Kaikki koirapedit ja pehmusteet, mitä olemme kokeilleet, plussat ja miinukset

 

 

KANGASHÄKKI

+ sopii parhaiten rauhalliselle aikuiselle tai pikkupennulle pesäksi

+ löytyy eri kokoja ja värejä, sekä yksityiskohtia

+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa

+ helppo kantaa

+ helppo siirtää

+ kevyt

- ei kovin kestävä nuorelle koiralle. Vetoketjut, ikkuna-aukot ja lukot ovat kivoja pureskeltavia tai revittäviä

- voidaan pestä, mutta ei välttämättä helppo

- vie aika paljon tilaa

- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?

HÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla

+ sekä kevyempiä että lujatekoisia+ hyvä autolla matkustamiseen. Voidaan kiinnittää turvavyöllä penkkiin

+ vesikupin voi kiinnittää seinään

+ puhaltimia löytyy 

+ helppo pestä ja saada puhtaaksi

+ alusta usein irrotettava

+ voidaan taitella noin7 cm levyksi, jolloin vie aika vähän säilytystilaa

- ulkonäkö voi olla karu, joskin suojia löytyy ja niitä voi askarrella itsekin

- koira voi vääntää metallia tai ovia

MUOVIHÄKKI

+ kestävimpiä mitä löytyy markkinoilla. Jotkut ovat lentokonematkustaiseen hyväksyttyjä malleja, joskin se täytyy aina tarkistaa lentoyhtiöltä ennen matkaa.

+ sekä kevyempiä että lujatekoisia

+ vesikupin voi kiinnittää seinään

+ puhaltimia löytyy 

+ helppo pestä ja saada puhtaaksi

+ ovat kolmessa osassa kiinnitettyinä klipseillä, lattia ja katto, sekä ovi

+ harvemmin koira pystyy rikkomaan muovihäkin, joskin malleissa on eroja. Jotkut ovat parempia kuin toiset. 

+ voidaan irrottaa osiin, jolloin vie vähemmän säilytystilaa

- ulkonäkö voi olla karu

- vie paljon tilaa

SE paikka missä Totten piti saada olla rauhassa ;)!

MUOVIKAUKALO

+ sopii eritysen hyvin, kovaan käyttöön, nuorelle koiralle ja pennuille.

+ löytyy eri kokoja

+ kestävä

+ helppo pestä

+ hieno hiekka valuu pohjan reijistä lattialle

+ voidaan käyttää erilaisten peittojen ja tyynyjen kanssa

- vie paljon tilaa

- riippuu sijoituksesta, mutta suoraan lattialla voi olla kylmä, kuuma?

"HETEKKASÄNKY"

ROTTINKIKORI

+ kaunis sisustuselementti

+ sopii aikuiselle, rauhalliselle koiralle

+ tunnelmaa voi vaihdella pehmikkeillä

- hankala saada puhtaaksi

- voi joku kaunis päivä olla pienissä paloissa

 

PEHMUSTEET

Koirille tarkoitetut pehmusteet (myydään useassa koiratarvikeliikkeessä)

+ uutena aivan ihana

+ erilaisia kuvioita ja värejä

+ löytyy eri kokoja

+ pehmeä

+ kestävä

+ kumiraidat alla pitää peiton paikallaan

+ lämmin

+ pestävä

- kerää hiekan koirasta ja jos niinkuin meillä, koirat pääsevät ratsastuskentän hiekalle päivittäin, sitä hiekkaa kerääntyy paljon. Saisi olla hengitysmaski kun ravistelee sitä. Silti paljon jää karvojen uomeniin ja aika riski heittää pesukoneeseen (joskin olen kyllä tehnyt sitä).

- kerää irtokarvaa ja nukkaa joka on myös riski pestäessä pesukoneessa

 

Tassuputiikin, nykyään Aurapet, ihania tuotteita

NEULOTUT TYYNY

+ omistajan haju luo turvaa

+ pehmeä

+ lämmin

+ voi olla uusi, mutta itse neulottu

+ voi olla kierrätetty vanhasta neuleesta (vaate ja käytetty tyyny?)

