(c) Annika Kontturi-Salmi ja Cockerspanieli (Cockerspanielit ry jäsenlehti).
Se vaikein päätös.
Teksti: Annika Kontturi-Salmi
Sinä hetkenä, kun pentu on muuttamassa uuteen, pennusta ikionnelliseen, pentuhuumassa olevaan perheeseen, ei välttämättä tule keskusteltua siitä miten toimia, jos joku vakava onnettomuus tai sairaus osuu kohdalle. Harvemmin tulee myöskään keskusteltua siitä, miltä tuntuu luopua vanhasta koirasta johon on kiintynyt niin syvästi, että ei voi kuvitella miltä tuntuisi jos sitä ei enää olisi. Kun koiria tai muita eläimiä on ollut aikaisemmin, on joutunut miettimään tätä asiaa omalta kannalta kokemuksen kautta ja osaa hiukan varautua.
Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että voi olla vaikeampi tehdä lopullinen päätös koiran elämän lopettamisesta, kuin ennen. Koirien hoitomahdollissudet ovat kehittyneet valtavasti, voimme vakuuttaa koiramme korkeastakin summasta ja meille voidaan tarjota lainoja hoitokuluja vastaan, tämä on saattanut vaikuttaa koirien hoitoon liittyvään eettiseen näkökantaamme.
Voisimme ajatella, että koiran lopetus on ainoastaan henkilökohtainen päätös, mutta sitä se ei oikeasti ole. Me kaikki olemme osa yhteiskuntaamme, omaa kulttuuriamme ja uskontoamme riippumatta siitä, missä asumme, mistä meidän moraalimme muodostuu, ja myös meidän yhteiskunnassamme vallitsevasta käsityksestä mikä on oikein ja väärin. Tämän lisäksi meillä on omat henkilökohtaiset eettiset asenteet ja näkökulmat, sekä arvot mitkä vaikuttavat toimintaamme. Nämä asiat vaikuttavat tulkintaamme, milloin koira kärsii, mitä on koiranarvoinen elämä, onko eutanasia sallittu, missä tilanteessa ja niin edelleen.
Onko koira lemmikki ja perheenjäsen vai näyttelyesine, urheiluväline, terapeutti, työkoira, metsästäjä tai tuotantoeläin? Meillä suurin osa koiranomistajista vastaavat, että koira on perheenjäsen, vaikka sen kanssa käytäisiin näyttelyissä, työssä, harrastettaisiin tai metsästettäisiin. Silti tiedostamme, että koiran asema voi olla huomattavan erilainen eri kulttuureissa. Eli kulttuuri ja ympärillä oleva yhteiskunta vaikuttaa siihen miten näemme koiran ja eläimet yleensä. Koiran ja ihmisen yhteiselon katsotaan alkaneen yhteisestä hyödystä, koira on saanut ruokaa ja ihminen turvaa. Myöhemmin teollistumisen myötä ihminen keksi käyttää koiria koe-eläiminä ja eläinten massatuotanto aloitettiin (tuotantoeläimet). Aikaisemmin Suomessa oli suhteellisen tavallista että koira asui ulkona koirankopissa kettingin päässä. Samalla kun ihmisten elinolot ovat parantuneet, olemme kaupungistuneet ja teollinen sekä teknologinen kehitys on ollut huimaa, niin ovat myös koirien elinolosuhteet muuttuneet viimeisimpien 50 vuoden aikana. Koiriin liittyvät oheistoiminnat kuten koiranruokateollisuus, tarvikkeet ja lelut, koulutus- ja harrastustoiminta sekä koirien terveydenhoito ja eläinklinikkatoiminta ovat kasvaneet yhteiskunnallisestikin merkittäväksi liiketoiminnaksi. Vielä 1990-luvulla oli yleisempää että eläinlääkäri suositteli eläimen eutanasiaa. Muistan hyvin kun cockerini eläinlääkäri painotti minulle, että kun olet ottanut eläimen hoitaaksesi, niin vastuullasi on pitää huolta siitä, että sen ei tarvitse kärsiä.
