Hauska juttu tämä neuloosi

Neuloosi tarkoittaa sitä että hullaantuu neulomiseen. Ei haluaisi tehdä mitään muuta kun neuloa, kotityöt, läksyt ja muut saa jäädä. Jos kuitenkin tulee mentyä jumppaan tai kauppaan niin odotta vaan että kun pääsisi pian kotiin neuleensa äärelle.

Minulla ei tällä hetkellä neuloosia ole. Mutta eihän sitä tiedä. Tiedän niin hyvin mistä on kyse. Minulla alkoi neuloosi yläasteella. Ensin seiskalla (yläkoulussa) sillai rauhallisesti ja kahdeksannella se riistäytyi käsistä. Me saimme tuolloin katsoa hiihtoa ja olympialaisia TV:stä voimistelusalissa ja otin sinne mukaan yksinkertaisen kutimen. Neuloin noin 20 cm leveitä ja 1,5m pitkiä kaistaleita ruskean, oranssin ja valkoiseen sävyyn (värit olivat mun retrotapetista). Sitä oli helppo neuloa, aina oikeaa neuletta, ei tarvinnut katsoa alas ollenkaan ja mitä jännempää niin nopeammin puikot kävi 😅

Kun urheilujutut olivat ohi en pystynyt tunneilla olemaan enää paikallaan. Oli pakko saada neuloa, muuten en jaksanut keskittyä. En kuitenkaan halunnut provosoida niin neuloin pulpetin alla sukkapuikoilla. Hyvin se meni. Se oli siinä mielessä ihanaa aikaa että meitä oli monta jotka halusivat neuloa. Istuimme kirjaston lattialla ja neuloimme, mm ylipitkiä kaulaliinoja. Jossain vaiheessa näistä ylipitkistä kaulaliinoista tuli jo ongelma kun ne jäivät bussin oven väliin ja slalomhissin koukkuun. Puh!

Neuloosi meni jossain vaiheessa niin pitkälle etten pystynyt lähtemään edes diskoon ystävien kanssa, kun minun niin  teki mieli neuloa. Kaverit istuivat minun sängylläni, "Että tulisit nyt mukaan" mutta minä vastasin aina ensi kerralla sitten kun tämä homma on valmis. Olinpa minä tylsimys, sorry kaverit.

Lukioaikana olin turhautunut istumiseen ja säntilliseen olemiseen. Ei ollut kurssimuotoista lukiota tuolloin,  se olisi sopinut minulle paljon paremmin. Lukio oli ihan samanlaista kun yläkoulu, luokat ja aikataulut, sekä opetus. Ainoastaan porukka oli rauhallisempaa, ainakin minun luokassani. Olimme opettajien mielestä ihana luokka jossa saattoi hengähtää. 

Sain kuitenkin jostain päähäni että minun täytyy tehdä yksi villapaita kuukaudessa. Luokkakaverini kyselivät jos minulla oli joku mummo joka neuloi minulle näitä. No, ei ollut, ainoastaan neuloosi. Ratkaisin lukion suhteellisen stressaavan aikataulutuksen sillä että neuloin samalla kun tein läksyt ja jos olin päättänyt että hiha täytyy tulla valmiiksi tänään, niin sitten otettiin unesta tunteja. Joskus niskaa poltti ja käsiä kramppasi, mutta vertasin urheilijoihin, ei hekään saa luovuttaa pienen kivun edessä.

Lukioaika menikin siinä sitten ja taisin neuloa ylioppilasjuhliinkin koltun. Kummallista oli että ei kukaan muu ollut näin hullu tai neuloosin lumoissa. Oli minulla onneksi kyllä yksi hyvä ystävä joka oli todella taitava käsitöissä ja hänen äitinsäkin oli innostunut, joten harrastimme paljon yhdessäkin. 

Rakkaaksi jäi hänen äitinsä (nyt jo edesmennyt) minulle tekemä kalastajaneule sekä ystäväni minulle kirjatut keittiöpyyhkeet.

Hiukan neuloosi rupesi näyttämään rauhoittumisen merkkejä kun pääsin opiskelemaan käsitöitä, ensin taidekudontaa ja myöhemmin käsityönopettajaksi. 

Jännästi sitä kuitenkin odotti näitä käsityöhetkiä, vaikka saimme tehdä käsitöitä monta tuntia päivässä. Mutta siinä oli varmaan se, että kun aina oppi uutta, niin se sitten taas koukutti osaltaan. Ja, että oli yhtä käsityöhulluja kavereita!

Poikakaverikin sai joskus jotain.

Pälsvårdstips till dig som funderar på att skaffa en cockerspaniel

Cockerspanieln hör till de raser som behöver trimmas och det lönar sig att fördjupa sig i vad pälsvården innebär innan man skaffar den egna hunden. Trimning av cockerspanieln görs inte enbart av estetiska skäl, tvärtom är det fråga om hälsovård.

Cockerspanieln är ursprungligen avlad till apporterande fågelhund som också går i vatten. De långa öronen lyfter upp luktmolekyler från marken, långa nospartiet har och breda mungiporna underlättar apporterandet av relativt stora fåglar, hyn mellan tårna underlättar simningen och fanorna på benen och bröstkorgen har skyddat hunden i svåråtkomlig terräng. Cockerspanielns päls ska vara silkeslen och glansig, vilket gör att kvistar inte fastnar så lätt och hunden torkar snabbare.  

Det är lätt att tro at tom man inte är intresserad av jakt eller hundutställningar, så behöver man inte trimma. Så är inte fallet då det gäller cockerspanieln. Pälsen förnyas hela tiden, vilket innebär att en del av pälsen är dött och en del är nytt och friskt. De döda håren, som inte glänser, lossnar in bland friska pälsen och orsakar tovor. Denna förnyelseprocess är även hemligheten bakom en smutsavvisande och silkeslen päls. Denna förnyelseprocess är lätt att förstöra genom att klippa ryggpälsen med maskin. De avklippta hårstråna blir strävare och på grund av att alla hår växer i samma takt så blir pälsen tätare och ser livlös ut, samt tovas lättare.

Din cockerspaniel kan få en silkeslen och relativt lättskött päls, som inte irriterar öron, ögon, läppar, bakdel och tassar, om du lär dig grunderna gällande pälsvården och följer uppfödarens råd. Din cockerspaniel får en päls som fungerar i sin uppgift, att skydda från värme, kyla och kvistar, samt tål vatten. Men genom att göra några saker, eller alternativt låta bli att göra i vardagen, kan du få en cockerspaniel vars päls påminner om ett får, vars öron, ögon och läppar inflammeras, samt ger dig extra arbete och obehag för hunden.

Till följande delger jag grundläggande information gällande hemmahundens pälsvård från valp till vuxen. Om du har avsikt att ställa ut din hund eller om den är kastrerad/steriliserad, så behöver di lite mer tips vilka jag inte tar upp här. Det finns till exempel några tips när det gäller att få pälsen i utställningsskick som jag inte går in på, men det är bra att komma ihåg att det går relativt lätt att få en välskött hemmahund i utställningsskick. Alla cockerspaniels päls blir inte förstörd i och med kastrering, men tillräckligt mångas, för att det ska vara bra att vara förberedd på det.

 

Valpen

 Uppfödaren vänjer valparna vid att stå på bord, klipper klor, badar och torkar. Den lilla valpen kanske inte älskar det, men det blir normalt, likasom tandtvätt för oss. Fortsätt dessa av uppfödaren påbörjade övningar hemma. Du kan placera en gummimatta eller kerniduk på bordet för att valpen inte ska halka.  Påbörja träningen vid att vänja valpen att vara högt uppe på ett bord lugnt och stilla. Lär valpen att bordet innebär mysig kvalitetstid med matte/husse, en tid då det inte är bråttom. Undersök valpens tänder och öron, rör på tassarna (kittla inte) och kontrollera hälsan allmänt. Ta tid på dig och slappna av, så att valpen också vågar slappna av. 

 

Den unga cockerspanielns päls

Den första pälsen cockerspanieln har är valppäls. Pälsen är mjuk, fjuniga och kan stå rakt ut i sidorna. Denna valppäls får inte klippas med maskin, inte ens fast människor skulle kalla den valpen tjock på grund av burret. Den burriga pälsen är valppäls som lossnar vid rätt tillfälle när det är tillräckligt moget (ungefär vid 8-10 mån.). När du plockar den mogna valppälsen kommer det fram en slät och vacker, vuxen spanielpäls. När du har orkat vänta på rätt tillfälle, då håret lossar av sig själv när du plockar, växer den mer sansat som vuxen. Valppälsen kan vara lättare att rycka som en aning ”smutsig” för då fastnar den lättare i fingrarna. Om ryggen klipps med maskin blir pälsen tät, andas inte, lockig och växer snabbare. Om ryggen har tidigare klippts med maskin, så kan man oftast inte plocka den mera utan att orsaka smärta för hunden.

Cockerspanieln tål vatten, den är ju en vattenapporterande hund.  Det är ändå viktigt att använda till din hund lämpliga schampo och balsam av god kvalitet. Det lönar sig att blanda ut både schampot och balsamet i badkaret eller i en skild flaska. Till slut kan du spraya lite vårdspay, speciellt på favorna. Det finns spray som förhindrar att det bildas snöbollar i fanorna och spray som gör pälsen halkig, så att frön inte fastnar så lätt. Glanssprayn gör pälsen lättare hanterbar i längden.

För att trimma en cockerspaniel behöver du en kort vass sax (t ex för tassar), en lång vass sax (för att forma behängen), en ensidig effileringssax och gummituttar för plockning. Innan du börjar arbetet med saxar och maskin, tvätta och blåstorka pälsen. Detta sparar på saxarna, de blir inte hackiga och trimmaskinens blad hålls i skick. Hjässan och ryggen plockas, öron, kinder och hals tas med maskin, länderna och maskinens kanter jämnas med effileringssax. Tassarna klipps med rak sax och till slut formas behängen med en lång sax.  Trimningssaxar av god kvalité’ är ofta värdefulla och det lönar sig att ta väl hand om dem. Saxarna kan behöva vässas och maskinen oljas (det finns nedkylande oljespray). Notera att även om du tycker att hunden är ren, så fastnar det asfalt/vägdamm i pälsen, vilket också är sand. Av denna orsak uppskattar trimmare väldigt mycket om du ser till att din hund är ren när den kommer på trim.

Borsta och kamma din hund varje, varannan dag eller åtminstone en gång i veckan så slipper du tovor. Tovorna kommer lätt under armbågarna och i öronen. En välskött päls av god kvalitet hålls tovfri länge, men det är lättare att vara förutseende än att reda ut tovig päls. De flesta cockerspaniels behöver trim med två månaders mellanrum. Även om trimningen görs av hälsovårdsskäl, så kan hemmahunden också vara nätt trimmad och en glädje för ögat.

Till slut,

Betrakta trimningstillfället som din och din hunds egna kvalitetstid.

 

 

Turkinhoitovinkkejä cockerspanielia miettivälle

 

Cockerspanieli on trimmattava rotu ja turkinhoitoon kannattaa paneutua jo ennen kuin hankkii oman koiran. Trimmaus ei siis ole pelkästään ulkonäöllinen asia, vaan liittyy suuresti cockerspanielin terveydenhoitoon. Cockerspanieli on lintuja noutava metsästyskoira, jonka piirteet ovat jalostettu tätä tehtävää varten. Pitkät korvat ovat esimerkiksi auttaneet hajumolekyylien nousemista maasta, pitkä kuono ja leveät suupielet ovat helpottaneet suhteellisen ison linnun kantamista, varpaiden välissä olevat anturat ovat helpottaneet uimista ja jalka- ja vatsahapsut ovat suojanneet koiraa risukoissa. Cockerspanielin turkin tulee olla silkkimäisen kiiltävä, jolloin siihen eivät risut tartu niin helposti ja turkki kuivuu nopeammin.

Jos ei ole kiinnostunut metsästyksestä tai koiranäyttelyistä, voi tulla ajatelleeksi että ei tarvitse trimmatakaan. Cockerspanielin kanssa se ei kuitenkaan mene niin. Turkki uudistuu koko ajan, mikä tarkoittaa että osa turkista on kuollutta ja osa on uutta ja tervettä. Kuollut turkki jää roikkumaan uuden turkin väliin, ja koska se ei enää kiillä, se huopaantuu nopeasti. Tämä uudistuminen on myös likaa hylkivän silkkisen turkin salaisuus. Luonnollisen uudistumisrytmin saa helposti pilattua leikkaamalla selän koneella. Tällöin katkennut hius on karkeampi ja koska hiukset kasvavat kaikki samaa rytmiä, turkki näyttää tiheältä, elottomammalta ja huopaantuu herkemmin.

Ottamalla selvää turkinhoitoon liittyvistä asioista ja kasvattajan neuvoja seuraten voi saada cockerspanielin, jolla on silkkimäinen, suhteellisen helppohoitoinen turkki, joka ei ärsytä korvakäytäviä, silmiä, huulia, takapuolta tai tassuja. Saat cockerspanielin jonka turkki tekee tehtävänsä, suojaa lämmöltä, kylmältä ja risuilta sekä kestää vettä. Tekemällä pari juttua väärin, tai jättämällä arjen huolto tekemättä, saa cockerspanielin jonka turkki muistuttaa lammasta, jonka korvat, silmät ja huulipoimut tulehtuvat, aiheuttaa sinulle tunteja lisätyötä ja on epämiellyttävää koiralle.

 Seuraavassa annan perusvinkkejä kotikoiran turkinhuoltoon pennusta aikuisuuteen. Näyttelyyn valmistautuminen tai esimerkiksi kastroitu/steriloitu koira vaatii hiukan lisätietoja, mihin en tässä paneudu. Esimerkiksi cockerspanielin laittamisessa näyttelykuntoon on omat niksinsä vaikkakin hyvin hoidettu kotikoira muuttuukin näyttelykoiraksi aika pienellä vaivalla. Kaikkien turkit eivät mene pilalle kastroinnin yhteydessä, mutta sen verran menee että siihen kannattaa varautua.

