Se vaikein päätös.
Teksti: Annika Kontturi-Salmi
Juttu julkaistu Cockerspanielilehti 2/2024. (c) kirjoittajan ja Cockerspanielilehden omaisuutta.
Sinä hetkenä, kun pentu on muuttamassa uuteen, pennusta ikionnelliseen, pentuhuumassa olevaan perheeseen, ei välttämättä tule keskusteltua miten toimia, jos joku vakava onnettomuus tai sairaus osuu kohdalle, eikä myöskään miltä tuntuu luopua vanhasta koirasta johon on kiintynyt niin syvästi, että ei edes voi kuvitella miltä tuntuisi jos sitä ei enää olisi. Kun koiria tai muita eläimiä on ollut jo aikaisemmin, on joutunut miettimään tätä asiaa omalta kannalta kokemuksen kautta.
Tänä päivänä, kun hoitomahdollisuudet ovat kehittyneet aivan valtavasti, meillä on mahdollisuus vakuuttaa koiramme korkeisiinkin summiin, meille tarjotaan lainoja hoitokuluja vastaan, ja näkökantamme eläimen hoitoon liittyvään etiikkaan vaikuttaa yleisesti muuttuneen, voi olla vaikeaa tehdä lopullinen päätös koiran elämän lopettamisesta, varsinkin yksin.
Onko lopetuspäätös eettinen tai moraalinen kysymys?
Voisimme ajatella, että koiran lopetus on ainoastaan henkilökohtainen päätös, mutta sitä se ei oikeasti ole. Me kaikki olemme osa yhteiskuntaamme, omaa kulttuuriamme ja uskontoamme riippumatta missä asumme, mistä muodostuu meidän moraalimme, meidän yhteiskunnassamme vallitsevasta käsityksestä mikä on oikein ja väärin. Tämän lisäksi meillä on omat henkilökohtaiset eettiset asenteet ja näkökulmat, sekä arvot mitkä vaikuttavat toimintaamme. Nämä asiat vaikuttavat tulkintaamme, milloin koira kärsii, mitä on koiranarvoinen elämä, onko eutanasia sallittu ja missä tilanteessa ja niin edelleen.
Miten näemme koiran?
Onko koira lemmikki ja perheenjäsen, vai näyttelyesine, urheiluväline, terapeutti, työkoira, metsästäjä tai tuotantoeläin ja niin edelleen? Meillä suurin osa koiranomistajista vastaavat että koira on perheenjäsen, vaikka sen kanssa käytäisiin näyttelyissä, työssä, harrastettaisiin tai metsästettäisiin. Silti tiedostamme että koiran asema voi olla huomattavan erilainen eri kulttuureissa. Eli kulttuuri ja ympärillä oleva yhteiskunta vaikuttaa siihen miten näemme koiran ja eläimet yleensä. Koiran ja ihmisen yhteiselo katsotaan alkaneen yhteisestä hyödystä, koira on saanut ruokaa ja ihminen turvaa. Myöhemmin teollistumisen myötä ihminen keksi käyttää koiria koeeläiminä ja muutenkin eläinten massatuotanto alkoi. Oli suhteellisen tavallista että koira asui ulkona koirankopissa kettingin päässä. Samalla kun ihmisten elinolot ovat parantuneet, olemme kaupungistuneet ja teollinen- sekä teknologinen kehitys on ollut huima, niin ovat myös koirien elinolosuhteet muuttuneet valtavasti viimeisempien 50 vuoden aikana. Koiriin liittyvät oheistoiminnat kuten koiranruokateollisuus, tarvikkeet ja lelut, koulutus-, harrastus- ja terveydenhoito sekä eläinklinikkatoiminta ovat kasvaneet yhteiskunnallisestikin merkittäväksi liiketoiminnaksi. Vielä 1990-luvulla eläinlääkäri voi suositella että eläin päästetään kärsimyksistään. Muistan hyvin kun cockerini eläinlääkäri painotti minulle, että kun olen ottanut eläimen hoitaakseni, niin vastuullani on pitää huolta että sen ei tarvitse kärsiä.
