Miten valita hyvä ja itselleen sopiva suomenhevonen?

Lueskellessani Hevosurheilun (nro 62/2017) artikkelia "Kovuutta juoksijasuvuista" huomasin kuinka hyvin ja ytimekkäästi haastateltavat Arto-Pekka Heino ja Maija-Riikka Pellikka summaavat hyvän suomenhevosratsun.  Yhteenveto on omani

Hyvä koulukilparatsu:

• yleisilme urheilullinen
• rakenne
• pään ja kaulan liittymä kevyt
• yhteistyökyky
• hyvä laukan laatu
• ryhdikäs ylämäkeen rakentunut, kantaa itse etuosansa
• herkkä, samalla voi esiintyä jännittämistä, tuijotusta ja pelkäämistä

Hyvä estekilparatsu

• yleisilme urheilullinen
• rakenne, pitkät kestävät jalat, kaulaa, kompakti runko ja syvyyttä.
• yhteistyökyky
• hyvä laukan laatu korreloi usein hyppykyvyn kanssa, mutta ei aina
• ryhdikäs ylämäkeen rakentunut, kantaa itse etuosansa
• estehevosella estesilmä ja sisäänrakennettu halu hypätä
• hyppykaari sisältää liitovaiheen esteellä. Ei vain ylös ja alas.
• osaa pysähtyä ja olla sopivan rohkea mutta ei uhkrohkea

      Suvut:

• Kihin-Muisto (kuumia), Joihuri (hyvä laukka), Teme (herkät ja hyvin hyppäävät), Patrikin suuntaiset Vieskeriläiset, Suikkulaiset (vahva luonne)
• Ravisukuiset tuovat osittain kovuutta, mikä onkilparatsulle vaan hyvä asia

Hyvä harrasteratsu 

• palvelualtis
• kiltti
• voi olla työhevosmaisempi, massiivinenkin 
• voi olla vaatimattomampi ravi ja laukka

Älä pelkää ravisukuisia tai entisiä ravureita. Ovat usein käsitelty ammattimaisesti nuoresta asti, matkustaneet ja nähneet paljon, mutta ei tietenkään voi varmuudella sanoa.