Maastossa ratsastaminen

Maastossa ratsastus on usein kivaa ja kehittävää. Hevoset liikkuvat tarmokkaammin eteenpäin ja ovat valppaita eri tavalla. Usein tylsistynyt hevonen oikein herää kun pääsee maastoon. Hevoset ovat kuitenkin yksilöitä ja niiden suhtautuminen maastoiluun voiu vaihdella, varsinkin jos täytyy lähteä yksin. 

Jos et jaksa lukea koko juttua, voit tarkistaa tärkeimmät tästä ;). Selitykset tekstiosassa.

Tarkistuslista:

• Tarkista vakuutukset ja sopimukset
• Kypärä, hanskat, liivi, ratsastusjalkineet, 
• Huomiovarustus kuten huomioliivi, huomioloimi tai huopa, heijastinsuojat ym. Lamput.
• Yleensä jalustin 1-2 reikää lyhyempi.
• EI laukkaa kotiinpäin, ei kiitolaukkaa, ei laukkaa samoissa paikoissa. Vältä myös avoimia alueita kuten peltoja. 
• Ratsukko ei koskaan saa ohittaa riviä tai edellistä ratsastajaa. 
• Hevosen mitta ratsukkojen välissä. Suurempaa välimatkaa ei saa jättää esim laukatakseen kiinni edellä olevat.
• Kakat siivotaan matkalla tai jälkeenpäin. 
• Reitti ja tempo kokemattomamman hevosen tai ratsastajan mukaan. 
• Letkassa selkeät käsimerkit eteen, pysähdys ja käännökset. Ääni ei usein kuulu taakse ja viimeisillä letkassa on yleensä tekemistä pysyä mukana.
• Letkassa kokenut eteen ja viimeiseksi.
• Puhelin ja raippa mukaan, talvella myös kaviokoukku. Pidemmälle retkelle riimunnaru. 
• Ratsukkoon pätee ajoneuvon säännöt liikenteessä ja kuuluu seurata ajoneuvolakia.

• Jokainen ratsastuskerta on hevoselle oppimiskokemus, myös ei toivotut asiat.
• SOVI saako pitää ruokailutaukoja,

Vakuutukset ja sopimukset

Varusteet

Kypärä, hanskat, liivi, ratsastusjalkineet ja raippa sekä puhelin. Puhelimeen voi valmiiksi ladat find-me appi. Älypuhelimesta löytyy kartat ja reitit, mikä on aika kätevää. 

Huomiovarustus kuten huomioliivi, huomioloimi tai huopa, heijastinsuojat ym. Lamput.

Vältä isoja kömpelöjä takkeja,ja löysiä kaulaliinoja jotka voivat jäädä kiinni vaikka puunoksiin. Vältä myös korvakoruja ja muuta jotka voivat tarttua tiheikössä.

Pidemmälle reissuille kannattaa ottaa riimunnaru mukaan. Talvisin kannattaa ottaa kaviokoukku mukaan. Ainakin täälläpäin näitä tilsakelejä on useammin kuin puuterilunta.

Yleiset ohjeet

Yleensä jalustin 1-2 reikää lyhyempi.

Itse aloittaisin kentällä käynnissä, jotta voin tarkistaa että satulavyö on sopivan kireä ennenkluin lähden maastoon. Jos tuntuu että on turvallinen hevonen ja ympäristö, alkukäynti voi toki tehdä maastossakin. Ja voihan aina tehdä tuplacheckaus.

EI laukkaa kotiinpäin, ei kiitolaukkaa, ei laukkaa samoissa paikoissa. Vältä myös avoimia alueita kuten peltoja.

Pidempi letka tai yhdessä kaverin kanssa

Ennen kuin lähdetään maastoon sovitaan marssijärjestys. Letkassa kokenein ratsukko menee eteen ja viimeisenä on myös hyvä olla kokeneempi ratsukko. Jos ensimmäinen hevonen on levoton tai keksii jotain, muillekin tulee ongelmia. Viimeisenä ei ole niin helppo tulla kun ensin ajattelisi, että sen kun seuraa. Usein letka venyy ja viimeisille tulee kiire. Viimeisten täytyy pitää huoli siitä että ei säikäytä letkaa takaapäin, ei ohita, ei jää liikaa jälkeen jolloin hevoset voivat hermostua. Viimeisellä on myös aitiopaikka seurata miten edellämenijöllä sujuu. Keskellä letkassa kulkevat hevoset ovat hyvä laittaa sellaiseen järjestykseen että kaverit lähellä toisiaan ja epävarmalle turvallinen kaveri eteen (ja taakse) jos mahdollista. 