- jos ei tykkää tai jaksa neuloa

- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos

 

Vanha

KIERRÄTETTY VAATE

+ kierrätys, uudelleen käyttö (vaate ja tyyny)

+ omistajan haju luo turvaa

- jos ei tykkää tai jaksa askarrella

- voidaan rikkoa ja vanu repiä ulos

LATTIATYYNY TILKUISTA

+ halpa tai taloudellinen, tilkut käyttöön

+ materiaalivalinnoilla voi paljonkin vaikuttaa kestävyyteen ja helppohoitoisuuteen

+ voi olla helppo pestä

+ voi olla vahva

- voi olla vaikea pestä

- voi olla helposti hajoitettava

ALUSTAT

MISSÄ KOIRAT USEIMMITEN OIKEASTI NUKKUU?

Mitä cockerinomistaja tarvitsee?

Mitä uutena koiranomistajana tulisi hankkia cockeripennulle ennenkun se saapuu uuteen kotiin. Vastaus on minusta että 

A. Alussa yleensä tarvitaan pentuhihna, ruokaa, ruoka- ja vesikuppi, peti, lelu, autohäkki ja pieni harja, sekä kynsisakset. 

B. Monet turkinhoito- ja trimmausvälineet pystyy ostamaan matkan varrella kun oppii lisää trimmaamisesta. 

C. On olemassa arkea helpottavia asioita, esimerkiksi haalareita ja kuivatusloimia, jotka ovat makuasioita. Jotkut ei haluasi olla ilman niitä ja toiset eivät piittaa.

Perusasiat mitä pentu tarvitsee

Ruoka

Yleensä kasvattaja antaa sitä ruokaa mukaan mitä hän on itse pennuille syöttänyt ja suosittelen ehdottomasti että jatkat kasvattajan ohjeistusten mukaan.

Kasvattajan suosimaa ruokaa kannattaa ehdottomasti antaa jos se on mahdollista ja jos myöhemmin haluaa muttaa ruokintaa se tulee tehdä hitaasti totutellen. Itse en suosittele että poiketaan kasvattajan ohjeista kovinkaan paljon, koska pennuilla voi olla herkkä vatsa. Anna pennun ensin kotiutua, tottua kaikkiin uusiin ihmisiin, ääniin, hajuihin, bakteereihin ym ennenkuin muutat ruokintaa.  Jos kuitenkin kasvattajan ruokaa ei ole saatavilla kysyisin häneltä vaihtoehtoja ja siirtysin vähitellen. Itsellä on kokemusta esimerkiksi että kasvattajan suosimaa ruokaa ei ollut suomessa myynnissä. 

Herkän vatsan takia voi hankkia maitohappobakteereja valmiiksi tai muuta suolistoa rauhoittavaa apteekista. 

Pikku pennuthan voivat maistella vähän kaikkea ja joskus vaan vatsa kipeytyy mutta joskus on hyvä olla purkki parsakaalia varastossa.  Se muodostaa verkon vieraan esineen ympärille ja auttaa sitä eteenpäin. Hyvä nyrkkisääntö on että korkeintaan! kaksi päivää kakkaamatta tai oksentaen. Se on itse asiassa jo kriittinen vaihe. Itse sanoisin että päivä riittää, ennekuin pitää reagoida. Pikkupentuhan pissaa ja kakkaa joka aterian jälkeen (4 x?) ja usein herätessään tulee pissa. Ja  niin sen pitääkin olla.

Pentuhihna

Pehmeä ja sopivan kokoinen. Ei liian iso.

Ruoka- ja vesikuppi

Kuppivaihtoehtoja

Hyväesimerkki kupista joka on korkea, eikä kaadu. 

Suosittelen spanielikuppia, missä korkeat reunat

Peti ja autohäkki

DIY peti tehty omasta puserosta ja tyynystä.

Pennut rakastivat pesäänsä :)

 

Ensimmäinen ikioma peti uudessa kodissa.

