Hauska juttu tämä neuloosi

Neuloosi tarkoittaa sitä että hullaantuu neulomiseen. Ei haluaisi tehdä mitään muuta kun neuloa, kotityöt, läksyt ja muut saa jäädä. Jos kuitenkin tulee mentyä jumppaan tai kauppaan niin odotta vaan että kun pääsisi pian kotiin neuleensa äärelle.

Minulla ei tällä hetkellä neuloosia ole. Mutta eihän sitä tiedä. Tiedän niin hyvin mistä on kyse. Minulla alkoi neuloosi yläasteella. Ensin seiskalla (yläkoulussa) sillai rauhallisesti ja kahdeksannella se riistäytyi käsistä. Me saimme tuolloin katsoa hiihtoa ja olympialaisia TV:stä voimistelusalissa ja otin sinne mukaan yksinkertaisen kutimen. Neuloin noin 20 cm leveitä ja 1,5m pitkiä kaistaleita ruskean, oranssin ja valkoiseen sävyyn (värit olivat mun retrotapetista). Sitä oli helppo neuloa, aina oikeaa neuletta, ei tarvinnut katsoa alas ollenkaan ja mitä jännempää niin nopeammin puikot kävi 😅

Kun urheilujutut olivat ohi en pystynyt tunneilla olemaan enää paikallaan. Oli pakko saada neuloa, muuten en jaksanut keskittyä. En kuitenkaan halunnut provosoida niin neuloin pulpetin alla sukkapuikoilla. Hyvin se meni. Se oli siinä mielessä ihanaa aikaa että meitä oli monta jotka halusivat neuloa. Istuimme kirjaston lattialla ja neuloimme, mm ylipitkiä kaulaliinoja. Jossain vaiheessa näistä ylipitkistä kaulaliinoista tuli jo ongelma kun ne jäivät bussin oven väliin ja slalomhissin koukkuun. Puh!

Neuloosi meni jossain vaiheessa niin pitkälle etten pystynyt lähtemään edes diskoon ystävien kanssa, kun minun niin  teki mieli neuloa. Kaverit istuivat minun sängylläni, "Että tulisit nyt mukaan" mutta minä vastasin aina ensi kerralla sitten kun tämä homma on valmis. Olinpa minä tylsimys, sorry kaverit.

Lukioaikana olin turhautunut istumiseen ja säntilliseen olemiseen. Ei ollut kurssimuotoista lukiota tuolloin,  se olisi sopinut minulle paljon paremmin. Lukio oli ihan samanlaista kun yläkoulu, luokat ja aikataulut, sekä opetus. Ainoastaan porukka oli rauhallisempaa, ainakin minun luokassani. Olimme opettajien mielestä ihana luokka jossa saattoi hengähtää. 

Sain kuitenkin jostain päähäni että minun täytyy tehdä yksi villapaita kuukaudessa. Luokkakaverini kyselivät jos minulla oli joku mummo joka neuloi minulle näitä. No, ei ollut, ainoastaan neuloosi. Ratkaisin lukion suhteellisen stressaavan aikataulutuksen sillä että neuloin samalla kun tein läksyt ja jos olin päättänyt että hiha täytyy tulla valmiiksi tänään, niin sitten otettiin unesta tunteja. Joskus niskaa poltti ja käsiä kramppasi, mutta vertasin urheilijoihin, ei hekään saa luovuttaa pienen kivun edessä.

Lukioaika menikin siinä sitten ja taisin neuloa ylioppilasjuhliinkin koltun. Kummallista oli että ei kukaan muu ollut näin hullu tai neuloosin lumoissa. Oli minulla onneksi kyllä yksi hyvä ystävä joka oli todella taitava käsitöissä ja hänen äitinsäkin oli innostunut, joten harrastimme paljon yhdessäkin. 

Rakkaaksi jäi hänen äitinsä (nyt jo edesmennyt) minulle tekemä kalastajaneule sekä ystäväni minulle kirjatut keittiöpyyhkeet.

Hiukan neuloosi rupesi näyttämään rauhoittumisen merkkejä kun pääsin opiskelemaan käsitöitä, ensin taidekudontaa ja myöhemmin käsityönopettajaksi. 

Jännästi sitä kuitenkin odotti näitä käsityöhetkiä, vaikka saimme tehdä käsitöitä monta tuntia päivässä. Mutta siinä oli varmaan se, että kun aina oppi uutta, niin se sitten taas koukutti osaltaan. Ja, että oli yhtä käsityöhulluja kavereita!

Poikakaverikin sai joskus jotain.

Pälsvårdstips till dig som funderar på att skaffa en cockerspaniel

Cockerspanieln hör till de raser som behöver trimmas och det lönar sig att fördjupa sig i vad pälsvården innebär innan man skaffar den egna hunden. Trimning av cockerspanieln görs inte enbart av estetiska skäl, tvärtom är det fråga om hälsovård.

Cockerspanieln är ursprungligen avlad till apporterande fågelhund som också går i vatten. De långa öronen lyfter upp luktmolekyler från marken, långa nospartiet har och breda mungiporna underlättar apporterandet av relativt stora fåglar, hyn mellan tårna underlättar simningen och fanorna på benen och bröstkorgen har skyddat hunden i svåråtkomlig terräng. Cockerspanielns päls ska vara silkeslen och glansig, vilket gör att kvistar inte fastnar så lätt och hunden torkar snabbare.  

Det är lätt att tro at tom man inte är intresserad av jakt eller hundutställningar, så behöver man inte trimma. Så är inte fallet då det gäller cockerspanieln. Pälsen förnyas hela tiden, vilket innebär att en del av pälsen är dött och en del är nytt och friskt. De döda håren, som inte glänser, lossnar in bland friska pälsen och orsakar tovor. Denna förnyelseprocess är även hemligheten bakom en smutsavvisande och silkeslen päls. Denna förnyelseprocess är lätt att förstöra genom att klippa ryggpälsen med maskin. De avklippta hårstråna blir strävare och på grund av att alla hår växer i samma takt så blir pälsen tätare och ser livlös ut, samt tovas lättare.