Perussääntö on että ratsukko ei saa koskaan ohittaa riviä tai edellistä ratsastajaa. Ohittaminen voi herättää hevosilla pakovietin ja sitten mennään kovaa. Yleensä ohittava ja ohitettu eivät lopulta tiedä mikä tuli, sitä mennään jo varmuuden vuoksi. Yleensä sanotaan että pillastunut hevonen menee sen 500m päättömänä kunnes pysähtyy. 

Hevosen mitta ratsukkojen välissä on hyvä. Hevoset voivat potkaista maastossakin. 

Tahallaan ei saa jättää pidempää välimatkaa, esim laukatakseen kiinni edellä olevat samasta syystä. 

Reitti ja tempo valitaan sään, liikenteen, pohjan sekä kokemattomamman hevosen tai ratsastajan mukaan. Sinun tulisi reittiä suunnitellessa huomioida kelirikko, liukkaus, märkyys, jää, hiihtoladut ym. Kelirikon aikaan hevonen voi astua kuoppaan ja katkaista jalkansa tai kaatua niskoilleen. Käynnissä tilanne voi jopa naurattaa kun tippuu hevosen (niinkun mun pojalle kävi), mutta alamäessä laukatessa voi jommallekummale käydä huonostikin. Itsellä kävi uskomaton onni kerran pitkällä vaelluksella, kun hevonen pyörähti alamäkeä laukatessa. Satuin lentämään suoraan jaloilleni, ja taputin pölyt housuista ja se oli siinä. Hevonen selvisi loukkaantumatta, mutta tilanne oli oikeasti todella läheltä piti. Pahimmassa tapauksessa se olisi pitänyt lopettaa siihen paikkaan. (Nyt tuli kauhea olo).

Rauhallinen meno on parasta hevosen lihaksille. Matkaavoittava käynti, rauhallinen ravi (maastossa se on silti matkaavoittavampi kuin kentällä) ja laukat esimerkiksi metsäpoluilla tai ylämäkeen. Laukassa täytyy myös huomioida muu liikenne. Vältä laukkaamista kotiinpäin tai avaralla pellolla.

On hyvä huomioida että lumen alla voi olla liukasta ja että tilsat pahentavat tilannetta. Silloin ei edes hokit auta. On kuitenkin parempi pyytää kunnollista käyntiä, kuin hiippailla. Usein liukkaalla sitä rupeaa varomaan, mikä lyhentää hevosen askelta ja jotkut oikein astuu tilsoja itselleen. Jos kävelee kunnolla eteen, tilsat lentää vauhdissa. Kunnon hokit auttavat aika hyvin liukkaalla. Hevosen paino auttaa hokkeja tarttumaan jäähän, jolloin hevonen kävelee varmemmin kuin ratsastaja itse. 

Tilsat ovat oikein maanvaiva. Kuitenkin lanatut ja tampatut tiet helpottavat liikuttamista tilsaaikaan. Pahimmillaan tilsoja voi muodostua jopa hiekasta ratsastuskentällä.

Letkassa annetaan selkeät käsimerkit eteen, pysähdys ja käännökset. Ääni ei usein kuulu taakse ja viimeisillä letkassa on yleensä tekemistä pysyä mukana.

Kotimatkan loppuosa käynnissä, onhan se myös loppukävely. 

Kakat siivotaan matkalla tai jälkeenpäin. 

MITEN reagoida yllättävissä tilanteissa

Totuta hevonen maastoiluun

•  puhelimeen, 
• autoihin ja peräkärryihin
• pyöriin
• mopoihin, traktoreihin, mönkijään, kaivinkoneeseen, kuormaautoon, asuntoautoon ...
• postilaatikot, pressut, koirat, lastenvaunut, liput...