Pennulla on hyvä olla oma suojaisa paikka. Pentu nukkuu paljon ja tarvitsee paljon unta. Monet pennut pitävät koloista, joten kangas tai metallihäkkikään ei ole huono peti. Joskin laatikkokin on kiva monen mielestä :) Muuten markkinoilla on myynnissä valtavasti erilaisia petejä. Jollekin omistajalle kyse on sisustuselementistä. Siihen saa kuitenkin varautua että kauniit pedit eivät välttämättä kestä nuoren koiran käyttöä. Pentu ja aikuine n eivät välttämättä petiä tuhoa, mutta energinen nuori voi sen tehdä. 

Matkalla eläinlääkäriin, Emman pennut.
Usein kasvattajat totuttavat pennut sekä häkkiin että autoiluun.

Autoilevan perheen on hyväkin totutella pentua olemaan häkissä, jotta se ei sitten autoillessa tunnu pahalta. 

Turvavyö on aika hankala pienelle. Aikuinen voi sellaista käyttää ja joku markkinoilla kuulemma ihan toimiikin. Ei häkkikään koiraa pelasta jos oikein paha kolari sattuu :( mutta niitäkin on enemmän testattuja kuin toiset. Itse ajattelen että koiran on helpompi vaihtaa asentoa häkissä kuin valjaissa ja että paino jakaantuisi tasaisemmin kolaritilantteessa seinää vasten ja että suojaisi koiraa turvatyynyn hurjalta voimalta, mutta pelkään että näitä asioita pitäisi tutkia lisää.

Pieni harja

Vauvaharja olisi alussa ihan riittävä, jos sellainen sattuu löytymään. Muuten olen käyttänyt pientä tiheää karstaa totuttaakseni pentua harjaukseen. Pääpointti ei ole harja vaan miellyttävä kokemus ja sinnikäs harjoittelu. Tarkoitan sitä että pentu rauhoittuisi pöydälle tai syliin toimenpiteen ajan.

Kynsisakset

Ensimmäiset viikot käytän ihan omia ihmisten kynsisaksia. Leikkaan usein, koska se kannattaa. Pulppa ei tällöin kasva kovin pitkälle ja on myöhemminkin helppo leikata. 

Kynsisaksia on paljon erilaisia. Täytyy sanoa että en ole vielä löytänyt suosikkiani.

Lelut

Valikoima pallo-naruleluista.
Käytetään myös palkkaleluina.

Unileluja tarvitaan alussa. Pennun kokoinen karvainen lelu muistuttavat pentusisaruksista ja tuo lohtua. 

Pallo narun pääsä on hyvä vetoleikkeihin. Muuta en sitten suosittelekaan vetoleikkeihin.

Yleensä palloleikit voi mennä liian rajuiksi, tulee ylimääräisiä nopeita liikkeitä, joten niitä en suosittele ollenkaan. Muutenkin jos totuttaa pennun siihen että sille heitetään tavaroita, voi olla varma että sitä saa tehdä aina ja koko ajan. Kuuluuhan nouto cockerin perustehtäviin. Miettisin etuketään mitä noutamista kannustan. Ystäväni lainasi opiskeluaikana cockerini kaverikseen mukaan opiskelukaupunkiinsa ja heitteli sille kiviä koirapuistossa. Koiraraukka ei koskaan päässyt kivihulluudestaan ja oli karmeaa katseltavaa kun se pyysi  ihmisiä heittämään ja lähti tuhatta ja sataa ottamaan koppi lennosta. 

Turkinhoito- ja trimmausvälineet 

Trimmausvälineitä tahtoo kerääntyä,
usein tulee alussa hankittua ihan turhiakin
tai jopa sopimattomia

Tosiaankin pieni harja riittää alussa. Siitä eteenpäin voi hankkia seuraavia:

karsta

kampa

tiheä kampa

suorat sakset (tassu)

ohennussakset

Esimerkkejä ohennussaksista. Itse pidän
lyhyistä joissa lyhyet hampaat. Ei tee niin suurta tuhoa.

pitkät suorat sakset

pitkät kaarevat sakset

sormikumeja

trimmauskone

trimmauspöytä

puhallin

- 

Ongelmatapauksiin ja joskus muutenkin,

Micki

coatking

Arkea helpottavat asiat

Korvasuojus

Jotkut vierastavat korvasuojuksia, mutta ei tarvitsisi. Korvasuojus suojaa suojalumelta ja kulumiselta. En käyttäisi aina, korvat tarvitsevat myös ilmaa, mutta joskus lumipallokelit ovat rajuja ja painoa voi tulla korviin jopa kiloja. Mediassa jaetaan hupi kuvia cockereista millä korvat täynnä kovia lumipalloja. Tilapäisesti niin voi itsekullen käydä, mutta minua ei naurata kyllä yhtään. 

Jos valitsee pitävänsä korvan hapsukarvat lyhyenä kannattaa huomioida että korva voi ulottua maahan asti. Cockeri kun juoksee nenä maassa, voi kuluttaa korvan lehteä niin pahasti että korvaan tulee haavoja ja bakteereja. Miksi cockerilla sitten on pitkät korvat? se on sitä varten että se auttaa cockeria keskittymään työhönsä ja haistelemaan. Kuulemma korvat myös nostavat hajuja maasta.

Kurahaalari

Näitä on monia eri malleja ja merkkejä, mutta niin on rotujakin. En suosittele mitä vaan haalaria, vaan sellaista mikä on helppo pukea ja toimii cockerille. Hyvä myös olla sellainen missä sukupuoli on huomioitu. On aikoinaan jonkun uroksen pissa joutunut haalarin sisällekin.

Kuivatusloimi

Kuivatusloimi, RekkuRelaxin malli.

Koiran voi suhkun jälkeen kääriä pyyhkeeseen, mutta meitä jotka arvostavat kuivatusloimea on aika monta. 

Tossut

Näyttelyloimi

Näyttelyissä useimmiten nähdyssä loimessa on satiininen vuori. Tämän tarkoitis on pitää turkki sileänä ja puhtaana ennen kehää, mutta voi niitä kotonakin käyttää. Loimissa on kaulaosa minkä sisäpuolelle mahtuu korvat.

Arkistojen löytöjä: Anja Puumalan juttu Spanielilehdessä 1981

 Löysin jo edesmenneen legendan, Anja Puumalan jutun Spanieli-lehdestä 1/1981. Anja on yksi meidän aikamme tunnetuimpia ja menestyneimpiä koirankasvattajia ja hänen koiriaan löytyy monen menestyksekkään cockerspanielin suvusta. Referoin ja reflektoin seuraavaksi Anjan jutun pohjalta näyttelykoiraasiaa.

 

Onko niin, että yleinen luulo on että näyttelykoira on jotenkin erilainen koira kun muut koirat?

Ajattelitko että näyttelykoira ostetaan pentuna, sitä valmistellaan ja viedään harjoitettuna näyttelyyn seisomaan asennossa ja kävelemään kauniisti hihnassa. Ajattelitko että näyttelykoiran elämä on jotenkin erilainen kuin muiden koirien elämä? Tämä on sekä tarua että totta omasta mielestäni. Täällä Suomessa näyttelyharrastajia on monenlaisia, mutta ammatikseen esittäjiä ei luultavasti montaa ole jos ollenkaan. Meillä on TOSI harrastajia jotka ovat todella taitavia esittämään koiria, mutta tuskin kukaan tällä hetkellä elää handlerina kuten ulkomailla, esimerkiksi USA:ssa ja Italiassa pystyy. Nämä handlerit kun ottavat määrätyn määrän toisten koiria tiimiinsä, hoitavat ne näyttelykuntoon ja kiertävät niiden kanssa.   Toki meillä on suuria (Suomen olosuhteisiin nähden) kenneleitä, joissa koirat elävät tarhaolosuhteissa ja kiertävät omistajien kanssa näyttelyissä. Suurin osa näyttelyissä kävijöistä ovat kuitenkin kasvattajia ja harrastajia. Meillä onkin näytteilleasettajat yllättävän tavallisia joidenkin ulkomaalaisten tuomareiden mielestä. Toisaalta joskus aloittelijan näkökulmasta näyttelytouhu voi vaikuttaa hurjan kovalta ja kilpailuhenkiseltä, ja siihen ei ole kovin helppoa yksin lähteä mukaan. Tästä olen huomannut että ollaan monta mieltä, kilpailuhenkisemmät näkevät näyttelyn nimenomaan kilpailuna ja vähemmän kilpailuhenkiset näkevät sen kivana yhteisenä päivänä koiran kanssa. Molemmissa asenteissa on puolensa. Kovin kilpailuhenkinen (ei aina niin sympaattinen tai avoin) voi pelästyttää uudet harrastajat ja antaa harrastuksesta sisäänlämpiävän ja tiukkapipoisen kuvan. Toisaalta PRO-tyyli tuo esille upeasti valmisteltuja ja kauniita koiria. Täysin valmistelematon koira, joka on huonosti hoidettu ja ei osaa käyttäytyä kehässä ei myöskään ole ilonaihe omistajalle ja voi luoda kasvattajalle myötähäpeän tunteen. Hyvin hoidetut ja kasvatetut koirat ovat kasvattajalle parasta PR-työtä.