Koiramme ovat tänä päivänä perheenjäseniämme, joilla on sama elämäntyyli kuin meillä. Koirat harrastavat, matkustavat, asuvat ja elävät kuten me. Koirille annetaan nimet, niiden terveydestä huolehditaan rokottein, ne madotetaan ja sairaudet hoidetaan. Koiriin liittyvä lääketiede on kehittynyt valtavin harppauksin. Koirat ruokitaan hyvin, siitä on kauan kun ruokajätteet olivat koiran pääruoka. Koirille puhutaan ja monet käyvät vähintään pentukurssin. Koirat viettävät syntymäpäiviä ja osallistuvat joulun sekä muiden pyhien viettoon. Koiria kuvataan ja videoidaan, niiden elämästä jaetaan kuvia ja kertomuksia ystävien kanssa. Joskus koira on ainut ystävä ja ihmisen korvike. Koiran kuollessa haluamme säilyttää tuhkan muistona. Koirat elävät vieressämme kuten me. Ei ole ihme, että vertaamme koiran elämää ihmiseen ja haluamme antaa sille kaiken. On myös ymmärrettävää, että kun koira käyttäytyy kun koira, se tuntuu meistä vieraalta ja vaikealta. Koira ei tällöin sovi rooliin joka sille on annettu. On myös ymmärrettävää, että meidän on vaikea tehdä koiran lopettamispäätöstä koska koira on perheenjäsen ja eutanasia ei ole Suomessa hyväksytty ihmisille. Olemme myös kaupunkilaistumisen myötä vieraantuneet maalaiselämän realiteeteista, jolloin elämän alku ja loppu olivat elämään kuuluvia asioita.
Kun eläinlääketiede on kehittynyt ja omistajilla on taloudellinen mahdollisuus käyttää hoitoa, niin loppuuko hoito koskaan? Kuka päättää milloin hoito lopetetaan? Onko hoitaminen aina automaattisesti se paras vaihtoehto? Miten tulkitsemme eläinsuojelulaissa olevan pykälän eläimen oikeudesta kivuttomaan lajityypilliseen elämään. Eläinsuojelulain yleinen periaate on, että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Yleiset periaatteet
§1
Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.
3 §
…Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Nykyinen korkeatasoinen hoito mahdollistaa esimerkiksi koirille leikkauksia, joita ei välttämättä ihmisille edes tehdä. Toisaalta eläinlääketiede kulkee ihmislääketieteen kanssa symbioosissa ja molemmat hyötyvät toisistaan. Korkeatasoinen kehittyvä hoito on hyvä sekä koiran että ihmisen kannalta, mutta ongelmaksi muodostuu tilanne kun esimerkiksi leikkauksesta tai hoidosta tulee pääasia koiran tulevan elämänlaadun sijaan; esimerkiksi syöpähoidot jotka lisäävät elinaikaa muutaman kuukauden, elinpoistot kuten kielen poistaminen kasvainten takia, amputaatiot, kymmenien murtumien korjaaminen auto-onnettomuuden seurauksena tai useita saman elimen korjausleikkauksia.
Kyse voi myös olla omistajan haasteista kuntouttaa tai hoitaa koiran sairautta vaikka leikkaus olisi onnistunut. Kaikki koiranomistajat eivät osaa kuntouttaa koiraa leikkauksen jälkeen tai esimerkiksi pistää diabeetikko-koiraa. Syy voi olla omistajan osaamattomuudessa, mutta myös koiran kivusta johtuvasta aggressiivisuudesta tai haasteista lääkkeiden antamisessa, siteiden vaihdossa, pitkäaikaisessa häkkilevossa, tai omistaja voi esimerkiksi asua hissittömässä asunnossa, jolloin ison polvi- tai kyynärleikatun koiran ulkoiluttaminen tuo valtavia haasteita.
Nykyään kun seuraa sosiaalisessa mediassa näitä pohdintoja, usein ratkaisuiksi tarjotaan uuden kodin etsiminen, mutta onko se koiran kannalta hyvä ratkaisu? Sosiaalisessa mediassa näyttää vallitsevan ajatus, että uusi koti ratkaisee aggressiivisen käyttäytymisen pulmat. Onko myöskään aggressiivisen koiran kannalta uusi koti aina se paras ratkaisu tietämättä koiran terveydentilaa, perimää, kehityskaarta kohdusta tähän päivään, kokemuksia ja koulutustaustaa? Paraneeko esimerkiksi koiran aivokasvain kotia vaihtamalla?
