Lueskellessani Hevosurheilun (nro 62/2017) artikkelia "Kovuutta juoksijasuvuista" huomasin kuinka hyvin ja ytimekkäästi haastateltavat Arto-Pekka Heino ja Maija-Riikka Pellikka summaavat hyvän suomenhevosratsun. Yhteenveto on omani
Hyvä koulukilparatsu:
- yleisilme urheilullinen
- rakenne
- pään ja kaulan liittymä kevyt
- yhteistyökyky
- hyvä laukan laatu
- ryhdikäs ylämäkeen rakentunut, kantaa itse etuosansa
- herkkä, samalla voi esiintyä jännittämistä, tuijotusta ja pelkäämistä
Hyvä estekilparatsu
- yleisilme urheilullinen
- rakenne, pitkät kestävät jalat, kaulaa, kompakti runko ja syvyyttä.
- yhteistyökyky
- hyvä laukan laatu korreloi usein hyppykyvyn kanssa, mutta ei aina
- ryhdikäs ylämäkeen rakentunut, kantaa itse etuosansa
- estehevosella estesilmä ja sisäänrakennettu halu hypätä
- hyppykaari sisältää liitovaiheen esteellä. Ei vain ylös ja alas.
- osaa pysähtyä ja olla sopivan rohkea mutta ei uhkrohkea
- Kihin-Muisto (kuumia), Joihuri (hyvä laukka), Teme (herkät ja hyvin hyppäävät), Patrikin suuntaiset Vieskeriläiset, Suikkulaiset (vahva luonne)
- Ravisukuiset tuovat osittain kovuutta, mikä onkilparatsulle vaan hyvä asia
Hyvä harrasteratsu
- palvelualtis
- kiltti
- voi olla työhevosmaisempi, massiivinenkin
- voi olla vaatimattomampi ravi ja laukka
Älä pelkää ravisukuisia tai entisiä ravureita. Ovat usein käsitelty ammattimaisesti nuoresta asti, matkustaneet ja nähneet paljon, mutta ei tietenkään voi varmuudella sanoa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar