin nimeksikään, joskin pari oli. Koirat söivät enemmän tähteitä, mutta silti kasvattajilla oli upeat koirat. Silloinkin, kokenut kasvattaja yleensä pystyi antamaan hyvät ruokintaohjeet pennun ostajalle. Näitä ohjeita tulisi seurata mahdollisimman tarkkaan Anjan mukaan. Kasvattaja kun on itse ”testannut” ohjeitaan useamman vuoden ajan omilla koirillaan ja huomannut mikä toimii ja mikä ei.

 

Miten valmistella tuleva näyttelykoira näyttelyihin?

Anja suosittelee että pentu tulee jo pienestä pitäen opettaa seisomaan näyttelyasennossa ja kävelemään kiskomatta hihnassa. Näyttelyasennossa seisominen voi aloittelijalle kuulostaa teennäiseltä. Oikeasti kyse on yksinkertaisuudessaan se että koira seisoo paikallaan, niin rodunomaisesti kun voi. edestakaisin sinkoileva koiravoi olla kaunis, mutta sitä on vaikea nähdä. Myös jos omistaja vahingossa seisoo koiran edessä, tai koira on takapuoli tuomaria päin, niin voi olla vaikea antaa tyylipisteitä. Eli asia on yksinkertainen ja vaikeaa samaan aikaan. Miten houkuttelen koiran seisomaan niin upeasti kuin mahdollista.

 

Anja muistuttaa että olisi hyvä heti pienestä pitäen kammata pentu pöydällä. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa sen korvat ja hampaat, jolloin se tottuu kosketteluun, mitä sitten taas tarvitaan eläinlääkärikäynneillä ym. Hyvää tuttua voi joskus pyytää katsomaan koiran hampaat, silloin pentu tottuu myös vieraan kosketukseen. Anja kannustaa käymään eri spanielikerhojen järjestämissä koulutustilaisuuksia ja nämä ovatkin parhaita paikkoja näyttelyyn totuttelussa. Tällöin 1980-luvulla kerhotoiminta ja näyttelyharjoitukset olivatkin todella suosittuja. Nyt on tullut paljon enemmän harrastelajeja ja koirakouluja. Kuitenkin ajattelisi että kuka tuntee spanielin paremmin kuin spanielikerho itse.

Turkki on erittäin tärkeä näyttelyspanielille, takkuinen ja likainen koira ei loista. Ei riitä, että koira ennen näyttelyä viedään trimmaajalle ja odotetaan, että siitä hetkessä puhkeaa kaunotar. Spanielin turkkia tulee kammata säännöllisesti, muistuttaa Anja. Koiran oikea kampaaminen vaatii omistajalta taito aja opettelemista. Harva ensimmäisen koiran omistaja pystyy kampaamaan pentuvillaisen turjakkeen takuttomaksi. Siksi olisikin hyvä viedä pentu n. 5-6 kk ikäisenä ensimmäisen kerran ”putsattavaksi”. Trimmaaja pystyy antamaan ohjeita oikean turkin käsittelyn suhteen.

Anja suosittelee että koiran voi pestä suhteellisen usein. Monesti koiran takut ovat likaa ja pesun yhteydessä ”takut” häviävät itsestään. Pesu ei takuta koiraa vaikka moni näin sanookin, huomauttaa Anja. Koira kammataan heti märkänä ja kuivataan turkinkuivaajalla. Pesu suoritetaan koirashampoolla ja sen jälkeen laitetaan turkkiin hoitoainetta. Hoitoaine tekee turkin liukkaammaksi, sähköttömäksi ja helpommin käsiteltäväksi. On kuitenkin koiria, joilla on pehmeä villava turkki. Näiden kanssa on tehtävä erinäinen määrä töitä ja nypittävä selkäturkkia jatkuvasti.

Trimmaus vaikuttaa suuresti koiran ulkonäköön, Anja muistuttaa. Väärin tai huolimattomasti trimmattu koira ei näytä samalta kuin se, joka on huolella valmistettu näyttelykuntoon.

Kuitenkin on todettava se seikka, että vaikka kuinka huolella valitsisi pentunsa, hoitaisi ja kouluttaisi sen, ei ole sanottua, että siitä tulee ”näyttelytähti”, jos siltä puuttuu ”tähden” LUONNE, toteaa Anja lopuksi. Jos koiralla ei ole kivaa, homma i menesty.

 

 

 

Mitä cockerinomistaja tarvitsee?

Mitä uutena koiranomistajana tulisi hankkia cockeripennulle ennenkun se saapuu uuteen kotiin. Vastaus on minusta että 

A. Alussa yleensä tarvitaan pentuhihna, ruokaa, ruoka- ja vesikuppi, peti, lelu, autohäkki ja pieni harja, sekä kynsisakset. 

B. Monet turkinhoito- ja trimmausvälineet pystyy ostamaan matkan varrella kun oppii lisää trimmaamisesta. 

C. On olemassa arkea helpottavia asioita, esimerkiksi haalareita ja kuivatusloimia, jotka ovat makuasioita. Jotkut ei haluasi olla ilman niitä ja toiset eivät piittaa.

Perusasiat mitä pentu tarvitsee

Ruoka

Yleensä kasvattaja antaa sitä ruokaa mukaan mitä hän on itse pennuille syöttänyt ja suosittelen ehdottomasti että jatkat kasvattajan ohjeistusten mukaan.

Kasvattajan suosimaa ruokaa kannattaa ehdottomasti antaa jos se on mahdollista ja jos myöhemmin haluaa muttaa ruokintaa se tulee tehdä hitaasti totutellen. Itse en suosittele että poiketaan kasvattajan ohjeista kovinkaan paljon, koska pennuilla voi olla herkkä vatsa. Anna pennun ensin kotiutua, tottua kaikkiin uusiin ihmisiin, ääniin, hajuihin, bakteereihin ym ennenkuin muutat ruokintaa.  Jos kuitenkin kasvattajan ruokaa ei ole saatavilla kysyisin häneltä vaihtoehtoja ja siirtysin vähitellen. Itsellä on kokemusta esimerkiksi että kasvattajan suosimaa ruokaa ei ollut suomessa myynnissä. 

Herkän vatsan takia voi hankkia maitohappobakteereja valmiiksi tai muuta suolistoa rauhoittavaa apteekista. 

Pikku pennuthan voivat maistella vähän kaikkea ja joskus vaan vatsa kipeytyy mutta joskus on hyvä olla purkki parsakaalia varastossa.  Se muodostaa verkon vieraan esineen ympärille ja auttaa sitä eteenpäin. Hyvä nyrkkisääntö on että korkeintaan! kaksi päivää kakkaamatta tai oksentaen. Se on itse asiassa jo kriittinen vaihe. Itse sanoisin että päivä riittää, ennekuin pitää reagoida. Pikkupentuhan pissaa ja kakkaa joka aterian jälkeen (4 x?) ja usein herätessään tulee pissa. Ja  niin sen pitääkin olla.

Pentuhihna

Pehmeä ja sopivan kokoinen. Ei liian iso.

Ruoka- ja vesikuppi

Kuppivaihtoehtoja

Hyväesimerkki kupista joka on korkea, eikä kaadu. 

Suosittelen spanielikuppia, missä korkeat reunat

Peti ja autohäkki

DIY peti tehty omasta puserosta ja tyynystä.

Pennut rakastivat pesäänsä :)

 

Ensimmäinen ikioma peti uudessa kodissa.

Pennulla on hyvä olla oma suojaisa paikka. Pentu nukkuu paljon ja tarvitsee paljon unta. Monet pennut pitävät koloista, joten kangas tai metallihäkkikään ei ole huono peti. Joskin laatikkokin on kiva monen mielestä :) Muuten markkinoilla on myynnissä valtavasti erilaisia petejä. Jollekin omistajalle kyse on sisustuselementistä. Siihen saa kuitenkin varautua että kauniit pedit eivät välttämättä kestä nuoren koiran käyttöä. Pentu ja aikuine n eivät välttämättä petiä tuhoa, mutta energinen nuori voi sen tehdä. 

Matkalla eläinlääkäriin, Emman pennut.
Usein kasvattajat totuttavat pennut sekä häkkiin että autoiluun.

Autoilevan perheen on hyväkin totutella pentua olemaan häkissä, jotta se ei sitten autoillessa tunnu pahalta. 

Turvavyö on aika hankala pienelle. Aikuinen voi sellaista käyttää ja joku markkinoilla kuulemma ihan toimiikin. Ei häkkikään koiraa pelasta jos oikein paha kolari sattuu :( mutta niitäkin on enemmän testattuja kuin toiset. Itse ajattelen että koiran on helpompi vaihtaa asentoa häkissä kuin valjaissa ja että paino jakaantuisi tasaisemmin kolaritilantteessa seinää vasten ja että suojaisi koiraa turvatyynyn hurjalta voimalta, mutta pelkään että näitä asioita pitäisi tutkia lisää.

Pieni harja

Vauvaharja olisi alussa ihan riittävä, jos sellainen sattuu löytymään. Muuten olen käyttänyt pientä tiheää karstaa totuttaakseni pentua harjaukseen. Pääpointti ei ole harja vaan miellyttävä kokemus ja sinnikäs harjoittelu. Tarkoitan sitä että pentu rauhoittuisi pöydälle tai syliin toimenpiteen ajan.

Kynsisakset

Ensimmäiset viikot käytän ihan omia ihmisten kynsisaksia. Leikkaan usein, koska se kannattaa. Pulppa ei tällöin kasva kovin pitkälle ja on myöhemminkin helppo leikata. 

Kynsisaksia on paljon erilaisia. Täytyy sanoa että en ole vielä löytänyt suosikkiani.

Lelut

Valikoima pallo-naruleluista.
Käytetään myös palkkaleluina.

Unileluja tarvitaan alussa. Pennun kokoinen karvainen lelu muistuttavat pentusisaruksista ja tuo lohtua. 

Pallo narun pääsä on hyvä vetoleikkeihin. Muuta en sitten suosittelekaan vetoleikkeihin.

Yleensä palloleikit voi mennä liian rajuiksi, tulee ylimääräisiä nopeita liikkeitä, joten niitä en suosittele ollenkaan. Muutenkin jos totuttaa pennun siihen että sille heitetään tavaroita, voi olla varma että sitä saa tehdä aina ja koko ajan. Kuuluuhan nouto cockerin perustehtäviin. Miettisin etuketään mitä noutamista kannustan. Ystäväni lainasi opiskeluaikana cockerini kaverikseen mukaan opiskelukaupunkiinsa ja heitteli sille kiviä koirapuistossa. Koiraraukka ei koskaan päässyt kivihulluudestaan ja oli karmeaa katseltavaa kun se pyysi  ihmisiä heittämään ja lähti tuhatta ja sataa ottamaan koppi lennosta. 