 Kenelle näyttelyt sitten oikeasti ovat tarkoitettu?  Onko kyse kasvattajien tarpeesta, omistajien harrastuksesta, yleisöstä tai tapahtumasta? Tänä päivänä sanoisin että kaikista, joskin parannettavaa olisi kaikissa osioissa. Tänä päivänä ei voi sanoa että näyttelymenestys olisi kasvatustyön ainoa perusta. Kasvattajat miettivät usein linjaa luodessaan terveysnäkökulmia, luonnetta, rodun alkuperää ja tyyppiä, sekä omaa tulkintaansa esteettisestä ulkonäöstä. Näyttelyissä terveysaspektia ei huomioida, eikä jokainen tuomari ole tuomaroidun rotunsa kasvattaja, mutta jossain määrin koulutettu kylläkin. Edellä mainitusta syystä monet kasvattajat arvostavat erityisesti kasvattajakolleegan arvostelua.

Uskoisin että suurin osa suomessa näyttelyitä harrastavat ovat tavallisia harrastajia, joiden koirat elää ihan tavallista elämää. Joskin kun näyttelyyn ollaan ilmoittauduttu, niin harjoitellaan enemmän tai vähemmän, sekä hoidetaan koiran turkkia. Harva kotikoira Suomessa joutuu olemaan sisällä turkin takia. Onhan loimet, haalarit ja korvasuojat keksitty.  Kerran haastattelin ROP-kehässä tunnettua amerikan cockeri esittäjää, miten hän on ratkaissut turkinhoidon. Hän kertoi että heillä on viikkosysteemi. Mitä lähemmäs näyttelyä tullaan, viimeiset päivät saa riehua ja likaantua. Sitten pestään ja föönataan, hetken säästellään ja pysytään puhtaana, kunnes taas on näyttelyviikonloppu. Hänen koirat ovat ihan varmasti arkenakin upeassa perustrimmissä, tuskin hän jättää trimmausta viime hetkeen. Sen takia homma toimii, vaikka välillä on koirailmankelit.

Nykyään käy hiukan yleisöä sääliksi. Harvassa näyttelyssä on riittävästi penkkejä kehän laidalla, tai koko kehää ympäröi tiivis häkkien, pöytien ja kärryjen seinämä. Harva tuomari kertoo yleisölle mitään tai viihdyttää millään tavalla. Aina ei myöskään arvostelun sijoituksia huomaa, jos kehätoimitsija vaan nopeasti nostaa värillisen kortin. ennen koirat saivat muovinauhat. Toisaalta, häviäjä tuskin haluaa suurta numero sijoituksestaan. Toisaalta kilpailuluokassa näet kaikki erinoimaisen ja erittäin hyvän saaneet. 
 

Miten valita näyttelykoira?

