Meistä tämänpäiväisessä Lurpassa :)

Sosiaalipedagogista toimintaa

Sagobackens talli & kenneli

Liedon asemalla vaikuttava Sagobackens talli ja kenneli on perustettu 2011. Sagobackenilla asiakkaita vastaanottaa viisi cockerspanielia, yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja kolme suomen pienhevosta sekä tietenkin Annika Kontturi-Salmi, sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaaja ja käsityöopettaja. 

Sosiaalipedagogiikka ei ollut minulle mitään uutta, olin käyttänyt tätä suuntausta myös opettajana peruskoulussa ja tallilla tallityttöjeni kanssa. Voi sanoa että harjoittelin viisi vuotta, ennen kuin siirryin laajempaan toimintaan 2011. Ypäjän/Turun Yliopiston koulutus keskittyy hevostoimintaan, mutta myös yksi kurssikavereistani siirsi opit suoraan koiratoimintaan ja teki myös lopputyön siitä. Sosiaalipedagogiikan peruselementit ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Yhteisöllisyys, tapahtuu asiakkaan, koiran ja aikuisen ohjaajan vuorovaikutuksessa. Sosiaalipedagoginen toiminta voidaankin määritellä sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseksi koiran kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa.

Lasten ja koiriemme kohdatessa, olen pannut merkille että voisin melkein arvata mikä lapsi – koira yhdistelmä haketuvat toistensa seuraan. Koiramme ovat cockereita, energisiä ja iloisia, mutta silti erilaisia johtuen iästä, persoonallisuudesta, sukupuolesta ja kokemuksista. Agnes ottaa tassujensa suojaan ujot, arat, pelokkaat tai herkät lapset. Hän jaksaa odottaa että lapsi tarkkailee ja punnitsee että uskaltaako. Vilkkaat ja ulospäinsuuntautuneet nauttivat Lisan samoista ominaisuuksista. Hän pusuttelee ja naurattaa lapsia. Nuoret koiramme Linus ja Emma rakastavat leikkimistä, juoksemista ja oppimista. Heidän kanssa lapset saavat näyttää toivottavaa esimerkkiä. Linus ja Emma kiittävät lapsia ihailevalla katseellaan. Simon rakastaa työntekoa, eikä niin välitä hulluttelusta. Simonin suurin palkinto on hyvin tehty työ. Moni lapsi jolla on vaikea keskittyä onnistuu siinä Simonin kanssa. Simon on iso ja vahva, eikä suostu muuhun. Kun menemme vieraaseen paikkaan ja huomaan että joku lapsista on levoton annan hänelle Simon. Tällöin voin luottaa että mitään ylilyöntejä ei tapahdu ja lapsi pysyy porukassa.

Eri ikäset koirat tuovat toimintaan kiinnityskohtia. Lapset nostavat esille aiheita koko elämästä; syntymisestä, ikääntymisestä ja kuolemasta. Silloin kun asiakkaalla esimerkiksi on oma suru, koiran kuolema voi nostaa esiin tarve puhua vanhemman kuolemasta. On käynyt niin, että lapsi joka lopetti puhumisen vanhemman kuoltua, avautui kun meiltä kuoli koira. Koirista tulee asiakkaille erittäin läheisiä.

Samalla kun hoidamme koiria tulee luonnollisesti keskusteltua lasten omasta ruokailusta, hygieniasta, nukkumisesta ja ulkoilemisesta. Harjoittelemme myös kohteliasta käytöstä koirien avulla, miten tervehtiä ja miten käyttäytyä muita kohtaan. Parasta kaikissa keskusteluissa on se että me keskustelemme koirista, emme henkilöistä.

 Koululuokassa äiticockerimme Agnes kävi näyttämässä miten istutaan pulpetin ääressä ja seurataan opetusta. Agnes jaksoi istua tuolilla koko tunnin, mutta niin myös lapset sillä kertaa. Koiramme rakastavat lapsia, eivät syrji ketään, eivätkä häkelly isostakaan ryhmästä. Kaikki ovat käyneet koulussa ja osallistuneet esimerkiksi teemapäivään kokonaisen luokan kanssa. Koirien kanssa lapset käyttäytyvät yleensä estottomammin kuin hevosten kanssa, mutta myös koirapelko voi olla suhteessa voimakasta. Hevoset herättävät enemmän kunnioitusta. Koirien kanssa se pitää lapsille usein opettaa.

Aloitimme eläinkerhotoiminnan ensin kokeiluna yläkoulussa 2011, sittemmin perustettiin ryhmiä alakouluun ja erityiskouluun. Kerhot suunnattiin kaikille koululaisille. Ensin ryhmät olivat isoja jolloin teimme paljon tutustumiskäyntejä. Kävimme esimerkiksi tutustumassa koirahoitolaan ja koirapäiväkotiin. Vuoden päästä siirryttiin pienryhmiin jolloin oppilaat hoitavat eläimiä kerran viikossa kuin omiaan. Treenaamme myös kaikenlaista eläinkerhossa koiriemme kanssa. Agility on ollut suosiossa ja myös näyttelyharjoitukset. Vanhempien lasten kanssa pidettiin tottiskurssi ja pienempiä uroscockerimme Simon on vetänyt pulkassa. Kun asiat ovat sujuneet kotona olemme laajentaneet reviiriämme. Kävimme koirakoulussa agilitykurssilla koiriemme kanssa, olemme käyneet koirauimahallissa moneen kertaan, kaupungilla oppimassa liikennekäyttätymistä, koirakahvilassa, match-showssa ja luontoretkillä. Pisin luontoretki teimme Kurjenrahkan kansallisuistoon oikein luonto-oppaan seurassa. Luonto-opas kertoi että hän ei ole näin reipasta porukkaa tavannutkaan. Koirat pitivät huolen siitä että kaikki, väsyneetkin pysyivät porukassa mukana. Ei tarvitse muuta kun pitää hihnasta kiinni. Huomasin koulussa opettajana ollessani yhteisöllisyyden kasvaneen. Koululaisilla oli yhteistä puhumista ja kyselivät toisiltaan mitä koirille kuuluu. 

Toiminta on tulevaisuudessa avoin kaikille, sekä suomen- että ruotsinkielisille. Meillä käy allergisia asiakkaita lääkärin suosituksella ja lapsia ja nuoria jotka haaveilevat omasta koirasta sekä koirarakkaita lapsia joiden vanhemmat empii. Koiran osto voi kerhon takia siirtyä vuodella eteenpäin, jolloin lapset ovat kasvanet ja nähneet enemmän mitä koiranomistajuus vaatii. Meille ovat tervetulleita yksinäisiksi tuntevat henkilöt, jännittäjät, alisuoriutuvat tai lapsi joiden elämäntilanteessaan esiintyi haasteita. Esimerkiksi vanhempien eron aikana on lapsen mukava purkaa ajatuksensa Agnekselle. Sosiaalipedagoginen toiminta ei kuitenkaan ole terapiaa, vaikka sillä voi olla terapeuttinen vaikutus ja voi olla hyvinvointia edistävää. 

Jos kiinnostusta löytyy perustamme keväällä keskustelukerhot ruotsiksi ja suomeksi. Siihen voi omakin koira osallistua. Mikset kertoisi omasta koirastasi på svenska 

terv. Annika ja luppakorvat

Tämän linkin takaa löytyy osa meidän päivittäisestä toiminnastamme

https://vipasagobacken.blogspot.fi/ 

Yhteystiedot

http://tmianicas.blogspot.fi