Din cockerspaniel kan få en silkeslen och relativt lättskött päls, som inte irriterar öron, ögon, läppar, bakdel och tassar, om du lär dig grunderna gällande pälsvården och följer uppfödarens råd. Din cockerspaniel får en päls som fungerar i sin uppgift, att skydda från värme, kyla och kvistar, samt tål vatten. Men genom att göra några saker, eller alternativt låta bli att göra i vardagen, kan du få en cockerspaniel vars päls påminner om ett får, vars öron, ögon och läppar inflammeras, samt ger dig extra arbete och obehag för hunden.

Till följande delger jag grundläggande information gällande hemmahundens pälsvård från valp till vuxen. Om du har avsikt att ställa ut din hund eller om den är kastrerad/steriliserad, så behöver di lite mer tips vilka jag inte tar upp här. Det finns till exempel några tips när det gäller att få pälsen i utställningsskick som jag inte går in på, men det är bra att komma ihåg att det går relativt lätt att få en välskött hemmahund i utställningsskick. Alla cockerspaniels päls blir inte förstörd i och med kastrering, men tillräckligt mångas, för att det ska vara bra att vara förberedd på det.

 

Valpen

 Uppfödaren vänjer valparna vid att stå på bord, klipper klor, badar och torkar. Den lilla valpen kanske inte älskar det, men det blir normalt, likasom tandtvätt för oss. Fortsätt dessa av uppfödaren påbörjade övningar hemma. Du kan placera en gummimatta eller kerniduk på bordet för att valpen inte ska halka.  Påbörja träningen vid att vänja valpen att vara högt uppe på ett bord lugnt och stilla. Lär valpen att bordet innebär mysig kvalitetstid med matte/husse, en tid då det inte är bråttom. Undersök valpens tänder och öron, rör på tassarna (kittla inte) och kontrollera hälsan allmänt. Ta tid på dig och slappna av, så att valpen också vågar slappna av. 

 

Den unga cockerspanielns päls

Den första pälsen cockerspanieln har är valppäls. Pälsen är mjuk, fjuniga och kan stå rakt ut i sidorna. Denna valppäls får inte klippas med maskin, inte ens fast människor skulle kalla den valpen tjock på grund av burret. Den burriga pälsen är valppäls som lossnar vid rätt tillfälle när det är tillräckligt moget (ungefär vid 8-10 mån.). När du plockar den mogna valppälsen kommer det fram en slät och vacker, vuxen spanielpäls. När du har orkat vänta på rätt tillfälle, då håret lossar av sig själv när du plockar, växer den mer sansat som vuxen. Valppälsen kan vara lättare att rycka som en aning ”smutsig” för då fastnar den lättare i fingrarna. Om ryggen klipps med maskin blir pälsen tät, andas inte, lockig och växer snabbare. Om ryggen har tidigare klippts med maskin, så kan man oftast inte plocka den mera utan att orsaka smärta för hunden.

Cockerspanieln tål vatten, den är ju en vattenapporterande hund.  Det är ändå viktigt att använda till din hund lämpliga schampo och balsam av god kvalitet. Det lönar sig att blanda ut både schampot och balsamet i badkaret eller i en skild flaska. Till slut kan du spraya lite vårdspay, speciellt på favorna. Det finns spray som förhindrar att det bildas snöbollar i fanorna och spray som gör pälsen halkig, så att frön inte fastnar så lätt. Glanssprayn gör pälsen lättare hanterbar i längden.

För att trimma en cockerspaniel behöver du en kort vass sax (t ex för tassar), en lång vass sax (för att forma behängen), en ensidig effileringssax och gummituttar för plockning. Innan du börjar arbetet med saxar och maskin, tvätta och blåstorka pälsen. Detta sparar på saxarna, de blir inte hackiga och trimmaskinens blad hålls i skick. Hjässan och ryggen plockas, öron, kinder och hals tas med maskin, länderna och maskinens kanter jämnas med effileringssax. Tassarna klipps med rak sax och till slut formas behängen med en lång sax.  Trimningssaxar av god kvalité’ är ofta värdefulla och det lönar sig att ta väl hand om dem. Saxarna kan behöva vässas och maskinen oljas (det finns nedkylande oljespray). Notera att även om du tycker att hunden är ren, så fastnar det asfalt/vägdamm i pälsen, vilket också är sand. Av denna orsak uppskattar trimmare väldigt mycket om du ser till att din hund är ren när den kommer på trim.

Borsta och kamma din hund varje, varannan dag eller åtminstone en gång i veckan så slipper du tovor. Tovorna kommer lätt under armbågarna och i öronen. En välskött päls av god kvalitet hålls tovfri länge, men det är lättare att vara förutseende än att reda ut tovig päls. De flesta cockerspaniels behöver trim med två månaders mellanrum. Även om trimningen görs av hälsovårdsskäl, så kan hemmahunden också vara nätt trimmad och en glädje för ögat.

Till slut,

Betrakta trimningstillfället som din och din hunds egna kvalitetstid.

 

 

Turkinhoitovinkkejä cockerspanielia miettivälle

 

Cockerspanieli on trimmattava rotu ja turkinhoitoon kannattaa paneutua jo ennen kuin hankkii oman koiran. Trimmaus ei siis ole pelkästään ulkonäöllinen asia, vaan liittyy suuresti cockerspanielin terveydenhoitoon. Cockerspanieli on lintuja noutava metsästyskoira, jonka piirteet ovat jalostettu tätä tehtävää varten. Pitkät korvat ovat esimerkiksi auttaneet hajumolekyylien nousemista maasta, pitkä kuono ja leveät suupielet ovat helpottaneet suhteellisen ison linnun kantamista, varpaiden välissä olevat anturat ovat helpottaneet uimista ja jalka- ja vatsahapsut ovat suojanneet koiraa risukoissa. Cockerspanielin turkin tulee olla silkkimäisen kiiltävä, jolloin siihen eivät risut tartu niin helposti ja turkki kuivuu nopeammin.

Jos ei ole kiinnostunut metsästyksestä tai koiranäyttelyistä, voi tulla ajatelleeksi että ei tarvitse trimmatakaan. Cockerspanielin kanssa se ei kuitenkaan mene niin. Turkki uudistuu koko ajan, mikä tarkoittaa että osa turkista on kuollutta ja osa on uutta ja tervettä. Kuollut turkki jää roikkumaan uuden turkin väliin, ja koska se ei enää kiillä, se huopaantuu nopeasti. Tämä uudistuminen on myös likaa hylkivän silkkisen turkin salaisuus. Luonnollisen uudistumisrytmin saa helposti pilattua leikkaamalla selän koneella. Tällöin katkennut hius on karkeampi ja koska hiukset kasvavat kaikki samaa rytmiä, turkki näyttää tiheältä, elottomammalta ja huopaantuu herkemmin.

Ottamalla selvää turkinhoitoon liittyvistä asioista ja kasvattajan neuvoja seuraten voi saada cockerspanielin, jolla on silkkimäinen, suhteellisen helppohoitoinen turkki, joka ei ärsytä korvakäytäviä, silmiä, huulia, takapuolta tai tassuja. Saat cockerspanielin jonka turkki tekee tehtävänsä, suojaa lämmöltä, kylmältä ja risuilta sekä kestää vettä. Tekemällä pari juttua väärin, tai jättämällä arjen huolto tekemättä, saa cockerspanielin jonka turkki muistuttaa lammasta, jonka korvat, silmät ja huulipoimut tulehtuvat, aiheuttaa sinulle tunteja lisätyötä ja on epämiellyttävää koiralle.

 Seuraavassa annan perusvinkkejä kotikoiran turkinhuoltoon pennusta aikuisuuteen. Näyttelyyn valmistautuminen tai esimerkiksi kastroitu/steriloitu koira vaatii hiukan lisätietoja, mihin en tässä paneudu. Esimerkiksi cockerspanielin laittamisessa näyttelykuntoon on omat niksinsä vaikkakin hyvin hoidettu kotikoira muuttuukin näyttelykoiraksi aika pienellä vaivalla. Kaikkien turkit eivät mene pilalle kastroinnin yhteydessä, mutta sen verran menee että siihen kannattaa varautua.

 

Pikkupentu

Kasvattaja totuttaa pentuja olemaan pöydällä, leikkaa kynnet moneen kertaan, sekä pesee ja kuivattaa. Pikkupentu ei välttämättä rakasta sitä, mutta pitää normaalina, ihan kuin hampaiden pesu ihmisille. Jatka kotona kasvattajan aloittamaa pennun totuttamista pöydällä oloon. Pöydälle kannattaa laittaa kumimatto tai kerniliina, että pentu ei liukastuisi.  Aloita harjoittelut vaikka pelkillä rapsutuksilla niin pentu tottuu olemaan korkealla ja paikallaan. Opeta että pöydällä olo tarkoittaa ihanaa keskinäistä aikaa, jolloin ei ole kiire. Tutki pennun hampaat ja korvat, koskettele tassuja (älä kutita)
 ja tarkista yleisterveys. Tärkeää on ottaa aikaa ja rentoutua itsekin jotta pentu uskaltaisi rentoutua. 

 

Nuoren cockerspanielin pentuturkki.

Cockerspanielin ensimmäinen turkki on pentuturkkia. Se on pehmeää, haituvaista ja voi törröttää suoraan sivuille. Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka se olisi kuinka pörröinen ja ihmiset jopa haukkuisivat pentua lihavaksi. Pörröisyys on pentuturkkia joka irtoaa oikealla hetkellä kun on tarpeeksi kypsä (noin 8kk-10kk), nyppimällä ja alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki. Kun maltat odottaa että karvaa irtoaa ja nypit sen, niin se kasvaa aikuisena hillitymmin. Pentuvilla voi olla helpompi nyppia hiukan ”likaisena” jolloin sormien ote pysyy hiukan paremmin. Jos selän leikkaa koneella turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy. Tärkeä on muistaa että jos selkä on ns. konetettu, sitä ei useimmiten enää saa nyppimällä pois ilman että aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.

 Cockerspanieli kestää vettä, onhan se vedestäkin noutava lintukoira. On kuitenkin hyvä käyttää laadukkaita, omalle koiralle sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Shampoo ja hoitoaine kannattaa laimentaa joko suoraan pesualtaaseen tai erilliseen pulloon.

Tärkeimmät trimmausvälineet ovat terävät lyhyet sakset (esim. tassuihin), terävät pitkät sakset (voivat olla suorat tai muotoillut, koristekarvojen muotoiluun) ja yksipuoliset ohennussakset, sekä esimerkiksi  trimmauskumit nyppimiseen. 

Tiheä kampa. 

Karsta

Trimmausvälineitä on paljon muitakin, mutta niiden käyttö kannattaa selvittää ennenkuin kokeilee, koska jotkut ovat hyviä oikein käytettynä, mutta voivat myös katkoa turkin (katso yllä). Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen kuin aloittaa saksien ja koneen käytön. Tämä säästää saksia, niihin ei tule epätasaisuuksia ja koneen terä pysyy kunnossa. Hyvät trimmaussakset  ja trimmauskoneet ovat arvokkaita ja niistä kannattaa pitää huolta. Saksia voi joutua teroittamaan (Jos mahdollista) ja koneelle kannatta käyttä öljy/viilennyssuihketta. Hiekkainen turkki tekee saksien teristä tylsiä ja tylsällä koneella ajaminen voi satuttaa koiraa. Uudet terät ovat myös aika arvokkaita.  