Koira on osa perhettämme
Koiramme ovat tänä päivänä perheenjäseniämme joilla on sama elämäntyyli kun meillä. Koirat harrastavat, matkustavat, asuvat ja elävät kuten me. Koirille annetaan nimet, niiden terveydestä huolehditaan rokottein, ne madotetaan ja sairaudet hoidetaan. Koiriin liittyvä lääketiede on kehittynyt valtavin harppauksin. Koirat ruokitaan hyvin,siitä on kauan kun ruokajätteet olivat koiran pääruoka. Koirille puhutaan ja monet käyvät vähintään pentukurssin. Koirat viettävät syntymäpäiviä ja osallistuvat joulun sekä muiden pyhien viettoon. Koiria kuvataan ja videoidaan, niiden elämästä jaetaan kuvia ja kertomuksia ystävien kanssa. Joskus koira on ainut ystävä ja ihmisten korvike. Koiran kuollessa haluamme säilyttää tuhkan muistona. Koirat elävät vieressämme kuten me. Ei ole ihme että vertaamme koiran elämää ihmiseen ja haluamme antaa sille kaiken. On myös ymmärrettävää että kun koira käyttäytyy kun koira, se tuntuu meistä vieraalta ja vaikealta. Koira ei tällöin sovi rooliin mikä sille on annettu. On myös ymmärrettävää että meidän on vaikea tehdä koiran lopettamispäätöstä koska koira on perheenjäsen ja eutanasia ei ole Suomessa hyväksytty. Olemme myös kaupunkilaistumisen myötä vieraantuneet maalaiselämän realiteeteista, jolloin elämän alku ja loppu olivat elämään kuuluvia asioita.
Hoidatan – koska voin!
Kun eläinlääketiede on kehittynyt ja omistajilla on taloudellinen mahdollisuus käyttää hoitoa, niin loppuuko hoito koskaan? Kuka päättää milloin hoito lopetetaan? Onko hoitaminen aina automaattisesti se paras vaihtoehto? Miten tulkitsemme eläinsuojelulaissa olevan pykälän, eläimen oikeudesta kivuttomaan lajityypilliseen elämään. Eläinsuojelulain yleinen periaate on, että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Yleiset periaatteet
§1
Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.
3 §
…Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Eläinlääketiede on kehittynyt huimasti niistä ajoista kun James Herriot kertoo kirjoissaan. Tällöin antibioottien tulo paransi eläinten selviytymismahdollisuuksia huimasti. Tämän päivän hoidoista, sekä ihmis- että eläin puolella voi vaan unelmoida. Nykyinen korkeatasoinen hoito mahdollistaa esimerkiksi koirille leikkauksia, mitä ei välttämättä ihmisille edes tehdä. Toisaalta eläinlääketiede kulkee ihmislääketieteen kanssa symbioosissa ja molemmat hyötyvät toisistaan. Korkeatasoinen kehittyvä hoito on hyvä sekä koiran että ihmisen kannalta, mutta ongelmaksi muodostuu tilanne kun esimerkiksi leikkauksesta tai hoidosta tulee pääasia, eikä koiran tulevasta elämänlaaduista, esimerkiksi syöpähoidot jotka lisäävät elinaikaa muutaman kuukauden, elinpoistot kuten kielen poistaminen kasvainten takia, amputaatiot, kymmenien murtumien korjaaminen autoonnettomuuden seurauksena tai useita saman elimen korjausleikkauksia. Kyse voi myös olla omistajan haasteista kuntouttaa tai hoitaa koiran sairautta. Kaikki koiran omistajat eivät osaa kuntouttaa koiraa leikkauksen jälkeen tai piikittää diabeetikko koiraa. Syy voi olla omistajan osaamattomuudessa, mutta myös koiran kivusta johtuvaa aggressiivisuutta tai haasteita lääkkeiden antamisessa, siteiden vaihdossa, häkkilevossa tai omistaja voi esimerkiksi asia hissittömässä asunnossa jolloin esimerkiksi ison polvi- tai kyynärleikatun koiran ulkoiluttaminen tuo valtavia haasteita.