Arja Puumalan mukaan kaikista lupaavista pennuista ei tule näyttelykoiria ja tavallisen näköisestä pennusta voi kehittyä hyväkin koira. Ihminen itse pystyy suuresti vaikuttamaan koiranpennun kehitykseen. Ensimmäinen ehto tietenkin pentua valittaessa on Anjan mukaan ottaa se pentueesta, jonka vanhemmat ovat mahdollisimman hyvät. Pentueen paras pentu ei välttämättä ole suurin eikä pienin, vaan yleensä keskiverto yksilö. Tietenkin on määrättyjä rotuun kuuluvia ominaisuuksia, jotka tulee ottaa huomioon pentua valittaessa. Tämän takia kasvattajat usein kertovat että pentu on lupaava, lupaamatta mitään. Ennenkuin pentu on aikuinen, on monta vaihetta käyty läpi.

Tärkeintä, Anja Puumalan mukaan, koiran kehitykselle on sen ruokinta. Lupaavinkin pentu ”menee pilalle” väärällä ruokinnalla. Liiallinen vitamiinien syöttäminenkään ei ole hyväksi koiran kehitykselle. Joskus kikkailu voi koitua harmiksi. Myös ulkopuoliset neuvojat, mitä tänä päivänä löytyy sosiaalisesta mediasta voi viedä ruokinnan hakoteille. Ennen 1980-lukua koiraruoka merkkejä oli tuskin nimeksikään, joskin pari oli. Koirat söivät enemmän tähteitä, mutta silti kasvattajilla oli upeat koirat. Silloinkin, kokenut kasvattaja yleensä pystyi antamaan hyvät ruokintaohjeet pennun ostajalle. Näitä ohjeita tulisi seurata mahdollisimman tarkkaan Anjan mukaan. Kasvattaja kun on itse ”testannut” ohjeitaan useamman vuoden ajan omilla koirillaan ja huomannut mikä toimii ja mikä ei.

 

Miten valmistella tuleva näyttelykoira näyttelyihin?

Anja suosittelee että pentu tulee jo pienestä pitäen opettaa seisomaan näyttelyasennossa ja kävelemään kiskomatta hihnassa. Näyttelyasennossa seisominen voi aloittelijalle kuulostaa teennäiseltä. Oikeasti kyse on yksinkertaisuudessaan se että koira seisoo paikallaan, niin rodunomaisesti kun voi. edestakaisin sinkoileva koiravoi olla kaunis, mutta sitä on vaikea nähdä. Myös jos omistaja vahingossa seisoo koiran edessä, tai koira on takapuoli tuomaria päin, niin voi olla vaikea antaa tyylipisteitä. Eli asia on yksinkertainen ja vaikeaa samaan aikaan. Miten houkuttelen koiran seisomaan niin upeasti kuin mahdollista.

 

Anja muistuttaa että olisi hyvä heti pienestä pitäen kammata pentu pöydällä. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa sen korvat ja hampaat, jolloin se tottuu kosketteluun, mitä sitten taas tarvitaan eläinlääkärikäynneillä ym. Hyvää tuttua voi joskus pyytää katsomaan koiran hampaat, silloin pentu tottuu myös vieraan kosketukseen. Anja kannustaa käymään eri spanielikerhojen järjestämissä koulutustilaisuuksia ja nämä ovatkin parhaita paikkoja näyttelyyn totuttelussa. Tällöin 1980-luvulla kerhotoiminta ja näyttelyharjoitukset olivatkin todella suosittuja. Nyt on tullut paljon enemmän harrastelajeja ja koirakouluja. Kuitenkin ajattelisi että kuka tuntee spanielin paremmin kuin spanielikerho itse.

Turkki on erittäin tärkeä näyttelyspanielille, takkuinen ja likainen koira ei loista. Ei riitä, että koira ennen näyttelyä viedään trimmaajalle ja odotetaan, että siitä hetkessä puhkeaa kaunotar. Spanielin turkkia tulee kammata säännöllisesti, muistuttaa Anja. Koiran oikea kampaaminen vaatii omistajalta taito aja opettelemista. Harva ensimmäisen koiran omistaja pystyy kampaamaan pentuvillaisen turjakkeen takuttomaksi. Siksi olisikin hyvä viedä pentu n. 5-6 kk ikäisenä ensimmäisen kerran ”putsattavaksi”. Trimmaaja pystyy antamaan ohjeita oikean turkin käsittelyn suhteen.