Turkinhoito- ja trimmausvälineet 

Trimmausvälineitä tahtoo kerääntyä,
usein tulee alussa hankittua ihan turhiakin
tai jopa sopimattomia

Tosiaankin pieni harja riittää alussa. Siitä eteenpäin voi hankkia seuraavia:

karsta

kampa

tiheä kampa

suorat sakset (tassu)

ohennussakset

Esimerkkejä ohennussaksista. Itse pidän
lyhyistä joissa lyhyet hampaat. Ei tee niin suurta tuhoa.

pitkät suorat sakset

pitkät kaarevat sakset

sormikumeja

trimmauskone

trimmauspöytä

puhallin

- 

Ongelmatapauksiin ja joskus muutenkin,

Micki

coatking

Arkea helpottavat asiat

Korvasuojus

Jotkut vierastavat korvasuojuksia, mutta ei tarvitsisi. Korvasuojus suojaa suojalumelta ja kulumiselta. En käyttäisi aina, korvat tarvitsevat myös ilmaa, mutta joskus lumipallokelit ovat rajuja ja painoa voi tulla korviin jopa kiloja. Mediassa jaetaan hupi kuvia cockereista millä korvat täynnä kovia lumipalloja. Tilapäisesti niin voi itsekullen käydä, mutta minua ei naurata kyllä yhtään. 

Jos valitsee pitävänsä korvan hapsukarvat lyhyenä kannattaa huomioida että korva voi ulottua maahan asti. Cockeri kun juoksee nenä maassa, voi kuluttaa korvan lehteä niin pahasti että korvaan tulee haavoja ja bakteereja. Miksi cockerilla sitten on pitkät korvat? se on sitä varten että se auttaa cockeria keskittymään työhönsä ja haistelemaan. Kuulemma korvat myös nostavat hajuja maasta.

Kurahaalari

Näitä on monia eri malleja ja merkkejä, mutta niin on rotujakin. En suosittele mitä vaan haalaria, vaan sellaista mikä on helppo pukea ja toimii cockerille. Hyvä myös olla sellainen missä sukupuoli on huomioitu. On aikoinaan jonkun uroksen pissa joutunut haalarin sisällekin.

Kuivatusloimi

Kuivatusloimi, RekkuRelaxin malli.

Koiran voi suhkun jälkeen kääriä pyyhkeeseen, mutta meitä jotka arvostavat kuivatusloimea on aika monta. 

Tossut

Näyttelyloimi

Näyttelyissä useimmiten nähdyssä loimessa on satiininen vuori. Tämän tarkoitis on pitää turkki sileänä ja puhtaana ennen kehää, mutta voi niitä kotonakin käyttää. Loimissa on kaulaosa minkä sisäpuolelle mahtuu korvat.

Cockerspanielin trimmaus on muutakin kuin kauneudenhoitoa

Seuraavassa jaan trimmi- ja turkinhoitovinkkejä muilta trimmaajiltaja  ja kasvattajilta, sekä omia kokemuksiani koiranomistajana ja kasvattajana. Pyrin valitsemaan aiheita mistä ollaan samaa mieltä, tai jotka ovat yleisesti todettu hyviksi. Kaikilla trimmaajilla ei ole 100% samat kokemukset ja trimmaustyyleissä on nyanssieroja, silti perusasiat pätevät suurimmaksi osaksi.

Rotumääritelmä 

Trimmaus perustuu rotumääritelmään. Printtaa koiran rotumääritelmä ja tutustu oman rodun ulkonäköön/käyttötarkoitukseen. 

Trimmaus ei ole ainoastaan ulkonäöllinen muotiasia, vaan sillä tuodaan esille koiran alkuperäinen tehtävä, esimerkiksi metsästys. Trimmaus tapahtuu kuitenkin aina koiran hyvinvointi edellä.

Alla olevasta linkistä pääset cockerspanielin rotumääritelmään.

Cockerspanielin rotumääritelmä

Cockerspanieli ja amerikancockerspanieli ovat spanieleista työläimpiä trimmattava, jos osaa trimmata cockerspanielin, osaa trimmata muutkin spanielit kommentoi Nina Kauhanen.

Meidän cockerspanieleita. Eri värisiä ja eri ikäisiä. Keskellä 5kk vanhat
Madde ja Felix. Vasemmalla ja oikealla aikuiset.
Ylhäältä alas: Simon, Lisa, Linus, Emma, Agnes ja Sotis.

Kaikissa roduissa on kuitenkin erityispiirteensä ja koirayksilöt rotujen sisällä ovat erilaisia. On esimerkiksiu  runsasturkkisia ja vähemmän turkkisia. Myös värit vaikuttavat cockerspanielin trimmaukseen. Eri väreillä on omat huomioitavat asiat.

Trimmausväli

Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdäänkin terveydellisistä syistä, niin Hanna Nyman ja Nina Kauhanen muistuttavat, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle.

Trimmaus auttaa suuresti arjessa ja jokapäiväinen työ helpottuu.

Trimmaus on osa koiran terveydenhoitoa. Se ei ole asia mitä kannattaa jättää tekemättä. Korvat, silmät, suupielet ja iho tulehtuvat herkemmin paksun, likaisen tai takkuuntuneen turkin alla. Jos koirallasi esimerkiksi korvatulehdus trimmaisin/tarkistaisin korvien alta joka toinen viikko!