Hoitaminen on hyvästä, mutta milloin koiralle olisi parempi antaa sen nukkua pois, kysyy Patric Ragnarson (2024) luennossaan. Näissä esimerkeissä eläin ei parane, sen elämää ainoastaan pitkitetään.
Koiran elämä voi olla hyvä vaikka se on lyhyt. Mitä koira ajattelee elämästään ja sen pituudesta? Onko koiralle itseisarvo elää niin pitkään kun mahdollista? Kiittääkö koira koska se sai kaksi kuukautta lisäaikaa syöpähoitojen takia? Onko koira, jolla on syöpä, onneton?
Ihminen ajattelee ja tiedostaa elämänsä pituuden eri tavalla kun koira. Koira ei myöskään tiedosta syövän olemassaoloa jos se ei siitä kärsi. Jotkut kasvaimet eivät pitkään aiheuta oireita, vaikka ovatkin pahanlaatuisia. Ihminen voi ahdistua suurestikin tiedostaessaan syövän olemassaolon, vaikka se ei aiheuta oireita. Samalla tavalla me ihmiset voimme ahdistua tiedosta syövän tai diabeteksen esiintyvyydestä suvussamme, riippuvuusgeenin olemassaolosta tai muista perinnöllisistä asioista. Koira ei murehdi tulevia sairauksiaan eikä mahdollista geneettistä perimäänsä, jos omistaja ei niistä ahdistu ja viestitä ahdistusta koiraansa.
Elääkö koira minua varten? Kun haastattelin pieneläinhautaustoimiston perustajaa Virpi Jumiskoa, hän kertoi että yllättävän moni ihminen on yksinäinen ja hänen ainoa ystävänsä voi olla kissa tai koira. Näissä tilanteissa luopuminen voi olla todella raskasta, varsinkin jos tiedostaa, että uutta koiraystävää ei tule saamaan esimerkiksi korkean iän takia. Joillekin koiranomistajille se oma lemmikki voi olla jopa rakkaampi kuin toinen ihminen. Virpi Jumisko muistuttaa, että kyse ei ole ainoastaan koiran hyvinvoinnista, vaan myös koiran perheen. Perheet ovat erilaisia; joskus koira on omistajan ainoa perheenjäsen ja joskus perheessä on monta lasta, joille voi olla vaikea selittää koiran poismenoa. Tilanteita on moninaisia. Me koemme ja suhtaudumme kuolemaan eri tavoin. Kuolema voi tuntua luonnolliselta ja hyväksyttävältä, mutta myös pelottavalta, epätodelliselta tai se voi herättää vihaa ja katkeruutta. Kuolema voi myös herättää vanhoja muistoja, jolloin suremme edellisiä poismenneitä kun kohtaamme kuoleman uudestaan.
Kärsivän lemmikin elämää ei kuitenkaan saisi pitkittää omistajalle aiheutuvan luopumisen vaikeuden, mielipahan ja surun vuoksi. Jos lemmikille eläminen aiheuttaa vain turhaa tuskaa ja kärsimystä, eikä toivoa ole, viimeinen palvelus, jonka voi tehdä on eutanasia. Ihmisen päätösvallassa on, että lemmikin kärsimys loppuu. Tämä on lemmikkiä hankkiessa pidettävä mielessä, sillä ne elävät yleensä lyhyemmän ajan kuin me ihmiset. (Esy).
7 §
Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247
Jos joudut äkillisesti tilanteeseen, että joudut päättämään koiran hoidosta tai koiran vakavan sairastumisen jälkeisestä jatkohoidosta, Patric Ragnarson listaa muutaman kysymyksen mitä voit pohtia:
Millä todennäköisyydellä hoito onnistuu?
· Miten potilas kokee hoidon, tuleeko elämänlaatu paranemaan?