 

Pikkupentu

Kasvattaja totuttaa pentuja olemaan pöydällä, leikkaa kynnet moneen kertaan, sekä pesee ja kuivattaa. Pikkupentu ei välttämättä rakasta sitä, mutta pitää normaalina, ihan kuin hampaiden pesu ihmisille. Jatka kotona kasvattajan aloittamaa pennun totuttamista pöydällä oloon. Pöydälle kannattaa laittaa kumimatto tai kerniliina, että pentu ei liukastuisi.  Aloita harjoittelut vaikka pelkillä rapsutuksilla niin pentu tottuu olemaan korkealla ja paikallaan. Opeta että pöydällä olo tarkoittaa ihanaa keskinäistä aikaa, jolloin ei ole kiire. Tutki pennun hampaat ja korvat, koskettele tassuja (älä kutita)
 ja tarkista yleisterveys. Tärkeää on ottaa aikaa ja rentoutua itsekin jotta pentu uskaltaisi rentoutua. 

 

Nuoren cockerspanielin pentuturkki.

Cockerspanielin ensimmäinen turkki on pentuturkkia. Se on pehmeää, haituvaista ja voi törröttää suoraan sivuille. Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka se olisi kuinka pörröinen ja ihmiset jopa haukkuisivat pentua lihavaksi. Pörröisyys on pentuturkkia joka irtoaa oikealla hetkellä kun on tarpeeksi kypsä (noin 8kk-10kk), nyppimällä ja alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki. Kun maltat odottaa että karvaa irtoaa ja nypit sen, niin se kasvaa aikuisena hillitymmin. Pentuvilla voi olla helpompi nyppia hiukan ”likaisena” jolloin sormien ote pysyy hiukan paremmin. Jos selän leikkaa koneella turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy. Tärkeä on muistaa että jos selkä on ns. konetettu, sitä ei useimmiten enää saa nyppimällä pois ilman että aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.

 Cockerspanieli kestää vettä, onhan se vedestäkin noutava lintukoira. On kuitenkin hyvä käyttää laadukkaita, omalle koiralle sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Shampoo ja hoitoaine kannattaa laimentaa joko suoraan pesualtaaseen tai erilliseen pulloon.

Tärkeimmät trimmausvälineet ovat terävät lyhyet sakset (esim. tassuihin), terävät pitkät sakset (voivat olla suorat tai muotoillut, koristekarvojen muotoiluun) ja yksipuoliset ohennussakset, sekä esimerkiksi  trimmauskumit nyppimiseen. 

Tiheä kampa. 

Karsta

Trimmausvälineitä on paljon muitakin, mutta niiden käyttö kannattaa selvittää ennenkuin kokeilee, koska jotkut ovat hyviä oikein käytettynä, mutta voivat myös katkoa turkin (katso yllä). Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen kuin aloittaa saksien ja koneen käytön. Tämä säästää saksia, niihin ei tule epätasaisuuksia ja koneen terä pysyy kunnossa. Hyvät trimmaussakset  ja trimmauskoneet ovat arvokkaita ja niistä kannattaa pitää huolta. Saksia voi joutua teroittamaan (Jos mahdollista) ja koneelle kannatta käyttä öljy/viilennyssuihketta. Hiekkainen turkki tekee saksien teristä tylsiä ja tylsällä koneella ajaminen voi satuttaa koiraa. Uudet terät ovat myös aika arvokkaita.  

Kannatta huomioida että vaikka koira näyttäisi puhtaalta, niin myös katupöly on pientä hiekkaa. Sen takia trimmaaja arvostaa suuresti jos tuot putipuhtaan ja kuivan koiran trimmattavaksi. Yleensä pää ja selkä nypitään, korvat, posket ja kaula otetaan koneella, lavat ja konerajat ohennetaan ohennussaksilla. tassut leikataan suorilla saksilla ja lopuksi pitkillä saksilla muotoillaan koristekarvat. 

Sormikumeja

Takunavaaja

Karstaa ja kampaa joka tai joka toinen päivä, tai edes kerran viikossa, niin takkuja ei ehdi syntymään. Takut tulevat yleensä korviin ja kainaloihin. Hyvälaatuinen ja hyvin hoidettuturkki pysyy takuttomana pitkäänkin, mutta ennakointi on helpompaa kuin takkujen selvittely! Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdäänkin terveydellisistä syistä, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle.

Lopuksi.

Tee trimmaustilanteesta koirasi tähtihetki!