 Vetäjän merkit

 Tien ylitys

Auton kohtaaminen

Esimerkki maasatosta mikä on jäänyt mieleen

Lasolan rustholli on  ollut  saman suvun omistuksessa vuodesta 1609. Ruotsin vallan aikana rustholli sai verovapauden varustamalla kruunulle tarvittaessa  sotaan  vähintään yhden hevosen ja miehen. Pian 400 vuotta vanhan ratsutilamme  perinteet ulottuvat siis satojen  vuosien taakse. Suomenhevoset tekivät Laso- lassa pelto- ja metsätöitä aina  1970-luvulle saakka, kunnes  ratsuhevoset  palasivat  tilalle harrastuskäyt- töön kymmenen vuotta sitten.  Islanninhevosratsastus  aloitettiin  Lasolassa  vuonna  1993  ja  tilan  emännän  Minna  Hitosen  johdolla Minnan Maastotalli saavuttikin johtavan  aseman  eteläsuomalaisten  maastovaeltajien  ja issikkaharrasta- jien keskuudessa. Kymmenen viime vuoden aikana rusthollissa on käynyt satoja alan harrastajia ja yritys- asiakkaita. Kotimaisten asiakkaiden lisäksi mm. Finnair markkinoi Kuninkaantien varrella sijaitsevaa issik- katallia harrastuskohteena ulkomaalaisille asiakkaille. Kauniita muistoja synnyttävillä maastovaelluksillam- me ovat käyneet niin eurooppalaiset, amerikkalaiset kuin  aasialaiset  asiakkaat  kaukaisesta  Australiasta saakka.  Yhden kesän tauon jälkeen Maastotalli  on  nyt  uudistanut toimintaansa ja aloittaa uusin voimin 1.9.2003. Tule nauttimaan rentouttavista vaelluksista iki-ihanilla issikoilla historiallisen Kuninkaantien ja Länsi-Uuden- maan kauniissa maasto- ja järvimaisemissa! Tölttäilemme ja laukkailemme  ratsastajien taidon mukaan jär- venrannoilla ja rauhallisilla kylä- ja  metsäteillä  sekä  rusthollin  omia pelto- ja metsäteitä pitkin. Valaistulla kentällä järjestämme  ympäri  vuoden  askellajitunteja sekä -kursseja alan harrastajille. Tule siis oppimaan lisää askellajiratsastuksen saloista! Koulutamme ja kasvatamme jatkuvasti omia varsoja ja pidämme myös oikein hyvää huolta yksityisomistajien hevosista ja varsoista. Ajomatka Helsingistä on vain 80 kilometriä ja kestää esim. Kehä I:ltä Turun moottoritietä pitkin alle tunnin. Matka Lohjalta, Karjaalta, Tammisaaresta ja Salosta on noin puoli tuntia. Sivun alkuun Maastot  Läntinen Uusimaa tarjoaa vaeltajalle mahtavia maisemia, jotka vaihtelevat jyrkästi: on jylhiä kallioita, toinen toistaan kauniimpia harjuja ja mitä vehmaimpia laaksoja. Mistä voisikaan löytää vehreämpää maisemakuvaa kuin Karjalohjalta tai Fiskarsista. Historia on jättänyt alueelle omat jälkensä. Tiesitkö, että ensimmäisten kar- jalohjalaisten  sanottiin olleen jättiläisiä ja hiisiä? Joka  tapauksessa  läntisen  Uudenmaan menneisyydellä on oma, tärkeä merkityksensä koko Suomen historiassa. Kuninkaantie  on  oma lukunsa. Pohjolan tärkein mat- kailureitti, joka noudattelee vanhaa postitien linjaa. Maastotalli Lasola on Kuninkaantien varrella, lähde Sinä- kin ratsastamaan kuningas Kustaa Vaasan ja Aleksanteri II:n jalanjäljille!  Sakari Topelius kirjoitti Maamme-kirjassaan: "Salpausselän  pohjoispuolella  on  Karjalohjan  pitäjä,  seutu, joka on täynnä vuoria, järviä, mäkiä ja hiekkaisia harjuja.  