Kannatta huomioida että vaikka koira näyttäisi puhtaalta, niin myös katupöly on pientä hiekkaa. Sen takia trimmaaja arvostaa suuresti jos tuot putipuhtaan ja kuivan koiran trimmattavaksi. Yleensä pää ja selkä nypitään, korvat, posket ja kaula otetaan koneella, lavat ja konerajat ohennetaan ohennussaksilla. tassut leikataan suorilla saksilla ja lopuksi pitkillä saksilla muotoillaan koristekarvat. 

Sormikumeja

Takunavaaja

Karstaa ja kampaa joka tai joka toinen päivä, tai edes kerran viikossa, niin takkuja ei ehdi syntymään. Takut tulevat yleensä korviin ja kainaloihin. Hyvälaatuinen ja hyvin hoidettuturkki pysyy takuttomana pitkäänkin, mutta ennakointi on helpompaa kuin takkujen selvittely! Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdäänkin terveydellisistä syistä, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle.

Lopuksi.

Tee trimmaustilanteesta koirasi tähtihetki!

 

Kaikki koirapedit ja pehmusteet, mitä olemme kokeilleet, plussat ja miinukset

 

 

KANGASHÄKKI

+ sopii parhaiten rauhalliselle aikuiselle tai pikkupennulle pesäksi

+ löytyy eri kokoja ja värejä, sekä yksityiskohtia

+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa

+ helppo kantaa

+ helppo siirtää

+ kevyt

- ei kovin kestävä nuorelle koiralle. Vetoketjut, ikkuna-aukot ja lukot ovat kivoja pureskeltavia tai revittäviä

- voidaan pestä, mutta ei välttämättä helppo

- vie aika paljon tilaa

- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?

HÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla

+ sekä kevyempiä että lujatekoisia+ hyvä autolla matkustamiseen. Voidaan kiinnittää turvavyöllä penkkiin

+ vesikupin voi kiinnittää seinään

+ puhaltimia löytyy 

+ helppo pestä ja saada puhtaaksi

+ alusta usein irrotettava

+ voidaan taitella noin7 cm levyksi, jolloin vie aika vähän säilytystilaa

- ulkonäkö voi olla karu, joskin suojia löytyy ja niitä voi askarrella itsekin

- koira voi vääntää metallia tai ovia

MUOVIHÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla. Jotkut ovat lentokonematkustaiseen hyväksyttyjä malleja, joskin se täytyy aina tarkistaa lentoyhtiöltä ennen matkaa.

+ sekä kevyempiä että lujatekoisia

+ vesikupin voi kiinnittää seinään

+ puhaltimia löytyy 

+ helppo pestä ja saada puhtaaksi

+ ovat kolmessa osassa kiinnitettyinä klipseillä, lattia ja katto, sekä ovi

+ harvemmin koira pystyy rikkomaan muovihäkin, joskin malleissa on eroja. Jotkut ovat parempia kuin toiset. 

+ voidaan irrottaa osiin, jolloin vie vähemmän säilytystilaa

- ulkonäkö voi olla karu

- vie paljon tilaa

SE paikka missä Totten piti saada olla rauhassa ;)!

MUOVIKAUKALO

+ sopii eritysen hyvin, kovaan käyttöön, nuorelle koiralle ja pennuille.

+ löytyy eri kokoja

+ kestävä

+ helppo pestä

+ hieno hiekka valuu pohjan reijistä lattialle

+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa

- vie paljon tilaa

- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?

"HETEKKASÄNKY"

ROTTINKIKORI

+ kaunis sisustuselementti

+ sopii aikuiselle, rauhalliselle koiralle

+ tunnelmaa voi vaihdella pehmikkeillä

- hankala saada puhtaaksi

- voi joku kaunis päivä olla pienissä paloissa

 

PEHMUSTEET

Koirille tarkoitetut pehmusteet (myydään useassa koiratarvikeliikkeessä)

+ uutena aivan ihana

+ erilaisia kuvioita ja värejä

+ löytyy eri kokoja

+ pehmeä

+ kestävä

+ kumiraidat alla pitää peiton paikallaan

+ lämmin

+ pestävä

- kerää hiekan koirasta ja jos niinkuin meillä, koirat pääsevät ratsastuskentän hiekalle päivittäin, sitä hiekkaa kerääntyy paljon. Saisi olla hengitysmaski kun ravistelee sitä. Silti paljon jää karvojen uomeniin ja aika riski heittää pesukoneeseen (joskin olen kyllä tehnyt sitä).

- kerää irtokarvaa ja nukkaa joka on myös riski pestäessä pesukoneessa

 

Tassuputiikin, nykyään Aurapet, ihania tuotteita

NEULOTUT TYYNY

+ omistajan haju luo turvaa

+ pehmeä

+ lämmin

+ voi olla uusi, mutta itse neulottu

+ voi olla kierrätetty vanhasta neuleesta (vaate ja käytetty tyyny?)

- jos ei tykkää tai jaksa neuloa

- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos

 

Vanha

KIERRÄTETTY VAATE

+ kierrätys, uudelleen käyttö (vaate ja tyyny)

+ omistajan haju luo turvaa

- jos ei tykkää tai jaksa askarrella

- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos

LATTIATYYNY TILKUISTA

+ halpa tai taloudellinen, tilkut käyttöön

+ materiaalivalinnoilla voi paljonkin vaikuttaa kestävyyteen ja helppohoitoisuuteen

+ voi olla helppo pestä

+ voi olla vahva

- voi olla vaikea pestä

- voi olla helposti hajoitettava

ALUSTAT

MISSÄ KOIRAT USEIMMITEN OIKEASTI NUKKUU?

Mitä cockerinomistaja tarvitsee?