Anja suosittelee että koiran voi pestä suhteellisen usein. Monesti koiran takut ovat likaa ja pesun yhteydessä ”takut” häviävät itsestään. Pesu ei takuta koiraa vaikka moni näin sanookin, huomauttaa Anja. Koira kammataan heti märkänä ja kuivataan turkinkuivaajalla. Pesu suoritetaan koirashampoolla ja sen jälkeen laitetaan turkkiin hoitoainetta. Hoitoaine tekee turkin liukkaammaksi, sähköttömäksi ja helpommin käsiteltäväksi. On kuitenkin koiria, joilla on pehmeä villava turkki. Näiden kanssa on tehtävä erinäinen määrä töitä ja nypittävä selkäturkkia jatkuvasti.

Trimmaus vaikuttaa suuresti koiran ulkonäköön, Anja muistuttaa. Väärin tai huolimattomasti trimmattu koira ei näytä samalta kuin se, joka on huolella valmistettu näyttelykuntoon.

Kuitenkin on todettava se seikka, että vaikka kuinka huolella valitsisi pentunsa, hoitaisi ja kouluttaisi sen, ei ole sanottua, että siitä tulee ”näyttelytähti”, jos siltä puuttuu ”tähden” LUONNE, toteaa Anja lopuksi. Jos koiralla ei ole kivaa, homma i menesty.

 

 

 

LURPPIA PUKKAA NETTIIN!

 Loppuvuodesta 2017 liityin Lurppa tiimiin. Nyt julkaisemme vanhoja Lurppia netissä! Lisään oma lukusuositukseni joka Lurpasta kun ehdin.

LURPPA 4/2020

Kuka trimmaa koirasi?

Pieni koila, yössä työssä.

Puserosta peti.

Kotimaisia hoitotuotteita Paimiosta. (ArcticVet).

LURPPA 3/2020

SmartDOG

Missä ne ovat? (Koiran katoaminen)

Kun yksi on poissa. (Koiran kuolema).

LURPPA 2/2020

Kaverikoira on kiva kaveri

Duunarikoira Tahvo. (Koulukoira)

Pehmeät kanaherkut

Vanheneva koira

Taipparit eli taipumuskokeet, mitä siellä tapahtuu?

Sinilevä - se kesän riesa

Pelkäätkö käärmeitä? (Kyy)

LURPPA 1/2020

Maille tulee pentu! (Nan Salminen, Pet-Vet)

Pentutarkki

Pennun liikunta

Uskallanko sijoittaa narttupennun? Oletko valmis ottamaan sijoituskoiran?

Trimmaajan toive

LURPPA 4/2019

Hypokoira Mimmi
Kissa vieköön

Ompele Lurpalle pentu.

Nyörilelu koiralle.

LURPPA 3/2019

Turistina koiranäyttelyssä

Tuomari Arja Koskelon haastattelu

SRVA suurriista virkaaputoiminta

Syksy tulee. Työt ja koulut alkavat - Oletko harjoitellut Lurpan kanssa yksinoloa? Tanja Karpelan luento. 

LURPPA 2/2019

Epilepsia ja epilepsiaa muistuttavat kohtaukset

Vesihäntä

Trimmipäivä (Spanielin trimmaus)

LURPPA 1/2019

Ongelmakoira tai koira jolla on ongelma
Cani-cross
MH- kuvaus (Luonne)
Koiran lihashuollosta

LURPPA 4/2018

Luonnetestissä cockerin kanssa

Rallytoko osa 1

Joulu tulee, oletko valmis?

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_3_2018

Arjen hallintaa, yhteistyä vilkkaan koiran kanssa

Juniorhandler

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2018

Kesä ja sen ansat

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_1_2018

Spanielirotujen historiaa

Koirankoulutuksen historia

LURPPA 4/2017

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_3_2017

1000 namia

https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2017

 monet kerrokset

Vesiallasterapia

Koiran lajityypillinen ravinto

Meeting with Olivia and Soffi at Vanhalinna

Oh gosh this rainseason! It goes on and on!  We don't have a proper rainseason but it sure feels like we would have. When I look at these memories from Vanhalinna 29.9.20 it looks almoust unreal. It looks so beautiful.