Kävimme Emman kanssa tutustumassa vesilinnustukseen 18.9.2022.
Kerhomme järjesti kaksi vesilinnustuksen tutustumiskertaa syksyn aikana paikkana
Tapion fasaanitilan kosteikko.
Kyseessä oli lähinnä passihommia kun suurin osa koirista olivat kokemattomia, mutta kokeneemmat koirat pääsivät lopulta kahluuhommiin. Kokemattomille passissa oleminen tai tilanteiden mukaan lämpimän riistan nouto voi olla jännittävää.
Me lähdimme Emman kanssa ensikertalaisina innokkaasti mukaan. Emmalla ei ole minkäänlaista metsästystaustaa, mutta ei ole kovin arka ja tottunut luonnossa liikkuja. Kaverina meillä oli perheystävät viisi kuukautinen sileäkarvainen noutaja Annie ja Catarina.
Kun tulimme paikalle joimme eväskahvit ja Krista kertoi hiukan illan kulusta. On tärkeää pysyä hiljaa passissa. Jos koira on hyvin levoton, se yleensä viimeistään tunnin sisällä rauhoittuu. Krista kertoi että harva koira on paukkuarka ellei ihminen siitä sellaista tee. Paukkumisen alettua kannattaa olla kuin ei kuulisi ollenkaan.
Passipaikat olivat jo valmiina ja hakuduimme niihin retkituoleinemme. Metsästäjät jakaantuivat hieman laajemmalla alueella passeihinsa.
Oli jännittävää istua piilossa verkon takana odottaen että ilmestyykö lintuja. Jännittäväksi teki myös se että en tiennyt kuinka innokkaaksi Emma tulee ja miten reagoi laukaisuihin. Onneksi olin Kristan kehoituksesta kerännyt yhtä sun toista päällepantavaa, oli lakki, kasvosuoja, talvitakki, lämpimät housut ja saappaat. Hanskat ja pipo, sekä kuulosuojaimetkin olisivat olleet hyvät, mutta nyt pärjäiltiin näillä. Kun pyrkii istumaan oikein hiljaa monta tuntia, niin tahtoo tulla kylmä. Catarinan kanssa mietittiin että koiran loimi ja alusta olisivat olleet paikallaan, mutta olimme innokkuudessamme unohtaneet ne. Onneksi Emma mahtui hyvin syliin joten lämmitimme toisiamme. Catarinan Annie ei oikein malttanut istua sylissä, eikä kyllä kovin hyvin syliin enään mahdukaan.
Passissa olo oli mahtava kokemus. Olimme melkein kolme tuntia, eikä linnut olleet vielä lähteneet iltalennolleen, kun jouduimme hissukseen poistumaan. Vaikka emme nähneet lintuja jo passissa oleminen oli elämys ja oli mielenkiintoista huomata kuinka keskittynyt Emma oli. Kun lähdimme ainakin minä olin saanut sekä fyysiset että henkiset akut tankattua raitista ilmaa ja rauhoittumista, sekä kaunista luontoa auringonlaskuineen. Sekä ihmiset ja koirat ovat kuin eri maailmassa arjesta.