Tämä muutoin kova ja ankara Suomen luonto on heitellyt runsaalla kädellään lahjojaan näihin onnellisiin laaksoihin. Täällä ei ole koskaan hallaa. Täällä menes- tyvät monet jalompien hedelmäpuiden lajit ja harvinaiset kasvit: kasvi- ja eläinkunta näyttää täällä rehoittavan kauniimpana kuin muualla maassamme." Topeliaanisen idyllin tavoittaa Karjalohjalta yhä vieläkin. Merkittävä osa Etelä-Suomen järvialueesta on Karjalohjan rajojen sisäpuolella. Neljäsosa kunnan pinta-alasta onkin jär- viä, joista suurimmat ovat Etelä-Suomen suurin järvi, Lohjanjärvi ja kirkasvetinen Puujärvi.  Maastotallin retkillään ja vaelluksillaan käyttämät reitit sijaitsevat näissä Länsi-Uudenmaan ja Salpausselän / Lohjanharjun kauniissa maasto- ja järvimaisemissa, joita  leimaavat  männikköiset harjut ja rehevät rantaleh- dot. Tölttäilemme ja laukkailemme ratsastajien taidon  mukaan  historiallisella  Kuninkaantiellä ja sen välittö- mässä tuntumassa rauhallisia kylä- ja metsäteitä pitkin ja käymme läpi vanhojen uusmaalaisten maaseutu- ja ruukkikylien. Maastoretkillä poikkeamme  Lohjanjärven,  Karjalohjan Puujärven ja Fiskarsiin johtavien reit- tien varrella sijaitsevien pienempien järvien rannoille ja käytämme  rusthollin  omia  pelto- ja metsäteitä sekä poikkeamme tunnelmallisiin havupuumetsiin. Sivun alkuun Talli ja tilan muut rakennukset  Vanhan sukutilan päärakennus on rakennettu vuonna 1845 ja  peruskorjattiin  museoviraston suojeltavana kohteena huolellisesti vuosina 1986-92. Samoin museoviraston suojeluksessa on 1888 rakennettu viljama- kasiini. Päärakennuksen lisäksi  tilalla on  yksityiskäytössä kaksi muuta asuinrakennusta ja rantasauna sekä yhteensä viisi ns. talousrakennusta. Näistä vanha  1950-luvulla  suomenhevosille ja lehmille rakennettu talli- rakennus peruskorjattiin  islanninhevosten  tullessa Lasolaan v. 1993. Tallia laajennettiin ja ns. uusi puoli ra- kennettiin vuosina 1997-98.  Tallissa  on  karsinapaikkoja  nykyään  18; "vanhan" tallin kolmestatoista kar- sinasta neljä on alun perin mitoitettu isoille hevosille ja ne sopivat erittäin tilavina hyvin varsomiseen. Näiden lisäksi laajennuksessa  tehtiin  5  lisäkarsinaa,  joista  neljä  tehtiin  tilaviksi  varsomiskarsinoiksi. Jokaisessa boksissa on oma juoma-automaatti. Käytössä on myös kolme pihattoa,  joissa  erityisesti varsojen on hyvä kasvaa laumoissa. Tallissa on vesiboksi ja talliin tulee myös lämmin vesi. Satulahuoneita on kaksi, joista toi- nen on  yksityishevosten omistajille ja toinen tallin omille hevosille. Yksityishevosomistajien käytössä olevas- ta satulahuoneesta löytyy myös lukittavat kaapit varusteita varten. Loimien kuivatukseen on tehty erillinen ti- la. Valaistu ja aidattu hiekkakenttä (25 x 40 metriä) on kätevästi tallin vieressä. Sivun alkuun Laitumet ja tarhat  Avarat luomulaitumet sijaitsevat tallin lähettyvillä. Myös tallin välittömässä läheisyydessä sijaitsevat varsalai- tumet ovat avarat issikkavarsojen kasvaa islantilaisen luonteensa mukaisiksi. Lasolan tilalla on peltoa yli 50 hehtaaria, joita viljellään luonnonmukaisesti heinänurmena ja laitumina. Laitumia vaihdellaan vuosittain EU:n hyväksymän laidun- ja nurmilohkojen viljelykierron mukaan. Tila tuottaa kaiken oman kuiva- ja säilörehun- sa ja sertifioitua luomuheinää riittääkin hyvin myyntiin asti. Talvitarhat sijoitamme mahdollisimman lähelle tal- lia käytännöllisyyden takia.