Mitä uutena koiranomistajana tulisi hankkia cockeripennulle ennenkun se saapuu uuteen kotiin. Vastaus on minusta että 

A. Alussa yleensä tarvitaan pentuhihna, ruokaa, ruoka- ja vesikuppi, peti, lelu, autohäkki ja pieni harja, sekä kynsisakset. 

B. Monet turkinhoito- ja trimmausvälineet pystyy ostamaan matkan varrella kun oppii lisää trimmaamisesta. 

C. On olemassa arkea helpottavia asioita, esimerkiksi haalareita ja kuivatusloimia, jotka ovat makuasioita. Jotkut ei haluasi olla ilman niitä ja toiset eivät piittaa.

Perusasiat mitä pentu tarvitsee

Ruoka

Yleensä kasvattaja antaa sitä ruokaa mukaan mitä hän on itse pennuille syöttänyt ja suosittelen ehdottomasti että jatkat kasvattajan ohjeistusten mukaan.

Kasvattajan suosimaa ruokaa kannattaa ehdottomasti antaa jos se on mahdollista ja jos myöhemmin haluaa muttaa ruokintaa se tulee tehdä hitaasti totutellen. Itse en suosittele että poiketaan kasvattajan ohjeista kovinkaan paljon, koska pennuilla voi olla herkkä vatsa. Anna pennun ensin kotiutua, tottua kaikkiin uusiin ihmisiin, ääniin, hajuihin, bakteereihin ym ennenkuin muutat ruokintaa.  Jos kuitenkin kasvattajan ruokaa ei ole saatavilla kysyisin häneltä vaihtoehtoja ja siirtysin vähitellen. Itsellä on kokemusta esimerkiksi että kasvattajan suosimaa ruokaa ei ollut suomessa myynnissä. 

Herkän vatsan takia voi hankkia maitohappobakteereja valmiiksi tai muuta suolistoa rauhoittavaa apteekista. 

Pikku pennuthan voivat maistella vähän kaikkea ja joskus vaan vatsa kipeytyy mutta joskus on hyvä olla purkki parsakaalia varastossa.  Se muodostaa verkon vieraan esineen ympärille ja auttaa sitä eteenpäin. Hyvä nyrkkisääntö on että korkeintaan! kaksi päivää kakkaamatta tai oksentaen. Se on itse asiassa jo kriittinen vaihe. Itse sanoisin että päivä riittää, ennekuin pitää reagoida. Pikkupentuhan pissaa ja kakkaa joka aterian jälkeen (4 x?) ja usein herätessään tulee pissa. Ja  niin sen pitääkin olla.

Pentuhihna

Pehmeä ja sopivan kokoinen. Ei liian iso.

Ruoka- ja vesikuppi

Kuppivaihtoehtoja

Hyväesimerkki kupista joka on korkea, eikä kaadu. 

Suosittelen spanielikuppia, missä korkeat reunat

Peti ja autohäkki

DIY peti tehty omasta puserosta ja tyynystä.

Pennut rakastivat pesäänsä :)

 

Ensimmäinen ikioma peti uudessa kodissa.

Pennulla on hyvä olla oma suojaisa paikka. Pentu nukkuu paljon ja tarvitsee paljon unta. Monet pennut pitävät koloista, joten kangas tai metallihäkkikään ei ole huono peti. Joskin laatikkokin on kiva monen mielestä :) Muuten markkinoilla on myynnissä valtavasti erilaisia petejä. Jollekin omistajalle kyse on sisustuselementistä. Siihen saa kuitenkin varautua että kauniit pedit eivät välttämättä kestä nuoren koiran käyttöä. Pentu ja aikuine n eivät välttämättä petiä tuhoa, mutta energinen nuori voi sen tehdä. 

Matkalla eläinlääkäriin, Emman pennut.
Usein kasvattajat totuttavat pennut sekä häkkiin että autoiluun.

Autoilevan perheen on hyväkin totutella pentua olemaan häkissä, jotta se ei sitten autoillessa tunnu pahalta. 

Turvavyö on aika hankala pienelle. Aikuinen voi sellaista käyttää ja joku markkinoilla kuulemma ihan toimiikin. Ei häkkikään koiraa pelasta jos oikein paha kolari sattuu :( mutta niitäkin on enemmän testattuja kuin toiset. Itse ajattelen että koiran on helpompi vaihtaa asentoa häkissä kuin valjaissa ja että paino jakaantuisi tasaisemmin kolaritilantteessa seinää vasten ja että suojaisi koiraa turvatyynyn hurjalta voimalta, mutta pelkään että näitä asioita pitäisi tutkia lisää.

Pieni harja

Vauvaharja olisi alussa ihan riittävä, jos sellainen sattuu löytymään. Muuten olen käyttänyt pientä tiheää karstaa totuttaakseni pentua harjaukseen. Pääpointti ei ole harja vaan miellyttävä kokemus ja sinnikäs harjoittelu. Tarkoitan sitä että pentu rauhoittuisi pöydälle tai syliin toimenpiteen ajan.

Kynsisakset

Ensimmäiset viikot käytän ihan omia ihmisten kynsisaksia. Leikkaan usein, koska se kannattaa. Pulppa ei tällöin kasva kovin pitkälle ja on myöhemminkin helppo leikata. 

Kynsisaksia on paljon erilaisia. Täytyy sanoa että en ole vielä löytänyt suosikkiani.

Lelut

Valikoima pallo-naruleluista.
Käytetään myös palkkaleluina.

Unileluja tarvitaan alussa. Pennun kokoinen karvainen lelu muistuttavat pentusisaruksista ja tuo lohtua. 

Pallo narun pääsä on hyvä vetoleikkeihin. Muuta en sitten suosittelekaan vetoleikkeihin.

Yleensä palloleikit voi mennä liian rajuiksi, tulee ylimääräisiä nopeita liikkeitä, joten niitä en suosittele ollenkaan. Muutenkin jos totuttaa pennun siihen että sille heitetään tavaroita, voi olla varma että sitä saa tehdä aina ja koko ajan. Kuuluuhan nouto cockerin perustehtäviin. Miettisin etuketään mitä noutamista kannustan. Ystäväni lainasi opiskeluaikana cockerini kaverikseen mukaan opiskelukaupunkiinsa ja heitteli sille kiviä koirapuistossa. Koiraraukka ei koskaan päässyt kivihulluudestaan ja oli karmeaa katseltavaa kun se pyysi  ihmisiä heittämään ja lähti tuhatta ja sataa ottamaan koppi lennosta. 

Turkinhoito- ja trimmausvälineet 

Trimmausvälineitä tahtoo kerääntyä,
usein tulee alussa hankittua ihan turhiakin
tai jopa sopimattomia

Tosiaankin pieni harja riittää alussa. Siitä eteenpäin voi hankkia seuraavia:

karsta

kampa

tiheä kampa

suorat sakset (tassu)

ohennussakset

Esimerkkejä ohennussaksista. Itse pidän
lyhyistä joissa lyhyet hampaat. Ei tee niin suurta tuhoa.

pitkät suorat sakset

pitkät kaarevat sakset

sormikumeja

trimmauskone

trimmauspöytä

puhallin

- 

Ongelmatapauksiin ja joskus muutenkin,

Micki

coatking

Arkea helpottavat asiat

Korvasuojus

Jotkut vierastavat korvasuojuksia, mutta ei tarvitsisi. Korvasuojus suojaa suojalumelta ja kulumiselta. En käyttäisi aina, korvat tarvitsevat myös ilmaa, mutta joskus lumipallokelit ovat rajuja ja painoa voi tulla korviin jopa kiloja. Mediassa jaetaan hupi kuvia cockereista millä korvat täynnä kovia lumipalloja. Tilapäisesti niin voi itsekullen käydä, mutta minua ei naurata kyllä yhtään. 

Jos valitsee pitävänsä korvan hapsukarvat lyhyenä kannattaa huomioida että korva voi ulottua maahan asti. Cockeri kun juoksee nenä maassa, voi kuluttaa korvan lehteä niin pahasti että korvaan tulee haavoja ja bakteereja. Miksi cockerilla sitten on pitkät korvat? se on sitä varten että se auttaa cockeria keskittymään työhönsä ja haistelemaan. Kuulemma korvat myös nostavat hajuja maasta.

Kurahaalari

Näitä on monia eri malleja ja merkkejä, mutta niin on rotujakin. En suosittele mitä vaan haalaria, vaan sellaista mikä on helppo pukea ja toimii cockerille. Hyvä myös olla sellainen missä sukupuoli on huomioitu. On aikoinaan jonkun uroksen pissa joutunut haalarin sisällekin.

Kuivatusloimi

Kuivatusloimi, RekkuRelaxin malli.

Koiran voi suhkun jälkeen kääriä pyyhkeeseen, mutta meitä jotka arvostavat kuivatusloimea on aika monta. 

Tossut

Näyttelyloimi

Näyttelyissä useimmiten nähdyssä loimessa on satiininen vuori. Tämän tarkoitis on pitää turkki sileänä ja puhtaana ennen kehää, mutta voi niitä kotonakin käyttää. Loimissa on kaulaosa minkä sisäpuolelle mahtuu korvat.

Arkistojen löytöjä: Anja Puumalan juttu Spanielilehdessä 1981

 Löysin jo edesmenneen legendan, Anja Puumalan jutun Spanieli-lehdestä 1/1981. Anja on yksi meidän aikamme tunnetuimpia ja menestyneimpiä koirankasvattajia ja hänen koiriaan löytyy monen menestyksekkään cockerspanielin suvusta. Referoin ja reflektoin seuraavaksi Anjan jutun pohjalta näyttelykoiraasiaa.

 

Onko niin, että yleinen luulo on että näyttelykoira on jotenkin erilainen koira kun muut koirat?

Ajattelitko että näyttelykoira ostetaan pentuna, sitä valmistellaan ja viedään harjoitettuna näyttelyyn seisomaan asennossa ja kävelemään kauniisti hihnassa. Ajattelitko että näyttelykoiran elämä on jotenkin erilainen kuin muiden koirien elämä? Tämä on sekä tarua että totta omasta mielestäni. Täällä Suomessa näyttelyharrastajia on monenlaisia, mutta ammatikseen esittäjiä ei luultavasti montaa ole jos ollenkaan. Meillä on TOSI harrastajia jotka ovat todella taitavia esittämään koiria, mutta tuskin kukaan tällä hetkellä elää handlerina kuten ulkomailla, esimerkiksi USA:ssa ja Italiassa pystyy. Nämä handlerit kun ottavat määrätyn määrän toisten koiria tiimiinsä, hoitavat ne näyttelykuntoon ja kiertävät niiden kanssa.   Toki meillä on suuria (Suomen olosuhteisiin nähden) kenneleitä, joissa koirat elävät tarhaolosuhteissa ja kiertävät omistajien kanssa näyttelyissä. Suurin osa näyttelyissä kävijöistä ovat kuitenkin kasvattajia ja harrastajia. Meillä onkin näytteilleasettajat yllättävän tavallisia joidenkin ulkomaalaisten tuomareiden mielestä. Toisaalta joskus aloittelijan näkökulmasta näyttelytouhu voi vaikuttaa hurjan kovalta ja kilpailuhenkiseltä, ja siihen ei ole kovin helppoa yksin lähteä mukaan. Tästä olen huomannut että ollaan monta mieltä, kilpailuhenkisemmät näkevät näyttelyn nimenomaan kilpailuna ja vähemmän kilpailuhenkiset näkevät sen kivana yhteisenä päivänä koiran kanssa. Molemmissa asenteissa on puolensa. Kovin kilpailuhenkinen (ei aina niin sympaattinen tai avoin) voi pelästyttää uudet harrastajat ja antaa harrastuksesta sisäänlämpiävän ja tiukkapipoisen kuvan. Toisaalta PRO-tyyli tuo esille upeasti valmisteltuja ja kauniita koiria. Täysin valmistelematon koira, joka on huonosti hoidettu ja ei osaa käyttäytyä kehässä ei myöskään ole ilonaihe omistajalle ja voi luoda kasvattajalle myötähäpeän tunteen. Hyvin hoidetut ja kasvatetut koirat ovat kasvattajalle parasta PR-työtä.