Koira arjessa

Felix 6kk esittelee haalariaan. 

Hanna Nyman huomauttaa että haalarit kunniaan!
Hyvä haalari on helppo pukea, suojaa koiraa lialta, lumipalloilta ja risuilta, sekä antaa koiralle vapauden liikkua.
Ja mitä tärkein poikia ajatellen, että haalari on muotoiltu niin, että pissaaminen onnistuu ongelmitta.

Felixillä korvasuojana hihasta leikattu
pala. Kierrätys kunniaan ;)

Karstaa ja kampaa joka tai joka toinen päivä, niin takkuja ei ehdi syntymään. Ennakointi on helpompaa kuin takkujen selvittely!

Hyvä shampoo, kylpytakki, pesuallas, fööni ja rento tunnelma.
Siitä on kiva pesuhetki tehty. (c) Sagobackenskennel

Takut

Koira jonka turkki on takkuuntunut laatoiksi, saa helposti ihotulehduksen kun karvalaatta ei päästä ilmaa väliin kertoo Hanna. Laatta hiostaa, takut kiristävät ja nipistelevät koiran ihoa. Karvalaatan alla voi elää loisia, täitä ja hilsepunkkeja, jolloin voi kuvitella kuinka koiraa kutiaa. Koiraa voi jopa pahimmassa tapauksessa rapsuttaa itsensä verille. Hilsepunkki ei siirry ihmiseen, puree ihmistä kyllä. Apteekista on saatavilla Strong-Hold joka tappaa myös munat ja kaikki muut ylimääräiset.

Pahimmissa tapauksissa trimmaaja joutuu koneella poistamaan laatat koiran hyvinvoinnin takia. Tällöin ei karstaaminen, leikkaus, pesu tai kikka kolmoset auta. Tällöin trimmaaja joutuu ottamaan huomioon koiran hyvinvointi vaikka omistaja toivoisi että takut selvitetään selvittää ammatikseen trimmaava Nina. Takkujen selvittäminen voi viedä yhdestä viiteen tuntiin, joten ainut vaihtoehto on ajaa koiran turkki pois. Tällöinkin voi jättää koristekarvat ja koira voi silti olla spanielin näköinen. Niin sanottu ”sohva samppioni” .

Pienet kotitakut saat rikottua rikkomalla takun kasvusuuntaisesti tai käyttämällä takkuveistä. 

Turkkiongelmat

Turkkiongelmiin vaikuttaa tosiaankin eniten turkinhoito kotona, joskus valjaat, mutta myös koiran ruokinta, juoksut, hormonit, trimmaustapa ja kastraatio. Kannattaa kuunnella ensisijaisesti koiransa kasvattajan neuvoja hoidosta ja ruokinnasta, mutta myös rotuyhdistykset järjestävät kursseja ja suosittelevat rotujensa trimmaajia.

Trimmausalan nopean laajentumisen (ammattinimikkeen käyttöonotto ei vaadi koulutusta eikä kokemusta) ja suuren trimmauskysynnän myötä (omistajat ulkoistavat tehtävän), kastraatioiden yleistyessä, selä ihmisten ajattelemattomuudesta syntyvät myös turkinhoidollisia ongelmia. Esimerkiksi steriloidun cockerin karva voi räjähtää kasvuun, se tiivistyy ja paksuuntuu vaikeahoitoiseksi. Tähän löytyy apuvälineitä ja niksejä joita kannattaa kysellä kokeneelta cockertrimmaajalta.

Kaikki trimmaajat eivät osaa trimmata kaikkia rotuja, jotkut ovat yleistrimmaajia eivätkä tiedä joka rodun trimmauksesta paljoakaan. Jotkut osaavat omansa, mutta ei muiden rotuja. Tällöin voi jopa käydä niin että turkki pilataan tulevaisuutta ajatellen.

Haastavat tilanteet

Ensin ojaan ja sitten hiekkakentälle.

Takiaisia!!

Nollakelit! Onneksi oli haalari! Silti pitkän lenkin aikana lumi pakkaantui korviin.
Sotis kannettiin kotiin, koska korviin muodostui niin paljon painoa.

Pentu

Totuta pentua jo pienenä olemaan pöydällä, käsittele sitä ja rentoudu itse jotta pentu uskaltaisi rentoutua.

Nuoren cockerspanielin pentuturkki.

Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka olisi kuinka pörröinen ja ihmiset haukkuu lihavaksi.

Lisan pentu Eino 5kk on siistitty kasvoista ja hännän alta.

Nacho ja trimmattu Nacho. 

Lisan pennulla Charliella ei ollut hirveästi viiksiä,
mutta silti on tärkeää trimmata korvien ympäristö
ja totuttaa pentu trimmauskoneeseen.

Pörröisyys on pentuturkkia joka irtoaa oikealla hetkellä kun on tarpeeksi kypsä (noin 8kk), nyppimällä ja alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki. Kun maltat odottaa että karvaa irtoaa ja nypit sen, niin se kasvaa aikuisena hillitymmin. Pentuvilla voi olla helpompi nyppia hiukan ”likaisena” jolloin sormien ote pysyy hiukan paremmin.  Jos selän leikkaa koneella turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy.