Nykyään kun seuraa sosiaalisessa mediassa näitä pohdintoja, usein ratkaisuiksi tarjotaan uuden kodin etsiminen, mutta onko se esimerkiksi koiran kannalta hyvä ratkaisu? Sosiaalisessa mediassa näyttää vallitsevan ajatus että uusi koti ratkaisee aggressiivisen käyttäytymisen pulmat. Onko myöskään aggreessiivisen koiran kannalta uusi koti aina se paras ratkaisu tietämättä koiran terveydentilaa, perimää, kehityskaarta kohdusta tähän päivään, kokemuksia ja koulutustaustaa? Paraneeko esimerkiksi koiran aivokasvain kotia vaihtamalla?
Hoitaminen on hyvästä, mutta koska olisi koiralle parempi antaa nukkua pois, kysyy Patric Ragnarson (2024) luennossaan. Näissä esimerkeissä eläin ei parane, sen elämä ainoastaan pitkitetään.
Koiran elämä voi olla hyvä vaikka se on lyhyt.
Mitä koira ajattelee elämästään ja sen pituudesta? Onko koiralle itseisarvo elää niin pitkään kun mahdollista? Kiittääkö koira koska se sai kaksi kuukautta lisäaikaa syöpähoitojen takia. Onko koira jolla on syöpä onneton?
Ihminen ajattelee ja tiedostaa elämänsä pituuden eri tavalla kun koira. Koira ei myöskään tiedosta syövän olemassolosta jos se ei siitä kärsi. Jotkut kasvaimet eivät pitkään aiheuta oireita, vaikka ovatkin pahanlaatuisia. Ihminen voi ahdistua suurestikin tiedostaen syövän olemassaolon, vaikka se ei aiheuta oireita. Samalla tavalla me ihmiset voimme ahdistua tiedosta syövän tai diabeteksen esintyvyydestä suvussamme, riippuvuusgeenin olemassaolosta tai muista perinnöllisistä asiosta. Koira ei murehdi tulevia sairauksiaan eikä mahdollista geneettistä perimäänsä, jos omistaja ei niistä ole ahdistunut ja viestitä ahdistusta koiraansa. Koira on erittäin herkkä meidän tunnetiloille, joten meidän tunteet se kokee. Meidän vastuulla on luoda mahdollisuus koiran hyvään elämään, hyvään arkeen, ei sysätä omaa ahdistusta koiraan.
Elääkö koira minua varten?
Kun haastattelin pieneläin hautaustoimiston perustajaa Virpi Jumiskoa, hän kertoi että yllättävän moni ihminen on yksinäinen ja hänen ainut ystävänsä voi olla kissa tai koira. Näissä tilanteissa luopuminen voi olla todella raskasta, varsinkin jos tiedostaa että uutta koiraystävää ei tule saamaan esimerkiksi korkean iän takia. Joillekin koiranomistajalle se oma lemmikki voi olla jopa rakkaampi kuin toinen ihminen. Virpi Jumisko muistuttaa, että ei ole kyse ainoastaan koiran hyvinvoinnista, vaan myös koiran perheen. Perheet ovat erilaisia; joskus koira on omistajan ainut perheenjäsen ja joskus perheessä on monta lasta, joille voi olla vaikea selittää koiran poismenoa. Tilanteita on moninaisia. Me koemme ja suhtaudumme kuolemaan eri tavoin. Kuolema voi tuntua luonnolliselta ja hyväksyttävältä, mutta myös pelottavalta, epätodelliselta tai vihaa ja katkeruutta herättävänä. Kuolema voi myös herättää vanhoja muistoja, jolloin suremme edellisiä poismenneitä kun kohtaamme kuoleman uudestaan.
Kärsivän lemmikin elämää ei kuitenkaan saisi pitkittää omistajalle aiheutuvan luopumisen vaikeuden, mielipahan ja surun vuoksi. Jos lemmikille eläminen aiheuttaa vain turhaa tuskaa ja kärsimystä eikä toivoa ole, viimeinen palvelus minkä voi tehdä on eutanasia. Ihmisen päätösvallassa on, että lemmikin kärsimys loppuu. Tämä on lemmikin hankkiessaan pidettävä mielessä, sillä ne elävät yleensä lyhyemmän ajan kuin ihmiset. (Esy).
Kun vaikea ratkaisu on tehtävä
7 §
Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247
Jos joudut äkillisesti tilanteeseen että joudut päättämään koiran hoidosta tai koiran vaikean sairastumisen jälkeen jatkohoidosta, Patric Ragnarson listaa muutaman kysymyksen:
Millä todennäköisyydellä hoito onnistuu?