 Kenelle näyttelyt sitten oikeasti ovat tarkoitettu?  Onko kyse kasvattajien tarpeesta, omistajien harrastuksesta, yleisöstä tai tapahtumasta? Tänä päivänä sanoisin että kaikista, joskin parannettavaa olisi kaikissa osioissa. Tänä päivänä ei voi sanoa että näyttelymenestys olisi kasvatustyön ainoa perusta. Kasvattajat miettivät usein linjaa luodessaan terveysnäkökulmia, luonnetta, rodun alkuperää ja tyyppiä, sekä omaa tulkintaansa esteettisestä ulkonäöstä. Näyttelyissä terveysaspektia ei huomioida, eikä jokainen tuomari ole tuomaroidun rotunsa kasvattaja, mutta jossain määrin koulutettu kylläkin. Edellä mainitusta syystä monet kasvattajat arvostavat erityisesti kasvattajakolleegan arvostelua.

Uskoisin että suurin osa suomessa näyttelyitä harrastavat ovat tavallisia harrastajia, joiden koirat elää ihan tavallista elämää. Joskin kun näyttelyyn ollaan ilmoittauduttu, niin harjoitellaan enemmän tai vähemmän, sekä hoidetaan koiran turkkia. Harva kotikoira Suomessa joutuu olemaan sisällä turkin takia. Onhan loimet, haalarit ja korvasuojat keksitty.  Kerran haastattelin ROP-kehässä tunnettua amerikan cockeri esittäjää, miten hän on ratkaissut turkinhoidon. Hän kertoi että heillä on viikkosysteemi. Mitä lähemmäs näyttelyä tullaan, viimeiset päivät saa riehua ja likaantua. Sitten pestään ja föönataan, hetken säästellään ja pysytään puhtaana, kunnes taas on näyttelyviikonloppu. Hänen koirat ovat ihan varmasti arkenakin upeassa perustrimmissä, tuskin hän jättää trimmausta viime hetkeen. Sen takia homma toimii, vaikka välillä on koirailmankelit.

Nykyään käy hiukan yleisöä sääliksi. Harvassa näyttelyssä on riittävästi penkkejä kehän laidalla, tai koko kehää ympäröi tiivis häkkien, pöytien ja kärryjen seinämä. Harva tuomari kertoo yleisölle mitään tai viihdyttää millään tavalla. Aina ei myöskään arvostelun sijoituksia huomaa, jos kehätoimitsija vaan nopeasti nostaa värillisen kortin. ennen koirat saivat muovinauhat. Toisaalta, häviäjä tuskin haluaa suurta numero sijoituksestaan. Toisaalta kilpailuluokassa näet kaikki erinoimaisen ja erittäin hyvän saaneet. 
 

Miten valita näyttelykoira?

Arja Puumalan mukaan kaikista lupaavista pennuista ei tule näyttelykoiria ja tavallisen näköisestä pennusta voi kehittyä hyväkin koira. Ihminen itse pystyy suuresti vaikuttamaan koiranpennun kehitykseen. Ensimmäinen ehto tietenkin pentua valittaessa on Anjan mukaan ottaa se pentueesta, jonka vanhemmat ovat mahdollisimman hyvät. Pentueen paras pentu ei välttämättä ole suurin eikä pienin, vaan yleensä keskiverto yksilö. Tietenkin on määrättyjä rotuun kuuluvia ominaisuuksia, jotka tulee ottaa huomioon pentua valittaessa. Tämän takia kasvattajat usein kertovat että pentu on lupaava, lupaamatta mitään. Ennenkuin pentu on aikuinen, on monta vaihetta käyty läpi.

Tärkeintä, Anja Puumalan mukaan, koiran kehitykselle on sen ruokinta. Lupaavinkin pentu ”menee pilalle” väärällä ruokinnalla. Liiallinen vitamiinien syöttäminenkään ei ole hyväksi koiran kehitykselle. Joskus kikkailu voi koitua harmiksi. Myös ulkopuoliset neuvojat, mitä tänä päivänä löytyy sosiaalisesta mediasta voi viedä ruokinnan hakoteille. Ennen 1980-lukua koiraruoka merkkejä oli tuskin nimeksikään, joskin pari oli. Koirat söivät enemmän tähteitä, mutta silti kasvattajilla oli upeat koirat. Silloinkin, kokenut kasvattaja yleensä pystyi antamaan hyvät ruokintaohjeet pennun ostajalle. Näitä ohjeita tulisi seurata mahdollisimman tarkkaan Anjan mukaan. Kasvattaja kun on itse ”testannut” ohjeitaan useamman vuoden ajan omilla koirillaan ja huomannut mikä toimii ja mikä ei.

 

Miten valmistella tuleva näyttelykoira näyttelyihin?

Anja suosittelee että pentu tulee jo pienestä pitäen opettaa seisomaan näyttelyasennossa ja kävelemään kiskomatta hihnassa. Näyttelyasennossa seisominen voi aloittelijalle kuulostaa teennäiseltä. Oikeasti kyse on yksinkertaisuudessaan se että koira seisoo paikallaan, niin rodunomaisesti kun voi. edestakaisin sinkoileva koiravoi olla kaunis, mutta sitä on vaikea nähdä. Myös jos omistaja vahingossa seisoo koiran edessä, tai koira on takapuoli tuomaria päin, niin voi olla vaikea antaa tyylipisteitä. Eli asia on yksinkertainen ja vaikeaa samaan aikaan. Miten houkuttelen koiran seisomaan niin upeasti kuin mahdollista.