Nina ei suosittele, että terve uros kastroidaan. Jos uros on normaali, se on kiinnostunut hajuista, innokas ja energinen. Opettaminen on vastaus hihnassa vetämiseen, ei kastrointi. Kastrointi voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi kivessyövän takia, mutta silloin kannattaa keskustella kasvattajan tai kokeneen spanielitrimmaajan kanssa, miten edetä. Turkin huonontumista voi yrittää hillitä ja eri välineillä voi saada pidettyä turkki hillitympänä. Syövän takia ei piilokivestä kannata poistaa, se kutistuu jos on kutistuakseen ja syöpä tulee jos on tullakseen. Tärkeä on muistaa että kun selkä on ns. konetettu, sitä ei useimmiten enää nyppimällä saa pois ilman että aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.

Ruokinta

muista että kysymyksessä on turkkirotu, ruuassa pitää olla vähintään 14% rasvaa.

Lisää kuureittain rypsiöljyä 1tlk

Hoitoaineet:

• luonnonsilikoni hoitoaineessa on parempi kuin synteettinen 
• minkkiöljy härskiintyy jos sitä ei pese pois

Trimmausvälineet:

• ·         terävät lyhyet sakset (esim. tassuihin)
• ·         yksipuoliset ohennussakset
• ·         trimmauskone
• ·         trimmauskumit nyppimiseen, joku pitää liidun käytöstä (white charge block)

·         Coat-king riippuen turkista ja tilanteesta

Älä käytä:

Furminaattoria tai veistä

Trimmausoppia

Trimmaustekniikan syvällinen oppiminen vaatii välineoppia, tietoa saksitekniikoista, rotumääritelmän ymmärtäminen ja esteettistä silmää, sekä käsilihaksia varmaan työskentelyyn. Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen aloitusta.

Pesu ja kuivatus

Käytä koirien shampoota, ihmisten hoitoaineet käy

Yleistä

Tee trimmaustilanteesta koirasi tähtihetki. Varo sähläämistä ja hösäämistä. Se on vaarallista teille molemmille. Käytössä on kuitenkin terävät sakset. On myös turha tarjota herkkuja joka lähtöön. Kierrokset vaan nousevat.

Kuono, posket, huulet ja huulipoimut.

Nina aloitti trimmauksen korvista ja kuonosta. Hän konetti (trimmasi trimmauskoneella, terä nro 8,5 tai 10) korvalapun yläosasta kolmasosa vastakarvaan. Nina muistutti että korvia ei saa nyppiä, koska karva on lujassa. Riippuen koiran turkin määrästä kuonolla, kuono voidaan trimmata koneella tai siistiä saksilla. Tulisi kuitenkin pitää huolta että huulet tulevat siistityksi koska keräävät helposti bakteereja jos niihin jää ruokaa tai kuolaa. Huulipoimuja kannattaa hiukan venyttää laittamalla sormi koiran suuhun.

Kallo

Punaisen cockerin päälakea ei saa leikata, mustaa saa ottaa enemmän, ei irtoa niin helposti.Kallon päältä ohennetaan nyppimällä, niin että päästä tulee tasainen.

Korvat

Terveydellisestä näkökulmasta on erittäin tärkeää trimmata korvat, jotka asettuvat aika alas. Tärkeintä on pitää korvanalusta karvattomana, muuten se tulehtuu helposti.

Koko alue korvan ulkojuuresta toisen korvan siistitään koneella rintarankaluun kohdalle. Sivuissa on jakaus joka siistitään ohennussaksilla.

Kun korvat ovat siistitty siirrytään kaulaan. 

Kaula

Cockerspanieli on esimerkiksi alun perin metsästyskoira jolla on syvät keuhkot, sekä kohtalaisen pituinen ja lihaksikas kaula. Kaula auttaa koiraa ylläpitämään tasapainoaan liikkuessaan vaihtelevassa maastossa esimerkiksi kantaen lintua.

Tassut

Spanielin tassu kuuluu olla tiivis ja kynsi näkyä. Kynnestä leikataan n s koukku pois. Kynsien leikkaaminen hillitsee niiden kasvua. Tassuja trimmatessa ja kynsiä leikatessa on tärkeää että on rauhallinen ja varma ote. Jos tassu lipsahtaa ja sakset heiluu, niin vahinkoja sattuu. Trimmaaminen ja kynsien leikkuu ei satu koiraan. Koiran jännitys ja pelko tulee useimmiten omistajan tunteista. Kannattaa miettiä miten itse käyttäytyy.

Kainalot

Kainaloihin Nina suosittelee että suihkutetaan jätettävää hoitoainetta, samoin uroskoirien vatsan alueen karvoille. Uroskoiran virtsasuihku polttaa karvan ja kellastaa turkkia. Muutenkin kannattaa seurata vatsanalustaa ja siittimen ympäristöä että sinne ei muodostu tahmeaa visvaa. Vaikka ei pesisi koiraa kokonaan, kannatta vatsanalusta pitää puhtaana.

Häntä

Hännän alustaa voi puhdistaa koneella ja saksilla, koska ei ole tarkoitus että koiralle tarttuu kakkaa häntään. Muutenkin Nina piti enemmän lyhyehköiksi leikatuista hännistä, koska tällöin häntä ei kerää roskaa ja likaa koiran sitä heilutellessa. Näyttelyissä pitkä häntä estää tuomaria kunnolla näkemästä takaliikkeitä.