· Kuinka pitkään potilaan elämänlaatu tulee olemaan hyvä, kunnes vakava sairaus uudistuu ja joudutaan harkitsemaan eutanasiaa?
· Kuinka suurella todennäköisyydellä potilas tulee kokemaan kipua ja vaivaa päätöksestä johtuen?
· Mitä hoito voi tulla maksamaan?
Ennen jokaista hoitoa kysy itseltäsi:
· Miksi hoidetaan?
· Kenen vuoksi hoidetaan?
· Mihin hintaan hoidetaan?
Pitääkö miettiä eutanasiaa?
· Voiko koirasi tehdä asioita mistä pitää?
· Onko koiralla enemmän kipua kuin hyvää oloa?
· Käyttäytyykö koira epänormaalisti, eikö ole enään oma itsesnsä?
· Onko kipu tehnyt koirasta arvaamattoman tai pureeko se? Pystyykö koira hallitsemaan kehontoimintojaan?
· Vaikuttaako koiran tilanne omistajan elämänlaatuun kielteisesti?
· Tuleeko koiran hoito vaikuttamaan omistajan talouteen kohtuuttomasti?
Jos yksikin vastaus on myönteinen, niin löytyy riittävä perustelu eutanasiaan, pohtii Ragnarson.
On erittäin tärkeää, että koiran omistaja, eläinlääkäri ja muut osalliset keskustelevat kaikista osa-alueista; hoidosta, prognoosista, elämänlaadusta ja eutanasiasta, koiran parasta ajatellen. Tämä on tärkeää varsinkin jos omistajan on vaikea tehdä päätöstä ja hän kaipaa vahvistusta ulkopuolelta. Eläinlääkäri voi odottaa, että omistaja tekee päätöksen eutanasiasta tai hoidon lopettamisesta oma-aloitteisesti, muuten hoito jatkuu. Tällöin eläinlääkäri ei ota eutanasiaa puheeksi. Eläinlääkäri voi myös auttaa omistajaa päätöksenteossa. Jos eläinlääkäri ei ole halukas neuvomaan, voi pyytää hänen henkilökohtaista mielipidettään.
On muistettava, että luopuminen kuuluu elämään. Lemmikki ei osaa kertoa tunteistaan ja kivuistaan, joten vastuu on loppuun saakka omistajalla. Eläinlääkärit ovat yleensä sitä mieltä, että eutanasiapäätös on parempi tehdä hieman liian aikaisin kuin liian myöhään, jotta eläin välttyisi turhalta kärsimykseltä.
Syitä koirasta luopumiseen voi olla monia. Äkillisesti alkanut sairaus tai tapaturma, mutta myös pitkään jatkunut sairaus tai vanhuuden vaivat, joista koira ei enää parane eikä sen kipua voida enää lievittää. Kun koiralla on selkeästi enemmän huonoja kuin hyviä päiviä ja sen elämänlaatu on selkeästi alentunut on oikea hetki luopua siitä. Koiran omistajana sinä näet ja tiedät kokonaistilanteen, mutta eläinlääkärillä on kykyä ja ammattitaitoa tehdä lopullinen arvio ja ennuste koirasi terveydentilasta. Vie koirasi eläinlääkärille ajoissa, älä odota liian pitkään. Kun koirasi on kuolemassa, se ei useinkaan tarkoita yllättävää, äkillistä ja helppoa kuolemaa, vaan se voi sisältää pitkällistä kärsimystä ja tuskaa. Jokainen varmasti toivoo, että oma koira nukkuisi itsestään rauhassa pois, valitettavasti näin kuitenkin tapahtuu hyvin harvoin.
Lähteet:
Kontturi-Salmi, Annika (2018). Kun se viimeinen päivä koittaa. Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehti Lurppa 2/2018. https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2018
Ragnarsson, Patrik (27.3.2024). Bara för att man kan- ska man? ESSENTIAL FOODS OCH BREEDER'S INSIGHTS. Web. essentialfoods.se
https://www.hesy.fi/ala-pitkita-lemmikin-karsimysta/Julkaistu 29.05.2020