· Miten potilas kokee hoidon, tuleeko elämänlaatu parantumaan?
· Kuinka pitkään potilaan elämänlaatu tulee olemaan hyvä, kunnes vaikea sairaus uudistuu ja joudutaan harkitsemaan eutanasiaa?
· Kuinka suurella todennälöysuudellä potilas tulee kokemaan kipua ja obehag päätöksestä johtuen?
· Mitä hoito voi tulla maksamaan?
Ennen jokaista hoitoa kysy itseltäsi:
· Miksi hoidetaan?
· Kenen vuoksi hoidetaan?
· Mihin hintaan hoidetaan?
Pitääkö lopettaa?
· Voikokoirasi tehdä asioita mistä pitää?
· Onko koiralla enemmän kipua kuin hyvää oloa?
· Käyttäytyykö koira normaalisti, onko oma itsensä?
· Onko kipu tehnyt koirasta arvaamattoman tai pureeko se? Pystyykö koira hallitsemaan kehontoimiaan?
· Vaikuttaako koiran tilanne omistajan elämänlaatuun kielteisesti?
· Tuleeko koiran hoito vaikuttamaan omistajan talouteen kohtuuttomasti?
Jos yksikin vastaus on kielteinen, niin löytyy riittävä perustelu eutanasiaan, pohtii Ragnarson.
On erittäin tärkeää että koiranomistaja, eläinlääkäri ja muut osalliset keskustelevat kaikista osaalueista; hoidosta, prognoosista, elämänlaadusta ja eutanasiasta, koiran paras silmissä. Tämä on tärkeää varsinkin jos omistajan on vaikea tehdä päätöstä ja kaipaa vahvistusta ulkopuolelta. On eläinlääkäriklinikoita jotka kokeilevat kaikki hoidot kunnes omistaja päättää lopettaa tai rahat loppuvat. On myös eläinlääkäreita jotka auttavat omistajaa päätöksessä. Jos eläinlääkäri ei ole halukas neuvomaan voi pyytää mielipidettä.
On muistettava, että luopuminen kuuluu elämään. Lemmikki ei osaa kertoa tunteistaan ja kivuistaan, joten vastuu on loppuun saakka omistajalla. Eläinlääkärit ovat yleensä sitä mieltä, että eutanasia päätös on parempi tehdä hieman liian aikaisin, kuin liian myöhään, jotta eläin välttyisi turhalta kärsimykseltä.
Syitä lemmikistä luopumiseen voi olla monia. Äkillisesti alkanut sairaus tai tapaturma, mutta myös pitkään jatkunut sairaus tai vanhuuden vaivat, joista lemmikki ei enää parane eikä sen kipua voida enää lievittää. Kun lemmikillä on selkeästi enemmän huonoja kuin hyviä päiviä ja sen elämänlaatu on selkeästi alentunut, on oikea hetki luopua siitä. Sinä, lemmikin omistajana näet ja tiedät kokonaistilanteen, mutta eläinlääkärillä on kykyä ja ammattitaitoa tehdä lopullinen arvio ja ennuste lemmikkisi terveydentilasta. Vie lemmikkisi eläinlääkärille ajoissa, älä odota liian pitkään. Kun lemmikki on kuolemassa, se ei useinkaan tarkoita yllättävää, äkillistä ja helppoa kuolemaa, vaan se voi sisältää pitkällistä kärsimystä ja tuskaa. Jokainen varmasti toivoo, että oma lemmikki nukkuisi itsestään rauhassa pois, valitettavasti näin kuitenkin tapahtuu hyvin harvoin. (HESY,2020).
Lähteet:
Kontturi-Salmi, Annika (2018). Kun se viimeinen päivä koittaa. Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehti Lurppa 2/2018. https://issuu.com/lurppa/docs/lurppa_2_2018
Ragnarson, Patric (27.3.2024). Bara för att man kan-ska man? ESSENTIAL FOODS OCH BREEDER'S INSIGHTS. Web. essentialfoods.se
https://www.hesy.fi/ala-pitkita-lemmikin-karsimysta/Julkaistu 29.05.2020