Näyttelyyn valmistautuminen ja näyttelytrimmaus

Tuomarille syntyykin usein ensivaikutelma koirasta jo ensi sekunneilla. Koira kannattaa trimmata 1-2 viikkoa ennen näyttelyä, jos ei ole kovin kokenut ja ainoastaan pestä ja hoitaa hienosäätö viimeisenä iltana.

Varo värishampoita. Dopingtestejä tehdään

Älä pistä hoitoainetta ennen näyttelyä.

Trimmauspöydän pidikkeet ovat kiellettyjä näyttelyssä.

Summa summarum sanoisin että trimmausoppia voi verrata kampaajaopiskeluun. Pienellä siistimisellä ja hyvillä tarvikkeilla pääsee alkuun, mutta itse trimmaustekniikka vaatii tietoa, harjoittelua ja silmää. Perushoitona koiran harjaaminen ja puhtaanapito, sekä pöytään totutteleminen. Hyvän perustrimmauksen osaamisen jälkeen voi harjoitella seuraavalle osaamisrappuselle jos intoa riittää.. Se on kuin moni muukin taito – näyttää tosi helpolta kun osaa;)

Lähteet:

Hanna Nymanin trimmauskurssi 2011 ja 2014 
Nina Kauhasen trimmauskurssi 2019

Nan Salminen, haastattelu Pet-Vet 2019
Hanna Nymanin pentujen turkinhoitoneuvot pentutreffeillä 2017

Sagobackens & Finemoon pentutreffit 2017  

KASVATTAJAN MUISTILISTA: Sagobackens

Meiltä kysellään usein että; miten valitsemme pennunostajat, miten tietää saako Sagobackenilta pennun, täytyykö käydä näyttelyissä?...

Yritän seuraavassa tehdä prosessia näkyväksi.

1. ENSIKONTAKTI
2. TAPAAMINEN
3. ESISOPIMUS
4. VARAUSMAKSU
5. ELÄINLÄÄKÄRIN TARKISTUS
6. LOPPUMAKSU
7. KAUPPASOPIMUS
8. REKISTERIOTE JA OMISTAJAILMOITUSOSA

1. ENSIKONTAKTI

Pitkäaikainen varaus

Joskus pennunostajat ovat vanhoja tuttuja. Heillä voi olla meiltä pentu tai ovat ystäviämme. Joskus ovat jääneet odottamaan pentua seuraavasta penueesta, jos edellisestä pentueesta ei esimerkiksi  ole riittänyt kaikille. Nämä odottajat ovat ensisijaisia pennunostajia jo odotusvaiheessa. Olemme jo tavanneet ja he tietävät mitä odottavat. Huomioitaa  on että ovat ilmaisseet kiinnostuksen jo ennen astutusta. Näitä voi olla pari per pentue. 

Uusi ensikontakti sähköpostilla

Pennunostaja ottaa yhteyttä mieluiten sähköpostilla. Tässä vaiheessa olisi kiva jos esittelisit itsesi ja perheesi aika tarkkaan. Yleensä, mitä enemmän infoa saan, sen luotettavamman kuvan saan pennunetsijästä. Tämä voi tuntua hiukan inhottavalta, miksi kasvattaja haluaa tietää minusta minun yksityisasioitani? Mitä se kasvattajalle kuuluu, hyvä tyyppihän minä olen...  No, ei olekaan kysymys siitä että kasvattajana haluaisin urkkia sinun yksityiselämääsi. Ei todellakaan MUTTA luovutan sinun huomaan elävän olennon jonka kanssa olen ollut sen syntymästä asti. Pentu on minun koiralapseni, jonka annan sinun huomaasi loppuelämäksi. Olen suunnitellut astuttavani jo kauan sitten, kun olen käynyt terveystesteissä tulevan emän kanssa  ja etsinyt sopivaa urosta. Olen silloin jo henkisesti sitoutunut pentuihin ja emään, sekä niiden hoitoon, Varaudun jo tässä vaiheessa siihen että en voi pitää kaikkia pentuja jotka syntyvät. 

Jätän kotiin itselleni yhden tai jopa kahden jos minulla on siihen mahdollisuus. Joskus minun täytyy sanoa itselleni jyrkkä ei, ei nyt. Koska pentuja voi tulla monta ja joudun psyykkaamaan itseni että kyllä myyn. Se, mitä voin tehdä on, etsiä pennuille hyvät perheet. Sitoudun myös auttamaan ja vastaamaan kasvatinomistajien kysymyksiin. Haluan että pennuilleni tulee niin hyvä elämä kuin mahdollista. Hyvällä elämällä en tarkoita mammonaa, omistajan ulkonäköä tai statusta vaan että omistaja on kypsä ottamaan vastuuta elävästä olennosta joka käy läpi mörkö-, ja uhma kauden, saa juoksut tai sekoilee hajuista ;). Haluan tehdä niin paljon kun mahdollista että pennunostaja on valmis pennun ottoon, on saanut minulta koiranhoitovinkkejä, trimmausohjeita ja kaikenlaista muuta. 

En voi tietää tuletko tarjoamaan pennulle turvallista ympäristöä, ohjata ja opettaa sille tapoja, ruokkia, trimmata, antaa unirauhan ja olla reilu. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvätä, mutta kaikki aikuiset tietää luultavasti että ei ole. Ja jos et tiedä, niin olen kuullut kasvattajilta niin sydäntäsärkeviä tarinoita että ymmärrän heitä. Joku kasvattaja on lopettanutkin, kun pentujen myyminen hyviin koteihin  on joskus  niin hankalaa. On ollut trokareita, hylättyjä tai hoitamattomia koiria, tehtailua, riitatilanteita, rikottuja pentuja... 

Tässä syy miksi haluan tietää jotain sinusta, perheestäsi, miten asut (onko rappusia, hissiä, omaa pihaa, liikennettä), käyttekö paljon mökillä/saaristossa (punkit, kyyt, uiminen, tulehdukset, vahingot), kuinka kauan pentu olisi yksin kerrallaan (melkein ei yhtään, 5 tuntia,10 tuntia) onko lapsia, minkä ikäisiä, haluavatko he koiran? ovatko he tottuneet koiriin?  Mitä haluat harrastaa (ei mitään, kaverikoiratoimintaa, agilityä, metsästystä, näyttelyjä...) ja tärkein, mikä on koirakokemuksesi? Onko sinulla ollut koiraa vai onko tämä ensimmäinen? j n e Kerro sinä minulle, minä kerron minusta ja pennusta sinulle. Tämähän on kaksisuuntainen juttu, sinä saat tietää minusta valtavasti ja tulet jopa kotiini. 

Sinäkin teet arviointityön. Tänä päivänä riskit ovat molemminpuolisia. En usko että moni haluaa kannustaa pentutehtailua, mutta tehtailijat ovat myös tulleet ovelimmiksi. On väärennettyjä rekisteripapereita ja terveystodistuksia, lumekodeista myydään tehtaalla kasvatettuja pentuja, säälipisteitä kerätään eri tavoin, selityksiä miksi tavataan parkkipaikalla on monia...  

Kun tutustumme löydämme varmasti parhaan ratkaisun meille molemmille. 

Lisähaasteen tuo se että me kasvattajat emme myy pehmoleluja. Nämä olennot ovat jo vieneet palan sydämestämme ❤❤❤ usein vielä viime hetkellä mietimme, jäiskö tämä kotiin ;)

2. TAPAAMINEN

Kun olemme ensin tutustuneet netissä, kutsun sinut meille käymään. Kutsun ne joille uskon että minulla on sinulle  jotain tarjottavaa. Niin yksinkertaista se on. Kun tapaamme näemme jos kemiamme toimii. Jos vain on mahdollista toivon että käydään kävelyllä, juttelemme ja tutustumme. Yleensä näytän myös miten trimmataan ja voi olla että haluat kokeillakin. Nyt koronaaikana olen välttänäyt sisävieraita, joten mekin ulkoilemme. Onneksi meillä on ollut katos ja satulahuone käytössämme. 

 

3. ESISOPIMUS

VARAUSMAKSU
LOPPUMAKSU
KAUPPASOPIMUS
REKISTERIOTE JA OMISTAJAILMOITUSOSA

• MADOTUKSET
• PENTUEILMOITUS
• ELÄINLÄÄKÄRINTARKASTUS
• SIRUTUS

PENTUOHJE
COCKERILEHTI
REPPU

1. PIKKUPENTUTREFFIT noin 4-5 kk iässä

1. NUORISOTREFFIT 9-12 kk iässä

Turkinhoitovinkkejä cockerspanielia miettivälle

 

Cockerspanieli on trimmattava rotu ja turkinhoitoon kannattaa paneutua jo ennen kuin hankkii oman koiran. Trimmaus ei siis ole pelkästään ulkonäöllinen asia, vaan liittyy suuresti cockerspanielin terveydenhoitoon. Cockerspanieli on lintuja noutava metsästyskoira, jonka piirteet ovat jalostettu tätä tehtävää varten. Pitkät korvat ovat esimerkiksi auttaneet hajumolekyylien nousemista maasta, pitkä kuono ja leveät suupielet ovat helpottaneet suhteellisen ison linnun kantamista, varpaiden välissä olevat anturat ovat helpottaneet uimista ja jalka- ja vatsahapsut ovat suojanneet koiraa risukoissa. Cockerspanielin turkin tulee olla silkkimäisen kiiltävä, jolloin siihen eivät risut tartu niin helposti ja turkki kuivuu nopeammin.

Jos ei ole kiinnostunut metsästyksestä tai koiranäyttelyistä, voi tulla ajatelleeksi että ei tarvitse trimmatakaan. Cockerspanielin kanssa se ei kuitenkaan mene niin. Turkki uudistuu koko ajan, mikä tarkoittaa että osa turkista on kuollutta ja osa on uutta ja tervettä. Kuollut turkki jää roikkumaan uuden turkin väliin, ja koska se ei enää kiillä, se huopaantuu nopeasti. Tämä uudistuminen on myös likaa hylkivän silkkisen turkin salaisuus. Luonnollisen uudistumisrytmin saa helposti pilattua leikkaamalla selän koneella. Tällöin katkennut hius on karkeampi ja koska hiukset kasvavat kaikki samaa rytmiä, turkki näyttää tiheältä, elottomammalta ja huopaantuu herkemmin.

Ottamalla selvää turkinhoitoon liittyvistä asioista ja kasvattajan neuvoja seuraten voi saada cockerspanielin, jolla on silkkimäinen, suhteellisen helppohoitoinen turkki, joka ei ärsytä korvakäytäviä, silmiä, huulia, takapuolta tai tassuja. Saat cockerspanielin jonka turkki tekee tehtävänsä, suojaa lämmöltä, kylmältä ja risuilta sekä kestää vettä. Tekemällä pari juttua väärin, tai jättämällä arjen huolto tekemättä, saa cockerspanielin jonka turkki muistuttaa lammasta, jonka korvat, silmät ja huulipoimut tulehtuvat, aiheuttaa sinulle tunteja lisätyötä ja on epämiellyttävää koiralle.