 

Anja muistuttaa että olisi hyvä heti pienestä pitäen kammata pentu pöydällä. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa sen korvat ja hampaat, jolloin se tottuu kosketteluun, mitä sitten taas tarvitaan eläinlääkärikäynneillä ym. Hyvää tuttua voi joskus pyytää katsomaan koiran hampaat, silloin pentu tottuu myös vieraan kosketukseen. Anja kannustaa käymään eri spanielikerhojen järjestämissä koulutustilaisuuksia ja nämä ovatkin parhaita paikkoja näyttelyyn totuttelussa. Tällöin 1980-luvulla kerhotoiminta ja näyttelyharjoitukset olivatkin todella suosittuja. Nyt on tullut paljon enemmän harrastelajeja ja koirakouluja. Kuitenkin ajattelisi että kuka tuntee spanielin paremmin kuin spanielikerho itse.

Turkki on erittäin tärkeä näyttelyspanielille, takkuinen ja likainen koira ei loista. Ei riitä, että koira ennen näyttelyä viedään trimmaajalle ja odotetaan, että siitä hetkessä puhkeaa kaunotar. Spanielin turkkia tulee kammata säännöllisesti, muistuttaa Anja. Koiran oikea kampaaminen vaatii omistajalta taito aja opettelemista. Harva ensimmäisen koiran omistaja pystyy kampaamaan pentuvillaisen turjakkeen takuttomaksi. Siksi olisikin hyvä viedä pentu n. 5-6 kk ikäisenä ensimmäisen kerran ”putsattavaksi”. Trimmaaja pystyy antamaan ohjeita oikean turkin käsittelyn suhteen.

Anja suosittelee että koiran voi pestä suhteellisen usein. Monesti koiran takut ovat likaa ja pesun yhteydessä ”takut” häviävät itsestään. Pesu ei takuta koiraa vaikka moni näin sanookin, huomauttaa Anja. Koira kammataan heti märkänä ja kuivataan turkinkuivaajalla. Pesu suoritetaan koirashampoolla ja sen jälkeen laitetaan turkkiin hoitoainetta. Hoitoaine tekee turkin liukkaammaksi, sähköttömäksi ja helpommin käsiteltäväksi. On kuitenkin koiria, joilla on pehmeä villava turkki. Näiden kanssa on tehtävä erinäinen määrä töitä ja nypittävä selkäturkkia jatkuvasti.

Trimmaus vaikuttaa suuresti koiran ulkonäköön, Anja muistuttaa. Väärin tai huolimattomasti trimmattu koira ei näytä samalta kuin se, joka on huolella valmistettu näyttelykuntoon.

Kuitenkin on todettava se seikka, että vaikka kuinka huolella valitsisi pentunsa, hoitaisi ja kouluttaisi sen, ei ole sanottua, että siitä tulee ”näyttelytähti”, jos siltä puuttuu ”tähden” LUONNE, toteaa Anja lopuksi. Jos koiralla ei ole kivaa, homma i menesty.

 

 

 

LURPPIA PUKKAA NETTIIN!

 Loppuvuodesta 2017 liityin Lurppa tiimiin. Nyt julkaisemme vanhoja Lurppia netissä! Lisään oma lukusuositukseni joka Lurpasta kun ehdin.

LURPPA 4/2020

Kuka trimmaa koirasi?

Pieni koila, yössä työssä.

Puserosta peti.

Kotimaisia hoitotuotteita Paimiosta. (ArcticVet).

LURPPA 3/2020

SmartDOG

Missä ne ovat? (Koiran katoaminen)

Kun yksi on poissa. (Koiran kuolema).

LURPPA 2/2020

Kaverikoira on kiva kaveri

Duunarikoira Tahvo. (Koulukoira)

Pehmeät kanaherkut

Vanheneva koira

Taipparit eli taipumuskokeet, mitä siellä tapahtuu?

Sinilevä - se kesän riesa

Pelkäätkö käärmeitä? (Kyy)

LURPPA 1/2020

Maille tulee pentu! (Nan Salminen, Pet-Vet)

Pentutarkki

Pennun liikunta

Uskallanko sijoittaa narttupennun? Oletko valmis ottamaan sijoituskoiran?

Trimmaajan toive

LURPPA 4/2019

Hypokoira Mimmi
Kissa vieköön

Ompele Lurpalle pentu.

Nyörilelu koiralle.

LURPPA 3/2019

Turistina koiranäyttelyssä

Tuomari Arja Koskelon haastattelu

SRVA suurriista virkaaputoiminta

Syksy tulee. Työt ja koulut alkavat - Oletko harjoitellut Lurpan kanssa yksinoloa? Tanja Karpelan luento. 

LURPPA 2/2019

Epilepsia ja epilepsiaa muistuttavat kohtaukset

Vesihäntä

Trimmipäivä (Spanielin trimmaus)

LURPPA 1/2019

Ongelmakoira tai koira jolla on ongelma
Cani-cross
MH- kuvaus (Luonne)
Koiran lihashuollosta

LURPPA 4/2018

Luonnetestissä cockerin kanssa

Rallytoko osa 1

Joulu tulee, oletko valmis?

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_3_2018

Arjen hallintaa, yhteistyä vilkkaan koiran kanssa

Juniorhandler

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2018

Kesä ja sen ansat

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_1_2018

Spanielirotujen historiaa

Koirankoulutuksen historia

LURPPA 4/2017

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_3_2017

1000 namia

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2017

 monet kerrokset

Vesiallasterapia

Koiran lajityypillinen ravinto