 Seuraavassa annan perusvinkkejä kotikoiran turkinhuoltoon pennusta aikuisuuteen. Näyttelyyn valmistautuminen tai esimerkiksi kastroitu/steriloitu koira vaatii hiukan lisätietoja, mihin en tässä paneudu. Esimerkiksi cockerspanielin laittamisessa näyttelykuntoon on omat niksinsä vaikkakin hyvin hoidettu kotikoira muuttuukin näyttelykoiraksi aika pienellä vaivalla. Kaikkien turkit eivät mene pilalle kastroinnin yhteydessä, mutta sen verran menee että siihen kannattaa varautua.

 

Pikkupentu

Kasvattaja totuttaa pentuja olemaan pöydällä, leikkaa kynnet moneen kertaan, sekä pesee ja kuivattaa. Pikkupentu ei välttämättä rakasta sitä, mutta pitää normaalina, ihan kuin hampaiden pesu ihmisille. Jatka kotona kasvattajan aloittamaa pennun totuttamista pöydällä oloon. Pöydälle kannattaa laittaa kumimatto tai kerniliina, että pentu ei liukastuisi.  Aloita harjoittelut vaikka pelkillä rapsutuksilla niin pentu tottuu olemaan korkealla ja paikallaan. Opeta että pöydällä olo tarkoittaa ihanaa keskinäistä aikaa, jolloin ei ole kiire. Tutki pennun hampaat ja korvat, koskettele tassuja (älä kutita)
 ja tarkista yleisterveys. Tärkeää on ottaa aikaa ja rentoutua itsekin jotta pentu uskaltaisi rentoutua. 

 

Nuoren cockerspanielin pentuturkki.

Cockerspanielin ensimmäinen turkki on pentuturkkia. Se on pehmeää, haituvaista ja voi törröttää suoraan sivuille. Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka se olisi kuinka pörröinen ja ihmiset jopa haukkuisivat pentua lihavaksi. Pörröisyys on pentuturkkia joka irtoaa oikealla hetkellä kun on tarpeeksi kypsä (noin 8kk-10kk), nyppimällä ja alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki. Kun maltat odottaa että karvaa irtoaa ja nypit sen, niin se kasvaa aikuisena hillitymmin. Pentuvilla voi olla helpompi nyppia hiukan ”likaisena” jolloin sormien ote pysyy hiukan paremmin. Jos selän leikkaa koneella turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy. Tärkeä on muistaa että jos selkä on ns. konetettu, sitä ei useimmiten enää saa nyppimällä pois ilman että aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.

 Cockerspanieli kestää vettä, onhan se vedestäkin noutava lintukoira. On kuitenkin hyvä käyttää laadukkaita, omalle koiralle sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Shampoo ja hoitoaine kannattaa laimentaa joko suoraan pesualtaaseen tai erilliseen pulloon.

Tärkeimmät trimmausvälineet ovat terävät lyhyet sakset (esim. tassuihin), terävät pitkät sakset (voivat olla suorat tai muotoillut, koristekarvojen muotoiluun) ja yksipuoliset ohennussakset, sekä esimerkiksi  trimmauskumit nyppimiseen. 

Tiheä kampa. 

Karsta

Trimmausvälineitä on paljon muitakin, mutta niiden käyttö kannattaa selvittää ennenkuin kokeilee, koska jotkut ovat hyviä oikein käytettynä, mutta voivat myös katkoa turkin (katso yllä). Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen kuin aloittaa saksien ja koneen käytön. Tämä säästää saksia, niihin ei tule epätasaisuuksia ja koneen terä pysyy kunnossa. Hyvät trimmaussakset  ja trimmauskoneet ovat arvokkaita ja niistä kannattaa pitää huolta. Saksia voi joutua teroittamaan (Jos mahdollista) ja koneelle kannatta käyttä öljy/viilennyssuihketta. Hiekkainen turkki tekee saksien teristä tylsiä ja tylsällä koneella ajaminen voi satuttaa koiraa. Uudet terät ovat myös aika arvokkaita.  

Kannatta huomioida että vaikka koira näyttäisi puhtaalta, niin myös katupöly on pientä hiekkaa. Sen takia trimmaaja arvostaa suuresti jos tuot putipuhtaan ja kuivan koiran trimmattavaksi. Yleensä pää ja selkä nypitään, korvat, posket ja kaula otetaan koneella, lavat ja konerajat ohennetaan ohennussaksilla. tassut leikataan suorilla saksilla ja lopuksi pitkillä saksilla muotoillaan koristekarvat. 

Sormikumeja

Takunavaaja

Karstaa ja kampaa joka tai joka toinen päivä, tai edes kerran viikossa, niin takkuja ei ehdi syntymään. Takut tulevat yleensä korviin ja kainaloihin. Hyvälaatuinen ja hyvin hoidettuturkki pysyy takuttomana pitkäänkin, mutta ennakointi on helpompaa kuin takkujen selvittely! Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdäänkin terveydellisistä syistä, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle.

Lopuksi.

Tee trimmaustilanteesta koirasi tähtihetki!